Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Tick tock, stop the clock! (7) - Fuyu
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 4237 sanaa, 27451 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-04-03 09:11:55
Kansio: Paritus (K13-K15) - poikarakkaus

Summary: "Älykkyys ei aina tarkoita viisautta ja pienimmätkin tapahtumat voivat muuttaa koko juonen kulun." Tarina kasvamisesta, perheestä, rakkaudesta ja sadusta, jonka onnellinen loppu on arvoitus.

Rating: NC-17, tulevien tapahtumien ja kielenkäytön vuoksi

Pairing: SasuNaru, KibaHina ja mahdollisesti muitakin pareja.

Arvostelu
33
Katsottu 2583 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Disclaimer: I do not own any of the Naruto characters...but the story is mine and mine only >:3


Luku 7: It ain't what they call you, it's what you answer to.


Kuten tavallista Sasuke onnistui kaikessa mihin ryhtyi. Kirjaston hiljaisten salaisuuksien syrjässä Naruto luki keskityneesti tummahiuksisen pojan uusinta novellia. Teksti lipui laineiden tavoin sinisten silmien edessä ja Naruto tunsi katoavansa fiktion ja todellisuuden rajamaille. Hän ei ollut enää koulun suuressa kirjastossa, vaan Pariisissa. Maailman varmasti tunnetuimman taidemuseo Louvren fiktiivisesti luodut käytävät ympäröivät nyt häntä. Mona Lisa ja monet muut kuuluisat taideteokset riippuivat ylväästi seinillä ja toinen toistaan kiehtovammat veistokset nousivat kohti kattoa.

Äkillinen matkakuume väreili hetken nuoren ajatuksissa.

"Nyt on kyllä maailmankirjat sekaisin, jos olet oikeasti täällä" pilaileva ääni repi vaaleahiuksisen takaisin raakaan todellisuuteen. Naruto sulki vihreäkantisen vihkosen ja hymyili vastapäätä istuutuneelle pojalle.
"Onko se muka niin ihmeellistä, jos jopa minä joskus käyn kirjastossa, Shikamaru?" Nimeltä mainittu nuori hymyili pienesti ja nosti raskaalta näyttäneen laukkunsa pöydälle. Shikamaru omisti ponihännälle sidottavat hiukset ja ulkonäöllisesti hän ei ollut muuten mitenkään erikoinen. Ainakaan Naruton silmillä katsottaessa. Laiska poika oli tuntenut Naruton yläasteelta asti ja vuosien mittaan blondi oli uskoutunut tälle useasti.

Useimmat ihmiset ihmettelivät Shikamarun sijoitusta lahjakkaiden nuorien lukioon, mutta ulkonäkö ei aina kerro kaikkea. Shikamaru oli yksi koulun fiksuimmista opiskelijoista ja hänet oli sijoitettu matemaattis-loogiselle osastolle. Blondi tiesi, että Shikamaru pyrki arkkitehtialalle. Ainoa huono puoli oli vain se laiskuus.

"Älä rupea nukkumaan siinä" Naruto varoitti huomatessaan ystävänsä silmien sulkeutuvan osittain.
"Mutta täällä on niin hiljaista ja tarpeeksi viileää torkuille. Tämä jatkuva koulunkäynti on niin suolesta" brunette haukotteli ja painoi päänsä laukkuaan vasten. Blondi hymyili huvittuneena ja taputti leikkisästi toisen pojan päätä.
"Voi pientä. Älä syytä minua, jos jäät lukkojen taakse" hän sanoi. Vastaukseksi hän sai vain epämääräisen äännähdyksen pöydän pinnan tasosta. Hiljaisuus ympäröi heidät jälleen ja Naruto jatkoi tekstien läpikäymistä.

Tarinoiden tapahtumat ja ympäristö vaihtelivat aina. Myös genre oli joka kerralla eri. Sasuke hallitsi niin romantiikan, kuin melankolisen tragedian kirjoituksen. Enemmän Naruto oli huomannut käytettävän traagisen kuoleman sävyttämiä tarinoita.
'Rivien välistä lukiessa osa tapahtumista, sanoista tai hahmojen luonteista periytyy kirjoittajailta alitajuisesti. Sasuke, oletko oikeasti näinkin surullinen?' blondi huomasi ajattelevansa. Empaattisen ihmisen sydäntä jo koski lukiessa sitä tekstiä osin siksi, koska ne pohjautuivat Naruton arkipäivän kokemuksiin ja osin siksi koska hän näki Sasuken salaisuuksien sirpaleita.
Shikamarun ajelehtiessa höyhensaarien virroissa, Naruto antoi muistojensa viedä hänet hetkeksi pois.

Flashback

Kevyt alkukesän tuuli pyyhkäisi katujen varjojen yli kilpaa auringonsäteiden kanssa. Pikkulintujen viserrys taustamusiikkina lämmin vuodenaika otti otetta lomailijoista ja antoi kateuden aihetta työskenteleville.
Minaton studiolla oli onneksi viileää vuoden ympäri.
"Naruto! Varo niiden maalipurkkien kanssa! Äiti ei arvosta, jos menemme joka päivä kotiin sinä ihan sateenkaaren värisenä!"
Naruto, silloin vielä kymmenvuotias, katsoi isäänsä suurilla sinisillä silmillään ja mutristi huuliaan.
"Mutta kun on tylsää! Isi, keksi jotain tekemistä!" poika tivasi ja yritti saada kasvoilleen mahdollisimman uhkavaa ilmettä. Vanhempi blondi katsoi poikansa tuijotusta huvittuneena ja nauroi kevyesti.
"Jaa tekemistä. Minäpä sinulle tekemiset näytän!"

