Tarkoituksena oli kirjoittaa joku vähän erilaisempi ficci, kuin mihin olen tottunut joten dadaa tässä se on :D Hidan ja Kakuzu on varmasti ainoat kaks hahmoo joiden kirjottaminen on aina humoristista. Itselläni oli ainakin hervottoman hauskaa kun tätä kirjoitti ja toivottavasti teillä (tai edes osalla) on edes jotenkin hauskaa lukiessa tätä :D


Disclaimer: Tarina on minun, älä koske mur! Jos hahmot olisivat minun...Hidan ei poistuisi mun näkökentästä ikinä! <3


Tappavan raivostuttava


"No voi saatanan helvetti! Pitääkö tässä vielä kuinka kauan venata, että se saatanan uusi hemmo saapuu paikalle?!" huuto jylisi seinien ympäröimässä tilassa. Huutaja istui huonossa ryhdissä tilavalla, sinisellä sohvalla ja mulkoili eteensä. Hopean harmaat hiukset oli vedetty liiallisella geelimäärällä taakse. Lattialle tippuisi ainakin kilon verran mainittua töhnää, jos hiuksia kävisi läpi kammalla.
"Koita rauhoittua, Hidan. Kyllä hän tulee vielä" vastakkaisella puolella seisonut oranssihiuksinen mies tokaisi turhautuneena. Sohvalla ollut vain tuhahti ja kirosi hiljaa itsekseen.

Miksi juuri hänelle piti juuri tänään, maailman paskamaisimpana päivänä, määrätä uusi partneri? Hidan oli jo varma, että kuka tahansa se uusi korsto olikaan, he tulisivat olemaan vihollisia.

'Mutta kun pomon sana on laki ja blaa blaa blaa...vittu' harmaahiuksinen vinkui mielessään ja mulkaisi jälleen oranssitukkaista miestä, joka puolestaan yritti parhaansa mukaan välttää katsekontaktia.
'Jos vaikka revin ensitöikseni kaiken ton raudan sen rumasta naamasta niin eiköhän se verenvuotoon kuole...tai sitten käytän häntä Jashin-saman rituaalissa! Jep, tuo kuulostaa paljon paremmalta. Hakkaan sen ja paloittelen kivasti...' Hidanin järki taisi siinä vaiheessa torkahtaa hetkeksi, kun hän jatkoi murhanhimoisia suunnitelmiaan pienen päänsä sisällä.

Vihdoin pienen toimistotilan ovi avautui ja kynnyksen yli astui kookas mies. Hidan käänsi violetit silmänsä tulijaan ja pisti merkille ensimmäisenä miehen puoliksi peitetyt kasvot. Tummaihoinen mies tuijotti toista täysin sama viha silmissään. He eivät olleet vaihtaneet vielä yhtäkään sanaa ja nyt jo vihasivat toisiaan.

'Varmaan joku hiton ennätys' lävistetty mies ajatteli katsoessaan kahden muun aikuisen tuijotuskilpailua.

"Kakuzu tulee olemaan parisi tästä päivästä eteenpäin, Hidan. Ja pyydän: älkää tappako toisianne! Työnne on tappaa kohde eikä paria!" Jälkimmäistä lausetta hän painotti erityisesti. Hidan irvisti hieman näyttäen kuvotuksen tunteensa selvästi. Viimeiseksi hän haluaisi olla tuollaisen kaapin pari. Vai Kakuzuko sen nimi oli ollut? Ei hän voinut sitä muistaa tai oikeastaan halunnutkaan muistaa.

"Ja nyt antaa heittää!"

- - - - -

Tilavan lentokoneen sisällä oli hiirenhiljaista matkustajien osalta. Yölennoilla oli se hyvä puoli, että ihmiset nukkuivat. Jopa joka ikinen rääkyvä penska oli vaipunut suloisille yöunilleen.
'Nyt kun vaan saisi repiä niiltä kielen irti niin olisivat perkele ikuisesti näin hiljaa' hopeatukkainen mumisi mielessään ja kävi annettua kansiota läpi. Joku iso kiho oli palkannnut heidät tappamaan Nii Yugiton ties mistä syystä, se ei ollut Hidanille tärkeää.
'Lähettää nyt kaks isoa miestä yhden ämmän perään. Jashin-sama, anna mun kaikki kestää!'

