Hän ei ollut koskaan kertonut kellekään, että piti Narutosta. Eipä hän olisi uskaltanutkaan. Sanat eivät vain tulleet ulos suusta.

Tyttö käveli peilin eteen, ja katsoi itseään päästä varpaisiin. Hän oli aika lyhyt, mutta silti hyvin siro. Hiukset olivat kasvaneet kolmessa vuodessa pitkiksi, ja tyttö oli niistä todella ylpeä. Muuten hän oli todella epävarma vartalostaan. Oliko hän normaalin näköinen? Oliko hän tarpeeksi laiha, pojathan pitivät laihoista tytöistä?  Niin hän ainakin oli kuullut. Mutta pitäisikö Naruto sittenkin vähän pulleammista tytöistä? Pitäisikö hänen alkaa syödä enemmän?  

Tyttö siirsi katseensa rintoihinsa. Ne olivat kuulemma isot, niin Kiba oli sanonut. Tyttö muisti vieläkin heidän keskustelunsa kyseisestä aiheesta.

“Mutta olethan sinäkin vähän kasvanut pituutta, Hinata!” Kiba naureskeli, katsoen toista tutkivasti.
“Enpä nyt tiedä..” Hinata oli vastannut punastellen ja katse harhaillen.
“Taidat olla jo Narutoakin pidempi, se kun on sellainen pätkä! Hiuksesikin ovat kasvaneet, mutta missä välissä? Njaa, enpä ole varmaan kiinnittänyt huomiota, mutta oletkos sinä huomannut, Akamaru?”
“ Gräyh!”
“Sinulta jää aika usein asioita huomaamatta..” Shino sanoi hiljaa ja vilkaisi karhunkokoista Akamarua. Kiba ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi:
“ Et näytä olevan mikään kukkakeppi muutenkaan, onhan sulla jo hyvän kokoiset rin..”
“Kiba!” Shino sanoi varoittavasti Hinatan muuttuessa tomaatin väriseksi.
“No mitää, ovathan ne isot!” Kiba ärähti Shinolle ja sai toisen suuttumaan. Poikien riidellessä Hinata oli juossut pois paikalta, eikä asiasta oltu puhuttu sen koommin.


Hinata istui sängylleen ja yritti ajatella muuta, mutta Naruto vain oli ja pysyi hänen mielessään. Hän ei ollut nähnyt poikaa yli kolmeen vuoteen, ja ikävöi tätä kovasti. Olikohan Naruto kunnossa? Eikai hänelle vain ollut sattunut mitään?
Ikävöiminen oli saanut aikaan painajaisia, missä hän oli nähnyt useasti Naruton kuoleman ja kuinka Naruto makasi metsässä tehden kuolemaa, eikä hän voinut tehdä muuta kuin katsella.
Kävellessään kaduilla hän kuvitteli usein nähneensä tutun hahmon vilahtavan nurkan taakse, mutta sai aina pettyä huomatessaan sen olevan joku muu.
Hinata meni makuulle ja sulki silmänsä.

“Naruto-kun.. Voisitko sinä pitää minusta?”



Kiba käveli eilen kotiin palanneen Naruton kanssa kohti Ichiraku Ramenia.
“Mahtavaa olla taas täällä. Tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. “
“Jaa-a. Enpä olisi niinkään varma, heh.” Kiba vastasi.
“Mitä tarkoitat?” Naruto tivasi katsoen toista tarkasti.
“Kukaan ei ole enää entisellään. Kaikki ovat muuttuneet, kuulithan sinä Gaarastakin. Luuletko että hän on ainoa, joka ei ole enää samanlainen kuin ennen? Shinosta on tullut entistäkin oudompi, äh minä sitten vihaan sitä tyyppiä.. “
Naruto pysähtyi ja alkoi miettiä.
“Niin, totta. Akamarukin oli kasvanut.. Jaja, tuonne on ilmestynyt Tsunade- mummon pää!” Hän hihkaisi osoittaen ylös kallioon veistettyihin muotokuviin.
“Mmm..” Kiba mumisi katsellen taivaalle. “Minä en sitten kyllä ymmärrä mistä te kaikki puhutte. Akamaru ei ole muuttunut tippaakaan. Mutta se on kuitenkin varmaa, että kaikki muut ovat! Sakurahan on jo kopio viidennestä, Neji on jo joonin..”
“TÄH!? Ei voi oll..”
“ Chouji on jo jättiläinen (mutta älä sano sitä sille), Ino ei ole enää edes siedettävä, Shikamaru on entistäkin rasittavampi, Leellä on vieläkin paksummat kulmakarvat ja Tenteniä ei kannata suututtaa, jos ei halua leipäveitsestä silmäänsä. Niin, joo ja Hinatakin on muuttunut, tosin ei ehkä niin paljoa mutta on kuitenkin.. “
“Hinata? “ Naruto kysyi. “Se tyttö joka on aina ihan punainen, eikä sen puheesta saa selvää ja se joka pyörtyilee koko ajan? Sehän oli sun ryhmässäsi?”
“Joo. Muttei Hinata ole oikeasti sellainen. “
“Miten niin?”
“Se vaan on sellainen aina kun sinä olet lähettyvillä..”
“ Nyt mä en ymmärrä.”
“No kun Hinata.. Hei! Sehän on tuolla!”

