Disclaimer: Omistan ainoastaan tarinan, mutta en valitettavasti sen hahmoja ;___; *sad*

Luku 4: I'm not a has been. I am a will be.



Oli vaikeaa hengittää. Siitä huolimatta hän juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Savu tiheni ja sattui keuhkoissa. Liekit levisivät hänen takanaan polttaen kaiken kosketuksellaan. Seinillä riippuneet maalaukset haihtuivat ilmaan. Hän juoksi taakseen katsomatta. Käytävän päässä olisi vapaus. Sieltä löytyisi uloskäynti.

Liekit saavuttivat jo. Ne polttivat kantapäitä. Hän itki vesiputouksen lailla ja yritti saada happea. Tämä ei saa olla loppu. Sydän pienen pojan rinnassa sykki tuskallisesti. Se yritti pitää häntä hengissä.

Hän haistoi veren. Kasvoja särki ja sattui. Kyyneleet kirvelivät haavoissa ja voimat alkoivat huveta. Hän tunsi katseen selässään ja sadistisen hymyn katsojan huulilla. Jossain kultaisten liekkien keskellä istui mies, johon tuli ei koskenut. Matala nauru kaikui palavilla seinillä ja se tuntui pureutuvan pojan joka soluun. Pakokauhun noustessa käytävälle ei näkynyt loppua.

Pieni poika, yksin sen kaiken keskellä, kuuli huudon takaansa:

"Juokse poika juokse! Älä ikinä lakkaa pakenemasta. Juokse, äläkä koskaan löydä minua. Unohda."

Naruto heräsi omaan huutoonsa. Kylmä hiki helmeili ruskettuneella iholla ja rintakehä kohoili tiuhaan tahtiin. Blondin aivot tuntuivat olevan pumpulia ja otsalohkossa kasvoi paine. Oksetti. Pyörrytti. Hänen kätensä tärisivät ja puristivat otteessa ollutta peittoa rystyset valkoisina. Naruto yritti niellä palaa kurkustaan alas, mutta huonoin tuloksin.

Siniset silmät vähitellen tyhjentyivät kauhusta, kun hänen vanhempansa avasivat puisen huoneen oven.
"Onko kaikki hyvin, rakas?" hän kuuli äitinsä kysyvän istuessaan viereensä Minaton kiertäessä hänen toiselle puolelleen. Teini hengitti yhä raskaasti ja yritti saada sanoja järjestykseen. Kushina katsoi poikansa pelästyneitä silmiä muistaen nähneen ne usein pojan ollessa vielä lapsi.

"Naruto, näitkö taas sen saman painajaisen?" Minato kysyi varovaisesti. Hän nosti kätensä varjelevasti poikansa olkapäälle ja nuorempi blondi kääntyi katsomaan isäänsä. Kyyneleet kimalsivat hänen silmissään ja hän nyökkäsi. Harvoin sen ikäinen pystyi enää näyttämään vanhemmilleen haavoittuvaisuuttaan.

Minato katsoi hetken Kushinaa, jonka silmissä näkyi myös tuska. He sulkivat poikansa käsivarsiensa suojiin ja viettivät siinä pitkän hetken. Seinät kuulivat vain hyssyttelyä ja rakastavia sanoja. Ilma väreili heidän ympärillään, kuin jännitys olisi häilymässä. Kellon yksinäiset viisarit näyttivät vasta aamuyötä.

- - - - -

Aamun aurinko herätti ihmiset uuteen päivään, mutta Naruto ei arvostanut elettä sillä hetkellä. Hän avasi silmänsä ja murisi hetken kääntelehtiessään tilavassa sängyssä. Ei tehnyt mieli nousta. Viime yön painajainen oli imenyt hänestä pesusienen tavoin kaikki voimat. Hetken hän vain tuijotti kattoon, kuin odottaen sen vastaavan hänen mielensä syvimpiin kysymyksiinsä.
Viime yön painajainen oli kiusannut siitä asti, kun hän oli mennyt esikouluun. Se oli joka kerta erilainen, mutta sisältö oli pääpohjiltaan sama: jokin yritti satuttaa Narutoa. Ruskettuneet sormet kohosivat sivelemään poskien arpia, kolme kummallakin puolella. Hän ei muistanut kuinka oli saanut ne eikä hän koskaan ollut kehdannut kysyä vanhemmiltaan.

