A/N: Here again! (ja stna jos kukaan ei lue tätä niin itken ja masennun ja viiltelen ja angstaan ja kuolen. D8<)
[varoitus: kirjoittaja on juonut colaa]
Joo, siis anteeks että tässä kesti, tästä lähtien koitan saada uuden osan joka sunnuntai, jos ei tule mitään äkillistä menoa. (esim mää kuolen 8<)
Juu, ja huomasin tässä just, että nää tapahtumat tässä koko sarjassa menee aika nopee, että mitään hirmuisia viiden osan suhdedraamoja per henkilö EI ole tulossa. :< Tästä sarjasta ei tule kovinkaan pitkä. Sitten seuraavasta. :)
Joo ja nää on kyllä aika OOC tässä. :< Mutta Saskehan on salaisesti pervo ja tyhmä niin se voidaan kuitata sillä, ne? 8-------D
Joo, eli KOMMENTTEJA ja pisteitä tänne kiitos, vastalahjaksi saatte tän (köh köh) ihanan ficin. 8D


Oli kulunut viikko.

Viikko siitä, kun pahamaineinen murhaaja, 16-vuotias Gaara oltiin tuotu Konohan vankilaan ja laitettu Sasuken valvonnan alle.
Sasukesta itsestään tuntui kuin siitä olisi kulunut jo ikuisuus.
Nuori Uchiha oli myös tajunnut, että hän oli viikon kuluessa oppinut enemmän kuin koko elämänsä aikana. Murhaaja, joka kerran oli tehnyt Sasuken ja hänen ystäviensä elämästä yhtä helvettiä, oli nyt nostanut hänet jaloilleen ja avannut hänen silmänsä. Sasukesta tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että hän todella oli elossa.

Kun Naruto oli muistuttanut häntä Sakuran "onnettomuudesta", olin mustahiuksista mietityttänyt, ja vaikkei hän sitä ollut suostunut itselleen myöntämään, myös hieman pelottanut Gaaran tapaaminen. Entä jos punahiuksinen ei olisi enää tuonut hänen mieleensä muuta kuin raivopäisen tappajan? Näin ei ollut kuitenkaan käynyt. Sasuke oli nähnyt vankisellissä edelleen masentuneen ihmisen, joka näytti kaikkea muuta kuin murhaajalta.
Mutta viikon kuluessa Sasuke oli myös huomannut, että Gaara oli alkanut piristyä. Hitaasti, mutta kuitenkin.

Nuoren mustahiuksisen päähän nousi edellispäiväinen keskustelu, eikä hän voinut olla hymyilemättä.

"Toin ruoan", Sasuke ilmoitti punahiuksiselle vangille, joka nosti hetkeksi katseensa tulijaan, ennen kuin laski sen taas lattiaan.

Sasuke laski tarjottimen sängyn vieressä sijaitsevalle pöydälle, ja istui tottuneesti sängyn toiseen laitaan. Sen Sasuke oli jo oppinut, että Gaara hyväksyi hänen uuden tapansa, mutta Sasuken oli asetuttava mahdollisimman kauas toisesta, sillä muuten tämä nousi sängyltä ja käveli nurkkaan, jossa oli ensimmäiset päivänsä vankilassa viettänyt. Ja tätä Sasuke ei tietenkään halunnut, joten hän huolehti olevansa tarpeeksi kaukana vangista. Mustahiuksinen arveli, että Gaara kärsi jonkinlaisesta läheisyyskammosta.

Gaara vilkaisi muovipakkauksiin paketoitua ateriaansa, mutta ei tehnyt elettäkään koskeakseen siihen.

"Milloin oikein söit viimeksi?" Sasuke kysyi epäillen, saaden Gaaran katseeseen tulkitsemattoman ilmeen. Tämä kääntyi poispäin mustahiuksisesta, joka puolestaan huokaisi syvään.

"Kuolet kohta", Sasuke sanoi.

Gaara hymähti huvittuneesti, ja Sasuke huokaisi uudestaan. Tuli hiljaista. Selliin eivät kantautuneet vankilan äänet, ja vain ulkoa kuuluva liikenteen melu pääsi tuomaan ääntä synkkään tilaan. Sasuke katsoi ulos ikkunasta näkemättä kuitenkaan mitään, sillä ikkuna oli täysin lian peitossa.
Lopulta Sasuken katse eksyi punahiuksiseen vankiin. Tämä näytti voivan hieman paremmin, ainakin puhtaat hiukset ja vaatteet saivat Gaaran näyttämään paljon parempivointiselta kuin aikaisemmin. Lisäksi mustelmat, joita hän oli saanut ensimmäisenä päivänä, olivat parantuneet, ja Gaaran kasvot olivat nyt virheettömät ja puhtaat. Sasuke ei voinut kiistää ajatusta, vaikka se tuntuikin typerältä: Gaara oli kaunis. Ei kaunis niin kuin naiset, eri tavalla, jota Sasuke ei osannut selittää. Hänestä tuntui, että nuori olisi ollut vielä kauniimpi iloisena, sillä masentunut ilme ja synkät silmät menivät ristiriitaan hänen olemuksensa kanssa.
Sitten Sasuken katse siirtyi Gaaran laihasta vartalosta koskemattomaan ateriaan. Hän tiesi, että jotain oli tehtävä. Sen kummempia miettimättä mustahiuksinen kohotti kätensä pöytää kohti.