Lyhyen hippaleikin ja lapsennaurun lakattua isä ja poika istuivat yhdessä lattialla pensselit käsissä. Seinän puhtaus sai ylleen värikkään, kuviollisen maalikerroksen ja Naruton silmissä paistoi tyytyväisyys. Ikkunoista säteilevä auringonvalo kuivatti osan maalista nopeasti ja viileä ilma hoiti loput.
"Teillähän näyttää olevan hauskaa. Onko taiteilijakaksikolla aikaa parille vieraalle?" naurahtanut naisääni kysyi ovelta. Naruto kääntyi katsomaan ovelle uteliaana ja leveä hymy nousi lapsen kasvoille. Hän näki oven suussa kauniin naisen, jonka pitkät mustat hiukset oli letitetty palmikoksi ja tällä oli yllään yksinkertainen, punainen kesämekko. Punaista kangasta puristi pieni käsi, jonka omistaja katsoi Narutoa epäröiden.
Blondi poika loikkasi jaloilleen ja syöksyi salamana halaamaan toista pientä poikaa.
"Sasuke! Oli ikävä!" hän nauroi kietoessaan ruskettuneet käsivartensa toisen ympärille. Hymy Naruton kasvoilla levisi entisestään tuntiessaan vaaleiden käsivarsien puristavan häntä ujosti.

"Siitä onkin aikaa, Mikoto. Milloin palasitte tänne?" Minato kysyi siistittyään käsiään ensin, jotta pystyi kättelemään kaunista naista.
"Tänä aamuna. Itachi juoksi ensimmäisenä ulos katsomaan ystäviään, joten Sasuke tahtoi nähdä Naruton mahdollisimman nopeasti. Siitähän on jo vuosi, kun he viimeksi näkivät" Mikoto hymyili ja silitti vapaalla kädellään poikansa tummia hiuksia.

Uchihat omistivat kesähuvilan metsän reunalta ja väliaikaisasunnon keskustasta, mutta perhe asui Sasuken isän töiden vuoksi metropolin alueella. Yleensä kesäisin Mikoto kuitenkin vaati palaamista niille seuduille antaakseen poikiensa rellestää ja temmeltää tahtonsa mukaan. Kushinan ollessa Mikoton paras ystävä kouluajoilta heidän perheensä oletetusti tunsivat toisensa.
Naruton kasvaessa sosiaaliseksi ja iloiseksi lapseksi, Sasuke puolestaan oli aina ollut ujo uusien ihmisten kanssa, mutta blondin menevyys oli auttanut Uchihaa pääsemään siitä yli vähän. Molempien äidit olivat hyvin kiitollisia poikien ystävyydestä.

Poikien keskittyessä leikkimään sotaa vanhoilla maalaustarvikkeilla aikuiset vetäytyivät pienen pöydän ääreen pullaa syömään.
"Oletko huomannut, että aina kun käyn täällä, tai teillä kotona, tarjoat pullaa?" Mikoto kysyi ennen kuin haukkasi kyseisestä kierteestä palan.
"Onko jotain pullaa vastaan? Pulla on parasta, heti ramenin jälkeen totta kai" Minato nauroi ja katsoi hetken lapsien leikkiä. Tummahiuksisen naisen iloinen hymy vaihtui surumieliseen hänenkin katsellessa poikien leikkiä.
"Minato, itse asiassa tahtoisin pyytää palvelusta."

- - - - -

"Pistitkö Naruton nukkumaan?" sohvalla kutonut Kushina kysyi oven sulkeneelta mieheltään. Blondi tyytyi nyökkäykseen ja siirtyi vaimonsa viereen. TV:n ja kynttilöiden valo pitivät varjot loitolla ja antoi lämpimän tunnelman avioparin hetkelle kahden. Voimakas tuuli heilutteli puita uhkaavasti ulkona ja oli vain ajan kysymys milloin sähköt menisivät poikki totaallisesti.
Minuutit valuivat lempeän hitaasti ohi antaen pariskunnan nauttia toistensa läsnäolosta vielä hetken pidempään, kunnes kellon viisarit vaihtaisivat aikaa.

Rauha tosin särkyi ja Kushinan pitelemät puikot tosin tippuivat pian lattialle uutisten tullessa ruutuun. Punahiuksinen nainen tukeutui miehensä avoimeen syliin, kun naisreportteri puhui ammattimaisesti kohti kameraa.

"Alueellinen myrsky on tuhonnut monia huviloita tänään järven kupeessa. Loukkaantuneita ja kuolleita on löydetty useita ja joukossa oli tunnetun säveltäjän Uchiha Fugakun ruumis. Muu perhe on vielä kateissa."