Viimein Naruto jaksoi kohottautua patjaltaan ja käveli ikkunansa luo. Siirtäen siniset verhot täysin syrjään hän katsoi syysmaisemaa. Hän oli jäänyt tarkoituksella nukkumaan pidemmäksi aikaa. Kello lähenteli kymmentä ja koulu oli alkanut jo pari tuntia sitten. Yksi tunti sinne tai tänne kyllä hän sen anteeksi saisi.
'Mutta parasta kai raahautua seuraavalle tunnille.'
Hän avasi vieressä olleen lipaston ja veti sieltä mukaansa puhtaat vaihtovaatteet ennen kuin suuntasi ulos huoneestaan. Kylpyhuone sijaitsi kapeahkon käytävän päässä. Kuivausrumpu hurisi hiljalleen oven naksahtaessa lukkoon ja sai seurakseen suihkun äänen. Naruto tunsi hien jättämän likaisen olon valuvan viemäriin.

Pikaisen suihkun, pukeutumisen ja aamiaisen jälkeen hän lähti kävelemään koululle. Seuraava tunti alkaisi vasta reilun puolen tunnin päästä, joten hänellä oli aikaa. Naruto antoi ajatustensa ajautua tutuksi tulleeseen tummasilmäiseen teiniin. Tutut solmut muodostuivat hänen vatsaansa, mutta tällä kertaa ne eivät kuvottaneet vaan tuntuivat pikemminkin jännittäviltä. Puolivahingossa blondi oli antanut itselleen luvan toivoa ja nauttia tilanteesta. Hän pääsisi viimeinkin Sasuken läheisyyteen ilman mitään typeriä tekosyitä, kuten Sakura.
'Mietin vain millaisen työn saamme aikaan.'

Naruto oli pyöritellyt muutamia ideoita päässään jo parin päivän ajan, mutta mikään ei tuntunut kolahtavan. Varsinkaan, kun työssä pitäisi ilmetä molempien osapuolien taidot. Sosiaalisuus ja kielellinen lahjakkuus osoittautuivat vaikeaksi pariksi.

Hän vietti ajatustensa sekavassa maailmassa koko koulumatkansa eikä tummasilmäinen prinssi poistunut sieltä kertaakaan.

- - - - -

Myös Sasuke oli ajatellut Narutoa. Tosin täysin siveellisessä merkityksessä. Hän oli miettinyt useampaa vaihtoehtoa heidän näyttötyöhönsä ja pari niistä olivat ainakin hänen mielestään hyviä. Enää hän tarvitsisi vain parinsa hyväksynnän ja työstäminen voisi alkaa.
'Kunhan se lurjus olisi joskus tavoitettavissa!' hän ärjyi pääkoppansa sisällä.
Sasuke oli yrittänyt etsiä blondia heti ensimmäisen tunnin jälkeen, mutta tätä ei ollut löytynyt mistään. Kukaan tämän osaston opiskelijoista ei ollut nähnyt häntä tunnillakaan. Eli joko idiootti lintsasi tai hän oli oikeasti hyvästä syystä poissa. Sasuke uskoi vankemmin ensimmäiseen vaihtoehtoonsa.

"Olisihan se pitänyt arvata, että kaivoin omaa hautaani suostuessani hänen parikseen." Uchiha kuiskasi itselleen ja kääntyi kielellistä osastoa kohti. Valitettavasti liian myöhään, koska hänet oli jo paikannettu.
"Sasuke-kun! Odota hetki!" kuului huuto mainitun pojan takavasemmalta ja Sasuken verenpaine nousi jälleen. Kohta hän varmaan tarvitsisi lääkkeet sen hoitamiseen, jos ihmiset jatkaisivat hänen ärsyttämistään.
"Mitä?" hän tiuskaisi jäykästi, kun pinkkkitukkainen tyttö oli päässyt tarpeeksi lähelle. Sakura yritti hymyillä mahdollisimman viettelevästi, mutta Sasuke halusi pikemminkin vain kadota kuin kajota häneen.
"Halusin vain ilmoittaa, että Konohan lukiot pitävät bileet perjantaina keskustan nuorisoklubilla. Totta kai olet tulossa vai mitä?" tyttö puhui silmiään räpytellen.

