Tobi oli jo aikaisemminkin ollut oikein hyvä ärsyttämään muita akatsukilaisia, mutta nyt häntä ei pidätellyt kukaan tai mikään. Pain oli yrittänyt jo moneeseen otteeseen saada miestä kuriin, mutta mikään ei tuntunut tehoavan. Niinpä hän oli päättänyt antaa asian olla. Tobi ei nimittäin käynyt hänen hermoilleen juurikaan, vaan enimmäkseen Hidanin, joka ei ollut koskaan edes pitänyt koko idiootista. Toisin sanoen akatsukien piilopaikka oli kaaoksen vallassa.


Krash


”TOBI! POIS KEITTIÖSTÄ!” Konan huusi raivoissaan kun oranssiin maskiin kasvonsa kätkenyt mies juoksi hädissään pois naisen lähettyviltä.

”Tobi on kiltti poika! Tobi ei tarkoittanut pahaa!” mies huudahti pelokkaasti ja törmäsi juostessaan suureen viherkasviin, joka kaatui lattialle.

Lasiruukku särkyi ja mullat levisivät lattialle. Sinihiuksinen nainen mulkoili salamia Tobin suuntaan ja alkoi taas huutaa raivoissaan. Rähjäys kaikui piilopaikassa kuin suuressa, loputtomassa luolassa ja pian yläkerran rappusista kantautui askelia ja Pain ilmaantui olohuoneeseen, jossa mekastettiin.

”Mikä on ongelma?” hän kysyi jäätävästi tutkaillen kumpaakin.

Johtajan katse harhautui Tobista ja Konanista keittiöön, joka oli sekasorron vallassa ja sieltä multaan ja kasviin. Hän rypisti otsaansa hivenen ja huokaisi syvästi. Konan katsoi miestä hiljaa odottaen, että hän sanoisi jotain.

”Vai niin.” mies totesi tylsistyneeseen sävyyn.

”Tobi. Sinä menet nyt ulos. Saat olla siellä jonkin aikaa, kunnes tämä sekasorto ollaan saatu kasaan.” Pain sanoi katsahtaen miestä kulmiensa alta.

”Tobi menee ulos.” Tobi sanoi surullisesti ja lähti kävelemään kohti ulko-ovea. Mies käveli ovesta ulos ja painoi oven kiinni takaansa.

Konan huokaisi vihaisesti ja lähti hakemaan keittiöstä rikkalapiota ja harjaa. Pian hän tulikin jo takaisin ja alkoi siivota multaa lattialta. Pain katsoi naisen puuhia hiljaa jonkin aikaa, kunnes lähti takaisin yläkertaan.

Muutkin yläkerrassa oleilevat olivat kuulleet mekastuksen ja puhuivat nyt asiasta tohkeissaan. He olivat kokoontuneet yläkerran oleskeluhuoneeseen ja miettivät mitä asialle pitäisi tehdä. Itachi ja Kisame istuivat hiljaa sohvalla kuunnellen muiden riitelyä.

”Tää on sun syytäsi, Deidara! Et pidä sitä vitun idioottia kurissa!” Hidan sylkäisi vihoissaan.

Deidara mulkoili albiinoa vihaisesti ja näytti hänelle keskisormeaan.

”Mitä MINÄ sille voin, että HÄN on idiootti, un?!” blondi valitti yhä näyttäen sormeaan.

”Sitä, että pidät sen vittu aisoissa! Se helvetin pässi on hajottanu mun Jashin-mukin!” Hidan huudahti raivosta punaisena.

Kakuzu huokaisi syvään ja pudisteli turhautuneena päätään. Sieltä se taas tulee, Jashin, Jashin, Jashin ja vielä kerran Jashin. Kakuzu oli joutunut kuuntelemaan parinsa raivoamista jo tarpeeksi aiheesta, sillä mukin rikkoutumisesta oli vasta pari päivää aikaa.

”Pidä sitten mukisi poissa sen idiootin ulottuvilta, un!” Deidara huusi vihaisesti.

”En minä voi sille mitään, että hän hajottaa kaiken, hm! MINÄ joudun asumaan SAMASSA HUONEESSA sen IDIOOTIN kanssa, UN!”

”KEKSISIT JONKUN HELVETIN KEINON!”

”Noh, noh, rauhotutaanpa nyt. Kyllä jotain keksitään. Syödään hänet niin kaikki on kunnossa. Emme me voi syödä häntä! Miksemme? Hyvää lihaa. EI!”

Hidan mulkoili Zetsua, joka oli juuri aloittanut tappelun itsensä kanssa. Miksi kaikki tässä järjestössä olivat sekopäitä?!