Vilkaistessaan pariaan Hidan huomasi, että tämä oli saanut myös kansion luettua ja tällä hetkellä laskeskeli rahojaan. Lyhyessä ajassa hopeatukka oli oppinut toisesta vain tämän nimen ja selvän sairaalloisen obsession rahaan. Ties missä he olisivatkaan tällä hetkellä, jos yhtiö ei maksaisi lentoja.

Hän jäi tutkimaan uutta partneriaan hetkeksi.
Tämä oli selvästi Hidania vanhempi ja vankempi. Tumma iho näkyi vain osittain tummien vaatteiden alta ja nuorempi olisi vaikka vannonut näkevänsä tikkimerkkejä  tämän ranteissa.
Aina yhtä tuimat silmät olivat vihreät ja niissä ei näkynyt yhtään tunnetta.
'Kylmä ja tyhjä ku meikäläisen jääkaappi.'

"Oliko jotain asiaakin vai tuijotatko useinkin ihmisiä ärsytykseen asti?" möreä ääni kysyi, mutta tämän katse ei irtaantunut hetkeksikään kahisevista. Hidan tuhahti tylsistyneenä ja päätti pysyä vaiti. Tai niin ainakin utopiassa asiat olisivat sujuneet.
"No voi vittu anteeksi, jos keskeytin laskemisesi, ukko. Jos vaikka otat sen parrun hetkeksi pois perseestäsi ja käyttäytyisit."

"Paraskin puhumaan."

"Nii mikä oli? Helvetti tapan sut vielä!"

Kookkaampi mies ei vaivautunut enää vastaamaan Hidanin kiivaisiin rivouksiin, vaan kokosi lukuisat seteliniput siististi mukana tuomaansa metallinhohtoiseen salkkuun.
'Jos hän ei tukehdu omiin sanoihinsa niin minä hoidan kyllä homman sen puolesta' hän ajatteli odottaen parinsa kiihkon rauhoittumista. Pelokkaat lentoemännät arpoivat sillä hetkellä kuka onnekas saisi mennä rauhoittelemaan riehuvaa hopeahiuksista.

- - - - -

Laskeutumisen (ja raivoavan Hidanin rauhoittamisen) jälkeen tappajakaksikon matka jatkui yösijana toimivaan motellihuoneeseen. Vaatimaton motelli ja vaatimattomat huoneet eivät miellyttäneet Hidania erityisesti, mutta nyt otti päähän urakalla.
"Voin kyllä tajuta, et olet paska kitupiikki, mutta voisit edes valita sellaisen paikan missä jouset eivät lävistä selkää heti kun hyppää petiin!"

Toden totta Hidanilla oli syytä valittaa. Tyhmäkin näki, että huone oli ensinnäkin hyvin vaarallinen terveydelle sen homemäärän takia ja toiseksi Hidan olisi voinut vaikka lyödä Jashin korustaan vetoa, että siellä oli tapettu joku. Tai raiskattu. Tai molempia, kuka sen tiesi.
Seinillä oli vain riekaleita keltaisesta tapetista ja paljaiden kohtien takaa näkyi harmaa betoniseinä. Kaappien ovet repsottivat paikaltaan ja yksi tippui vain koska albiino hengitti siihen suuntaan. Paikka oli koin syömä läävä.
"Pitäisi vaan uhrata sut tässä ja heti Jashin-samalle!"

Kakuzun päässä vilisi jo liuta ideoita, kuinka ja miten hirttää Hidan hurisevaan kattotuulettimeen. Koko hänen pitkän tappajauransa aikana hän ei ollut tavannut ketään toista niin..tyhmää ihmistä, kuin alatusti riehuva rääväsuu.
Kiroileva idiootti oli tuottanut siihen mennessä vain harmia, eikä tummaihoinen enää osannut ymmärtää miten toinen voisi ikinä toimia salamurhaajana. Ammatissa oltiin yleensä hiljaa, mutta ei kun tämän idiootin piti olla kovaääninen.
'Ehkä hän tappaa kohteensa ärstyttämällä heitä siihen pisteeseen asti, kunnes ladattu ase näyttää parhaalta kaverilta.'

