Disclaimer: Jos hahmot olisivat minun, en nyt kirjoittaisi fanfictionia vaan keksisin jotain paljon parempaa niiden päiden menoksi ;)

Luku 5: Love me, hate me, just think. You're thinking of me.


Perjantai tuli nopeammin, kuin kukaan osasi arvatakaan. Iltapäivällä koulujen ovista virtasi iloisia ja huojentuneita oppilaita, jotka olivat toinen toistaan valmiimpia viikonlopun viettoon. Sadepilvet olivat jälleen kertyneet kaupungin ylle ja pisarat kastelivat jokaisen sateenvarjonsa unohtaneen kevyesti.

Naruto ei sillä hetkellä edes huomannut sadetta. Hän istui vielä ruokalassa laukku ja pieni vihkonen seuranaan. Siniset silmät seurasivat siistillä käsialalla kirjoitettua tekstiä ja blondi tunsi uppoutuvansa sen maailmaan yhä enemmän. He olivat viettäneet Sasuken kanssa koko edellisen iltapäivän tehden työnsä runkoa ja tummahiuksinen oli luvannut aloittaa ensimmäistä novellia jo sinä iltana.
'Ja tässä sitä nyt ollaan: lukemassa kyseistä novellia läpi' Naruto ajatteli ohimennen kääntäessään sivua.

"Sasuke saa tapahtumat vaikuttamaan ihan erilaiselta, vaikka ne perustuvat omiin kokemuksiini" hän huokaisi saatuaan tekstin loppuun. Jos hänen täytyisi kuvailla Uchihan kirjoitustyyliä, se olisi ehdottomasti salaperäinen. Kuvailut olivat tarkkoja ja tapahtumat etenivät tarpeeksi rytmikkäässä, mutta silti hitaassa tahdissa. Naruto olisi voinut lukea Sasuken kirjoituksia ikuisuuden. Tai ainakin niin hän oli itselleen vannonut.

Hän käänsi katseensa ikkunasta ulos ja katseli hiljalleen putoilevia pisaroita.  Syksyn harmautta ei päässyt pakoon minnekään eikä talvenkaan tuloa voinut estää. Päivät muuttuivat koko ajan kylmemmiksi lähestyttäessä marraskuuta. Naruto pakkasi vihkosen laukkuunsa ja lähti uloskäynnille. Musta sateenvarjo piti hänet kuivana matkallaan.

Narutosta tuntui kuin olisi jo ilta, vaikka kello ei ollut vielä edes kolmea. Harmaat pilvet yläpuolella hämärsivät maisemaa yhdessä harmaiden rakennusten kanssa. Blondi kaivoi puhelimensa taskustaan ja valitsi yhteystietoluettelostaan tietyn numeron. Parin tuuttauksen jälkeen toisesta päästä vastattiin.
"Isä, voisinko tulla käymään siellä?"

- - - - -

"Naruto? Mikä sinut tänne toi?" yltäpäältä maalitahrojen peitossa ollut Minato kysyi juuri sisään astuneelta pojaltaan. Naruto laittoi sateenvarjonsa seinää vasten nojaamaan ja siinä vaiheessa isä huomasi apean ilmeen poikansa kasvoilla. Minaton huulet nousivat surumieliseen hymyyn. Hän nappasi työhousujensa taskussa olleen rätin ja pyyhki sillä hetken kasvojaan saadakseen pahimmat maalitahrat irti ihostaan.
"Taitaa liittyä Sasukeen?"
Ei kyllä ollut vaikea arvata mistä Naruton murjotus johtui, mutta muodollisuuksien vuoksi oli kysyttävä.

Naruto katseli ympärilleen sillä aikaa, kun Minato kävi keittiötilan puolella keittämässä teetä. Hänen isänsä työskenteli kaupungille taiteilijana ja käyttöön annettu studio oli sisustettu abstraktia tyyliä ajatellen. Seinät olivat joskus olleet valkoiset, mutta nyt ne olivat mitä erilaisimpien kuvien ja kuvioiden peitossa. Ympäriinsä oli pystytetty telineitä ja vanhoja maaliputkiloita lojui ympäriinsä lattialla. Sekavalle ja vapaamieliselle ihmiselle työtila sopi paremmin kuin hyvin.