Gaara kavahti hieman taaksepäin, kun Sasuke otti tarjottimen tämän vierestä, ja asetti sen syliinsä. Hän avasi yhden muovisen paketin, jonka sisältä paljastui jotain vihreää, joka olisi voinut olla salaattia, mutta Sasuke ei ollut varma.

"Niin no, kyllä minä ymmärrän, mikset halua syödä tätä", Sasuke huokaisi masentuneena saaden Gaaran kohottmaan epäröivän katseensa.

"Minä olen kauhea", Sasuke keskeytti hetkeksi, kunnes jatkoi hiljaisella äänellä: "Kannan sinulle tällaista paskaa ruokaa päivästä toiseen. Minun syynihän se on, kun laihdut ja kuolet..." Sasuke katsoi masentuneena tarjotinta, ja havaitsi silmäkulmastaan, että Gaara näytti jo hieman säikähtäneeltä.

Lopulta punahiuksinen nousi, astui muutaman askeleen lähemmäs Sasukea ja istui taas sängylle. Heidän välillään ei ollut edes puolta metriä, mutta se ei näyttänyt Gaaraa jostain syystä haittaavan.
Sasuke katsoi toista hämmästyneenä, kun tämä nappasi tarjottimelta kelmuun pakatun leivän.

Kun Gaara oli saanut syötyä puolet leivästä, hän sanoi katse lattiaan suunnattuna:

"Ei se ole sinun vikasi."

Silloin Sasuken pokka petti, eikä hän voinut estää nauruntyrskähdystä. Gaara säpsähti ja katsoi säikähtäneenä mustahiuksista, joka koitti parhaansa mukaan saada naurun loppumaan.

"Anteeksi, se oli vitsi. Siksi että söisit", Sasuke sai lopulta sanottua ja pyyhkäisi silmäkulmaansa.

Gaara katsoi ensin puoliksi syötyä leipäänsä ja sitten Sasukea ärtyneesti.

"Sasuke Uchiha..." punahiuksinen mutisi huuliensa välistä.

"Hm?"

"Minä vihaan sinua." Sasuken onneksi Gaara ei kuitenkaan näyttänyt olevan kovinkaan tosissaan.

"Älä nyt", Sasuke naurahti. "Ei kai syöminen nyt niin hirveää ollut?"

Gaara vilkaisi mustahiuksista ja huokaisi.

"Jos et enää tee noin, saatan syödä toistekin", Gaara tyytyi lopulta sanomaan, ja Sasuke hyväksyi ehdotuksen.

Sasuke oli nauranut. Aidosti. Tunne oli ollut outo, mutta samalla hyvin miellyttävä. Nyt Sasukelle kuitenkin riitti myös hymy, joka ei tuntunut millään lähtevän hänen kasvoiltaan.

Yhtäkkiä Sasuken takaa kuului tuttu nauru.

"Sasuke, näkisitpä ilmeesi juuri nyt", Suigetsu sanoi virnistäen niin, että hänen terävät hampaansa pilkistivät huulien välistä.

Hymy hyytyi nopeasti Sasuken kasvoilta, kun hän loi tutun murhanhimoisen katseensa valkohiuksiseen ystäväänsä.

"Mikäs nyt on noin ihana asia, kun Sasukekin hymyilee?" Kiba kiusoitteli mustahiuksisen toisella puolella.

He olivat kolmestaan taukohuoneessa, C-rakennuksen vartijoiden yhteisessä taukotilassa. Sasukesta tuntui, että oli joku johtajan kieroutunut salajuoni hänen päänsä menoksi, että hän joutui tauolle samaan aikaan kahden vankilan ääliöimmän vartijan kanssa. Kolmas ääliö oli sentään töissä siihen aikaan, mistä Sasuke oli hyvin iloinen, sillä hän ei todellakaan halunnut joutua tekemisiin Naruton kanssa juuri nyt.

"Sehän teille kuuluukin ihan vitusti", Sasuke ärähti.

"Okei, joko sen kasvolihakset vain kramppasivat, tai sitten se löysi itselleen naisen eilen ja niillä oli kivaa läpi yön", Suigetsu tuumi virnistellen.