End of Flashback

Sasuke tunsi hetkellisesti ihonsa nousevan kananlihalle huonon aavistuksen takoessa hänen kehonsa lihaksia. Myöhäisen syksyn myrskyt raivosivat ulkona ja tuuli huusi kuin ulvova susi. Illat kävivät hetki hetkeltä pimeämmiksi eikä valoa riittänyt kuin koulupäivän ajaksi. Tummahiuksinen nuori katsoi tyhjän keittiönsä ikkunasta ulos, tarkastellen luonnon riehuvaa kulkua. Jossain aivojensa syvimmässä kolkassa Sasuke kuuli kellojen hiljaisen soinnin, kuin muistot olisivat pyrkineet pintaan. Jonkin painoi ne alas ennen pinnalle pääsyä, upottaen ne jälleen unholan pohjamutiin.

"Harvinaista nähdä sinut näinkin aikaisin ylhäällä" hän totesi katsetaan kääntämättä jatkaessaan askareitaan. Ovenkarmiin nojaava mies hymyili hieman.
"Olinhan tänäkin aamuna ylhäällä komentelemassa sinua, rakas pikkuveli" tämä sanoi ja istui tummapuisen ruokailupöydän ääreen. Hän jäi kuuntelemaan pestävien astioiden kolkkoa kolinaa ja katsomaan puiden uhkaavaa heilahtelua.

Uchiha Itachi oli aina ollut Sasukelle eräänlainen riippakivi. Vanhempi veli oli pidetty ja lahjakas tutkintoaan viimeistelevä opiskelija, johon nuorempaa oli aina verrattu. Itachin sanottiin olevan syntyjään nero, jonka vierellä Sasuke kalpeni. Nuorempi oli pienempänä joutunut tekemään hurjasti töitä yrittäessään päihittää isoveljeään, mutta hän ei tuntunut ikinä onnistuvan. Itachi oli aina parempi ja Sasukea inhotti se fakta, ettei vanhempi edes tehnyt ihmeellisemmin töitä pysyäkseen pikkuveljeään edellä. Itachi oli aina pari askelta edellä ja Sasuke ei onnistunut saavuttamaan häntä.  

Vanhempi veli venytti pitkiä käsiään kattoa tavoitellen ja Sasukekin pystyi kuulemaan selkärangan nikamien naksuvan äänen.
'Ihan kuin olisi aamu..kello on sentään kuusi illalla joten käyttäydy sen mukaan!' nuorempi kiukutteli mielessään ja kuivasi pesunesteen vaahdon peittämät kätensä ruman keltaiseen riepuun. Jos häneltä kysyttiin, Itachin päivärytmi oli sama kuin pöllöllä.
"Miten koulussa menee?" vanhempi kysyi yllättäen. Sasuke soi veljelleen kysyvän ilmeen, mutta Itachin jatkaessa ulos tuijotusta hänen oli pakko vastata.
"Lopputyö painaa päälle, mutta ei muuta" huokaistu vastaus katkaisi lyhyeksi jääneen hiljaisuuden. Itachi käänsi selvästi väsyneet silmänsä pikkuveljeään kohti ja hymähti ymmärtävästi.

Jos Sasuken pitäisi löytää jotain hyvää liiankin täydellisestä veljestään, se olisi juuri tämä: Itachi ymmärsi häntä ilman erillisiä kysymyksiä. Vaikka veljesten välillä olikin suurimman osan ajasta negatiivista kitkaa, Sasuke tiesi isoveljensä huolehtivan hänestä.
"Eikös se loppunäyttö tehdä pareina? Kuka onneton joutui meidän pikku jääprinssin pariksi?" Itachi kysyi pilaileva virne huulillaan. Vanhempi oli jo tottunut pikkuveljensä murhaavaan tuijotukseen, jonka tämä oli muuten oppinut Itachin teinivuosien aikana.
'Aina yhtä hauskaa leikkiä sinun kustannuksellasi' Itachi nauroi mielessään.
"Eräs Naruto vain. Et tunne joten anna olla" Sasuke mutisi kävellessään pois keittiöstä. Vanhemman Uchihan seura sai riittää siltä päivältä.

Sasuke ei nähnyt Itachin katsovan peräänsä. Hiilenharmaat silmät olivat laajentuneet hieman yllätyksen merkiksi ja miettivä ilme korvasi sen pian. Itachi hengitti syvään ja sitoi rauhallisesti pitkät, tummat hiuksensa ponihännälle.
"Et siis todellakaan taida vielä muistaa. Voi Naru parkaa."

Ovesta kuului pieni naksahdus sen sulkeutuessa Sasuken perässä. Hehkulamput katon rajassa valaisivat huoneen kirkkaaksi ja tummahiuksinen päästi tiedostamattaan pidättelemänsä hengityksen ulos huuliensa raosta. Vaaleat sormet hieroivat kevyesti molempia ohimoita yrittäen lievittää alkavaa päänsärkyä. Hän ei ollut syönyt mitään sitten kirjastossa käynnin jälkeen, mutta hän ei antanut sen tuoman heikotuksen vaivata. Sasuke päätyi tuttuun tapaansa kannettavansa ääneen kirjoittamaan koneen huristessa vaaleiden käsien alla. Hetken kirjoituksen jälkeen Sasuke pysäytti toimintansa kokonaan ja painoi päänsä nojaamaan toiseen kämmeneensä.
'Luulisi, että 18 vuoden elämisen jälkeen osaisin ymmärtää itseäni edes tämän verran. Mitä se idiootti aiheuttaa minulle?'

