Narutoa tympi.
Häntä tympi joka ikinen asia sillä hetkellä.
Loskainen tie, joka oli jo aikoja sitten kastellut hänen kenkänsä likomäriksi.
Tsunade, joka oli haukkunut hänet pystyyn viime tehtävällä sattuneen pienen kömmähdyksen takia.
Ramenravintola, joka oli juuri sinä päivänä päättänyt sulkea ovensa kaksi tuntia normaalia aiemmin.
Väsymys, joka johtui vaatimattomasta herätyksestä 04:50.
Ja kaiken kukkuraksi hän oli varma, että kotona häntä odotti Sai typerine hymyineen ja typerine kysymyksineen. Miksi hän oli ikinä antanutkaan sille pojalle kämppänsä vara-avaimen? Nyt hänen täytyisi joko tylysti ajaa Sai matkoihinsa, tai jaksaa viihdyttää häntä iltamyöhään asti. Hemmetin hemmetti..

Splosh!

”Eii! Tämä ei voi olla enää totta!!” Naruto rääkäisi ääneen jalan upotessa salakavalaan vesilammikkoon melkein polvea myöten. ”Voi vittu saatana! Ei nyt perkele..”
Ohikulkeva mummeli ostoskasseineen mulkaisi nuorukaista tuimasti, ja oltuaan varma ettei muori enää nähnyt, Naruto näytti tämän perään kansainvälistä käsimerkkiä.
Nyt sai riittää. Hänen ei aio katsella enää ketään sinä päivänä! Sai sai luvan lähteä! Mikä helvetin velvollisuus hänen olisi hyysätä toista kämpällään viitenä iltana viikossa, ei Sai ollut mikään poikakaveri hänelle.
Naruto puri huultaan kinkatessaan märällä lahkeellaan kotirapun ovelle.
Vai oliko?
Noh, kyllähän he olivat muutaman kerran suudelleet.. Tai no jaa, kyllä kolmeen kuukauteen mahtuu enemmän suukkoja kuin vain pari. Mutta siinä se. Sai ei ollut koskaan tehnyt elettäkään, että he olisivat menneet pitemmälle. Ehkä se riitti hänelle.
Tai sitten toinen ei vain tiennyt, miten mennä pitemmälle..?

Naruto tuhahti ajatuksilleen. Hänelle se ei riittänyt. Ainakaan enää, nyt, juuri sillä hetkellä kun avain loksahti lukossa ja hän astui hämärään eteiseen vesivana perässään valuen.
Häntä himotti niin maan hemmetisti. Mitä tässä maailmassa pitää tehdä että saisi kerran edes kunnon hekumat? Se olisi mukavaa vaihtelua kaiken sen paskan keskellä, jossa hän kirjaimellisesti rämpi eteenpäin.
Pitäisiköhän sittenkään ajaa Saita heti tiehensä..?

Naruto potkaisi kengät jalastaan ja suuntasi olohuoneeseen television äänen houkuttelemana.
”Ah, terve Naruto!” kalpeaihoinen poika tervehti sohvalta huomattuaan tulijan. Hänen katseensa vaelsi vaaleatukkaisen väsyneistä silmistä kuraisiin lahkeisiin ja uupuneeseen ryhtiin, ja hetken Naruto jo epäili alkaisiko toinen nauraa.
”Jos tämä on sinusta millään lailla huvittavaa, tukehdutan sinut tuohon sohvatyynyyn välittömästi”, hän varoitti pitkän hiljaisuuden jälkeen, jolloin Sai hätkähti ja pudisteli päätään.
”Ennemminkin päinvastoin. Et ole koskaan näyttänyt surkeammalta.”
”Oi kun kiva. Olo parani heti”, blondi ärähti ja kääntyi kannoillaan kohti keittiötä.
Naruto tunsi itsensä viisivuotiaaksi, joka kiukutteli kaikelle liikkuvalle päiväunien jäätyä välistä, mutta tullessaan keittiöön hän pysähtyi äkisti. Pöytä oli valmiiksi katettu! Ihan leipääkin ja kaikkea! Hellalla olevasta kattilasta paljastui herkullisen näköistä nuudelikeittoa ja hetken Narutosta tuntui että hän voisi vaikka pillahtaa itkuun.
”Sai hei, sinäkö tämän teit?” hän huusi olohuoneeseen.
”Joo, muistelin että sinulla menee myöhään tänään”, kuului vastaus. Naruto kauhoi soppaa kulhoonsa vesi kielellä ja antoi Saille kaikki synnit anteeksi.
”Etkö sinä syö?” hän vielä varmisti huomatessaan kattilan olevan melkein tyhjä.
”En, söin jo aiemmin.” Sai oli ilmestynyt keittiön ovelle ja nojasi ovenkarmiin hymyillen. ”Haluatko että laitan kylpyveden valmiiksi?”
Naruto tuijotti ystäväänsä nuudelinpätkä suupielestä roikkuen. Mitähän kirjoja nyt oli luettu?! Kotirouvailun lyhyt oppimäärä? Hyvä ruoka, parempi mieli??
”Öh, joo.. Laita vain”, blondi sanoi häkeltyneenä. ”Kiitos.”
Sai vain nyökkäsi jotenkin niin onnellisen näköisenä että Narutoa alkoi jo vähän hirvittää. Olikohan tässä jokin taka-ajatus? Ei, ei Sai osaisi ajatella sellaista.. Vai halusiko hän ihan oikeasti olla vain mieliksi?
Blondi haukkasi leivästä palasen mietteliäänä. Hänen pitäisi ehdottomasti korvata tämä jotenkin.