"Tai miehen, Suigetsu hyvä!" Kiba heitti kävellessään kahvinkeittimen luo.

"Niin, eihän sitäkään mahdollisuutta pidä pois jättää", Suigetsu yhtyi toisen kommenttiin naurahtaen.

"Hei muuten, te kaksi. Eikös teidän vuorot ole jo alkaneet?" Kiba sanoi ja hörppäsi kahviaan.

"Oho! Kello on jo noin paljon! Voi hitto", Suigetsu kirosi, ja Sasukekin tajusi vilkaista seinällä roikkuvaa kelloa, jonka viisarit lähestyivät uhkaavasti viittätoista minuuttia yli viittä. Sasuke oli jo reilusti myöhässä tarkistuskierrokseltaan.

"Paska", Uchiha mutisi ja juoksi ovelle.

"Aijaijai, Saske myöhästyi treffeiltään", Suigetsu sanoi toruvaan sävyyn saaden Kiban nauramaan. Sasuke jätti toisten kommentit omaan arvoonsa, paiskasi oven kiinni ja lähti hyväntuulisuutensa menettäneenä käytävään.

Ei aikaakaan, kun hän sulki tutun sellin oven perässään. Sasuke ei voinut olla hymähtämättä huvittuneesti muistolle, kun hän oli ensimmäistä kertaa astunut selliin, eikä olisi halunnut sulkea ovea perässään, koska pelkäsi sellissä odottavaa tappajaa.
Kuinka typerä hän olikaan ollut.

Niin kuin he olivat jo tottuneet, kumpikaan ei tervehinyt toista, lyhyt katsekontakti riitti. Sasuke käveli tutulle paikalleen sängyn päätyyn. Nyt hän tosin uskalsi olla jo rennommin sängyllä, sillä ruokaepisodin jälkeen Gaarasta oli selvästi tullut suvaitsevampi asian suhteen.

Ulkona paistoi aurinko. Kevätaurinko oli lämmin ja kirkas, ja se ylsi kurottamaan säteitään jopa likaisen, mitättömän pienen ikkunan läpi selliin, jossa kaksi nuorta miestä istuivat hiljaa ajatuksiinsa uponneina.
Auringonvalosta Sasuke sai älyttömän idean.

"Gaara", Sasuke aloitti. "Jos haluat, voin kysyä johtajalta, voisitko päästä ulos kerran päivässä muiden vankien tapaan", hän jatkoi katsoen punahiuksista, joka vilkaisi Sasukea nopeasti.

"Ihan miten vain", Gaara vastasi.

--

Viiden minuutin kuluttua, kun Sasuke oli jättänyt Gaaran yksin, hänen teki mieli vajota lattian läpi. Mitä helvettiä hän oli oikein ajatellut? Johtaja ei suostuisi ehdotukseen ikinä, eikä Sasukea edes huvittanut mennä asiasta keskustelemaan: siitä seuraisi joko huudot tai potkut, parhaassa tapauksessa kummatkin.

Silloin Uchiha muisti taas Gaaran vankiselliin valoa tuoneet auringonsäteet. Gaara ei ollut päässyt viikkoon ulos. Sasuke ei voinut edes kuvitella, millaista olisi viettää viikko synkässä vankilassa, pääsemättä edes hengittämään raikasta ilmaa. Sen piti olla sietämätöntä.

Sasuke rohkaisi itsensä ja lähti astelemaan kohti käytävää, jonka päässä Ibiki Morinon huone sijaitsi.

--

Nuori Uchiha keräsi kaiken rohkeutensa, ja koputti oveen kolme kertaa. Seinän takaa kuului vaimea "sisään", minkä jälkeen Sasuke avasi oven, sulki sen perässään, ja käveli johtajan pöydän eteen.
Mikään ei ollut muuttunut hänen viime käyntinsä jälkeen. Tavarat, sädekaihtimet ja johtaja olivat kaikki täsmälleen samassa kohdassa kuin viikko sitten. (Sasuke kuitenkin toivoi, että edes johtaja oli liikkunut jonkin verran viikon aikana)

"No, Uchiha?" johtaja Morino kysyi töykeästi. Sasuke loi viileän maskin kasvoilleen ja vastasi:

"Asiani koskee sellin numero 156 Gaaraa."

"Jatka", johtaja hoputti.

"Pyydän teiltä lupaa, että hänkin saa alkaa käymään kerran päivässä jaloittelualueella. Hän on käyttäytynyt mallikkaasti, enkä voi uskoa, että hänestä tulee koitumaan harmia", Sasuke sanoi tasaisella äänellä, pitäen katseensa johtajan kovissa ja kylmissä silmissä.

"Hmm.. Miksi haluat hänen pääsevän ulos?" Morino kysyi, nojautui taaksepäin nahkaisessa tuolissaan ja liitti sormenpäänsä yhteen. Sasuke yllättyi hieman kysymyksestä, sillä johtaja ei yleensä esittänyt erillisiä kysymyksiä, sanoi vain suoraan "kyllä" tai "ei". Sasuke ei ollut varma, tulkitakko se hyväksi vai huonoksi merkiksi. Hän kuitenkin vastasi edelleen monotonisella äänellä:

"Minusta on epäinhimillistä, että häntä pidetään päivästä toiseen siinä samassa huoneessa. Gaarakin on kuitenkin vain ihminen."

Nyt johtaja loi Sasukeen katseen, joka tuntui porautuvan syvälle mustahiuksisen silmiin ja selvittävän hänen kaikki salaisimmat ajatuksensa. Sasuken kädet hikosivat, ja hän purki hermostumistaan vaihtamalla jalkansa painoa toiselle.

"Uchiha, et ole ennen välittänyt pätkän vertaa vankien olosuhteista, enkä ole koskaan kuullut sinun puhuvan kenestäkään noin nätisti. Mistä tällainen käytös?"

Sasuke meni sanattomaksi. Mitä helvettiä hän tuohon vastaisi? Mustahiuksinen sulki silmänsä ja nielaisi.

Lopulta, kun Sasuke aukaisi silmänsä, hänellä oli vastaus valmiina.

"Gaara ei ole sellainen kuin kaikki kuvittelevat. Hän on hyvä ihminen."

"Vaikka hän on tappanut viisi ihmistä?"

"Se on mennyttä aikaa. Hän ei tee enää sellaista."

"Oletko varma?"

"Kyllä."

"Miksi?"

"Minä vain olen varma siitä."

"Mitä sanot, jos en anna myönnytystä tähän lemmikkisi ulkoiluttamiseen?"

"Sanon, että olet sydämetön paskainen", Sasuke vastasi ilme värähtämättä.

Tuli hiljaista. Hyvin hiljaista. Sasuke ei voinut olla muistamatta sanontaa "hiljaisuus ennen myrskyä". Uchiha tiesi aiheuttaneensa itselleen juuri potkut. Hän oli pulassa, muttei edes yrittänyt perua sanojaan. Sen sijaan hän tuijotti Ibiki Morinoa niin uhmaavasti kuin kykeni. Tämä tuijotti takaisin.
Hiljaisuus jatkui.

Kunnes sen lopulta rikkoi ääni, jota Sasuke oli kaikkein vähiten osannut odottaa.

Ibiki Morino, "kiduttamisen mestarina" ja "vankilan vaanivana haukkana" tunnettu mies räjähti mahtavaan nauruun.

"Niin sitä pitää! Kerrankin joku sanoi totuuden minusta!" Ibiki sanoi naurun seasta. Sasuke ei voinut muuta kuin tuijottaa johtajaa epäuskoisena.

Lopulta miehen nauru hiipui, mutta hän ei voinut olla hekottelematta yhä sanoessaan Sasukelle:

"Kuules Sasuke, Gaara pääsee tästä lähtien ulos joka päivä! Lupa on myönnetty! Piristit kertakaikkiaan päiväni, Uchihan penska!" johtaja pyyhki naureskellen silmäkulmiaan ja kohotti nyt reilusti lämmenneen katseensa Sasukeen.

"Kyllä, johtaja!" Sasuke sanoi vieläkin säikähtäneenä. Ensin johtaja oli saanut naurukohtauksen, sitten kutsunut häntä etunimeltä ja lopulta vielä antanut luvan Sasuken ehdotukseen. Joko Ibiki Morinolla oli todella hyvä päivä, tai sitten hän vain oli vihdoinkin tullut hulluksi.

"Noh, menehän siitä!" Morino hoputti, muttei vieläkään voinut käskeä tuttuun vakavaan tapaansa, vaan käsky tuli pikemminkin huvittuneella äänensävyllä.

Sasuke kiiruhti ovelle ja oli juuri poistumassa huoneesta, kun johtaja vielä huikkasi:

"Muista sitten antaa sille Gaarallesi myös vähän tilaa hengittää!"

Sasuke poistui, hyvin epäsasukemaiseen tapaan, posket punaisina huoneesta.

A/N: Se on kirjotettu! 8D Ihana tunne! >3<
Joo, en oikein taas osannut tosissani kirjottaa ja sen huomaa. :D
Noniin, eli: kommentointi on suotavaa, pisteyttääkin saa! :3 Ootte kivoja jos huomioitte jotenkin räpellystäni, jonka takia sormet on stnan kipeet. D'8 *tunteisiin vetoamista* Kiitos<3
Ja älkää siitä OOC:sta vaan jaksako valittaa. :< Yrittäkää ite tehä tällaista pitäen hahmot IC:inä. >3<
(anteeks valituttaa >:D)
Love u<3 XD