- - - - -

Naruto tuijotti intensiivisesti pikanuudeleitaan, joiden valmistumiseen menisi vielä kaksi minuuttia. Kaksi tuskallista minuuttia blondin mielestä. Hänen vierellään Minato tuijotti omaa kuppiaan vähintäänkin yhtä intensiivisesti ja kumpikaan ei sanonut toisilleen sanaakaan. Heille ramen oli vakavin juttu siinä keittiössä.
"Taasko teillä on kilpailu kumman ramen valmistuu ensin. Naruto kasva aikuiseksi ja Minato älä kasva takaisin alas" huvittunut Kushina sanoi leikkien nuhtelevaa vaimoa, mutta tiesi hyvin että kumpikaan hänen rakkaista kultakutreistaan ei kuullut hänen sanojaan. Punatukkainen nainen käveli heidän takaansa, pörröttäen mennesään molempien hiuksia vuorotellen, ja alkoi kasaamaan ostoksiaan kaappeihin ja laatikoihin.

Enää minuutti ja kymmenen sekuntia.

Sydänkohtaus ei ollut turhan kaukana, kun Naruton kännykkä yllättäen pirahti soimaan nuoren taskussa. Kushina pystyi vannomaan, että Minato oli hypännyt melkein tuoliltaan alas. Oli siinä aviomies. Hätäisin käsin blondi otti kännykän taskustaan, pudotten sen melkein kahdesti, ja katsoi näytössä lukevaa nimeä. Naruto luuli sydämensä pudonneen vatsansapohjalle ja hän tunsi suunsa kuivuvan alle sekunnin.
"Mi-mitä asiaa, Sasuke?" hän änkytti vastatessaan luuriin. Nuori poistui keittiöstä jättäen puolikuolleen isänsä ja ihmettelevän äitinsä taakseen.
"Kuulinko ihan oikein, Sasuke? Se sama Sasuke?" Kushina kumartui kuiskaamaan Minatolle.
"Tosiaan. Joo on se sama suloinen Sasuke, kuin kahdeksan vuotta sitten. Pojat tekevät kouluprojektia yhdessä ja he olivat täällä viime viikolla. Taisit olla juuri silloin töissä" blondi selitti vaimolleen hymyillen kesken lauseen huomatessaan rameninsa ilmoittavan itsensä valmiiksi. Hänen vaimonsa oli juuri kysymässä jotain, kun hän kuuli Naruton huutavan menevänsä ulos. Harmaanvioletit silmät kohdistuivat yksinäiseen ramenkuppiin ja nainen kohautti hartioitaan.
"Ei parane heittää jumalten ruokaa hukkaan."

- - - - -

Itachi oli tylsistynyt. Krapula ei ollut koskaan vaivannut häntä puolta päivää pidempää, joten hän oli jo elämänsä kunnossa. Uchihoiden tilava keskusta-asunto tuntui todella tyhjältä, kun Sasuke tapasi piiloutua huoneeseensa maailmalta ja heidän äitinsä oli estynyt.
"Pitäisi kai käydä taas katsomassa häntä" pitkähiuksinen mutisi itsekseen ja näppäili harmonisesti sylissään olevan akustisen kitaran kieliä. Satunnainen melodia kiihtyi ja laantui vuorotellen saaden pian seurakseen Itachin musisointiin uppoutuneen hyräilyn. Hän sulki harmaat silmänsä ja antoi musiikin viedä. Rauhallinen sävelmä täytti yksinäiset seinät ja toi eloa kuolleisiin varjoihin. Ulkona riehunut tuulikin unohtui hetkeksi.
Valitettavasti ovipuhelimen sointi keskeytti Itachin yksinäisen konsertin.

Vanhempi Uchiha laski kitaransa vierelleen punaiselle sohvalle ja nousi istuimeltaan. Hetkeksi Itachi käänsi katseensa yläkertaan vieviin portaisiin, mutta ehkä hän antaisi Sasukelle kerrankin kirjoitusrauhan.
'Mutta kuka hullu on edes ulkona tuossa säässä' hän pohti painaessaan ovipuhelinkoneen harmaata nappia. Keskikokoiseen kuvaruutuun muodostui sekunnissa kuva ulko-ovelta ja Itachi jäi hetkeksi sanattomaksi. Pitkät sormet tavoittelivat toista harmaata nappia avatakseen yhteyden kaiuttimeen alaoven luona.
"Se on auki. Tule vain sisään, Naru."

Naruto katsoi hissin vaihtuvia numeroita. Vaaleat hiukset olivat täysin sekaisin tuulen jäljiltä ja hän pystyi tuntemaan sen purennan yhä luissaan ja ytimissään. Hän puhalsi lämmintä ilmaa kylmyydestä pisteleviin käsiinsä ja katsahti jälleen vaihtuvia numeroita. Odotus tuntui lähemmäs ahdistavalta kuin jännittävältä ja Naruto luuli hetken hissin seinien kapenevan kohti häntä. Metalliset ovet kuitenkin avautuivat kevyen kilahduksen saattelemana päästäen hermostuneen blondin ulos vankeudestaan. Kerroksen seinät olivat persikan väriset ja listoitukset tummaa vaahteraa. Paikka näytti hetken hienolta hotellilta, mutta käytäviltä puuttuneet kalusteet paljastivat paikan onneksi tavalliseksi kerrostaloksi. Huoneita kerroksessa oli vain kolme, joista yhden ovi oli jo auki.