"Hei vatipää kuunteletko sä yhtään?!"

Voiko sitä ääntä olla kuulematta?

"Kuurokin kuulee sinun ruikuttavan äänesi" hän huokaisi vihaisena ja kääntyi katsomaan Hidania. Violetit silmät paloivat kiukusta ja pienen hetken ajan Kakuzu luuli katsovansa suuttunutta pikkupoikaa. Hopeahiuksinen ei ollut hänen silmiinsä uhkaava vaan pikemminkin huvittava.
"No jos herra runkkari nyt kuitenkin lopettaisi tuon valituksen ja tulisi auttamaan tämän saatanan näytön kanssa" nuorempi sihisi ja osoitti sormellaan lattialle laukusta purkamaansa tietokoneennäyttöä. Selvästi Hidan ei ollut mikään tekniikan ihmelapsi, jos tarvitsi apua ainoastaan kahden johdon kytkennässä. Kakuzu päätteli joutuneensa jonkinlaiseksi lapsenvahdiksi.
'Pein saa nostaa liksaani tuntuvasti tämän kaiken  jälkeen..'

Kun näyttö oli kytketty valmiiksi, Hidan leiriytyi sen eteen. Häntä ei pahemmin kiinnostanut taustatyön tekeminen, mutta Pein oli varmaan sen sata kertaa vannottanut hopeahiuksista toimimaan edes siinä protokollan mukaan.
'Saatanan saatanan saatana enkö ikinä pääse tappamaan sitä rumaa naista?! Voi Jashin-sama..'
Näppäimien kolkko ääni jatkui pitkään yön pikkutunneille asti.

Kun hän oli vihdoin ja viimein varma parinsa nukkumisesta, Hidan antoi uteliaisuudelleen periksi. Google oli sitten kätevä kapistus, kun piti etsiä tietoja murhanhimoisesta kaappimöröstä, joka sillä hetkellä veteli hirsiä. Sellainen taustatyö kiinnosti kyllä ihmeellisen paljon. Parin taikatempun jälkeen albiinon eteen avautui Kakuzun henkilötiedosto, joka oli varmaan jokaisen poliisilaitoksen hallussa ympäri maapalloa.

Hidan ei paljoa muuta kuitenkaan saanut selville, kuin sen että mies oli salamurhaaja ja oli tappanut enemmän ihmisiä kuin siinä kaupungissa oli tällä hetkellä. Violetit silmät kääntyivät hetkeksi tarkkailemaan isompaa miestä.
'Tuoko mörökölli muka...no ei kyllä uskoisi' nuorempi tuhahti mielessään ja käänsi huomionsa takaisin näyttöön.

- - - - -

Seuraavan päivän iltanakaan asiat kaksikon välillä eivät olleet yhtään sen paremmin, kuin ensitapaamisella. Hidan huusi jatkuvasti solvauksia ja Kakuzu yritti parhaansa mukaan olla huomioimatta albiinon touhuja. Molempien mielissä oli vain yksi kysymys: milloin toinen heistä tekee itsemurhan tai tappaa toisen?

Tulenarka tilanne paheni entisestään, kun heidän oli määrä lähteä hoitamaan tehtävänsä loppuun asti. Nii Yugito oli arvostettu diplomaatti tavallisen kadun tallaajan mielestä, mutta alamaailman rosvoille hän oli este. Kakuzun isoin motivaatio keikkaan oli luvattu rahasumma. Jotenkin fakta ei yllättänyt Hidania.

Albiinosta tuntui vähän väliä, että hänen parinsa oli revitty suoraan joltain kliseetappaja katalogista. Kitupiikki asenteesta viis, mutta he istuivat hitto vie jossain puiston puskassa odottamassa!
Kaiken lisäksi ruohikko oli vielä kostea ohimenneestä sadekuurosta.
"Voi vittu sun kanssas" hän tiuskaisi kerrankin halliten äänenvoimakkuuttaan. Ehkä Hidan sittenkin osasi käyttäytyä, kun kyse oli töistä.

Just, niin varmaan.

Heti kun Yugiton vaaleillahiuksilla reunustetut kasvot ilmestyivät albiinon näkökenttään, mies pomppasi pystyyn ja lähti juoksemaan häntä kohti. Se siitä salamurhasta.
Oletettavasti henkivartijoina toimivat miehet hyppäsivät varjoista suojelemaan naista, mutta Kakuzu oli hiukan nopeampi. Hidan voisi pitää tällä kertaa hauskaa ja vaikka seivästää naisen sillä aikaa, kun hän pitäisi gorillat kiireisinä.

Parin hetken päästä kaikki oli jo ohi. Hidanin hopeiset hiukset olivat yltäpäältä veressä, kuten mies nyt muutenkin oli teurastuksensa jäljiltä. Kakuzu puolestaan näytti ainoastaan siltä, kuin olisi ollu lenkillä. Henkivartijoista ei näyttänyt olleen edes vastusta kokeneelle tappajalle. Rytäkässä kookkaamman miehen kasvoja peittänyt maski oli kuitenkin repeytynyt irti ja antoi Hidanille mahdollisuuden nähdä toisen kasvot koko komeudessaan.
"Älä nyt vaan sano et sulla on joku tikkifetissi, ku sulla on suu melkein vuorattu niillä" hän totesi pyyhkiessään tuoretta verta kasvoiltaan.
Kakuzu päätti olla huomioimatta idioottia pariaan ja alkoi nostelemaan kahden tappamansa miehen ruumiita.

"Nyt ei ole aikaa tällaiseen, Hidan. Nämä kaksi on hävitettävä välittömästi ja sitten viedään kohde lunastuspaikalle" hän mörisi ja antoi silmiensä hetken katsoa jäljelle jäävää verimäärää.
'Voisi opetella edes tappamaan siistimmin.'
Sadepilvet keräytyivät kaupungin ylle, kuin pyynnöstä, ja pian kaatosade huuhtoi veriteon jäljet mukulakiviltä. Sinä yönä siellä ei enää kulkisi ketään.

- - - - -

Hidanin onneksi Kakuzu oli paljon miellyttävämpää seuraa, kun mies oli saanut palkkionsa. Suurin osa toisen miellyttävyydestä tosin johtui siitä, että tämä keskittyi rakkaisiin seteleihinsä ja Hidan sai olla rauhassa. Kävelymatka lentokentälle otti pahasti nuppiin. Taksi oli kuulemma ollut liian kallis ja uuden maailman Roope Ankka oli päättänyt, että monen kymmenen kilometrin matka taitetaan perinteisesti apostolin kyydillä. Koska Hidan itse oli lähes poikkeuksetta rahaton, muuta vaihtoehtoa ei jäänyt.
'Eli jippijai vitun jee vaan taas.'

Vaikka se ottikin päähän myöntää, niin Hidan oli vakuuttunut parinsa taidoista. Jos vain hän olisi yhtään mukavempi persoona, tästä parina olosta voisikin tulla jotain.
'Mutta ei kun mun on aina pakko saada kusipää pariksi. Pein joutaa pian alttarille Jashin-saman eteen!'

Ehkä he jaksaisivat toisiaan vielä hetken verran.

- - - - -

A/N: huh! yritin jotain uutta enkä oikein tiedä miten siinä onnistuin joten kommenttia tuohon alas ku olisi jo ! :D
Ihan selvennykseksi: jätin kuvailua tahallani tässä pois, koska halusin keskittyä kerrankin ainoastaan kokonaiskuvaan yksityiskohtien sijaan. Hyvä kokemus btw ^^

Nyt sitä palautetta ja ehkä joskus vielä kauhistutan teitä tarinoillani näistä kahdesta :D