Disclaimer: Hahmot eivät ole minun, mutta tarina on.

Luku 3: Never argue with an idiot. People watching won't be able to tell the difference.

Lauantait olivat nukkumista varten. Sen Naruto oli päättänyt silloin, kun aamun lasten piirretyt olivat menettäneet kiinnostavuutensa. Nyt hän vain halusi pysyä mahdollisimman pitkään sängyssä. Valitettavasti hänen äitinsä ei ollut samaa mieltä.
"Naruto! Raahaa iso ruhosi alakertaan tällä sekunnilla tai et syö ramenia viikkoon."
Enempää ei tarvitukaan saadakseen blondia ylös sängystä ison kolahduksen kera. Lattialle pyörähtänyt Naruto haukotteli suuresti ja venytteli. Nikamat selkärangassa naksahtelivat ja hän huokaisi tyytyväisenä. Pelkissä boksereissaan koikkelehtien hän laskeutui portaikkoa pitkin keittiöön löytäen isänsä sekä äitinsä huoneesta.

Hän oli perinyt aamu-unisuuden isältään, joka tällä hetkellä teki parhaansa pysyäkseen hereillä kahvin voimalla. Pään nuokkuminen ei ollut hyvä merkki isän onnistumisesta. Naruto sanoi hyvät huomenet ja meni äitinsä viereen. Naisen älyttömän pitkät punaiset hiukset oli palmikoitu selän puolelle ja nainen virnisti pojalleen hyvillä mielin.

"Vihdoin jaksoit kieriä ulos pesästäsi. Ei sinulla oli koko päivää aikaa nukkua, kun sinunhan piti mennä Kiban kanssa kaupungille?"
Tosiaan pojat olivat sopineet tapaamisesta, mutta siihen kuitenkin oli vielä ainakin pari tuntia. Miksi äiteihin oli ohjelmoitu joku ihmeellinen hössötys asetus? Ja miksi se oli hänen äidillään päällä ainakin 24 tuntia vuorokaudessa?

"Kushina...lisää kahvia..." Minato vaikersi pöydän ääressä ja työnsi mustaa kahvikuppiaan vaivanloisesti vaimoaan kohti. Punatukkainen naurahti ja kaatoi miehelleen lisää vahvaa litkua. Naruto söi rameniaan nojaillen lieteen ja katsoi kuinka isänsä yritti siemailla kahvia nostamatta päätään liikaa pöydästä. Isä oli parasta viihdettä aamuisin.
"Miten koulussa menee?" Kushina kysyi yllättäen syödessään omaa ramen annostaan.
"Siinähän se. Pitäisi tehdä viimeinen näyttötyö jonkun kanssa, mutta en ole vielä löytänyt edes paria. Kiba kehtasi juosta jonkun muun matkaan." Naruto vastasi pelleillessään nuudeleillaan.

Kushina hymyili pienesti ja jatkoi poikansa kanssa miehensä aamutouhujen seuraamista. Parasta oli, että Minato ei tulisi muistamaan kömpelöistä tekosistaan yhtään mitään parin tunnin kuluttua sen jälkeen, kun hän olisi herännyt kunnolla.

- - - - -

Parin tunnin päästä Naruto oli matkalla kaupunkiin. Hän tunsi tuulen puhaltavan päälystakkinsa läpi, kun hän ajoi kevytmoottoripyörällään tietä pitkin. Aurinko oli päättänyt pitkän tauon jälkeen näyttäytyä pilvien takaa, joka sai pojan iloiseksi. Lämmin paiste oli aina parempi, kuin jäätävä sade. Tie mutkitteli alamäkeen ja oli liki, ettei Naruto suistunut kostealta tieltä ojaan. Hän rakasti vauhdin tuomaa tunnetta vatsanpohjassaan. Metsän reunustama tie vaihtui pian monikaistaisemmaksi ja puut harvenivat. Naruto näki ihmisiä joka puolella kaduilla ja kahviloissa. Tyttöjä puhumassa äänekkäästi puhelimessa, pikku poikia lelujensa kanssa sekä pelimiehiä iskemässä itselleen seuraa. Normaali näky siinä kaupungissa.