"Isä, miten reagoit silloin kun tajusit pitäväsi äidistä?" teini kysyi hiljaisella äänellä. Takaisin keittiöstä hoiperrellut Minato tuumi hetken ojennettuaan toisen mukeista pojalleen.
"Hmm...ensin olin varmaan täysin paniikissa. Olin sentään vasta ala-asteella ja siinä iässä tyttöbakteerit olivat todellisuutta," hän sanoi ujo hymy huulillaan, "mutta vuosien mittaan se kasvoi itseeni kiinni. En olisi mitään nytkään ilman Kushinaa."

Ennen kuin Naruto kerkesi pukahtaa enää yhtäkään sanaa, studion etuovi aukesi rymisten.
"Pitikin sattua juuri tälle päivälle ihan jumalaton sade! Minato tulisitko ystävällisesti auttamaan tämän taulun kanssa!" oven aukaissut miesääni käski ärtyneenä. Naruto tunnisti tulijan isänsä työpariksi ja myöskin opettajakseen.
"Ei sitä nyt silti tarvitse riehua, Sasori" vanhempi blondi tuhahti päästyään punapäisen miehen luokse. Sasori näytti ikäistään paljon nuoremmalta. Kysyttäessä ensimmäistä kertaa kukaan ei varmasti osaisi edes kuvitella miehen olevan jo yli kolmenkymmenen.
Naruto oli tuntenut Sasorin jo pienestä asti, mutta oppinut tuntemaan tätä paremmin vasta koulussa, jossa tämä opetti sekoitettua kuvaamataitoa. Yksi aine, jossa Naruto oli aina loistanut.

"Itsekin riehuisit, jos joutuisit kanniskelemaan tällaista taakkaa tänne. Luojan kiitos sentään sille joka keksi auton" Sasori tuhahti, kun Minato avitti häntä kantamuksensa kanssa.

Naruto olisi mieluusti tahtonut nähdä kyseisen maalauksen, mutta Sasori oli kieltänyt sen jyrkästi. Teos oli hänen itsensä tekemä ja kuulemma vielä kesken, joten hänen lisäkseen vain samassa tilassa työskentelevä Minato voisi nähdä sen ennen loppusilauksia. Maalausten lisäksi Sasori oli tunnettu valmistamistaan nukeista, joista jokainen oli oma, uniikki yksilönsä.

Narutosta Sasorin nuket olivat aina olleet kiinnostavampia tauluihin verrattuna.

"Oletko Naruto menossa tänään sinne nuorisoklubille? Kuulin, että siellä olisi juhlat tänään nuorille" punahiuksinen kysyi ohimennen saatuaan kallisarvoisen taulunsa nojaamaan suurta seinää vasten.
"Joo. Vähän pakko, kun Kiba tarvitsee henkistä tukea tytön kanssa" Naruto huokaisi muistaessaan kyseisen velvollisuutensa. Hän tiesi jo, että huonosti käydessä Kiba ja hän olisivat molemmat auttamattomasti humalassa. Jos asiat taas menivät nappiin, hän saisi viettää yksinäisen illan. Kumpikaan ei kuulostanut mitenkään houkuttelevalta.

- - - - -

Todellakin huono idea. Hyvin hyvin huono idea lähteä sinä iltana yhtään mihinkään. Musiikki pauhasi liian kovaa ja eri väriset, kirkkaat valot välkkyivät taukoamatta. Basson jylinä tuntui sydänjuurissa asti, kun blondi astui nuoria täynnä olleeseen klubiin. Tanssilattia oli täynnä eri-ikäisiä nuoria, jokainen enemmän tai vähemmän juovuksissa. Naruto riisuutui pikaisesti syystakkinsa paahtavasta kuumuudesta ja narikan jälkeen eteni etsimään tiettyä ystäväänsä.

Naruto huomasi pian saavansa paljon katseita. Mustat pillifarkut roikkuivat mukavasti lantioluiden kohdalla ja oranssi printtipaita korosti sekä vatsan että käsivarsien lihaksia. Tyttöjen silmät kiiluivat täynnä himoa ja Naruto tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Se tästä vielä puuttuisikin, että joku silikoneilla varustettu tulisi iskemään häntä tanssilattialle tavoitteena yhteinen yö.
'Ei kiitos.'