Nostalgian suoma hymy levisi Naruton kasvoille, kun hän näki Itachin ovensuussa.
"Et ole muuttunut yhtään, Itachi-niisan" blondi hymyili, kun vanhempi Uchiha kohotti kätensä pörröttämään tuulen tuivertamia hiuksia.
"Et kyllä sinäkään, Naru. Samanlainen vauva kuin aina ennenkin" pitkähiuksinen naurahti päästettyään nuoremman kätensä loukosta. Naruto tunsi hermostuneisuutensa laantuvan hieman tutun miehen läsnäolosta. Asunto ei ollut muuttunut lähes mitenkään sitten viimenäkemän, mutta sen tunnelma oli erilainen. Blondi vaistosi seinien henkimän yksinäisyyden ja kalusteiden tarpeettomuuden tunteen.

"Sasuke on ylhäällä. Häntähän sinä tulit katsomaan" Itachi pikemminkin totesi kuin kysyi. Miehen huulille oli pysähtynyt tyytyväinen hymy hänen katsellessaan Narutoa. Poika oli kasvanut vuosien varrella huimasti tosin Itachi oli tätä vieläkin reilusti pidempi. Blondi katsoi tummahiuksista hetken hieman eksyneenä, mutta nyökkäsi vastaukseksi.

Hymy katosi kalpeilta huulilta.

"Hän ei vieläkään muista sinua? Varmasti paha paikka olla.." vanhempi puhui. Sanat ottivat Narutosta kovan otteen ja hetken hän tunsi sormenpäidensä värinän. Jaloissa säkenöi kipinät ja tuntui, kun hermoradat olisivat menneet sekaisin. Siniset silmät muuttuivat surumielisiksi ja hetken Itachi huomasi katsovansa samaa, kauan sitten tuntemaansa, kymmenvuotiasta lasta.
"Aika paha täytyy myöntää, mutta kyllä minä kestän. Sasuken hyvinvointi on kuitenkin pääasia" Naruto yritti keventää raskaaksi laantunutta tunnelmaa naurahtamalla, mutta Itachi kuuli sanojen syyvyyksistä surun ja pimeyden. Tuulen ulvoessa ulkona, Naruton sisällä ulvoi sillä hetkellä varmasti hyvin turhautunut, ihastunut poika.
"Muistathan vielä, missä Sasuken huone on?"
Vastaukseksi Itachille suotiin vain hiljainen nyökkäys ja pian vanhempi Uchiha jäi jälleen yksin kitaransa kanssa.

Ylhäällä huoneessaan Sasuke oli lopettelemassa nykyistä kirjoitustaan. Hänen sormiinsa sattui kaikesta kirjoittamisesta, mutta poika ei malttanut ottaa taukoja. Ideat voisivat sillä välin ottaa hatkat, jota tummahiuksinen ei suvainnut. Hän oli luullut joskus sanojen tulvan vievän hänet mennessään ja nyt hän ei muuta halunnutkaan. Vaaleaihoinen nuori nousi narisevan äänen päästävältä tuoliltaan ja sulki kannettavan tietokoneensa varmistettuaan kymmenen kertaa, että hänen luomuksensa oli tallennettu kirjoitusohjelman loputtoman tuntuiseen muistiin. Työhönsä tyytyväisenä Sasuke venytteli pakottavia käsiään kuullessaan kevyen koputuksen oveltaan.
"Se on auki" hän melkein naukaisi kissan tavoin.

Sasuke katsoi yllättyneenä sisään astunutta Narutoa, joka tapansa mukaan hymyili, parhaansa mukaan, säteillen.
"Tuota, isoveljesi päästi minut sisään. Mutta nyt oikeasti, mikä oli niin helvetin tärkeää ettei siitä voinut puhelimessa puhua vaan pakotit minut leikkimään selviytyjää ja menemään tuon myrskyn riepoteltavaksi?" blondi tivasi osittain pilailevalla äänensävyllä, mutta Sasuken harjoittunut kuulo erotti uteliaisuuden takanäyttämöltä.
Ennen kuin nuori Uchiha kerkesi kuitenkaan sanomaan mitään, Naruto kiirehti hetkeksi väliin. "Ja anteeksi siitä aiemmasta siellä kirjastossa. Ne asiat mitä sanoin...no, tarkoitin kyllä ihan joka sanaa mutta olisin voinut sanoa ne paremmin" blondi pyysi anteeksi.

"En ole mikään tyttö, jolle jokaisen ihmisen negatiivinen mielipide on ongelma joten anna olla" Sasuke vakuutti. Kaksikon välille langennut hiljaisuus antoi tummahiuksiselle hetken mietintäaikaa.
'Nyt pelaat korttisi fiksusti ja idiootti ei tajua tämän olleen vain hetken mielijohde. Miksi soitinkaan hänelle?'
''Koska oikeasti sinua häiritsee suunnattomasti blondin perjantainen käytös ja et oikeasti vihaa häntä niin paljon kuin luulet'' kaikkitietävä ääni Sasuken takaraivossa sanoi ilkkuvaan sävyyn.
"Halusin vain, että annat minulle lisää kirjoitusmateriaalia. Perjantain bileiden takia sinulla on varmasti paljon kerrottavaa" hän keksi hätävalheen varmistettuaan, että hänen korvaamaton pokeri-ilmeensä pysyisi paikallaan.

Naruto ei ollut uskoa korviaan.
"Pakotitko minut todella tuohon myrskyyn vain, että kertoisin sinulle elämästäni? Sen olisi voinut tehdä puhelimenkin kautta!"
"Sinut tuntien olisit jättänyt suurimman osan kertomatta. Tällä tavoin voin vahtia, että et jätä yhtäkään yksityiskohtaa salaiseksi" Sasuke painotti. Blondi katsoi ihastustaan epäilevästi ja turhautuneisuus kasvoi.
Miksi hän pitikään tuosta ylimielisestä, itsekeskeisestä kusipäästä?
"Miten muka voit olla varma etten kaikesta huolimatta piilottele asioita?" hän kysyi yrittäen saada yliotetta keskustelusta. Olisihan hänen kuitenkin pitänyt tietää sen olevan aika vaikeaa, kun vastustajana oli egoistisuuden kruunaamaton kuningas.
"Koska kasvoistasi näkee selvästi, kun valehtelet tai jätät jotain pimentoon. Minulle olet kuin avoin kirja" Uchiha virnisti lauseensa päätteeksi ikään kuin painottaen sanojaan.
Hänen täytyi olla varma, että Naruto ymmärsi kuka siinä huoneessa määräsi.

'Tuon voi myös ajatella, että olisi tarkkaillut minua paljonkin' Naruto ajatteli voitettuna, mutta piti huolen etteivät ne ajatukset heijastuneet kasvojen ilmeiksi.

Tummat silmät katsoivat tutkien blondia seuralaistaan. Hänen silmissään Naruto ei koskaan ollut ollut erikoisempi tapaus, vain suurisuinen ja äänekäs poika joka piti kuvainnoillista naamiota peitteenään. Heidän välillä oli aina ollut ristiriitaista kitkaa, jota kumpikaan ei varmasti osannut selittää. Sasuke ei itsekään enää ollut varma miksi kaksikko aina ajoittain otti rankasti yhteen.
Naruto tuntui vetävän hänestä jotain esiin, mutta Sasuke ei osannut tunnistaa mitä. Lisäksi hänen oli hyvä olla tuon idiootin seurassa, vaikka useimmiten hän vaikutti ärtyisältä.

'Juuri tätä vihaan: en enää ymmärrä. Miksi vain sinä..' Sasuke ajatteli ja tunsi päänsäryn nousevan. Niitä oli ilmennyt useammin lähiaikoina. Jyskyttävä kipunointi oikeassa otsalohkossa oli jo tuttava, josta Sasuke halusi päästä eroon.
'Ihan niin kuin halusin päästä Narutosta aikoinaan...hetkinen, miten niin aikoinaan?!'
"Tarvitsetko aspiriinia?" Naruto kysyi hieman epäröiden. Sasuke avasi sulkemansa silmät ja katsoi kulmiensa alta toista nuorta. Tummahiuksinen näki Uzumakin kasvoilla huolen, mutta myös epävarmuuden häntä kohtaan. Ehkä poikaa ei pitäisi kiusata ihan niin paljon, kuin hän teki.
"Jos sinulla on niin heitä tänne. Ja älä ole aina noin..peloissasi kanssani. En minä sinua raiskaa tai mitään" Uchiha tokaisi istuessaan tilavalle sängylleen. Toinen hymy melkein paljasti itsensä hänen huulillaan, kun hän huomasi viimeisen lauseensa suistaneen Naruton sisäisen tasapainon hetkeksi pois raiteiltaan. Hän päätti sillä hetkellä että jokin hänessä oli pahasti vialla, koska hänen ajatuksensa väittivät kivenkovaan blondin olleen sillä hetkellä syötävän suloinen.

Naruto kaivoi nuukahtaneen syystakkinsa taskusta vihreän näyttöpaketin aspiriinia ja sisäisesti hän kiitti itseään, että oli unohtanut tyhjentää taskunsa viimeisimmän sairaalakäyntinsä jäljiltä.
"Enkä minä sinua pelkää, Uchiha" hän sanoi yrittäen vakuuttaa väitteensä tummahiuksiselle. Vastaukseksi hän sai vain epäuskoisen naurahduksen.
Painostava hiljaisuus velloi heidän ympärillään ja Naruto pisti merkille, ettei ollut ollut pitkään aikaan niin vaivaantunut.
'Olen kahden Sasuken kanssa hänen huoneessaan. Jos vain Itachi-niisan ei olisi alakerrassa...ei! Hyi Naruto älä ajattele noin' vaaleahiuksinen torui itseään ennen kuin käänsi katseensa tummahiuksiseen unelmaansa.

Naruto ei osannut ymmärtää Sasukea suurimman osan ajasta. Ensin poika oli torjuva ja kylmä paskiainen ja seuraavan hetken koittaessa tämä käyttäytyi ystävällisesti ja leikkisästi. Sasuke oli kirja, jonka sisältö tuntui vaihtuvan joka kerta sen avautuessa. Mutta blondi tiesi tummahiuksisen piilottelevan sydämessään monia arpia ja kipeitä asioita.
'Mitä antaisinkaan, että hän avautuisi minulle edes kerran. Vähän vain.'