Saatuaan kirkkaan oranssin ajopelinsä parkkeerattua ostoskeskuksen parkkipaikalle hän lähti kohti tapaamispaikkaa. Kiban tuntien hän ei olisi vielä päässyt määränpäähän. Naruton komeille kasvoilla oli noussut jälleen tavaramerkkivirnistys. Päivä oli alkanut hyvin ja jos se sujuisi suunnitelmien mukaan se myös pysyisi sellaisena.
'Kunhan en ajattele Sasukea yhtään niin kaikki menee nappiin...enkä toki jo mennyt ajattelemaan sitä lieroa?!' hän ajatteli ja tunsi mielialansa laskevan roimasti. Hän ei ollut puhunut Sasuken kanssa sen jälkeen, kun kalpeampi poika oli livistänyt osastonsa siipien suojiin pari päivää aikasemmin.

'Miksi olin niin tyhmä, että lipsautin sen pyynnön ulos?'

Sasuken ilme tuolloin oli muistuttanut jotain hämmentyneen ja huvittuneen väliltä. Jotain hyvää se ei kuitenkaan ollut muistuttanut edes etäisesti. Hänen vatsanpohjaansa kouraisi.
'Miksi en osaa käyttäytyä hänen kohdallaan oikein?'
Paha olo siirtyi kuristamaan hänen kurkkuaan. Naruto voisi vannoa, että heidän välilleen oli juuri noussut jättiläismäinen muuri, joka oli entistä vankempi kuin edeltäjänsä.
Nostettuaan masentuneen sumeiseksi muuttuneen katseensa hän näki Kiban ja itselleen tuntemattoman tytön.
'Äh, ihan sama. Nyt ei ole aikaa rypeä itsesäälissä ja sydämen muruissa.'
Nostaen suupielensä hän heilautti kättään tervehdykseksi molemmille.

"No vihdoin! Ja minä kun luulin, että sinä et ikinä myöhästy minua enempää!" Kiba huudahti turhankin äänekkästi, kun otettiin huomioon että Naruto seisoi jo hänen vieressään.
"Ei ole minun syyni, että askeleet vain hidastuvat heti kun aurinko tulee esiin. Siitä pitää nauttia eikä juosta, kuin pää kolmantena jalkana." Vierellä ollut lyhyttukkainen tyttö naurahti vaimeasti. Hänellä oli yllään tavalliset tummat farkut ja hieman lantion ylittävä punainen syystakki korosti hänen vaaleaa ihoaan. Naruto pisti merkille, että häntä lyhyemmällä tytöllä oli laventelin väriset silmät.
"Ja kukas tämä suloinen otus on?" hän kysyi osoittaen sanansa Kiballe, mutta katsoen tyttöä. Tämän poskille piirtyi puna ja hän yritti piilottaa kasvojaan pois Naruton näkyviltä.
"Hyuga Hinata musiikilliselta puolelta. Teemme sen ihme näyttö jutun yhdessä."

'Jaa tämä on se ryökäle, joka vei partnerini mennessään.'

Naruto näki jo parilla silmäyksellä, että Kiba piti tästä tytöstä. Ehkä se liittyi blondin lahjakkuuteen, mutta hän oli jo pitemmän aikaan pystynyt näkemään muiden tunteiden oikeat kasvot. Tyttö oli kuitenkin tainnut iskeä silmänsä sillä hetkellä Narutoon.
'Sorry girl, mutta Kiban onneksi minun tyyppiini ei kuulu rinnat.'
"Voitko olla vielä hieman karmivampi tuon virneesi kanssa. Minne olemme edes menossa?" ruskeahiuksinen teini naurahti. Blondin suupielet olivat tosiaan venyneet hieman maireaan virneeseen. Hän pyyhki ajatuksensa nostattaman ilmeen naurahduksen voimalla kasvoiltaan.
"Ajattelin ihan perus elokuvaa, kun kerran sinne on juuri ilmestynyt se uusi sotaelokuva. Mutta kun meillä on naisseuraa niin-"