Teknomusiikin jyske taustamusiikkinaan blondi viimein sai Kiban näkökenttäänsä. Poika oli kerinnyt jo korkkaamaan ensimmäisen oluensa.
"Naruto! Luulin jo, että jätät tulematta!" brunette huusi musiikin yli ja kerrankin Kiban kovasta puhetavasta oli hyötyä. Teknomusiikin pauhatessa Kiba selitti nykyisen tilanteen eli missä Hinata oli ja kenen kanssa. Lyhythiuksinen tyttö oli kuulemma nähty viimeksi Sakuran ja tämän erään ystävän Inon kanssa.
'Tämä se vielä puuttuikin: salapoliisiteema ja Sakura' blondi nurisi mielessään Kiban mainittua kyseisen pinkkihiuksisen bimbon. Mutta lupaus oli lupaus ja Naruton oli autettava Kibaa parhaansa mukaan.

Pari rohkaisuryyppyä myöhemmin kaksikko lähti jäljittämään tyttöporukkaa. Basso tärisytti lattiaa ja tanssilattialla tunnelma tiivistyi entisestään. Ilman lämpötila nousi ja sokea olisi voinut hyvinkin uskoa sisällä olevan kesä. Vihreät, siniset ja punaiset valonvälkkeet sokaisivat Narutoa hetkellisesti ja kävi lähellä etteikö hän kadottanut Kibaa silmistään.

Seksiä tihkuvan tanssilattian toiselta puolelta kyseinen tyttöjoukko lopulta löytyi. Sakura oli selvästi aloittanut juomisen jo aikaa sitten kaikista niistä pulloista päätellen ja tytön ylisuuri otsa kumahteli vähän väliä metallisen pöydän pintaan. Kilttinä tyttönä tunnettu Hinata oli aivan maineensa veroinen: tytön käsissä oli ainoastaan puoliksi juotu mansikkasiideritölkki, joka oli hänelle oletetusti illan ensimmäinen ja viimeinen. Vaaleahiuksinen Ino oli suhteellisen selvinpäin ja hänen tehtävään oli ilmeisesti katsoa pinkkihiuksisen ystävänsä perään.
"No löytyyhän täältä tuttujakin! Mitäs pojat?" vaaleatukkainen tyttö huusi musiikin yli huomatessaan poikakaksikon.

Alkoholi antoi kummasti Kiballe potkua. Brunette pystyi käyttäytymään täysin asiallisesti, vaikka Naruto huomasi että rohkaisuryyppyjen ansiosta Hinatalle puhuminen kävi nyt vaivattomammin. Naruto itse keskittyi enemmän puhumaan Inolle tavoitteenaan kääntää tämän ja ajoittain nurisevan Sakuran huomion muualle. Näin Kiba saisi iskeä ujoa Hyugaa täysin rauhassa.
"Miten AV puolella menee nykyään, Ino?"
"Siinähän se. Tylsää mallintamista päivät pitkät, mutta nyt näytön takia kouluelämä saa viimein valoa" tyttö vastasi ennen kuin nappasi pinkin pillin yhtä pinkkien huultensa väliin.

Hetki tai usempi pääsi vierähtämään ja kaksi blondia pääsivät tutustumaan lähemmin Sakuran yhä lepäillessä ja Kiban pitäessä Hinatan kiireisenä. Ilmeisesti Ino oli tuntenut Sakuran jo lastentarhasta asti ja he olivat olleet parhaat kaverit ala-asteelta. Tytön jatkaessa loputonta puhetulvaansa Naruto alkoi tuntemaan oloaan huonoksi. Paikan hapenpuute ei näyttänyt tosin vaivaavan ketään muuta.
"Naruto, kaikki ok?" hän kuuli Kiban puhuvan. Myös Ino huomasi siinä vaiheessa värin karanneen blondin kasvoilta.
"Toki. Käväisen vain ulkona" Uzumaki naurahti noustessaan keikkuvalta tuoliltaan. Hinatan laventelisilmät olivat huolestuneen näköiset, mutta ujo tyttö ei sanonut mitään.