Ikkunan takana riehuva ilma kiihtyi äkisti ja sähköt menivät poikki, jättäen kaksi poikaa pimeyden keskelle. Verhojen ollessa ikkunan edessä edes luonnonvalo ei päässyt lohduttamaan sitä pimeyttä. Naruto äännähti turhautuneena ja yritti totuttaa silmiään pimeyteen. Näköaistin kadottua hänen kuulonsa terävöityi ja hän luuli kuulleensa hermostuneen hengenvedon.

- - - - -
A/N: tuohon oli hyvä lopettaa....muuten tästä luvusta tulisi vieläkin pidempi kuin se jo on :'D olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta sitten se olisi mennyt varmaan pakkopullaksi...joten ensi viikoksi jätän nuo jälkeiset tapahtumat >:D I'm pure evil~
Toivottavasti pysyitte perässä, vaikka tässä luvussa tapahtui niin paljon kaikenlaista :3

Pyytelen samalla anteeksi tätä kaikkea OOC-käytöstä, mutta hei, ihmiset (kyllä jopa Sasuke) ovat monipuolisia ja ei aina käyttäydy tietyllä tavalla :D yritän tehdä hahmoista vähän realistisempia, joten sorry jos OOCness vaivaa teitä :<
Pyydän samalla anteeksi tätä ristiriitaisuutta mistä olen joskus saanut noottia...se kuuluu juoneen joten kestäkää vielä vähän aikaa! :D

Kiitokset, että luette ja jaksatte aina odottaa tätä :D joskus tuntuu, että viikko on liian pitkä väli lukujen välillä ja tämä rakas vauvani unohdetaan ;___; eihän se ole niin eihän?!

Kommentit tohon alas, pisteet tuonne ylös ja all your cookies belong to me!

Kommentit (Lataa vanhempia)
tynnyri - 2011-04-03 09:51:58
Uusi osa vihdoin ^^
Näin alkuun sanon mikä minua häiritsi hyvin paljon tässä, se oli tuo flashback ja end of flashback :/ ne olisi minusta jättää laittamatta, koska sen huomasi helposti milloin oli menneisyyttä ja milloin ei ^^

No niin ja nyt valelemaan hunajaa :) Tämä  oli mukava, syviä ajatuksia tuova, mukaansa vetävä, huumorilla höystetty, ihana osa :D

Tykkäsin varsin paljon Minaton ja Naruton ramenkilpailusta, oli ihanan virkistävä kohta tähän sunnuntaihin ^^
Ja loppujäi kutkuttavan ihanaan kohtaan owo

Epäselvän komentin lisäksi saat viisi pistettä ja purkin hunajaa xD

Mappi - 2011-04-03 09:56:40
Minato on ihana! Ihan paras! :D Eikä Kushinakaa jää huonoks kakkoseks.
Okei on Itachiki aika ihana ku huolehtii tollei Sasukesta...
Joo asiaan. Vähän tosiaan piti aivoja käyttää kun alko tää Sasuke ja Naruto oli lapsuudenystäviä -juttu, mut iha hyvi ite ainaki selvisin :D Oon tosiaa kyllä nii nero, aina jos löydän jonku virheen luen eteepäi enkä löydä sitä enää jälkeepäi (: Mut ei se iso ollu. Joskus vähä hassusti vaihat sanojen muotoo keske lauseen, mut eipä se mun lukemista ainakaa haittaa :3
Viikko ON liian pitkä aika lukujen välillä. Ei sillä että vauva unohtuis mutta kun sitä ei jaksa oottaa :DD

ahmatassu - 2011-04-03 10:01:19
Enkä toki edes hajonnut, kun luin tota raamen episodia tuolta. x''D Aivan mahti. >xD Ja oli muutenki hyvä osa. :3

Yhden virheen löysin: "Alueellinen myrky on tuhonnut monia huviloita..." Myrky = myrsky. Eipä muita pistäny silmään. xD

...mun piti sanoo viel jotain, mut unohin, joten jätän sanomatta. xD Tuosta viisi pistettä ja pari keksiä. x3

Yumisha - 2011-04-03 10:21:52
Että tää on vain niin ihana! :3 Todella hyvin kerrottu ja kuvailtu ja kaikkea muuta. OOC:t ei ainakaan itseäni haitannut, ja oikeasti ilkeää jättää tuohon kohti TuT
Ja joo, viikko on liian pitkä väli >:D tätä lukis useamminkin, ei jaksais aina oottaa et tulee sunnuntain :< mut kyllä sen varmaankin kestän. Tämä ei kyllä unohu missään vaiheessa viikkoa!

Että mua alkoi naurattamaan tuo "Naruto kasva aikuiseksi ja Minato älä kasva takaisin alas", oli vaan niin hyvä kommentti. :D
Mut eiks Shikamarun hiukset oo mustat? :O Ennemmin ne mun mielest mustilt näyttää ku ruskeilt, brunetest tulee miele Kiban hiusten väri...

Mutta sitten muutama epämääräinen bongaus:

"Itachi oli aina pari askelta edellä ja Sasuken ei onnistunut saavuttamaan häntä. " -> ehkä 'Sasuke ei onnistunut'

"pitkähiuksinen mutisi itsekseen ja näppäili harmonisesti sylissään olleen akustisen kitaran kieliä." -> oliko se kitara sylissä vai onko vieläkin? Jos se on edelleen niin ehkä 'olevan' enneminkin kuin 'olleen'.