”Itachi, Kisame, mitä te ehdottaisitte?” Kakuzu huokaisi jälleen nojaten nyrkkiinsä.

”...”

”Jaa-a. Tobilla tuskin on sellaisia heikkouksia, joita voitaisiin hyödyntää.” Kisame sanoi miettivänä ja katsahti Itachiin, joka pysyi yhä vaiti.

”....Heikkouksia...” Hidan toisti hiljaa itsekseen ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen. Sitten hän sai loistavan idean ja koitti peittää ilkeän hymynsä, mutta Kakuzu huomasi vilauksen siitä.

”Taisin keksiä jotain.” jashinisti vinkkasi parilleen niin hiljaa etteivät muut kuulleet.


-----------------------------------------------------------------------


Seuraava aamu oli hyvin hiljainen, yllättävän ja liiankin hiljainen. Kaikki muut istuivat keittiössä aamupalalla paitsi Tobi ja Deidara. Jashinisti virnuili itsekseen ja sai monelta kulmien kohotuksia. Kakuzu näytti olevan ainoa, joka oikeasti tiesi mitä Hidan oli suunnitellut koko viime illan.

Mies oli hiipinyt aivan aamutuimaan Tobin ja Deidaran huoneeseen, kun Tobi oli lähtenyt ulos tavalliselle aamukävelylleen. Deidaran yhä nukkuessa Hidan oli hieman tuunannut häntä niin sanotusti uuteen uskoon ja lähtenyt sitten takaisin nukkumaan omaan sänkyynsä.

Suunnitelma oli tosin vasta puolivaiheessa, sillä Tobi ei ollut vielä tullut kävelyltään takaisin päämajaan. Kun muut olivat puolivälissä aamiaistaan, ulko-ovi kävi ja kuului hihkaisu.

”TOBI ON KOTONA~!” mies huudahti iloisesti ja harppoi sitten portaita pitkin yläkertaan.

Hidan ei enää voinut tukahduttaa nauruaan. Pain katsoi häntä jäätävän läpitunkevasti, mutta sekään ei saanut miestä lopettamaan nauramistaan.

”Mikä on niin hauskaa?” Pain kysyi kylmästi kiristellen hampaitaan.

”Hiljaisuus on vihdoin laskeutunut tähän helvetilliseen kaaokseen. Keksin keinon, jolla sen vitun idiootin saa hiljaiseksi.” Hidan vastasi naurettuaan vatsansa kipeäksi.

”Ja mikähän se keino mahtaa olla?” mies kysyi katsoen yhä albiinoa murhaavasti.

”Se on-”


-----------------------------------------------------------------------


Tobi avasi hänen ja senpainsa huoneen oven kävellen yhä ajatuksissaan sisään. Mies sulki oven takaansa ja kääntyi kävelläkseen vaatekaapilleen, mutta pysähtyi jäykästi paikoilleen tuijottamaan sänkyään.

Deidara makasi hänen sängyllään, käsirautoihin kahlittuna ja Jashinteipillä hiljennettynä. Tämä ei tosin ollut vielä mitään siihen verrattuna, mitä hänellä oli päällään. Blondilla oli yllään musta röyhelöinen sisäkön puku, jota koristivat valkoiset pitsit lyhyiden hihojen suissa, jotka ylettyivät olkapäille ja valkoinen röyhelöreunainen essu. Puku ylettyi juuri ja juuri hänen reisilleen. Deidaran jaloissa olivat mustat sukat, jotka ylettyivät yli polvien ja jotka oltiin kiinnitetty niin, että ne pysyivät ylhäällä. Blondin hiukset oltiin jätetty poninhännälle, mutta se oltiin sidottu mustalla narulla, johon oltiin tehty suuri rusetti.

Tobi tuijotti näkyä maskinsa takaa yhä pienoisessa shokissa, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta olla katselematta sitä, miten puku oikeasti sopi Deidaralle. Se toi miehen kurvit esiin täydellisesti. Pelkkä blondin katsominen sai miehen äärirajoille.

”MMh! Hhm!” Deidara koitti puhua teipin takaa.

Blondi oli järkyttynyt päästä varpaisiin asti. Hän oli ollut hereillä jo ainakin puolisen tuntia ja koittanut keksiä keinon päästä irti käsiraudoista huonolla menestyksellä. Deidara oli vannonut, että päästyään vapaaksi hän tappaisi varmasti sen, joka oli tästä vastuussa. Hänen ajatuksensa olivat nyt kuitenkin katkenneet. Hän halusi irti välittömästi.

”.....Deidara-senpai...” Tobi puhui niin hiljaisesti, etteivät sanat meinanneet kulkeutua edes huoneen toiseen päähän asti.