"En minä ole jäämässä eli ei huolta, Naruto-kun." Hinata puhkesi puhumaan. Tytön lauseen loppu hiipui lähes kuulemattomiin, kun hän erehdyksessään nosti katseensa suoraan taivaan sinisiin silmiin. Sen sanottuaan tyttö ojensi parilleen jotain pientä ja kumarsi pikaisesti blondille ennen lähtöään.
"Suloinen tyttö," Naruto puhui kun Hinata oli ehtinyt kuuloetäisyyden ulkopuolelle, "joten ei ihmekään että pidät hänestä."
Oli lähellä ettei Kiban pää sulanut siitä punastuksen määrästä. Jopa pojan poskilla olleet kolmiokuviot peittyivät saman sävyn alle.
"T-turpa kiinni."

Parin tunnin räiskimisen ja verellä leikkimisen jälkeen pojat poistuivat valtavasta elokuvasalista. Valittu kuva oli ollut hieman liian raaka Naruton mieleen, mutta Kiba ei näyttänyt saaneen tarpeeksi vaan puhui lähes suu vaahdoten parhaista kohtauksista. Blondi hymyili itsekseen.
Mitä hän antaisikaan, että saisi viettää Sasuken kanssa aikaa näin.
'Pitääköhän hän millaisista elokuvista. Vai pitääkö hän ollenkaan elokuvista?'
"Hei odotatko tässä hetken, kun käyn helpottamassa oloani?"
Naruto ei kerinnyt edes vastaamaan, kun Kiba kiirehti jo tukalan oloisesti kohti wc-tiloja.  

Usva peitti jälleen siniset silmät. Näin kävi joka kerta, kun Sasuken onnistui löytämään tiensä hänen ajatuksiinsa: Narutolle tuli paha olo. Vaikka hän kuinka piti tummatukkaisesta pojasta, hänelle tuli väistämättä paha olo ajatellessaan tätä. Vatsanpohjaan muodoistui solmuja ja kurkussa tuntui paisuvan ilmapallo. Sydämen sykkeestään hän ei edes halunnut mainita. Halu syleillä Uchihaa poltti hänen käsivarsiaan ja muisto tummien silmien jäätävästä katseesta sai verenkin seisahtumaan suonissa.

'Kai se johtuu siitä, että tiedän liiankin hyvin etten koskaan voi saada häntä.'

Kiba oli niin onnekas. Hän voisi milloin vaan lähestyä Hinataa ja sitä ei kukaan pitäisi epänormaalina. Homona olo oli rakkausasioissa niin uuvuttavaa. Naruton kokema fyysinen väkivalta ei vetänyt vertojaan tälle kivulle. Kiusaajien katseet eivät olleet yhtä pistävät, kuin Sasuken.
'Voisipa tämä jo loppua. Ihan millä tavoin tahansa' hän ajatteli ja painoi kätensä otsalleen. Ihoa kuumotti. Liikaa aivotyötä pienelle ajalle.

Kiban saapuessa kuumotus oli jo mennyt ohi ja Naruto oli nostanut huolettoman ilmeen kasvoilleen. Ruskeahiuksisen pojan ei vielä tarvinnut tietää. Heidän vastasyntynyt ystävyytensä ei ollut vielä siinä vaiheessa.
'Mutta toivottavasti joskus.'

- - - - -

Sasuke hieroi särkeviä silmiään. Edes silmätipat eivät tuntuneet auttavan enää. Hän nojasi limen vihreään selkänojaan ja naksautti niskaansa nostaessaan take away kahvikuppinsa pöydältä. Ikkunalasin läpi heijastuva auringonvalo häikäisi teiniä ja hän nosti vapaan kätensä varjostamaan jo valmiiksi kivun kourissa olevien silmien suojaksi. Sasuke painoi päänsä alas varjoon ja keskittyi hetkeksi vain hengittämiseen. Hartioiden lihakset tuntuivat kiveltä ja luomien alla tuntui olevan ilotulitus käynnissä. Ympäriltä kuului astioiden kolinaa ja muiden asiakkaiden keskusteluja. Erityisen kovaa kuului parin pöytärivin päässä olevan naisseuran juoruaminen ja Sasuken ulkonäön kommentointi.

Tapojensa vastaisesti Uchiha oli lähtenyt kahvilaan tietokoneensa kera. "Ehkä saan inspiraatiota kirjoittaa" hän oli ajatellut, mutta siihen mennessä mitään liikuttavan hienoa ei ollut tullut mieleen.  Samaa vanhaa, masentavaa tekstiä ainoastaan. Asia alkoi jo käymään huvittavaksi. Eikö Sasuken elämässä tosiaan ollut kuin surullisia asioita? Oliko hän tosiaan aina niin masentava, että ei saanut muuta puristettua ulos itsestään?
'Jos jotain niin voin aina kirjoittaa 'miten pilaat elämäsi ajattelemalla' oppaan.'
Huono vitsi ei naurattanut edes häntä.

Vastahakoisesti Sasuke nosti katseensa ja jäi tuijottamaan tietokoneensa kirkasta ruutua. Pahin tukos hänen inspiraationsa virrassa tuntui olevan muualla. Uzumaki Naruto.
Sasuke ei osannut ymmärtää sitä poikaa. Miksi blondin tuntui olevan pakko lähestyä häntä edes jotenkin? Sinisten silmien palava katse sai sähkövirran juoksemaan hänen hermostoverkoissa. Myöskään kukaan ei aikaisemmin ollut onnistunut ärsyttämään Sasukea pelkällä olemassaolollaan. Naruto taisikin olla lahjakkaampi useammalla osa-alueella.
Toinen huono vitsi, joka ei naurattanut edes häntä.

Silloin hän havaitsi tutun kaksikon kadun toisella puolella. Naruto ja Kiba tulivat juuri ulos vastapäisestä elokuvateatterista ja ruskeahiuksisella näytti olevan innokas selitys kesken. Hetkeksi Uchihan mieleen nousi parin päivän takainen tapahtuma.

"Voisit tehdä projektin minun kanssani."

Pyyntö ei ollut edes kuulostanut vitsiltä mitä Sasuke oli odottanut. Eikö Naruton pitäisi olla outo lapsi ja vihata häntä siitä huolimatta, että näytti pyrkivän hänen läheisyyteensä? Miksi sitten toinen teini oli näyttänyt niin vakavalta?
'Melkeinpä loukkaantuneelta' hän ajatteli mielessään antaessaan katseensa seurata kahden pojan etenemistä. Sasuke huomasi jopa kolmen tytön kuiskailevan toisilleen ja vilkuilevan kaksikon perään.

Tummat silmät lukkiutuivat Naruton kasvoihin. Vaikka Sasuke ei ollutkaan mikään sosiaalisesti lahjakas yksilö, niin hän saattoi siitä huolimatta huomata blondin väkinäisen hymyn. Niinä kaikkina vuosina, kun hän itse oli  pakottautunut hymyilemään, hän oli oppinut tunnistamaan sen. Naruton aidon oloinen hymy ei ollut sitä. Sasuke oli kuullut, että Naruto oli kokenut jotain rankkaa menneisyydessään, mutta kukaan ei oikein tiennyt yksityiskohtia. Sillä saattoi olla joku yhteys tekohymyn ylläpitoon.
Hän säpsähti ajatuksistaan huomatessaan, että seuraamansa kaksikko oli päättänyt tulla sisään siihen samaan kahvilaan. Ja koska Sasuke oli varma, että Narutoon oli asennettu paikannin tuttujen ihmisten huomaamista varten, hän tiesi saavansa pian seuraa.

Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun hän ei ollut väärässä.