Sasuke ei liiemmin välittänyt juhlista, joissa nuoret aikuiset joivat itsensä kaatokänniin ja harrastivat irtoseksiä, joten hänen vastauksensa oli melko selvä.
"En todellakaan ole tulossa. Minulla on parempaakin tekemistä" hän sanoi matalalla äänellä ja osoitti katseellaan Sakuralle, että yksikin sana lisää voisi tuottaa ruumiita. Pinkkihiuksinen sentään oli tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen vinkin, mutta se ei estänyt tätä murjottamasta.
Sasuke oli siinä vaiheessa jo hyvässä matkassa kohti omaa luokkahuonettaan. Hän ei kuitenkaan päässyt vieläkään seinien suojiin vaan päätyi lattialle törmäyksen seurauksena.

"Hitto! Anteeksi, en katsonut yhtään minne olin menossa."

Ääni ei voinut  kuulua, kuin Narutolle. Sasuke oli jo melko varma, että blondi oli luotu maan päälle ainoastaan häntä ärsyttämään. Ainakin Naruto täytti tehtävänsä silloin täydellisesti.
"Voisit katsoa minne olet menossa. Ja opi olemaan ajoissa" hän tiuskaisi parilleen, joka nosti katseensa viimein levinneistä kirjoistaan.
"Sasuke! Olin juuri tulossa etsimään sinua, mutta käy se näinkin" blondi naurahti kerättyään kirjansa takaisin mauttoman vihreään laukkuunsa. Jos katse voisi tappaa, Narutosta ei jäisi jäljelle mitään maallisia jäännöksiä.

"Anna puhelimesi tänne" Sasuke käski ojentaensa kämmenensä Narutoa kohti. Toinen katsoi häntä vähän hämmentyneenä, mutta totteli kuitenkin. Tummahiuksinen nousi lattialta näppäillen pari kertaa puhelimen näppäimiä ennen sen heittämistä takaisin.
"Pistin numeroni osoiteluetteloosi, joten lähetä minulle omasi tunnin aikana. Näin pysymme ainakin jotenkin yhteyksissä. Ja," hän sanoi odottaessaan blondin nousevan lattialta ennen jatkamistaan, "jos tuo numero päätyy yhdenkään naispuolisen haltuun niin valmistaudu että kuolet hyvin hitaasti ja kivuliaasti." Naruto nyökkäsi viestin ymmärtäneenä ja he erkanivat siinä. Sasuke kirosi mielessään. Päivä ei voisi surkeammin alkaa.

Naruto puolestaan ei voisi olla onnellisempi.
'Sain Sasuken puhelinnumeron...sain todellakin hänen puhelinnumeronsa!' Jos blondin reaktio olisi näkynyt ulos päin, moni olisi hyvinkin voinut luulla nähneensä pikku tytön.

- - - - -

Kirjasto ei ollut Narutolle tuttu paikka. Koulun kirjasto oli tavallisiin koulukirjastoihin verrattuna valtava. Kirjahyllyt olivat tummaa puuta ja koko paikka huokui tietoa sekä ennen kaikkea rauhaa. Ei ihmekään, että blondille paikka ei tuntunut kodilta. He olivat kuitenkin sopineet Sasuken kanssa näkevänsä koulun jälkeen siellä. "Mitä nopeammin työn aloittaa, sen nopeammin sen saa tehtyä kunnolla" oli Sasuke sanonut.
'Ihan kuin hän haluaisi äkkiä minusta eroon' Naruto naurahti hieman epätoivoisesti mielessään ja taisteli huokausta vastaan.
Hän kuljeskeli hetken hyllykköjen välissä ja antoi sormenpäidensä lipua kirjojen selkämyksillä. Osa tuntui hyvin karheilta ja toiset sileiltä.

