Keskiviikko 11.

Rakas päiväkirjani,

Tänään oli suoraan sanottuna paska päivä. Ensinnäkin oli aivan tappavan tylsää, jäin kotiin sillä en halunnut mennä kouluun enää tämän naaman kanssa. Toisekseen kaapit olivat paria vanhaksi mennyttä maitopurkkia ja näkkäripakettia lukuunottamatta tyhjät joten oli pakko vaivautua kauppaan heti aamusta. Siinä vaiheessa toivoin että olisin tajunnut eilen asioista vähän enemmän, aamulla on kamalaa käydä kaupassa kun siellä on niitä säälivästi katselevia mummoja.

Puolen päivän paikkeilla kyllästyin nakertamaan kuivaa näkkäriä ja talsin kauppaan. Pihalla satoi vettä jälleen taivaan täydeltä, ja kastuin litimäräksi vaikka kauppa oli vastapäisessä rakennuksessa. En tajua miksi käyn aina siellä, se on kallis ja sen omistaja on typerä lunttu. Haluaa aina tutkia taskuni kun olen lähdössä pois, ihan kuin aikoisin varastaa sieltä jotain.

Seisoskelin ihan kaikessa rauhassa säilykehyllyn edessä pohtimassa minkä merkkistä tonnikalaa kannattaisi ostaa, kun joku tönäisi minut päin hyllyä ja puolet hyllystä romahti lattialle. Ärähdin kiukkuisena jotain ja käännyin, takanani seisoi osa Sasuken porukasta. Aivojani harmitti mutten antanut sen näkyä päälle päin.

"Kävit sit vissii eilen Sasuken oven takana" Karin kähähti Suigetsun naksutellessa pahaenteisesti sormiaan; se halusi ilmiselvästi kostaa eilisen. Seisoin vain typeränä ja tuijottelin kolmea ihmistä, kaikki minua pitempiä ja miespuoliset huomattavasti rotevampia. Kyselin todisteita. Juugo vastasi, että oli lukenut Sasuken blogista jonkun vaaleatukkaisen käyneen ovensa takana pyörähtämässä. Pudistelin päätäni ja kerroin idiooteille, että kaupungissa on muitakin blondeja.

"Mutta sä oot kuses Sasukeen, Kaikki sen nyt tietää", Suigetsu sanoi ja tunki kädet taskuihinsa. Näytin varmaan tosi koomiselta tyrmistyneen ilmeeni kanssa, mutten jaksanut piitata siitä. Mistä hitosta ne sellaista olivat keksineet? Tiesin kyllä että minusta liikkuu aika mielenkiintoisia huhuja, mutten tällaista ollut odottanut. En ole homo, enhän?

Ajattelin liueta paikalta mahdollisimman nopeasti. Vilkaisin anteeksipyytävästi kaupan omistajaa, joka mulkoili meitä pahasti. Sanoin totuudenmukaisesti edessäni seisoville, etten ole kiinnostunut miehistä, jätin ostoskorini maahan ja kävelin ripeästi kohti ovea epäuskoisen nauruntirskunnan saattelemana. Kauppias yritti pysäyttää minua oven tietämillä mutten jaksanut piitata sillä hetkellä siitä, mitä se vanhus minusta ajattelee, ja törkkäsin sen sivuun niin että se kaatui.

Kävelin siinä kaatosateessa puoli kilometriä seuraavaksi lähimmälle sekatavarakaupalle. Vilkuilin perääni jatkuvasti, ettei yksikään Sasuken jengistä pääsisi yllättämään minua. Samalla päässäni kiehui. Ajatukseni olivat sekavaa mössöä, pääni sisällä kuulosti siltä kuin kaksi kymmenpäistä ryhmää olisi väitellyt keskenään yhteen ääneen. Toinen oli sitä mieltä, että on ok olla ihastunut samaa sukupuolta edustavaan henkilöön, toinen taas vannoi naulaavansa sellaiset korvista seinään jos tapaisi.

Liisin kaupassa ympäriinsä pikavauhtia ja olin liukastua useampaan otteeseen. Napsin hyllyistä ensimmäisinä käteen osuvia tavaroita enkä kiinnittänyt huomiota lainkaan ostoksiini. Maksoin mahdollisimman nopeasti, astelin kaupasta ulos rankkasateeseen ja marssin vastapäiseen kahvila-konditoriaan. En oikein tiedä, mitä sieltä alun perin menin hakemaan, mutta ihan väärää löytyi.

Seisoskelin vanhan ja erittäin ystävällisen miehen pitämän konditorian tiskillä ja odottelin että mies saisi laskettua vaihtorahat. Olin hetken mielijohteesta tilannut tonnikala-juustosämpylän ja ison kahvin, vaikka minulla ei ollut nälkä. Mies tuntui laskevan jokaista rahaa kohden sataan kolmeenkymmeneen, mutta vihdoin pääsin rehaamaan itseni vaikeasti pöytään; toisessa kädessä minulla oli tarjotin, jonka päällä olevaa piripintaan täytettyä kahvikuppia en halunnut tiputtaa tai läikyttää, ja toisessa kädessä oli raskas kauppakassi. Olin ostellut vähän turhia.

Vartin päästä olin saanut leivän tuhottua, mutta kahvi oli niin lämmintä että lähinnä vain sekoittelin sitä. Tuijottelin ikkunasta ulos ja siemailin välillä ihan pikkuruisia siemauksia tulikuumasta kahvista. Yhtäkkiä ikkunan eteen parkkeerasi auto. Musta, erittäin hieno urheiluauto. Autosta hyppäsi ulos kaksi pitkää ja hoikkaa mustahiuksista miestä. Sain aika hyvänlaatuisen paskahalvauksen, ja olin kaataa pöydänkin sätkähdykselläni.

Olin hädissäni. Viimeisenä maailman ihmisistä halusin nähdä kumpaakaan Uchihan veljeksistä tällä hetkellä. Mielummin olisin ottanut turpaani Suigetsulta. Tuijotin kahvikuppiani sitä kuitenkaan näkemättä. Pakeneminen olisi hyödytöntä, sillä kahvilassa oli vain yksi ovi eikä kahvilan pitäjä päästäisi minua takaovesta vaikka miten ystävällinen ja mukava onkin. Päätin vetää hupun syvälle päähäni ja katsella pöytää kahvin siemailun lomassa.

"Kaks kahvia ja yks berliininmunkki" kuulin Itachin sanovan. Miksi, oi miksi olinkaan valinnut paikan niin läheltä tiskiä? Sen äänessä oli sitä jotain mikä sai kylmät väreet menemään jopa minun seläpiissäni. "Buu", kuului korvani juuresta. Sätkähdin taas, ja tällä kertaa läikytin kahvia pitkin pöytää slaageissani. Vierestäni kuului ystävällisesti vahingoniloista naurua. "Hehe, oot hauska ku säikähdät" Sasuke tuumasi ja istui minua vastapäätä kun kuivasin pöytää paperilla.

Vilkaisin Sasukea. Se tuijotti minua. Kysyin miksi, ja se vastasi että muuten vaan. Ja kysyi miksi olin käynyt niillä eilen. Ajattelin, että valehteleminen olisi ihan turhaa, koska halutessaan Sasuke olisi voinut kysyä Itachilta jotain sen tyylistä kuin "oliks tää se meidän oven takana käyny heppu" ja olisin lirissä, joten sanoin että joo. Ja jatkoin perään, että olin ajatellut tulla käymään ihan hetken mielijohteesta kun en jaksanut olla koulussa ja puolessa välissä ajatusta tajunnut sen huonoksi ideaksi. Sasuke naurahti. Sen naamasta näki, että se piti mua ehkä vähän mielenkiintosena.

Itachikin istui pöytään, Sasuken viereen. Se halusi varmaan kuollakseen kysyä myös, mitä tein niitten ovella eilen, mutta ei kysynyt. Ja näytti niin tyyneltä että se pelotti. Minua ahdisti aivan suunnattomasti, halusin pois, en halunnut nähdä kumpaakaan heistä. En pystynyt sanomaan mitään, ja jos vilkaisinkin kumpaakaan, tunsin niin vahvat kylmänväreet että alkoi oksettaa.

Join tulikuumaa kahviani mahdollisimman nopeasti päästäkseni pois ahdistavasta tilanteesta. Kukaan ei sanonut mitään, minä en katsonut mihinkään. Tunsin kahden veljeksen tuijotuksen päässäni. Kieleni ja kurkkuni tuntuivat olevan ilmiliekeissä, mutta join silti urheasti kuppia tyhjemmäksi. Katsahdin salamannopeasti Sasukea, hän istui polvet leuan alla pullaa mussuttaen niinkuin joku söpöilijäfangirl ja tuijotti. Katsahdin Itachia, hän joi sivistyneen, tyynen ja uteliaan näköisenä kahviaan ja tuijotti. Se oli ahdistavaa.

Kumosin viimeiset pisarat liekeissä olevaan kurkkuuni ja nousin lähteäkseni. Kärisin jotain heipan kaltaista ja olin jo nostamassa kauppakassiani maasta, kun Itachi tarttui minua käsivarresta. Olen varma, että se kylmän väre tuntui myös hänen käteensä. Se oli niin voimakas.

"Joko sä oot menossa?" se kysyi kulmat vähän koholla. Sasuke oli laskenut toisen jalkansa maahan mutta lepuutti päätään vielä toisella polvellaan ja näytti niin pirun syötävältä.. Tämä ajatus sai minut punastumaan, sanomaan "joo, kiire" ja häipymään mahdollisimman nopeasti. Olin niin hämmentynyt ja kauhistunut omista ajatuksistani etten noteerannut mitenkään kiltin vanhuksen hyvästelyä.

Pihalla satoi, jos mahdollista niin vieläkin lujempaa kuin silloin kun tulin ulos. Juoksin koko matkan kotiin ja tuiskahdin kerran selälleni vesilätäkköön. Kun pääsin kotiin, painuin suorinta tietä suihkuun ja sukelsin tänne peiton alle piiloon pahalta maailmalta. Tai ainakin uskon niin.

Keskiviikko 11.

Jälkikirjoitus

Tyhjäsin juuri sen kauppakassin. Voi luoja mitä oikein ostelin, siellä oli ihan kaikkea. Omituisimmat asiat taisivat olla paketillinen kuukautissuojia, kirkkaansininen hiusväri, pussillinen maailman pahimpia karkkeja ja pölynimurin pusseja. Mitäköhän kassaneiti oikein ajatteli? Huvittelen ajatuksen kanssa nyt varmaan siihen saakka kunnes nukahdan. Se vieköön ajatukseni pois tietyistä muista asioista.