Kiban aloittaessa jälleen keskusteluaan, Naruto lähti havittelemaan puhdasta happea. Ympäristön kuumuus ja hapen puute kävivät teinin päähän ja hetken hän luuli pyörtyvänsä. Lakkaamaton jumputus ei parantanut asiaa. Vähänväliä muihin ihmisiin törmäillen blondi kuitenkin pääsi viileään ulkoilmaan. Rasittuneet keuhkot vetivät innokkaasti ilmaa sisään ja ulos tullessaan hengityksen saattoi nähdä yötaivasta vasten. Selkä kohtasi punaisen tiiliseinän, kun Naruton tasapaino antoi melkein periksi.
"Ei kannattaisi pysyä sisällä tuohon pisteeseen asti. Voisi käydä pahemminkin" blondi kuuli viereltään puhuttavan. Siniset silmät kääntyivät katsomaan puhujaa, joka ei ollut paljoa Narutoa vanhempi nuori mies. Lyhyet punaiset hiukset heiluivat kevyessä tuulessa paljastaen otsassa olleen kuvion, josta hämärässä Naruto ei saanut tarkalleen selvää. Vaaleansävyiset silmät katselivat rauhallisina taivaalle. Punk-tyylinen vaatetus korosti imartelevasti pitkää ja laihaa ruumista.

Poika muistutti vahvojen silmänrajaustensa kanssa pesukarhua, mikä blondista oli varsin huvittavaa. Ken tietää miksi.

"Pärjäiletkö?" hän puhui jälleen, mutta tällä kertaa kääntäen katseensa Narutoon. Otsan merkin pystyi nyt tunnistaa kanjitatuoinniksi.
"Joo pärjään kunhan saan happea elimistöön. Ehkä huimauskin loppuu silloin" blondi sai viimeinkin sanottua. Pyörtymisentunne oli jo väistynyt, mutta oksennus tuntui olevan muutaman hengenvedon päässä. Kuumuus ei tehnyt hyvää hänen keholleen, mutta hetki viileässä teki ihmeitä.

"Sinähän olet meidän koulussa? Samalla osastolla, kun minä?" Naruto sanoi muutaman hetken mentyä.

Punahiuksinen vain nyökkäsi ja sytytti tupakkansa. Savu nousi ilmaan hengityksen mukana.

"Tosin intrapsyykkinen on enemmän minun juttuni" hän sanoi parin sekunnin sisään.

Se selittikin hieman. Kun interpsyykkinen ihminen hakeutuu ihmisten seuraan ja ymmärtää heitä, intrapsyykkinen ymmärtää syvemmin itseään. Koulun yksinäisinä tunnetut pohtijat olivat juuri näitä tyyppejä. Mutta Narutolla oli kyky huomata jopa ne, jotka pysyttelivät poissa näkyviltä koko ajan.
"Olen Uzumaki Naruto" hän sanoi ja ojensi vierellään nojailevalle pojalle kohteliaasti kätensä. Vaaleat silmät tutkivat häntä hetken ja niiden omistaja nosti tuhkansa tiputtaneen tupakan huulilleen.
"Sano vain Gaara."
Sen jälkeen hän tarttui tarjottuun käteen.

Kumpikaan pojista ei huomannut kuinka nopeasti he uppoutuivat keskustelemaan toistensa kanssa. Naruto ei edes ollut huomannut keskustelun alkavan, mutta hällä väliä. Gaara oli reilun oloinen nuori ja blondille uusille tuttavuuksille oli aina tilaa. He olivat asettuneet istuskelemaan viileälle asfaltille tiiliseinä selkänojanaan. Keskustelu oli rauhallinen ja aiheeton, kun kysymykset lensivät edestakaisin.
"Miksi tulla tänne vain ollakseen selvänä?" Gaara kysyi jälleen muutaman minuutin kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
"Tulin tänne ainoastaan ystävän tueksi. Hän yrittää paraikaa iskeä ihastustaan tuolla sisällä" hän naurahti vastaukseksi ja oletti mukavan hiljaisuuden laskeutuvan jälleen heidän välilleen.

Sen sijaan Naruto tunsi minuutin kuluttua karhean huuliparin omiansa vasten.

Gaara toinen käsi oli kiertynyt huomaamatta kohteensa niskaan ja piti visusti Naruton päätä paikoillaan. Erehdyksissään blondi avasi suutaan sanoakseen jotain, mutta punahiuksinen osasi käyttää tilaisuuttaan hyväkseen. Naruto tunsi punkkarin huulien hyväilevän omiaan ja hän maistoi nikotiinin pahamaineisen maun. Hetken hän kuvitteli jonkin katoavan hänen nielustaan alas elimistöön.

Kokemus oli nopea, huolimaton ja raju suudelma.

"Mitä helvettiä?!" Naruto sai viimeinkin sanottua, kun aivojen toiminta palasi ja lihakset toimivat. Hänen kätensä työnsivät Gaaraa pois päin ja siniset silmät olivat täynnä hämmennystä ja inhoa. Onneksi kukaan muista pihalla olleista ei ollut kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Narutoa ei kiinnostanut tulla ihan sillä tavoin ulos kaapista.

Punahiuksisen suupielet nousivat lähes huomaamattomaan hymyyn, kun hän nousi ylös. Katsekontaktia ei rikottu missään vaiheessa ja blondi tunsi inhonsa yli, kuinka Gaara pysyi niskanpäällä pelkällä tyhjällä katseellaan.
"Eläisit hieman. Enkä suosittelisi muuten ajamista enää tänään."
Niiden sanojen jälkeen Gaara lähti omille teilleen.

- - - - -

Sasuke oli täysin vakuuttuunut, että joku yläkerrassa vihasi häntä yli kaikkien muiden ihmisten. Miksi muuten hän olisi sillä hetkellä ulkona ja vielä vaarallisen lähellä klubia, jossa sillä hetkellä oli menossa bileet. Basson jyske kuului Sasuken korviin selvästi, vaikka hän oli monen sadan metrin päässä koko rakennuksesta.
'Itachi voisi oppia hakemaan itse juomisensa tai edes pitää varastonsa jatkuvasti täynnä ettei tarvitse potkia minua pihalle" tummahiuksinen murisi mielessään ja paransi otettaan kilisevästä muovipussista. Sormia poltti kaikesta kirjoittamisesta ja kynän puristamisesta. Viikonloppuna työtä riittäisi vielä enemmän koulutehtävien ja novellin kanssa, joten rasitus ei ollut vielä läheskään ohi.

Miellyttävä tuulenvire kulki Sasuken mukana autioilla kaduilla. Esikaupungissa hiljaisuus tuli keskustaa aikaisemmin ja ainoat äänet tulivat puiden vähäisten lehtien havinasta. Pari yksinäistä tähteä seurasi ärtyneen teinin matkaa.
Hetken Sasuke toivoi olevan tähden kaltainen: yksin omassa rauhassa ja kaukana kaikesta melusta. Hän painoi visusti mieleensä, että käyttäisi tuota vertausta vielä jossain kirjoitelmassaan. Viileyden iskiessä hän veti tumman takkinsa vetoketjun kokonaan kiinni.

Harmonisen hiljaisuuden rikkoi yhtäkkiä kauempaa kuuluva kiroaminen. Sasuke pystyi sanomaan varmuudella vihaavansa elämää, koska kukaan ei voinut olla tuntematta sitä ääntä rasittavan rakin murinaksi. Uchiha huomasi ongelmakaksikon sadan metrin päässä olevan risteyksen luona. Tarkkanäköinen teini huomasi heti jonkin olevan pielessä.
'Mitä se sinua kiinnostaa onko noilla kaikki hyvin vai ei? Jatkat nyt vaan tyynesti matkaa, viet humalaiselle veljellesi kaljat ja lukkiudut huoneeseesi viikonlopuksi omaan rauhaan' ajatukset huusivat hänen päässään.

Kauempana Kiba näytti kärsivältä ja yritti pitää blondia ystäväänsä omilla jaloillaan ja tolkuissaan. Brunette sattui juuri silloin vilkaisemaan vasemmalle ja Sasuke tiesi olevansa loukussa. Edes hän ei ollut niin julma, että jättäisi jonkun pulaan jos katseet kohtasivat. Ja Kiban katse viesti selvästi avunpyyntöä. Lehtiä tippui puista hänen tielleen, kun Sasuke käveli kaksikon luokse.
"Luojan kiitos, että päätit ryömiä kolostasi ulos Sasuke. Naruto on vähän...outo" Kiba selitti tummahiuksisen tultua lähelle. Sasukesta blondi oli aina ollut enemmänkin kuin vähän outo, mutta ruskeahiuksinen rakki oli oikeassa valitessaan sen sanan.

Naruton kasvoilla oli liiankin imelä virnistys ja silmäluomet olivat ainoastaan puoliksi auki. Blondi humisi jatkuvasti jotain ja välillä katseli ympärilleen kuin lapsi, joka oli juuri nähnyt jotain kiinnostavaa. Nauraminen kävi hihityksen tahdissa ja Sasukesta blondin miehinen ylpeys oli kadonnut ihan kokonaan. Naruto näytti jatkuvasti pyrkivän lähempään kontaktiin ystävänsä kanssa, mutta Kiba piti huolen siitä että heidän välillään oli jonkinlainen etäisyys.
"Mitä te oikein joitte siellä bileissä?" Sasuke kysyi ottaessaan Naruton toisen käden olkansa yli ja lievitti siten Kiban taakkaa.
"Se siinä onkin! Itse otin vain pari olutta ja Naruto oli liikkeellä kai kevytmoottoripyörällään, joten hän oli raitis koko illan. Hän oli kuitenkin tällainen heti sen jälkeen, kun hän palasi pihalta ottamasta happea."

Naruto oli täysin omissa maailmoissaan. Värien kontrasti oli voimistunut ainakin parilla asteella ja pienimmätkin kolaukset kuuluivat äänekkäänä ryminänä. Olo oli kuitenkin täydellinen. Blondi tunsi olonsa hyväksi ja rennoksi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Hymy ei suostunut lähtemään hänen huuliltaan vaikka hän olisikin yrittänyt, mutta sillä hetkellä mikään murjotus ei huvittanut. Pieni naurahdus karkasi jälleen hänen kurkustaan ja sinisten silmien loistavaksi muuttunut katse nousi vierelleen tulleeseen Sasukeen. Tummahiuksinen käänsi myös katseensa pariinsa ja Naruton sisällä perhoset lepattivat ympäriinsä. Oli se sitten minkä syyn takia, mutta blondin sen hetkisessä paratiisimaailmassa mikään ei voinut mennä pieleen.
"Sasuke, rakastan sinua!" hän huudahti äkisti ja hymyili edelleen unelmoivaa hymyään.  

Sasuke katsoi Narutoa oudoksuen, mutta antoi huudon kaikua kuuroille korville. Turha ottaa mitään vakavasti kerran kun blondi oli niinkin pihalla kaikesta. Myös Kiba katsoi ystäväänsä hieman kummastellen, mutta päätti myös sivuuttaa aiheen. He jatkoivat kömpelöä kävelyään ja Sasuke kiitti onneaan, että Kiban asunto ei ollut enää kaukana.

He olivat päättäneet viedä Naruton bruneten kotiin nukkumaan pois sitä mikä tahansa häntä vaivasikaan. Kiban tietämyksen mukaan Naruton äiti oli tiukka juhlimisen  ja alkoholinkäytön suhteen, joten suojellakseen ystävänsä elämää oli parasta viedä hänet muualle.
Kiba asui äitinsä ja siskonsa kanssa pienikokoisessa kerrostalossa, joka hänen mukaansa oli paljon paremman näköinen sisältä, kuin ulkoa. Seinien laasti olikin putoillut paikoittain irti ja ulkovalot räpsyivät tiuhaan tahtiin. Joskus pimeys oli pidemmän aikaa läsnä, kunnes valot syttyisivät uudestaan. Kiba jätti Naruton hetkeksi Sasuken huomaan avatakseen oven.
Tummahiuksisella oli kädet täynnä jo muutenkin kilisevän muovipussinsa kanssa ja nyt siihen lastiin lisättiin vielä hyvin voimakkaasti naureskeleva juoppo.
'Ei elämästä selviä hengissä.'