"Katsos kuka on raahautunut ulos ikkunattomasta huoneestaan!" Kiban turhankin äänekäs huudahdus pureutui Sasuken väsyneisiin korviin. Hän soi rakkimaiselle pojalle vain mulkauksen ja murahti jotain epämääräistä, kun Naruto kysyi vapaista paikoista. Ei se häntä haitannut jos äänekäs duo istui samassa pöydässä, kunhan hän saisi kirjoittaa rauhassa. Ja ennen kaikkea salassa.
"Mitä sinä ja parisi muuten ajattelette tehdä näytön suhteen? Hinata ja minä olemme ihan hukassa, kun vaihtoehtoja on niin monta, joten voisit heittää vinkkejä."
"Ei minulla ole paria vielä" kuului lyhyt vastaus. Sasuke pystyi aistimaan, kuinka pöydän toisella puolella Naruton lihakset jäykistyivät aiheesta.

"Luulisi että valtaosa koulun tytöistä olisi jo ahdistellut sinua asialla." Kiba sanoi ihmetellen.
'Niinhän he ovat, mutta jokaiselle on kuulunut sama vastaus: ei!' hän ajatteli, mutta päätti keskittyä kirjoittamiseen. Ajatus oli viimeinkin syttynyt, eikä sen voinut antaa valua hukkaan. Kiba ei kuitenkaan ymmärtänyt olla hiljaa.
"Narutollakaan ei ole vielä partneria, joten miksi ette tee yhdessä?"
Sasuke tyytyi vain nostamaan kylmän katseensa ja yritti kehottaa sillä toista olemaan hiljaa. Kova ääni karkoitti inspiraation nopeasti ja sitä tummahiuksinen ei todellakaan kaivannut.
"Kiba, voisit antaa Sasukelle kirjoitusrauhan. Hänellä näyttää olevan jotain tärkeää kesken."

Kerrankin hän saattoi kiittää Narutoa tuppautumisesta. Ehkä rakki osaisi nyt olla hiljaa.
Tai niin hän ainakin luuli.
"Mutta kuulin, että melkeinpä kaikki ovat jo löytäneet parinsa joten eikö olisi parempi ottaa joku jonka oikeasti tuntee, kuin jonkun tuntemattoman jota kukaan ei ole halunnut?" ruskeatukkainen jatkoi kiihtyneeseen sävyyn. Sasuken ärsyyntymismittariin ilmestyi pari lukemaa ja verenpaineluvutkin taisivat nousta pari pykälää. Naruto aisti negatiivisen muutoksen ihastuksessaan ja vilkuili kohdettaan hieman arasti. Hän oli suututtanut Sasuken aikaisemmin eikä kaivannut yhtään lisää vettä myllyyn.
'Juuri kun luulin voivani korjata asioita! Hitto, Kiba!' blondi kirosi mielessään ja polki kuvitteellista jalkaa.

"Jos sanon, että voin tehdä sen helvetin projektin tuon idiootin kanssa niin oletko hiljaa?" Sasuken lopulta tiuskaisi katse yhä koneensa näytössä. Hän ei nähnyt Naruton silmien yllättynyttä, mutta samalla toivokasta katsetta tai Kiban tyytyväistä hymyä.
"Ehkäpä, kannattaa ainakin kokeilla." Inuzuka vastasi omahyväisen kuuloisesti ja sai jääprinssin nostamaan katsettaan. Kukaanhan ei käyttänyt tuota äänensävyä hänen kanssaan.
"Selvä. Suostun tuon penskan pariksi, joten ole nyt hiljaa ja juo ostamasi litku."
"Ihan vaan tiedoksesi, että tämä litku on ihan sitä samaa mitä itsekin siinä juot!"
Naruto ei ollut koskaan ollut näin kiitollinen uudesta ystävästä.

'Muistio itselle: tee Kiballe jotain kiitokseksi.'

- - - - -

A/N: Haha! Never saw that coming? Eli ollaan pääsemässä hieman syvemmälle tarinaan, koska minunhan tarinat eivät ikinä jää pelkästään pintalöpinäksi :D pinnan alla on aina jotain! Joten jatkakaa seuraamista :)
Toiveita yms. otetaan vastaan, koska ne tuovat haastetta ja tykkään tehdä sellaista työtä!

kommentit ovat tervetulleita (risut, ruusut ja keksitkin), koska ne kannustavat kirjoittajaa jatkamaan :) en minä tätä pelkästään omaksi huvikseni työstä!