Tunnelma oli hiljainen ja jollain tavalla painostava. Parhaiten Naruto voisi kuvailla sitä sanomalla sen olevan sama tunne, kuin sukeltaessa syvälle mereen. Hyllyköt olivat suolaisen veden suoja, kirjat sen erilaiset kalat ja kirjasto itse meri. Siellä oli hyvä pysyä, koska kukaan ei häirinnyt ajatusten kilpaa. Blondi alkoi hiljalleen ymmärtää miksi tämä paikka oli lumonnut monet kävijänsä. Hän laski laukkunsa mietteliäänä vierellä olleelle mustalle pöydälle ennen kuin haparoi samaa sarjaa olevalle tuolille. Pieni lukunurkkaus takaisi hyvän työskentely-ympäristön ja hän saisi hieman yksityisyyttä Sasuken kanssa.

Tuonnenpana hän näki vilaukselta Kiban ja Hinatan. Ei tullut yllätyksenä, että hekin olivat hakeutuneet rauhallisien seinien suojiin ja Naruto jäi hetkeksi aikaa vakoilemaan kaksikon touhuja omalta paikaltaan. Kiba tuntui olevan niin ihastuksensa lumoissa, ettei nähnyt mitään muuta. Blondi hymyili. Lämmitti nähdä, kuinka hänen ruskeatukkainen ystävänsä yritti tehdä vaikutusta hiljaiseen tyttöön. Hinatan vaaleat silmät kääntyivät sattumalta Narutoa kohti ja yllätyksen punastus väritti ujon teinin korkeat poskipäät. Blondi tyytyi hymyilemään tervehdykseksi ja Hinata teki samoin. Kiba ei tuntunut huomaavan vieläkään mitään.
'Pitääkin keksiä jokin suunnitelma, jolla saada heitä läheisemmiksi' Naruto ajatteli kaksikon kadottua jälleen kirjaston sokkeloihin.

Ei kestänyt kauaakaan, kun tummahiuksinen poika ilmestyi hyllyn takaa nurkkauksen luokse. Pojan syli oli täynnä eri paksuisia kirjoja ja Naruto ihmettelikin hetken miten toinen jaksoi kantaa niin ison lastin kerralla. Sasuke istui toiselle puolelle pöytää ja laski kantamuksensa pöydän pinnalle. Naruto luuli hetken unohtaaneensa miten puhua. Kirjaston himmeässä valossa Sasuke näytti todella eroottiselta. Hiljalleen blondin ajatukset ajautuivat likaisille teille.
"Naruto, kuunteletko ollenkaan?" Sasuken sihahti hampaidensa välistä, joka palautti toisen maan pinnalle hetkessä.
"Anteeksi...mitä sanoitkaan?"

"Sanoin, että koska osastomme ovat todella erilaisia niin voisimme keskittyä toiseen enemmän. Kun toinen osa-alue on pääosassa voimme lisätä siihen toisen osan vivahteita" Sasuke huokaisi. Hän alkoi katumaan jo urakalla, että koskaan suostui tähän.
'Mutta ehkä omiin maailmoihinsa karkaava idiootti on parempi kuin kuolaava fanityttö.'
"Minusta meidän silloin pitäisi keskittyä sinun lahjakkuuteesi, koska sosiaalisuudesta ei ainakaan heti tule mieleen mitään rakentavaa" Naruto hymyili ja tummahiuksinen tunsi hetken kylmät väreet selkärangassaan, kun sinisten silmien katse uppoutui hänen omiin yön mustiin silmiinsä. Hän tyytyi vain nyökkäämään ja käänsi katseensa äkkiä pois.

Ensimmäistä kertaa Uzumaki Naruton läsnäolo ei ärsyttänyt. Ainakaan paljoa.

"Eli mitä sinulla on mielessäsi?"

"Voisimme hyvinkin tehdä jonkinlaisen kirjoitustyön. Siinä näkyy selvimmin sinun kielellinen lahjakkuutesi ja minä voisin kerätä siihen materiaalin."

"Mutta näkyykö sosiaalisuus siinä kunnolla? Ehdottaisin, että yhden novellin sijaan tekisimme kokoelman lyhyitä kirjoitelmia. Lähinnä voisimme käyttää sinun sosiaalisuutta hyväksi kirjoittamalla eri osa-alueita sinun elämästäsi, kun kanssakäyt ihmisten kanssa."
Sasuke todella osasi asiansa. Naruto ei voinut muuta, kuin nyökätä.
Tummahiuksinen poika jatkoi vielä selitystään, mutta toisen ajatukset olivat jo armottomasti harhateillä.