Tähtien määrä taivaalla oli lisääntynyt ja tuuli lakannut. Viileä syysyö piti heitä huomassaan ja Naruton maailmassa oli vielä kaikki täydellisesti. Sasuken rauhallinen syke tuntui hänen kädestään, joka piti häntä pystyssä parhaansa mukaan. Naruto oli hieman suuttunut siitä, että hänen rakkautensajulistus oli kaikunut kuuroille korville, mutta sehän olisi helposti korjattavissa. Pieni jalanliike ja hän horjahti odottamattomasti, mikä sai tummahiuksisen teinin yllättymään. Hän sai napattua Narutosta vankan otteen, mutta blondi käytti sen tilaisuuden hyväkseen: kun Sasuke oli laskenut iänikuisen suojauksensa, hän toisti Gaaran tempun tälle.

Huulien kosketus oli heilahduksen takia hyvin kova ja huolimaton. Naruto kiersi toisenkin kätensä Sasuken niskan taakse ja liikutti huuliaan kevyesti. Se muutaman sekunnin kestänyt hurmos oli tarpeeksi. Naruton sisällä kuohui entisestään ja hän vetäytyi kauemmas, ennen kuin Sasuke ehti itse tehdä yhtään mitään.
"Senkin hassu poika. Tykkään sinusta tiedäthän sen?" Naruto mumisi hymy yhä paikoillaan.

Sasuken kasvot olivat tyhjät, mutta silmien mustuuden syvyyksissä velloi inho. Jos Kiba ei olisi sillä hetkellä tullut takaisin, hän olisi varmaan hakannut blondin maanrakoon. Hän jätti Naruton jälleen bruneten hoitoon ja lähti itse nopein askelin takaisin kotiin. Huulet joita Naruton omat olivat hetken hyväileet, tuntuivat palavan. Vaalea käsi nousi vaistomaisesti niiden päälle ja viileä iho tuntui nyt jäätävältä.

- - - - -

Lauantaiaamuna Naruto heräsi vieraasta huoneesta. Sänky oli mukava ja tilava, eikä hän olisi halunnut nousta. Mutta olihan hänen jossain vaiheessa pakko ottaa selvää missä oikein oli. Naruto nousi istumaan ja katseli hetken ympärilleen. Huone oli sisustusta vailla ja seinät näyttivät juuri vähän aikaa sitten maalatuilta. Siellä oli ainoastaan sänky, matto, pieni nojatuoli ja tietokone kaukaisessa nurkassa.
"Hyvää huomenta vaan juoppo" Kiban ääni puhui lattiatasosta. Hän oli joutunut nukkumaan lattialla huonolla patjalla sen jälkeen, kun Naruto oli vallannut hänen sänkynsä ja nukahtanut sinne. Lähentelevän ystävän kanssa Kiba ei halunnut nukkua mistään hinnasta.
"Kuka se juoppo täällä on? En juonut eilen yhtään mitään" Naruto ihmetteli.

"Ainakin olit tarpeeksi sekaisin, että huusit keskellä kyliä rakastavasi Sasukea ja myöhemmin pääsit kyseisen kusipään kanssa huulikontaktiinkin."

Sekunti. Toinen. Kolmas. Ja silloin sytytti.

"Niin tein mitä?!"

- - - - -
A/N: haha! harrastan paljon kliseitä, tiedän tiedän, ja saatte kestää sitä koko sarjan ajan >:D

Huom!: 6. luku ei todennäköisesti ilmesty aikataulussa koska olen mukaniinkiireinen abi ja huomisesta alkaen ylppärit (äikkä, psyka ja enkku </3) aikovat tappaa minut ;__; en siis lupaile mitään, että luku ilmestyisi viikon päästä sunnuntaina, mutta sen lupaan että se ilmestyy mahdollisimman nopeasti!


Kiitos kaikille jotka olette lukeneet tätä sarjaa! Tykkään teistä jokaisesta hirveästi :3 Kommentit ja pisteet joita olette antaneet on kannustaneet hurjasti ja ne oikeesti saavat mut tuntemaan, että tätä kannattaa kirjoittaa! Joten toivon, että jatkossakin jaksaisitte kirjoittaa edes jotain palautetta on se sitten hyvää tai huonoa! Ja pisteet on kanssa kivoja (kommenteista vaan saa enemmän irti XD)
(Oho tulipas pitkä löpinä o.O)