Ugh. Nyt kyllä Afeni ja Cresta pistitte pahan. En tykkää yhtään shoujo-aista saatikka Yurista. Mutta osallistuinpa silti =D Ette pääse musta eroon ees tälläsellä aiheella ;)
InoSakua. Ainut mun mielestä siedettävä tai järkeenkäyvä shoujo-ai-paritus Narutosta, jossei Konan x Painin naisbodya- oteta lukuun. Painhan on oikeesti mies... =D Transu se on.

Ja tottakai ku liljoja piti olla ni sijoitin naikkoset Yamanakan kukkaan =D en menny aidan matalimmasta kohista vaan siitä mistä se on lahonnu ((=
Ja ei tää nyt ihan sellasta yltiöromanttista ole mutta lasken kyllä shoujo-aihin =D heivatkaa pois jossei kelpaa =D

---------
Tiistai, kello oli pian kaksitoista, ja asiakkaita tähän mennessä puhdas nolla. Taas yksi päivä oli menossa kovaa kyytiä hukkaan Yamanakan kukassa.  Syynä oli kaksi kuukautta takaperin viereiseen taloon muuttanut Tokudaijin kukka.  Hemmetin siviilit.

Kello kilisi ensimmäisen asiakkaan merkiksi. ”Tervetuloa Yamanakan kukkaan!” Ino heläytti kauppaan astuneelle naiselle, joka hymyili Inolle. Nainen suuntasi kohti orkideoja ihastellen niiden tuoksua.
”Paljon nämä orkideat maksavat?” nainen kysyi, ja Ino ilmoitti hinnan. Nainen valitsi kaksi keltaista orkideaa, ja Ino pakkasi ne naiselle.
”Tervetuloa uudestaan!” Ino sanoi naiselle tämän maksettuaan ostoksensa. Päivän asiakassaldo: yksi.

Ino oli nukahtaa tiskin ääreen. Hän nojasi kyynärpäitään pöydälle ja lepuutti silmiään.  Lämmin aurinko paistoi juuri sopivasti sisään kukkakaupan avoimesta ovesta, ja nuori nainen oli torkahtaa. Kellon kilinä kuitenkin havahdutti hänet.

Sisään astui vihreäsilmäinen Sakura, joka oli sitonut lyhyet hiuksensa ponnarille. Hitaasti Ino korjasi luunsa pöydältä, ja haukotteli syvään. ”Pitkästä aikaa!” Ino ilmoitti ivallisesti, ja Sakura kohautti olkapäitään.
”Eipä ole ollut tarvetta kukille”.

Sakura suunnisti kohti liljoja, mutta Ino ehti ensin. ”Eikun ihan oikeasti, sä olet muuttunut aika paljon”, tyttö iski silmää. ”Mutta Sasukehan pitää pitkähiuksisista tytöistä”, tyttö lisäsi huomaten Sakuran lyhyet hiukset.
”Mutta minä pidän lyhyistä hiuksista”, Sakura mutisi. Häntä ärsytti Inon tungettelevuus, vaikka osasi jo aavistaa sen tullessaan kukkakauppaan.

Ino oli oikeassa. Entiset parhaat kaverukset eivät olleet nähneet toisiaan pitkiin, pitkiin aikoihin. Milloin toinen heistä oli ollut tehtävällä ja toinen kylässä.
Sakuran oli pakko myöntää Inonkin muuttuneen edukseen ajan myötä. Hänen hiuksensa olivat jälleen kasvaneet, jo yli entisten mittojen. Muutenkin tyttö oli saanut pituutta rankaansa.

Sakura tönäisi Inon kevyesti pois tieltään, mutta tyttö kaatui lattialle. ”Mitä sinä oikein riehut?” blondi kiljui lattialta. Sakura kumartui auttamaan Inon ylös lattialta.

”Anteeksi, en tarkoittanut tönäistä noin kovaa…”, Sakura mumisi, mutta päinvastoin Sakuran oletusta, Ino hymyili ilkikurisesti.
”Sinustahan on tullut varsinainen voimanainen!” tyttö naurahti, ja palasi kassakoneen ääreen. ”Ilmoita kun olet valmis!”

Sakura katseli valkoisia liljoja. Hän rakasti liljoja, ja halusi niiden suloisen tuoksun kotiinsa. Valkoinen ei vain tuntunut oikealta väriltä.
”Onko täällä muita värejä liljoista?” Sakura kysäisi kääntämättä katsettaan liljoista. Kukaan ei vastannut, mutta Sakura tunsi kasi kättä rinnoissaan.

”Olet saanut näköjään muotojakin!” Ino heläytti Sakuran selän takaa, kädet yhä vaaleapunatukkaisen rintojen päällä. Sakura älähti, ja irrotti Inon kädet rinnuksistaan.
”Mitä ihmettä?!”
”Ei mitään. Meillä on myös keltaisia ja vaaleanpunaisia”, Ino heläytti kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja ohjasi Sakuran toiselle hyllylle, joka oli täynnä keltaisia ja vaaleanpunaisia liljoja. Sakura jäi hyllyn eteen hämmentyneenä katselemaan liljoja, Inon liihotellessa jälleen tiskin taakse.

Hetken mietittyään Sakura päätti ottaa yhden vaaleanpunaisen liljan. Hän nosti sen varovasti hyllystä ja toi kassalle. ”Otan tämän”, hän pinnisti tekohymyn kasvoilleen. Tänään hän ei jaksanut olla ystävällinen.
”Se maksaa kuusikymmentä ryouta”, Ino heläytti, ja nosti kukan syliinsä. ”Käyn pakkaamassa tämän.”

Ino kiikutti kasvin takahuoneeseen, josta kuuluikin pian paperin rapinaa. Sakura kaiveli taskujaan kerätäkseen kolikoita, ja löi tarvittavan määrän tiskiin. Pian Ino jo palasikin liljan kanssa.

”Rahat on siinä pöydällä”, Sakura mutisi, otti kukan Inon kädestä, ja kääntyi lähteäkseen kaupasta.
”Tervetuloa uudestaan!” Ino naurahti kassakoneen takaa. Tai niin Sakura luuli.

Ino oli tullut selvästi nopeammaksi ajan kuluessa. Nainen oli nopeasti siirtynyt Sakuran eteen, ja painanut huulensa Sakuran huulille. Sakura ei ehtinyt edes kunnolla tajuta tapahtunutta, ennen kuin Ino oli siirtynyt pois Sakuran edestä.
”Niin että tervetuloa uudelleen”, hän naurahti punaa poskillaan, ja sulki oven hämmentyneen Sakuran perästä.

Hän oli juuri suud- ei, pussannut Yamanaka Inoa. Sakura ei päässyt tapahtumasta ylitse. Mihin Ino oli Sasuken unohtanut?

Saavuttuaan kotiin Sakura avasi kukkapaketin. Hän kurotti keittiön ylähyllylle ottamaan maljakkoa. Tyttö laski kraanasta vettä ruukkuun, ja asetti kukan maljakkoon.  Maljakon hän nosti pöydälle.

Viedessään paperiroskia roskikseen hän huomasi pienen lapun teipattuna papereihin.  Sakura nyppäsi lapun irti ja luki sen.

”Se oli vain kokeilu. Älä kuvittelekaan saavasi Sasukea!”