Kuuman kylvyn jälkeen Naruto tunsi olonsa hyvin mukavaksi. Hän pyyhkäisi kädellään huurustunutta peiliä ja katsoi itseään. Uskaltaisiko hän tehdä sen? Eteisessä vellonut himotus ei ollut kadonnut minnekkään, se oli vain väistynyt itseään suuremman voiman eli ruokahalun tieltä. Nyt kun maha oli täynnä ja olo raikas, se muistutteli itsestään kutittelemalla pojan sisuskaluja aiheuttaen inhottavia väristyksiä.
Naruto käänsi katseensa kylpyhuoneen oveen kuin yrittäen nähdä sen läpi olohuoneeseen.
Kyllä, nyt hänen oli tehtävä se.

Sai kuuli kuinka Naruto käveli hitaasti sohvan selkänojan taakse.
”Onko jo parempi olo?” hän kysyi, mutta blondi ei vastannut vaan kietoi kätensä hänen hartioilleen nojan yli. Naruto kurotti kaukosäätimeen ja sammutti telkkarin. Tuli ihan hiljaista.
”Sai..” vaaleatukkainen sanoi hiljaa ihan toisen korvaan. ”Mitä sinä haluat minun tekevän?”
”Mitä sinä tarkoitat?” mustatukkainen kysyi hieman pingottuneesti, sillä Naruto kuljetti huuliaan kevyesti hänen kaulallaan. Se tuntui merkillisen hyvälle..
”Kyllä sinä tiedät. Sano, mitä sinä haluaisit minun tekevän nyt?” Naruto ei antanut periksi. Hän tiesi olevansa vähän ilkeä, mutta samalla hän jotenkin nautti tilanteesta suuresti.
”Mitä sinä itse haluaisit tehdä?” Sai kysyi, ja Naruton huulilta karkasi jokin huokauksen ja naurahduksen sekainen ääni. Hän tarttui Sain paidan helmaan ja suoristautui vetäen vaatteen mukanaan.
”Väärä vastaus”, blondi sanoi, ja kiersi sohvan eteen seisomaan. Sai katsoi häntä tulkitsemattomin ilmein tukka hieman sotkussa paidan riisumisen jäljiltä, ja jostain syystä Naruto tunsi taas lievää ärtymystä. Hän kiskoi itseltään niin t-paidan kuin collegehousutkin pois jättäen päälleen vain bokserit, ja tuijotti Saita taas hetken.
”Mitä sinä haluat minun tekevän nyt?” hän toisti jo hieman käskevästi. ”Jos sinä et sano mitään, en ole varma haluanko nähdä sinua enää sohvallani.”
Naruto katui heti sanomistaan. Nyt viimeistään hän oli latistanut tunnelman, ja Sai luikkisi pää kolmantena jalkana karkuun. Pitikin mennä möläyttämään..

Kaikeksi yllätyksekseen toinen kuitenkin sanoi hiljaa: ”Tule lähemmäksi.”
Narutolta meni hetki, ennen kuin hän astui pari askelta kohti sohvaa. Hän katsoi ystävänsä kalpeaa rintakehää ja tiesi myös Sain katsovan häntä. Tunnelma oli sähköinen ja virittynyt, kuin ilma heidän ympärillään voisi millä hetkellä tahansa räjähtää.
”Entä sitten?”
Jälleen oli hetken hiljaista, kunnes Sai sanoi: ”Vielä lähemmäksi.”
Naruto kiipesi hajareisin ystävänsä syliin kietoen kätensä tämän niskan taakse. Hän tunsi hengästyvänsä sydämen takoessa kiivaana hänen rinnassaan. Sain vartalo tuntui kuumana hänen allaan, ja hetken blondin teki mieli vain hyökätä kimppuun, mutta ei: nyt mentäisiin Sain tahdissa. Hän kokosi itsensä, nielaisi, ja katsoi otsatukkansa alta toista kysyvästi.
”Ole vain siinä”, Sai kuiskasi jotenkin sydäntäsärkevän kaipaavasti ja liu’utti kätensä Naruton paljaalle selälle. Vaaleatukkainen sulki silmänsä. Hän tunsi pojan viileät kädet yläselässä, sitten kyljillä ja kohta alaselässä, jonne ne sitten jäivät. Hän tunsi kevyen henkäyksen kasvoillaan, ja kohta Sain huulet painautuivat hänen omilleen tunnustelevasti. Naruto vastasi suudelmaan, ensin varovasti, mutta sitten vaativammin. Heidän kielensä tanssivat kiihkeästi hetken keskenään, kunnes Sai yhtäkkiä nojautui taaksepäin kiusaantuneen näköisenä.

Naruto oli jo sanomassa jotain malttamatonta, mutta hillitsi kielensä.
”Entä sitten, mitä haluaisit..”
”Lopeta!” Sai henkäisi tuskallisesti, ja Naruto huomasi toisen muuten aina niin kalpeiden poskien punehtuneen. ”Älä viitsi kysellä koko ajan tuollaista! Mitä haluan, mitä haluan.. Mitä jos minä en itsekkään tiedä, mitä haluan? Tai odotas..”
Hän sulki silmänsä ja selvästi mietti, mitä seuraavaksi sanoisi.
”Haluan että tukahdutat minusta sen jatkuvan kaipauksen, jota tunnen vaikka olisin kanssasi koko ajan.”
Naruto katsoi ystävänsä totisiin silmiin hieman yllättyneenä.
”Tiedän että vain sinä pystyt siihen”, Sai lisäsi kuiskaten, ja liu’utti sormeaan pojan alahuulta pitkin. Vaaleatukkainen hymähti ja kumartui painamaan otsansa vasten toisen otsaa. Vaaleat hiukset sekoittuivat mustiin heidän hengittäessä hetken samaa ilmaa.
”Voin ainakin yrittää”, Naruto sanoi hymyillen. ”Sillä ehdolla, että sinä teet samoin myös minulle.”
Sai mietti hetken, kunnes nyökkäsi varovasti hymyillen itsekin. Hän nojautui kohti blondin kasvoja kunnes oli niin lähellä, että hän pystyi hieraisemaan nenäänsä vasten Naruton nenää kerran jos toisenkin.
”Mitä sinä teet?” blondi kysyi ihmeissään vetäytyen kauemmas.
”Luin jostain, että eskimot osoittavat kiintymystä hieromalla neniään yhteen”, kuului vastaus.

Ei voinut olla totta.
Naruto hymähti epäuskoisena. Sitten naurahti.
Pian hän nauroi niin makeasti, että kaatui Sain sylistä sohvalle hekottamaan mahaansa pidellen!
”Vai että ihan luit!” hän nauroi kuin se olisi ollut maailman paras vitsi sillä hetkellä. Sai ei osannut muuta kuin katsoa ystäväänsä hämillään.
”Ai.. Anteeksi, oliko se väärin tehty?” hän kysyi lievää hätää äänessään, jolloin Naruto tukahdutti nauramisensa. Sen sijaan hän nousi, ja heittäytyi rutistamaan Saita niin vauhdikkaasti, että he kaatuivat päällekkäin sohvalle.
”Minä rakastan sinua niin hirveästi”, Naruto sanoi toisen rintakehää vasten. ”Uskotko?”
”Joo.. Minäkin rakastan sinua.”
Vaaleatukkainen kömpi suutelemaan toista hellästi. Hän rakasti allaan makaavaa poikaa niin paljon, että se ihan sattui. Miksi hän ikinä ajattelikaan Saista mitään pahaa? Sai oli täydellinen juuri tuollaisena, rakastavana, hömelönä itsenään. Naruto ei osannut toivoa sillä hetkellä mitään muuta. Vain jonkun, joka rakastaisi häntä. Jonkun, joka hymyilisi hänelle.
Jonkun, joka tekisi hänen jokaisesta päivästään täydellisen.

-----

Hoh! Tästä tuli hieman erilainen mitä alunperin ajattelin. ^^' Ensinnäkin ajattelin lopettaa ennen tuota nenäjuttua, mutta sitten kun se ilmestyi mieleeni, en voinut olla kirjoittamatta sitä. Miksi kaiken muka pitäisi olla aina niin vakavaa??

Kirjoitin tätä aika monessa osassa ja kauan, toivottavasti se ei tehnyt lopputuloksesta sekavaa. :/ Mutta tuossa lopussa kun itsekkin taivastelin että no kylläpä surkea alku sai onnellisen halihali-lopun, niin mieleen tuli After a hurricane comes a rainbow siitä Katy Perryn Fireworks -biisistä. x) Hyvin kuvaavaa.
Miksi nykyään kaikista biiseistä tulee aina mieleen SaiNaru?? Aagh!!

No nii. Mitäs tykkäsitte? :)