“Naruto-kun. Naruto-kun. Naruto-kun. “

“Mihin se meni? “

Hinata nojasi aitaan ja  yritti pysyä pystyssä. Hän oli nähnyt äsken Naruton, ihan varmasti oli. Tytön sydän hakkasi koko ajan kovempaa ja hänen hengityksestään alkoi tulla vaikeaa. Kädet ja polvet tutisivat, eikä hän pystynyt enää ajattelemaan selkeästi. Ehkä Kiba ei olutkaan huomannut häntä, ja ehkä he olivat jo lähteneet. Hinata oli juuri kääntymässä katsomaan, kun..

“Hinata?”

Siinä hän oli. Todella lähellä, liian lähellä. Hinata tuijotti toisen mahdottoman sinisiä silmiä ja unohti hengittää. Näky alkoi hämärtyä, häntä heikotti. Pojan huumaava tuoksu täytti hänen mielensä ja jalat eivät enää kantaneet. Tyttö kaatui maahan juuri kun Kiba pääsi paikalle.

“Naruto-kun. Naruto-kun. Naruto-kun.”

“Jaaha.. Se tapahtui taas..” Kiba huokaisi ja alkoi herätellä toista.

“Se oli vain unta. Ei Naruto ollut oikeasti siinä, se oli vain unta.. se oli vain unta.”

“Heräsithän sinä. Pyörryit taas. “ Kiba sanoi huokaisten jälleen ja antoi Hinatalle tukea jotta tämä pääsi ylös. Naruto tutki tyttöä silmillään ja tunsi itsensä syylliseksi toisen pyörtymiseen, eikä oikein tiennyt mitä sanoa.

“Öh.. Sori Hinata. “

Tytön katse kohtasi siniset silmät, ja taas se alkoi. Naruto oli ikään kuin jonkinlaista myrkkyä hänelle. Kiba huomasi tutinan ja laski tytön alas.

“Naruto-kun. Naruto-kun. Naruto-kun.




Myöhemmin Hinata asteli huoneessaan edestakaisin pidätellen itkua. Hän ei ollut pystynyt edes sanomaan hei. Tyttö tunsi itsensä naurettavaksi ja käveli taas peilin eteen. Tällä kertaa hän näki surulliset kasvot, ja poskillaan valuvat kyyneleet. Ehkä hän vielä joskus.. Joskus.

“Naruto-kun. Ehkä sinä voisitkin pitää minusta. Vielä joskus.”


Naruto ja Kiba söivät ramenia hiljaisuuden vallitessa. Kiba oli pahoillaan Hinatan puolesta ja toivoi pystyvänsä auttamaan tätä jotenkin. Hän tiesi kyllä mitä tyttöä vaivasi, olihan hän monet kerrat kiusoitellut asiasta, mutta tunsi nyt katumusta.
Naruto oli niin keskittynyt syömiseen, että oli jo unohtanut sen hupsun tytön.
“Naruto, kuule..”
“Mm?”
“Ei Hinata ole oikeasti tuollainen. Uskothan?”
Naruto oli hetken hiljaa ja muisteli tyttöä. Tyttö oli aina punainen kasvoiltaan ja ilmeisesti todella ujo. Hän ei ollut liki koskaan puhunut tälle, mutta muisti tytön yrittäneen auttaa tätä Chuunin- kokeissa kauan sitten. Hän muisti myös kuinka Hinata oli taistellut henkensä edestä Nejiä vastaan. Sitten hän muisti, kuinka tyttö oli kannustanut häntä ennen hänen omaa otteluaan Nejiä vastaan.

“Na..Nar..Naruto-k..kun?”
“Mitä, Hinata?”
“Minä uskon.. että… voitat Nejin.”
“Hmm?”
“Hän on tosi  vahva, mut.. mutta si.. sinäkin olet..”
“Hinata!?”
“Us.. uskon että voit voittaa hänet.”
“Kiitti, Hinata, tuo auttoi todella paljon. Tule sitten katsomaan kun pieksen sen, tulethan!?”

Muistellessaan Narutoa alkoi hymyilyttää ja hän tunsi lämpöä tuota ujoa tyttöä kohtaan.
“Asia kun on niin, että..” Kiba jatkoi ja virnisti vähän.
“Niin?” Naruto kysyi.
“Että Hinata on ihan kusessa suhun. Etkö muka ole ikinä huomannut kuinka se katselee sua?”
“…”  Naruto lopetti syömisen ja katsoi Kiban viirusilmiin.

“Hinatako? Minuun? Ihastunut?”


Hinata yritti hymyillä. Olikohan hän nätti? Pitiköhän Naruto näteistä tytöistä? Pitäisiköhän hänen meikata enemmän? Ei, tuskinpa. Ehkä Naruto tykkäsikin juuri hänenlaisistaan tytöistä.

“Naruto-kun. Pidäthän sinä minusta?”