Projektiin olisi varattu aikaa kuukausi. Vain runsaat neljä viikkoa aikaa olla Sasuken lähellä. Todellisuus tuntui sillä hetkellä liiankin musertavalta, mutta Naruto taisteli tiensä ulos negatiivisten ajatusten vyyhdestä.
"Kuulostaa hyvältä. Milloin olisi parasta alkaa kirjoittaa?" hän kysyi hieroen samalla vasenta ohimoaan. Päänsärky teki jälleen tuloaan.
"Mahdollisimman nopeasti. Sopiva määrä kirjoitelmia olisi viiden ja viidentoista väliltä, joten tahti on ainakin kaksi viikossa. Jos sinulle käy niin voisin tulla ylihuomenna teille ja aloitetaan silloin" Sasuke lausui rauhallisesti ja silmäili samalla tuomiaan kirjoja varmaan punniten mitkä niistä ottaisi mukaansa.

Naruton suu kuivui sekunneissa. Sasuke olisi tulossa heille?
'Pitkästä aikaa...'
"Joo käy se. Varoitan vain etukäteen, että äitini on hieman omituinen joten varaudu kaikkeen." Ehkä hän ei sittenkään olisi niin hukassa Sasuken kanssa, kuin oli luullut. Kaiken mennessä hyvin heistä voisi hyvinkin tulla ystäviä.
"Sinun jälkeesi en usko, että mikään voi järkyttää minua kovinkaan pahasti" Sasuke tuhahti ja virnisti omahyväisesti. Vaikka hän sietänytkään blondia, Uchihan oli kerrankin mukavaa rentoutua.

- - - - -

"Ne bileet ovat aivan pakolliset! Et voi jättää tulematta tai annan Akamarulle luvan jahdata sinua maan ääriin asti ja syödä sinut!" Kiba räyhäsi langan toisessa päässä. Naruto voisi vannoa, että ruskeahiuksinen voisi hyvinkin huutaa asiansa ikkunasta heille päin niin hän kuulisi silti kaiken.
"En tiedä edes pääsenkö tulemaan. Vanhempani eivät oikein pidä nuorisojuhlien maineesta ja en halua joutua vaikeuksiin."
"Onko sillä enää väliä? Täysi-ikäisenä saadaan ottaa alkoholia ihan kuinka paljon tahansa eikä kukaan voi sanoa mitään. Tule nyt edes tueksi! Hinata tulee sinne myös ja voisit...tiedäthän...auttaa."

Voisiko tuolle ujolle muminalle sanoa ei? Naruto huokaisi ja vastasi tulevansa, mutta ainoastaan sillä ehdolla, ettei joudu kuskiksi humalaiselle ystävälleen.
"En ajatellutkaan juoda humalaan asti. Viimeiseksi haluan Hinatan näkevän minut jossain oksentelemassa tai vastaavaa."

Narutolle olisi siis luvassa kiireinen loppuviikko. Hän heitti puhelun loputtua kännykänsä sängylleen ja heittäytyi sen seuraksi saatuaan ylimääräiset vaatteet pois päältään. Ilman viileys nostatti ihoa kananlihalle, mutta teini ei jaksanut vaivautua peittelemään itseään vielä. Hän tunsi päivän rasittamien lihasten rentoutuvan vähitellen ja suupielet nousivat tyytyväiseen hymyyn.
'Pitäisi varmaan ryömiä peiton alle, ennen kuin nukahdan tähän' hän ajatteli, mutta lähes heti se oli jo myöhäistä. Hiljainen tuhina täytti huoneen ja toivottavasti sinä yönä hän saisi nukkua rauhallista unta.

- - - - -

A/N: tylsyys, mutta koittakaa kestää! Kaikki tämä juonen takia, joten ymmärtäkää. Ensi luvussa enemmän toimintaa so see you in one week :3
Ps. kommentteja, ehdotuksia ja yms yms. on kiva ottaa vastaan (: