Disclaimer: en omista mitään kun tarinan hitto vie.

Luku 2: It doesn't take a genius to create something beautiful.

Hiljainen naputus kaikui tummilla, yksinäisillä seinillä. Ainoa valo tuli tummanharmaan kannettavan tietokoneen ruudulta heijastaen jatkuvasti ilmestyviä sanoja käyttäjänsä verkkokalvoille. Ne virtasivat, kuin vuolaana jokena.  Seinäkellon viisarit osoittivat kolmea, yöllä.

Sasukea ei kuitenkaan väsyttänyt. Hän oli jälleen kerran herännyt uniensa keskeltä hyvän idean saattelemana ja kirjoitti sen antimia äkkiä ylös koneensa kirjotusohjelmaan. Sasuke rakasti sitä tunnetta enemmän kuin mitään. Tunnetta kertoa tarinaa, vuodattaa salaisia fantasioitaan ja purkaa sisimpäänsä. Vain hän ja tietokoneensa tiesivät näistä asioista.

Tuntien työskentelyn jälkeen hän otti taukoa ja hieroi tummia, särkeviä silmiään. Pimeässä työskentelyssä oli vikansa, mutta hän ei jaksanut välittää siitä. Hän oli tyytyväinen lopputulokseen. Hän hapuili edelleen silmiään hieroen pientä silmätippapulloa, joka seisoi pienen kirjahyllyn päällä suoraan koneen yläpuolella. Viileät pisarat kostuttivat mukavasti ja särky helpotti. Hän nosti sitten katseen hiljalleen etenevään seinäkelloon. Koulu alkaisi kolmen tunnin päästä.
Hyläten unentarpeensa Sasuke päätti sen sijaan ottaa suihkun. Hän voisi valmistautua kaikessa rauhassa ja miettiä seuraavaa tekstiään.

- - - - -

Kirjallisuuden kursilla oli aina yhtä eloisa tunnelma. Kurssin opettaja oli pysynyt samana ensimmäisestä vuodesta asti ja tullut heille kaikille tutuksi vastuuopettajana. Hatake Kakashi oli kielellisille lahjakkuuksille melkein siunaus. Siis melkein.
"Itsensä ilmaiseminen ja vapaa työtahti ovat teille tärkeimpiä muuttujia." hän oli toistanut lausetta vuosien varrella jo ehkä liikaakin.

Sasukelle tällainen vapaus kävi. Kirjallisuuden kurssit mahdollistivat hänelle yksityisyyden, kun tytöt kerrankin halusivat keskittyä töihinsä. Häiritsemisen sijaan luo, oli noussut heidän osastonsa lentäväksi lauseeksi, mikä passasi jokaiselle hyvin. Uudet kasvot sopeutuivat oloihin nopeasti ja jokainen tuli toimeen jokaisen kanssa. Sasuken kanssa tuli toimeen niin kauan kun pysyi pojan paremmalla puolella.

Hän antoi itsensä katsella ympärilleen inspiraatiota etsien. Kielellisen osaston luokat olivat kaikki muiden tapaan tilavia, mutta pulpettien sijaan jokainen sai hankkia yksilöllisen työympäristön. Osa kolmannen vuosikurssin opiskelijoista oli esimerkiksi raahannut kotoaan sohvan tai vastaavaa. Sasuke oli tyytynyt pieneen, mutta mukavaan valkoiseen nojatuoliin joka oli jäänyt joltain valmistuneelta oppilaalta jälkeen. Kirjoitus sujui siinä vaivatta.

Intensiivinen työrauha kuitenkin keskeytyi, kun harmaahiuksinen Kakashi astui luokan ovesta sisään ja taputti käsiään äänekkäästi yhteen.
"Harmi keskeyttää hedelmällisen työnne, mutta minulla on teille tekemistä." puolet kasvoista peittävän naamion taakse piiloutunut opettaja sirkutti heille liiankin pirteänä. Seinät kaikuivat pettyneistä ja turhautuneista nurinoista. Tuo äänensävy ei koskaan tarkoittanut mitään mukavaa heille.

"Kuten teidän jo pitäisi sisäistää, olette jo viimeisellä vuodellanne täällä. Edeltäjinne tapaan teidän täytyy tehdä jokin työ yhteistyössä toisen osaston kanssa. Ajatelkaa tätä samanlaisena kuin ammattikoululaisten suorittama lopputyö." Kakashi selitti nojaillen ruskeaan pöytäänsä luokan edessä. Hän tutki nuorien ilmeitä, jotka vaihtelivat innostuneesta kauhistuneeseen.
"Muistakaa, että työ arvioidaan ja se vaikuttaa lopputodistuksenne keskiarvoon. Jos haluatte hyvään yliopistoon, suosittelen tekemään tämän työn kunnolla."

Kakashi hymyili mielessään. Viimeinen näyttö oli aina kaikille opiskelijoille vaikea, koska sen mahdollisuudet olivat lähes rajattomat toteutuksen suhteen. Siksi asioiden oli mahdollista mennä pahasti pieleen. Opiskelijat jotka pystyivät toteuttamaan näyttönsä onnistuneesti saivat kuitenkin hyvät lähtökohdat huippuyliopistoihin.

Sasukea koko ajatus näytöstä hirvitti hieman. Hän pystyi jo kuvitella muiden osastojen tyttöjen ilmeet, kun heille ilmoitettaisiin näytön toteutustavasta pareina. Hän olisi voinut vannoa, että näki viikatemiehen vastuuopettajansa paikalla. Ilmassa lensi kysymyksiä näyttöön koskien, mutta hän ei kuunnellut niitä sen enempää. Hänen olisi löydettävä joku siedettävä pari mukaansa äkkiä.

- - - - -

Valmistuvien opiskelijoiden keskuudessa hälinä oli ilmeinen. Parinsa löytäneet puhuivat innokkaasti mahdollisuuksista joilla näytön voisi toteuttaa ja jossain tapeltiin erimielisyyksien takia. Naruto puolestaan oli innoissaan tulevasta työstä. Hänelle ei sinänsä merkinnyt kenen kanssa hän työnsä tekisi, kunhan parin kanssa tulisi toimeen. Ideat pyörivät blondin päässä piiriä mikä sai hänet vain entistä innostuneemmaksi.
"Naruto!" käytävän toisesta päästä kuului tuttu tytön ääni, joka sai kohteensa kääntymään puoleensa.
"Hei, Sakura. Mikäs saa sinut kaipaamaan seuraani tänä kauniina aamuna?" poika vastasi hänet saavuttaneelle tytölle. Sakura oli oppilaskunnanhallituksen puheenjohtaja ja kaikkien tuntema. Sen lisäksi hän oli AV osaston paras...no, kaikessa oikeastaan.

"Halusin vain kysyä, että voitko auttaa minua parin etsimisessä?" vihreä silmäinen puheenjohtaja kysyi reippaasti. Naruto nauroi sisäisesti. Tietysti Sakuralle ei tullut edes mieleenkään, että poika voisi olla hänen pari. He olivat tunteneet toisensa jo taaperosta asti, mutta välit olivat olleet ja pysyivät edelleen hataroina. Sakura hakeutui Naruton seuraan, jos tarvitsi jotain ja Naruto lähestyi Sakuraa vain jos muualta ei voinut hakea apua. Tasapainoinen suhde kävi heille molemmille.
"Kuka sinulla on mielessäsi?"
"Uchiha Sasuke."

Blondi olisi voinut alkaa nauramaan siinä hetkessä tai vain katsoa tyttöä kysyvästi. Hän valitsi jälkimmäisen.
"Ja miksi luulet, että Sasuke suostuu pariksesi? Ja miksi edes pyydät apua minulta, kun voisit hoitaa asiasi itse niin kuin muut aikuiset ihmiset?" sinisilmäinen marisi. Sakura pyöritteli vaaleanpunaista hiussuortuvaa pikkusormensa ympäri ja antoi katseensa porautua Narutoon.
"Koska hän vihaa sitä jos tyttö lähestyy häntä koulussa, joten sinä voisit hoitaa kysymispuolen ja sitten voimme viettää aikaa vapaasti koulun ulkopuolella. Siellä läsnäoloni ei voi häiritä!" hän painotti sanaa 'voi' ja hymyili siihen malliin, että Naruto oletti hänen olevan jo puolessa välissä lalalaa-maahan.

Sakura oli rakastanut Sasukea kirjaimellisesti siitä hetkestä lähtien, kun hän oli langettanut katseensa ensimmäistä kertaa tummahiuksiseen poikaan. Eli sama virsi, kuin muidenkin tyttöjen kohdalla. Epäkohteliaan kusipään ei tarvinnut kuin astua huoneeseen ja naiset olivat jo polvillaan hänen edessään.
Naruto huokaisi.

"Katsotaan mitä voin tehdä, mutta en lupaile mitään. En ole kuitenkaan Sasukelle mikään tuttu, joten." hän antoi lauseensa hiipua pois, mutta tiesi toisen ymmärtävän. Sakura vain nyökkäsi ja poistui sitten sanoen jotain siihen suuntaan, että hän olisi blondille palveluksen velkaa. Naruto kääntyi oranssien tennareidensa kannoilla ja käveli tyynesti takaisin kotiluokkaansa. Hän ei ollut kerinnyt edes käväisemään Kiban luona kysymässä projektista. Se saisi odottaa ensi välituntiin.

- - - - -

Epämääräisiä kuvioita ilmestyi toinen toisensa perään vihkoon, jonka piti olla hänen matematiikan vihkonsa. Ei se ollut Naruton vika ettei hän ollut erityisen hyvä derivoimisessa tai siinä mitä tahansa he olivatkaan käymässä läpi. Blondin ajatukset olivat jälleen muualla. Sakuran pyyntö sai pahanlaatuisen tunteen nostamaan päätään pojan vatsan pohjalla. Naruto ei pitänyt mustasukkaisuuden tunteesta.

Hän oli tiennyt lukion alusta asti pitävänsä pojista enemmän kuin tytöistä. Häntä se ei koskaan ollut haitannut tai ihmetyttänyt, joten mitään identiteettidraamaa ei ollut syntynyt. Hän yksinkertaisesti hyväksyi kuka oli ja hyvä niin. Naruton onneksi hänen vanhempansa olivat suvaitsevaisia ja he olivat jopa sanoneet arvailleensa hieman jotain siihen suuntaan. Homouden hyväksyminen oli helppoa, mutta sen elämisen kanssa ei. Varsinkin jos ihastus sattui olemaan koko kaupungin komistus. Hän huokaisi. Olisi helpompaa elää maailmassa, jossa Uchihaa ei olisi. Kaikki voisi olla niin paljon helpompaa.

Hän huokaisi toisen kerran. Naruto tunsi Sasuken tai pikemminkin hän tunsi Sasuken, joka oli joskus ollut hänen lapsuutensa paras ystävä. Enää tummahiuksinen ei ollut se sama poika. Mutta Naruto tahtoi tutustua tähän nykyiseen Sasukeen vaikka se olikin vaikeaa. Hän huokaisi kolmannen kerran. Kunpa sydämessä jyskyttävä kipu katoaisi.

"Hienoa nähdä, että keskityt kerrankin johonkin noinkin intensiivisesti." viereen ilmestynyt Iruka lausui jäätävällä äänellä. Virke sai blondin tipahtamaan maan tasalla todellisuuteen ja hän kääntyi häkeltyneenä katsomaan ruskeatukkaista miestä.
"Ai anteeksi..." hän sai juuri ja juuri kuuluvasti sanottua. Iruka hämmästeli hieman energisyydestään tunnetun pojan innottumuutta, mutta päätti olla tekemättä siitä isoa numeroa. Hän voisi kysyä syytä myöhemmin.
"Yrittäisit nyt ryhdistäytyä." hän sanoi ja käveli takaisin luokan eteen.
Tunnin viimeinen huokaus karkasi Naruton kuivuneilta huulilta.

- - - - -

'Olisi parasta löytää se pari äkkiä, ennen kuin tietty pinkkipää löytää minut ja ahdistaa nurkkaan.' Sasuke murisi itsekseen talsiessaan koulun käytävää pitkin. Hän saattoi jo tuntea selkärangassaan tyttöjen kiiluvat silmät, kuin metsästäjä vaanimassa saalistaan. Kylmät väreet juoksentelivat jäisillä askelillaan pojan maidonvalkealla iholla.
"Sasuke!" tutuksi tullut ääni huusi kauempaa. Tummat silmät nousivat kohtaamaan siniset ja Sasuken sisällä oleva ärsyyntymismittari nousi taas parilla lukemalla. Kovaääninen tästä vielä puuttuikin.
"Mitä asiaa, Uzumaki?" äänestä melkein riippui jääpuikkoja. Tällä kertaa blondi sai tuntea kylmien väreiden juoksun ihollaan. Rohkea kuitenkin rokan syö.
"Älä ammu viestintuojaa vaan kuuntele, jääprinssi. Sakura pisti minut kysymään sinua parikseen viimeiseen näyttötyöhön. Ilmeisesti pelotat tytöt pois luotasi, joten hän ei voinut tulla itse." hän vastasi yhtä välinpitämättömällä ja jäisellä äänellä.

Naruto ei liiemmin pitänyt siitä, että joutui olla ihastukselleen ilkeä, mutta ei hänellä ollut vaihtoehtoakaan. Todellisuudessa hän olisi vain halunnut hypätä siron pojan kimppuun, mutta sen tehdessään hän olisi ollut vainaa.
Sasuke tuijotti edessään ollutta blondia hieman hämmentyneenä. Mittarin lukemat nousivat taas pari pykälää.
"Sano sille kiljukaulalle, että mieluummin hyppään lentokoneesta ilman laskuvarjoa." hän tiuskaisi vastaukseksi. Naruto kuuli päässään jonkun pienen äänen sanovan 'mitäs minä sanoin'. Hän oli kuitenkin Sakuralle paljon velkaa, joten oli pakko yrittää kaikki keinot.
"Onko sinulla sitten jo joku muu mielessä?"

Sasuken tummissa silmissä myrskysi ja salamoi. Eikö typerä Uzumaki osannut jättää häntä rauhaan vaikka näki kuinka ärsyyntynyt hän oli. Toisaalta, Naruto ei ollut penaalin terävin kynä.
"Ei." hän huokaisi ja oli valmis lähtemään. Sasuke ei todellakaan jaksaisi olla Naruton läheisyydessä enää hetkeäkään kauempaa tai hän ei enää vastaisi seurauksista. Kun Uchiha Sasukella oli huono päivä, hänellä todella oli huono päivä.
Toisen ärtyisyys ei ollut mennyt ohi Narutolta. Sisällään hän kirosi Sakuraa, jonka takia heidän huonot välinsä tulehtuivat entisestään. Mikään ei ole pahempaa, kuin olla ihastuksensa vihan kohde. Siniset silmät katsoivat kääntyneen pojan selkää ja huokaisi. Hyvä päivä muuttuisi pian painajaiseksi, mutta jokin hänessä ei vain voinut antaa periksi. Ehkä se johtui siitä, että hän ei ollut ikinä pystynyt puhumaan tummahiuksisen kanssa näin pitkään.
"Voisit joskus vaihtaa kusipäävaihteelta pois. Jäädytät vielä joskus koko kaupungin."

Tarkkakuuloinen varmasti pystyi kuulemaan pienen naksahduksen Sasuken päässä. Vaaleat kädet puristuivat nyrkkiin ja hän kääntyi nopeasti lähemmäs tullutta blondia. Naruto oli kuitenkin nopeampi, olihan hän odottanutkin tätä. Vaalea nyrkki osui ruskettuneeseen kämmeneeseen ja tummat silmät yrittivät tappaa vastustajaansa polttavalla katseellaan.
Sasuken huulilta pääsi pieni 'tsk' äännähdys ja hän veti nyrkkinsä takaisin. Kaikkina niinä kertoina kun he olivat ottaneet yhteen, Naruton oli aina onnistunut välttämään hänen iskunsa. Taas yksi syy vihata blondia lisää.
Naruto vihasi sitä katsetta Sasuken silmissä. Hän ei halunnut nähdä sitä vihaa mikä niistä kuvastui, vaan sen mikä niistä oli joskus kauan sitten heijastunut.
"Voisit tehdä projektin minun kanssani."

- - - - -

"No, mitäs Sasuke sitten vastasi?" nuudeleita vahtiva mies sanoi keittiönpöydässä istuneelle Narutolle. Blondin kasvoilla liikehti ilmeitä surullisesta jumittuneeseen ja hän huokaisi jälleen.
"Mitä luulet. Kieltäytyi totta kai. Voisit isä joskus ajatella ihan omilla aivoillasikin." hän sanoi passiivisesti. Pidempi mies suoristautui ja katsoi ihmetellen poikaansa. Hänellä oli yhtä siniset silmät, kuin Narutolla ja samat kultaiset hiukset olivat hänellä pidemmät. Koskaan aikaisemmin hän ei kuitenkaan ollut nähnyt poikaansa niin voimattomana. Pieni hymy nousi hänen huulilleen ja toi kupillisen nuudeleita pöydälle.
"Kyllä hän vielä lämpenee, tiedäthän kuitenkin millainen Sasuke on." hän sanoi ojentaessaan pojalleen tämän osan ruuasta.

Naruto tahtoi uskoa isänsä sanaa. Se oli sillä hetkellä vain vaikeaa, mutta yleensä vanhempi blondi oli aina ollut oikeassa kaikessa sanomassaan. Hymy hiipi pojan huulille hänen syödessään. Nuudelit pystyivät pelastamaan pahimmankin päivän. Hänen isänsä silmät katsoivat poikaansa lämpiminä.
'Rakkaus ei aina ole helppoa Naruto, mutta onneksi kaiken sen arvoista.'

- - - - -

Samaan aikaan kaupungin toisella puolella Sasuke oli rojahtanut sängylleen tietokoneensa kanssa. Hän oli yrittänyt kirjoittaa ärtymyksensä ulos kuten tavallisesti, mutta ei ollut kyennyt siihen. Sanat pysyivät hänen sisällään lukkojen takana eikä hänellä ollut avainta. Ilmaisemisen kieltäminen häneltä oli tuskaa.
"Voi hitto!" hän karjaisi lähinnä itselleen ja nousi vihaisena istumaan. Tummissa silmissä salamoi yhä ja hänen hengityksensä oli raskasta. Naruton kasvot pyörivät hänen mielessään ja se lisäsi hänen pahaa oloaan. Miksi blondin onnistui ärsyttää häntä näin paljon? Pelkkä hänen nimensä kuuleminen sai vaalean pojan verenpaineen nousemaan.
Häntä ärsytti. Ja rankasti.

Sasuke painoi kasvonsa kämmeniinsä ja hengitti raskaasti ulos. Hän oli uupunut edellisen yön univajeesta ja tämän päivän tapahtumista. Myöhemmin koulussa hän oli nähnyt kuinka Sakura oli kinastellut Naruton kanssa ja oli kuullut nimensä mainittavan useammin. Normaalisti se ei olisi vaivannut häntä yhtään, mutta ärsyttävän blondin kysymyksen takia se mietitytti häntä.
'Miksi se vaivaa näin paljon?!' hän huusi itselleen mielessään. Päänsärky jyskytti otsalohkossa ja hänen silmiään särki.
'Miksi se idiootti vaivaa näin paljon?'

- - - - -
A/N: niinpä, miksi se vaivaa niin paljon :D vihdoin alkaa pääsee vauhtiin tän kanssa.
Ja pahoittelen tämän luvun mahdollista "huonoa laatua", mutta mulla on paras/huonoin tekosyy ikinä: kiireinen viikko. Mm. penkkarit ja wanhojen tanssit on ottanu aikaa, mutta lupaan että seuraavaan lukuun panostan paljon enemmän!
Julkaisen uuden luvun aina tälleen sunnuntaisin sitten tästä eteen päin :3

Joten kommentoikaa(tarvitsen palautetta), pisteyttäkää(asettakaa mulle rimaa!) ja jatkakaa seuraamista, koska ette tiedäkään mitä on tulossa >D