”Tobi ei tiennyt, että senpai tykkää pukeutua.” mies jatkoi nyt leikkisällä äänellään ja käveli sängylleen istahtaen sitten Deidaran viereen.

Blondi katsoi miestä järkyttyneenä ja vihaisena.

”Hmmhp hmmmh mmh!” blondi koitti jälleen puhua, mutta turhaan.

”Hehee~ senpai ei pysty puhua teipin takia!” Tobi riemuitsi itsekseen virnistäen maskinsa takana.

Deidara oli vähällä räjähtää sisältä päin. Miten niinkään idiootti kuin Tobi ei ymmärtänyt, että hän halusi irti ja pois moisista vaatteista?! Blondi mulkoili miestä viha palaen silmissään.

Tobi katsoi toisen vihaista mulkoilua ilkeä virne huulillaan. Sitten hän päätti, että ehkä tämän kerran hän voisi pitää hieman enemmän hauskaa kuin yleensä.

Mies kumartui blondin korvan juurelle ja siirsi oranssin maskinsa toisen korvansa peitteeksi. Tobi nojautui niin lähelle Deidaran korvalehteä, että hänen huulensa melkein koskettivat sitä hänen puhuessaan.

”Hmm.. senpai....” Tobi kuiskasi yllättäen Deidaran matalammalla äänellään.

”...Ei ole reilua pukeutua noin kiihottavasti.” hän jatkoi virnistäen ja lipaisten kielellään blondin korvalehteä.

Deidara tuijotti kauhistuneena Tobin niskaa. Hän ei ollut koskaan, koskaan kuullut Tobin puhuvan niin matalalla äänellä, saatika sitten viettelevästi. Blondi tunsi yhä toisen hengityksen niskassaan ja nielaisi hermostuneena. Mitä Tobille oli oikein tapahtunut?

Deidara ei kuitenkaan saanut koottua ajatuksiaan, sillä yhtäkkiä Tobi jälleen puhui.

”Tosin... en panisi ollenkaan pahakseni jos pukeutuisit useamminkin näin.” mies kehräsi näykkäisten blondin korvalehteä.

Blondi päästi suustaan pienen voihkaisun, joka kuitenkin peittyi teipin ansiosta. Tobia se kuitenkaan ei näyttänyt miellyttävän ja niinpä hän repäisi teipin pois Deidaran suulta. Nyt he katsoivat toisiaan silmiin ja Deidaran silmät suurenivat yhä enemmän kauhusta.

”...To-Tobi... un?” blondi kysyi kauhusta kalpeana.

Mies virnisti ilkikurisesti ja katsoi toista punaisilla sharingan-silmillään. Sitten hän äkkiarvaamatta nojautui jälleen Deidaraa kohti ja tällä kertaa suuteli blondia näykkäisten hänen alahuultaan. Jos Deidara olisi voinut järkyttyä suudelmasta, hän järkyttyi enemmän siitä, että vastasi siihen yhtä intohimoisesti.

Hapen melkein loppuessa molemmat irtaantuivat ja Tobi siirtyi Deidaran huulilta tämän kaulalle ja leikitteli kielellään. Blondi ei voinut itselleen mitään, hän päästeli voihkaisuja ennen aikojaan ja tämä oli vain musiikkia toisen korville.

”Mmh...ah!.. Tobi..”

”....Sano minua Madaraksi.” mies kuiskasi suudellen taas blondin huulia.

”Mhh~ Madara!” Deidara henkäisi kun mies kosketti hänen sisempää reittään.

Madara hykersi hieman irrottaessaan blondin sukkia ja vetäen ne sitten pois toisen jaloista. Hän ei voinut sille mitään, mutta hänen katseensa viipyi vähän liiankin kauan blondin säärissä.

Deidara pysyi hiljaa ja katsoi Uchihaa, joka tuijotti häntä selvästi miettien jotain. Pian hän kuitenkin sai toiselta vastauksen tuijotukseen.

”Taidan jättää puvun.. se tuottaa kovasti silmäniloa.” Madara sanoi myhäillen heittäen akatsukikaapunsa sitten huoneen lattialle.

”Hmph.”

Deidaran kasvoille oli ilmestynyt pienehkö puna ja poskien kuumotuksen takia blondi kirosi hiljaa mielessään. Madaraa se tosin näytti viehättävän yhä vain enemmän. Niinpä mies jatkoi siihen mihin oli jäänyt ja suuteli nyt blondin reittä. Deidara hypähti hieman huulien kosketuksesta ja se sai Uchihan jälleen kiihottumaan yhä vain lisää. Hänen housunsa alkoivat olla jo liian tukalat eikä hän kestäisi enää kauaa. Niinpä hän veti Deidaran bokserit blondin jaloista ja kuuli miehen kiivaan hengenvedon, kun hänen erektionsa kosketti ilmaa.

Madara katsoi mielissään Deidaran yhä punertuvia kasvoja, kun hän alkoi jälleen suudella miestä samalla kun hänen kätensä pumppasi blondin miehuutta edestakaisin. Deidara hengitti raskaasti ja voihki, kunnes oli lähellä äärimmäisyyttä. Siinä samassa Madara veti kätensä takaisin ja virnisti blondille, joka näytti yllättävän pettyneeltä.

Blondi ei kuitenkaan ehtinyt kauaa olla nyrpeänä, kun Uchiha tyrkytti sormiaan hänelle. Deidara otti vinkin vastaan ja otti sormet suuhunsa hyväillen niitä kielellään samalla saaden ne tarpeeksi märiksi.

Madara murahti vetäen pian sormet blondin suusta ja ilman varoitusta työntäen ne Deidaran sisään. Blondi värähti rajusti kivusta ja puri hampailla alahuultaan niin, että veri alkoi valua haavasta. Madara nuolaisi blondin huulia ja alkoi liikuttaa sormiaan rytmissä, kunnes Deidara voihkaisi mielihyvästä painaen päänsä tyynyyn.

Uchiha veti sormensa pois ja laski housujaan tarpeeksi. Sen jälkeen hän asettautui blondin sisäänkäynnille ja työnsi itsensä kokonaan toisen sisään. Deidara huusi kivusta.

”Haaa... senpai on niin tiukka~” Madara kuiskasi toisen korvaan ja alkoi pikkuhiljaa liikkua Deidaran sisällä.

Blondi äännähteli tuskissaan muutamaan otteeseen, kunnes alkoi tuntea enemmän mielihyvää. Madara näykkäsi hänen kaulaansa ja sai esiin hieman verta, jonka hän sitten nuolaisi pois.

”Mmh.. ah! Haa! Madara!” Deidara huoahti hengästyksissään.

Uchiha kiihdytti vauhtia ja alkoi tähdätä taas suoraan Deidaran herkimpään hermoon, jonka hän oli aijemmin löytänyt. Blondi ei pystynyt hillitsemään raskasta hengitystään tai voimakkaita voihkaisuja, jotka kiirivät ympäri huonetta.

Madara katsoi allaan hengästynyttä blondia, joka veti henkeä ja voihki samanaikaisesti. Deidaran hiukset valuivat kauniisti kehystäen miehen kasvoja, jotka punoittivat kuumuudesta.

”Aah! AHH! Kovempaa-ah!” blondi voihkaisi ja kietoi jalkansa Madaran ympärille, jotta he olisivat lähempänä toisiaan.

Madara teki työtä käskettyä ja kiihdytti vauhtia entisestään. Deidara ei saanut enää koottua itseään, vaan huokaili miehen nimeä.

”Mmh...Madara~ aaah! Madara~ un!”

”Haa~aaah!”

Pian blondi saavutti huippunsa ja vaalea neste laukesi heidän ylävartaloilleen. Vähän ajan päästä Deidaran jälkeen Madarakin tuli äärirajoilleen ja kaatui lopulta henkeä haukkovan Deidaran viereen sängylle. Mies vapautti vihdoin blondin käsiraudoista ja veti tämän lähemmäs itseään.

”Senpai on seksikäs tuossa puvussa.” Madara kuiskasi huomautuksen Deidaran korvaan.

”Hiljaa, un.” blondi sanoi punastuen syvästä häpeästä.


-----------------------------------------------------------------------


Alakerrassa kaikki istuivat hiljaa ja hyvin vaivautuneina olohuoneessa. Aamupala oltiin saatu syötyä ja kauan aikaa sitten. Pain katsoi Hidania hyvin murhaavasti. Jos kyseinen katse olisi voinut tappaa ja Hidan ei olisi kuolematon, albiino olisi ollut jo kauan kuolleena.

”Sinun suunnitelmasi ei tainnut aivan toimia, vai kuinka?” Pain kysyi hampaitaan kiristellen.

”No.. ainakin oli hieman hiljasempaa..” albiino sanoi hiljaisesti.

Muut huokasivat ja koittivat koota ajatuksiaan jälleen kasaan. Yläkerrasta kantautuvat äänet olivat vihdoin loppuneet.


-----------------------------------------------------------------------
Kirjoitusblokki on kestänyt jo liian pitkään, joten päätin vihdoin kirjoittaa jotain. Olen jo pitkään ja hartaasti tahtonut kirjoittaa TobiDeitä, muttah.. on aina ollut jotain muuta suunnitelmien tiellä. :3

Toivottavasti tykkäsitte ja kommaatte~
I like comments! ♥ 8D