Mutta kyllä tästä täpöt pisteet tulee~ :3
*piilottaa keksit selän taakse*

Guren - 2011-04-03 11:09:31
Hyvin kirjoitettu. Pidin tästä kovasti. Itachi oli hyvä ja ymmärtäväinen. Voi Naruto parkaa. Mitähän Sasukelle on tapahtunut kun ei muista Narutoa, vaikka ne oli kavereita jo pienenä?

lineartt - 2011-04-03 11:21:01
Viikko ON liian pitkä aika lukujen välillä. Ei sillä että vauva unohtuis mutta kun sitä ei jaksa oottaa :DDi

jepp oon TÄYSIN samaa mieltä (:

Ani-chan - 2011-04-03 11:21:50
Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!! *hengen veto* Ihana osa! o(>www<)o Tykkäsin hirweesti :3
Angstia ja, ja häpi juttuja (huono selittämään asioita) DX
Muttah, joo! Toivottavasti ei kestä kauaa, kun seukki osa tullee >8D Hengenveto jäi vähän mietityttämään nimittäin OwO
Annan 5 BoJoA ja suklaata 8''D

Kotetsu_Hagane - 2011-04-03 13:50:48
Hyvä luku jälleen~

Ei ole oikein mitään sanottavaa, paitsi että löysin yhden kirjoitusvirheen:
Sasuken hyvinvointi on kuitenkin pääasasia (pääasia)
No joo, virhe joka tapahtuu erittäin helposti. Omat kirjoitusvirheeni ovat paljon kummallisempia...

No, jokatapauksessa, 5 pistettä ja sylillinen keksejä~

roskaposti - 2011-04-03 15:10:19
MUHAHHAA LÖYSIN VIRHEEN ! >:D
mut oon iha järjettömän laiska enkä jaksa ettiä sitä tuolta ..

viiikko on liian pitkä aikaa oottaa uutta osaa, himoitsen lisää ouo
no mutta kuitenkin edelleen rakastan tätä tarinaa ja sun kirjotustyyliä ja sassee jaja joo aika rauhoittua nwn''

hyvää tulevaa viikkoa sinulle ja jään innolla odottamaan uutta osaa >3

5pojotinta virheestä huolimatta. (en yleensä kirjoita näin pitkiä kommentteja mutta taidan olla erikoisen sekaisin tänään)

Aqua - 2011-04-03 16:45:55
Jes ^^ tää on aina viikon kohokohta, kun tämä on ilmestynyt tänne<3 Edelleen aivan loistava osa ja mielenkiinnolla odotellaan ensi viikkoa !

Noniin noniin viimeinkin saadaan selkoa siihen, mitä Narskan ja Sassen välillä onkaan tapahtunut :D siihen myrskyyn liittynee, muistinmenetys? hmm mielenkiintoista ^^

mutta juu 5 pojoa

Lumier - 2011-04-03 17:21:37
Tämähän oli, taas kerran, kerrassaan mahtava osa. Näitä aina oottaakin innoissaan... >___>... Mutta, en huomannut mitään virheitä, sillä en syventyneenä oikein mihinkään muuhun keskittynyt XD. Mutta mutta, tälläkin kertaa saat täydet 5 pojoa, sillä eihän tälle vähempää voi antaa ^^

Daligar - 2011-04-04 13:48:41
Ihanaa, jatkoa jälleen <3

Toi Naruton ja Minaton kisa oli aika hauska :D
Voi Sasuke parkaa, sillä on huonoja kokemuksia myrkyistä :< Naruto lohduttaa ;D Mitähän kaikkea se Sasuke on mahtanu unohtaa? Sait mut uteliaaksi xD
Innolla ootan jatkoa <3 Nakkaanpas sua 5 pisteellä ja läjällä suklaakeksejä ^^

EgyLynx - 2011-04-04 17:09:06
*****

next?

NarutoAngel - 2011-04-05 18:28:50
OIJOI PULLAAAAHH~ SON PARASTA JA HETI SEN JÄLKEE TULEE RAMEN!! Q3Q *pullahiiri~*
Nii ja ei toi OOC haittaa!! XDD Ne on oikeesti vähä tommosia!! Ja varppina jos Ita ja Narska tuntis paremmin nii niitten välit ois tollaset!! >w< AND YOU CAN HAVE MY COOKIES BUT STAY AWAY FORM MY PULLA!! *antaa keksin & viis pojoo~*

sasukeh - 2011-04-06 17:16:07
ai hei tästäkin tuli taas uus osa^^
tykkäsin kyllä, varsinkin ramen-kilpailu oli hauska^^

5 pistettä <3

ooki-chii - 2011-05-06 17:00:08
<ihana~<3> >///<
*SEURAAVAA LUKEMAA*! X'DD

5p<3
Itachi..<3

Anzu-Chan - 2011-05-30 08:18:27
Miten niin OOC!? o.O Just ku pääsin ajattelemasta että ompa kiva ku joku tekee Sassesta niin Sassemaisen kylmän kusipään, jolla on kuitenkin herkkä kohta jossain syvällä! Vai onko se silloin IC? Mä en enää edes tiedä.. lD
Narutoki on just hyvä. <3

Toi flashback sai kylmät väreet menemään. x) Hrr.
Ja Itachi ja kitara on joku ylimaallisen ihana yhdistelmä. <3 Mahtava osa jälleen kerran, nää vaan paranee koko ajan. :D

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste