Disclaimer: Miksi kirjoittaisin fan-fictionia jos omistaisin Naruto-hahmot ja saisin tehdä niillä mitä tahdon???? o.O

Luku 8: He talks about you like you put the stars in the sky.


Sasuke luuli tukehtuvansa. Hänen keuhkonsa tuntuivat lakanneen toimimasta kattolampun tavoin ja hänen yrittäessä vetää happea elimistöönsä se ei tuntunut toimivan. Paine aivoissa tuntui nousevan kattoon ja kädet puutuvan. Etäisesti tummahiuksinen kuuli nimeään huudettavan, mutta hän ei kuullut kunnolla. Kuin hän uppoaisi vesimassojen alle paineen kuristukseen. Näkymättömien vesien hiljaisuus peitti kaiken vaimentaen alleen. Hänen silmänsä eivät nähneet kuin pimeää ja hänestä tuntui, kuin hän olisi kadottamassa itseään. Kurkkuun tarttunut avunhuuto ei päästänyt itseään ulos kuivuneiden huulien lomasta. Sydämen raskas lyönti kumisi hänen korvissaan ja pää tuntui räjähtävän. Vaikka hän istui vankasti sängyllään Sasuke tunsi vajoavansa.
Hänen oli kylmä, todella kylmä.

Vahva käsipari tarttui hänen hartioihinsa ja voimakas ote ravisti häntä hiukan. Hän kuuli oman nimensä jälleen etäisesti. Sydämen pumppauksen ja kiihtyvän hengityksen äänet häiritsivät hänen kuuloaan. Kylmä iho tunnisti silti lämmön, joka häntä ravistelevasta olennosta hohkasi.

"Sasuke! Mikä sinulla on?! Sasuke?!" Naruto huusi. Siniset silmät olivat tottuneet tyydyttävästi hetkessä äkilliseen pimeyteen ja nyt hän istui tummahiuksisen seurana tämän sängyllä. Sasuken ennestäänkin vaalea iho oli menettänyt vähäisetkin värinsä kylmyydestä päätellen ja nuoren hengitys oli nopeaa ja rahisevaa. Hetkessä itsevarmasta Sasukesta oli tullut pelokas ja säikky. Blondi tunsi ihastuksensa tärisevän kauttaaltaan ja pelko oli ottamassa myös hänestä valtaa.
"Mitä täällä tapahtuu?" ovelle ilmestynyt Itachi kysyi kiivastuneena. Kiihko kuitenkin muuttui sanattomaksi, kun vanhempi Uchiha näki kerälle käpertyneen Sasuken ja selvästi hätääntyneen Naruton.
"Itachi-niisan..en tiedä mikä Sasukelle oikein tuli, mutta hän alkoi hyperventiloimaan kun sähköt menivät...mitä tässä pitää tehdä?" blondin ääni oli noussut pari astetta ja Itachi pystyi kuulemaan hädän nuoren äänessä.
"Odota hetki" hän sanoi ja katosi oven suusta. Naruto katsoi hetken tyhjentyneeseen oven suuhun, mutta keskittyi sitten jälleen tärisevään poikaan vierellään.

Koskaan ennen Naruto ei ollut nähnyt Sasukea niin inhimillisenä.

Kulunut minuutti tuntui ikuisuudelta ja tummahiuksisen kiihtynyt hengitys ei ottanut rauhoittuakseen. Naruto näki nyt selvästi toisen pelästyneet kasvot ja tiukasti suljetut silmät. Näytti siltä kuin Sasukeen sattuisi valtavasti.
Onneksi Itachi juoksi pian takaisin huoneeseen ja hän ojensi Narutolle pikaisesti jotain rapisevaa.
"Auta Sasuke makaamaan ja avaa se paperipussi. Pistä se sitten hänen kasvoilleen niin, että se peittää sekä nenän että suun, jotta hän voi hengittää siihen. Sen pitäisi helpottaa" pitkähiuksinen komensi kiertäessään avaamaan ikkunan peittämiä verhoja. Luonnon valon päästessä huoneeseen Naruto toimi Itachin ohjeiden mukaan. Sasuke ei nähtävästi kyennyt yhteistyöhön, joten blondin oli melkein pakotettava poika selälleen.
Hetken taistelun jälkeen Naruto oli kuitenkin onnistunut asettamaan paperipussin Itachin ohjeiden mukaan Sasuken kasvoille. Tummahiuksisen hengittäessä pussi rapisi ja täyttyi eikä hän enää hetken kuluttua tärissyt niin kovasti.

Naruto saattoi hengähtää hieman ja hän katsoi, kun tiukaksi puristuneet silmäluomet rentoutuivat vähitellen merkiksi siitä että hän alkoi rauhoittumaan.
"Mitä oikein tapahtui?" hän suuntasi kysymyksensä Itachille. Vanhempi Uchiha nojasi sängyn vieressä olleeseen pöytään ja katseli vielä ajoittain tärisevää veljeään.
"Muistathan sen myrskyn kahdeksan vuotta sitten? Sasuke oli vielä niin nuori, että isän kuoleman näkeminen ja kaikki muut sen yön tapahtumat traumatisoivat häntä. Yhä edelleen hän saa ajoittain pimeällä ja myrkyisinä päivinä tällaisia paniikkikohtauksia. Tosin hän ei usein hyperventiloi, mutta pelkää kuolevansa tai menettävänsä itsekontrollin sitäkin enemmän."

Sinisilmäinen ei tiennyt mitä sanoa. Sasuke oli vahvimpia ihmisiä joita hän tunsi, joten tuon kuuleminen ravisutteli häntä. Hän oli kyllä psykologian tunneilla perehtynyt hieman kyseisiin kohtauksiin, mutta hän ei koskaan kuvitellut koskaan kohtaavansa sellaista näin läheltä.
'Miten onnistut näyttämään niin vahvalta, kun sisälläsi on selvästi kaikki ihan sotkussa?' hän ajatteli kuunnellessaan paperipussin rapinaa.
"Kuule, Naru. Viimeaikoina Sasukea ovat vaivanneet migreenit ja minä sekä psykiatri tuttavani ajattelemme sen johtuvan tukahdetuista muistoista, jotka yrittävät pinnalle. Sinä olet varmaan yksi osatekijä" toinen Uchiha puhui pehmeästi ja käveli sängyllä istuneen blondin vierelle.

"En tosin tarkoita, että mikään on sinun syytäsi vaan pikemminkin sinun ansiotasi.  Sasuken on jo aika kohdata traumansa, jotta hän voisi jatkaa elämäänsä normaalisti. Muistaminen voisi myös lähentää teitä" hän jatkoi. Naruto tunsi vahvan käden laskeutuvan päänsä päälle, kuin lohduttaen häntä.
'Sasuke se tässä lohtua kaipaa..'
"Tuskin. Vaikka muistaisikin niin Sasuke on silti Sasuke eli tuskin hänen nykyiset tunteensa minua kohtaan muuttuisivat mihinkään suuntaan" blondi huokaisi ja siirsi paperipussin pois rauhoittuneen pojan kasvoilta, jotta tämä saisi raikasta happea elimistöönsä.

He viettivät hetken hiljaa vain tarkkaillen Sasuken liikkeitä. Pojan jännittyneet lihakset eivät näyttäneet rentoutuvan vieläkään, joten Itachi oli päättänyt mennä etsimään laajasta kirjakokoelmastaan jotain apua tuovaa. Naruto ei uskaltanut lähes liikkuakkaan, peläten että pienikin liike laukaisisi uuden kohtauksen. Pimeyden tuoma piilo onneksi peitti Naruton surulliset kasvot pois muiden näkyvistä ja hän tunsi hetken olevansa täysin turvassa, kaukana kaikesta stressaavasta.

Sasuken suljetut silmät avautuivat ja ne katsoivat tarkkaillen ympärilleen. Tummahiuksinen nousi istumaan hätäisen oloisena ja levoton katse vaelsi huoneen joka kolkan tutkien.
"Rauhoitu, Sasuke. Ei tässä hätää" Naruto koitti puhua mahdollisimman rauhallisesti ja artikuloiden, kuten Itachi oli tämän varalta neuvonut.
Uchiha käänsi nopeasti katseensa blondiin kuultuaan oman nimensä mainittavan. Naruto huomasi katsovansa silmiin, joita hän ei tuntenut. Aina yhtä vakuuttavat ja syvät mustat silmät näyttivät nyt pelokkailta ja eksyneiltä. Vaaleahiuksinen kurotti kättään kohti säikkyä tummahiuksista, mutta Sasuke näytti karsastavan hänen kosketustaan. Jokin blondin sisällä kuitenkin käski häntä jatkamaan.
"En minä sinua satuta. Naruto tässä, ei kukaan tuntematon."

Sasuke katsoi vierellään istuvaa blondia ja tunteiden pyörremyrsky näytti selkenevän hieman. Jännittyneet lihakset antoivat periksi ja sykkivä sydän hidastui normaaliin työtahtiinsa. Hän aukoi suutaan kuin olisi yrittänyt sanoa jotain, mutta paniikin lukitsemat sanat kyhjöttivät yhä vankeudessaan. Kylmyys ja paniikin tuoma väsymys painoivat päälle armotta ja Sasuke joutui taistelemaan pysyäkseen senkin vertaa pystyssä.
Naruto huomasi tämän ja varovasti siirtyi istumaan siten, että voisi tukea ihastustaan paremmin. Hän kiersi kätensä tummahiuksisen olkapäälle ja piti huolen, ettei tämä vahingossakaan kaatuisi suortaa päätä selälleen tai muuta. Kerrankin läheisyys ei aiheuttanut vaivaantuneisuutta.

"Parempi olo?" huoneeseen selviytynyt Itachi kysyi huomattuaan veljensä istuvan. Sasuke aukaisi silmänsä ja katsoi eteensä kävellyttä veljeään. Paniikin tunteet olivat tosiaan kaikonneet, mutta ahdistus ei. Hän keräsi puhekyvyn aktivointiin hetken rohkeutta, kunnes oli täysin varma että hänen äänensä tuli kuultavana ulos.
"Ahdistaa ainoastaan vähän yhä..ja miksi idiootti on vieläkin täällä?" hän kysyi heikolla sekä uupuneella äänellä osoittaen viimeisen virkkeensä Narutolle katseellaan. Päivettynyt poika salli itsensä olevan helpottunut, kun tummat silmät olivat palanneet takaisin kylmiksi ja salaperäisiksi. Hän irrotti otteensa Sasukesta ja siirtyi kauemmas antaen ihastukselleen tilaa hengittää.
"Itsehän tuuperruit ja nyt solvaat minua, kun olin tarpeeksi avulias auttamaan sinua? Voisit oikeasti hioa ihmissuhdetaitojasi." Hän sanoi kaiken sen yrittäen keventää tunnelmaa, mutta Sasuke pystyi huomaamaan Naruton yrittävän kertoa, että tämä oli ollut huolissaan hänestä.
Lämmin palo syrjäytti kylmän kankeuden hänen vatsassaan.

"Ehkä minun pitäisi mennä" Naruto naurahti yrittäen peittää sekavat tunteensa, mutta sekä omaksi että Itachin yllätykseksi Sasuke tarttui ruskettuneeseen käteen.
"Älä. Jää vain tänne. Minulla on sinulle kuitenkin asiaa ja en suostu tämän pienen välikohtauksen estää mitään" nuorempi Uchiha sanoi. Ehkä Sasuke ei itse tajunnut sitä, mutta Itachi kuuli selvästi avunhuudon rivien välistä.
"Sasuke, älä rasita itseäsi. Tiedät, että näiden jälkeen olet aina väsynyt" vanhempi Uchiha sanoi ja teki lähtöä. Hän kuuli pikkuveljensä äännähtävän ymmärryksen merkiksi ja poistui huoneesta. Pitkähiuksinen arpoi, että häntä ei todennäköisesti tarvittaisi loppuiltana.

- - - - -

Tupakansavun täyttämä piskuinen baari oli täyttynyt rikollismaailman korstoista ja menneisyyttään pakoilevista ihmisistä. Kolpakkojen kilinä ja jukeboksin vaihteleva musiikki taustoittivat yksinäisten sielujen pakomatkaa. Nojaten pieneen pyöreään pyötään punertavat hiukset omistava mies seurasi kapakan tapahtumia omassa hiljaisuudessaan. Sulavien sormien pitelemä savuke paloi hetki hetkeltä lyhyemmäksi ja sen makean nikotiinin tuoksu lejaili sekoittuen lukuisiin muihin hajuihin. Pyödälle asetettu tuoppi oli tyhjentynyt jo aikoja sitten.

Vastakkaisella puolella ollut tuoli vedettiin pöydän alta ja tupakkaa polttava mies nosti katseensa siihen istuvaan henkilöön. Rentoutuneena hän toi kevyen nikotiinipäihteen huulilleen ja veti addiktoivaa makua suuhunsa.
"Tämän on paras olla tärkeää" hän sanoi rauhallisesti päästäen savupilven suustaan vapaaksi.

Paikalleen istunut mies hymyili huvittuneen ja varautuneen tunnelman sävyttämästi. Hänellä oli vaalea iho ja kasvot oli koristettu monin lävistyksin. Tämän violetin vivahteiset silmät katsoivat hatun alta polttavan miehen kullankeltaisiin silmiin hetken, kunnes huikkasi isorintaiselle tarjoilijattarelle haluavansa olutta. Siinä räkälässä ei varmaan muuta tarjotukaan.
"En suotta tuhlaisi aikaasi sillä tiedänhän toki seuraukset" mies lopulta sanoi ottaen hattunsa päästään. Kangaspäälysteisen asusteen peittämät oranssit hiukset olivat luonnostaan sekaiset.

Punertavahiuksinen katsoi seuralaistaan kysyvästi ennen kuin tumppasi tupakan jämänsä liiankin täyteen tuhkakuppiin. Jukeboksi oli sillä aikaa vaihtanut jälleen levyään.
"Asiani koskee Uzumaki Narutoa" lävistetty mies sanoi matalasti niin, että vain hänen seuralaisensa sen kuuli. Tämä katsoi violetteihin silmiin puhumatta sanaakaan ja näin antoi toiselle miehelle tilaa jatkaa puhettaan.
"Tietääkseni sinä olet ollut joskus tekemisissä hänen kanssaan."

Tälle punertavahiuksinen virnisti omahyväisesti.
"Voisihan sitä niinkin sanoa" puoliksi naurahdettu lause melkein hukkui kapakan taustameluun. Keltaisten silmien katseeseen oli syttynyt uusi pilke, joka sai hapen tuntumaan tukehduttavalta heidän ympärillään. Virne yhä kasvoillaan hän katsoi syvälle violetteihin silmiin ja nojautui niin lähelle kuin välillä ollut pöytä salli.
"Joten, mitä asiaa sinulla on pikku blondiani koskien?"

- - - - -

Naruton silmät olivat keskittyneet katsomaan ikkunasta ulos. Luonnon riehuminen oli laantunut ja pilvien lomasta saattoi hetkittäin nähdä kuun hopeisen kajastuksen. Näytti ihan siltä, kuin myrskyä ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Sinisten silmien katse kääntyi tummahiuksiseen poikaan vierellään, joka hypisteli poissaolevasti sormissaan paperipussin reunoja. Oli kulunut vain hetki, kun Itachi oli poistunut huoneesta jättäen heidät kahden.

Blondi tunsi hermostuneisuuden leikkivän hänen sisuskaluillaan. Vatsalaukku oli nyt nyrkkeilysäkki ja keuhkot toimittivat juoksumaton virkaa. Ajatukset olivat levottomia ja sekaisia eikä hän tiennyt mitä tehdä tai sanoa.

Hermostuneen vaaleaverikön vieressä istunut korppihiuksinen katsoi varovasti sivusilmällään toista. Sisällään Sasuke tunsi kuohuntaa, kun hän kirosi näyttäneensä Narutolle niin heikon puolen itsestään. Vaikka rationaalinen ääni hänen päässään yritti vakuuttaa sen olleen täysin hänen valtansa ulkopuolella, hänen oli vaikea sisäistää sen huutoa.
Sydäntä kuristanut ahdistus oli kadonnut jäljettömiin jättäen vain varmistuksen siitä, että aikanaan se palaisi jos Sasuke ei tekisi sille mitään. Kalpeat huulet nykivät yrittäessään avautua puhumaan, mutta Uchiha ei osannut päättää sanottavia sanoja.

Hiljaisuus oli venynyt kuitenki jo liian pitkäksi.

"Mikä sinulle oikein tuli?" Naruto vihdoin uskalsi kysyä, mutta piti huolen etteivät hänen silmänsä vahingossakaan kohtaisi Sasuken tummaa katsetta. Mielessään Sasuke kiitti Narutoa, että tämä ei kestänyt pitkiä hiljaisuuksia.
"Ihan tavallinen paniikkikohtaus. Olen saanut niitä lapsesta asti, mutta en tosin tiedä miksi tarkalleen" hän puhui rauhallisesti yrittäen peittää jälkivaikutuksena usein tulevan käheyden äänessään.
"A-aa..harmi kuulla" Naruto sanoi vaivautuneena. Hän ei ollut koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, joten blondi epäröi miten hänen pitäisi reagoida. Oikea jalka tärisytti itseään viestien omistajansa epämukavuudesta.

"Ei sinun tarvitse sääliä minua. Ei tämä kuitenkaan ole vaikealla tasolla, kun kerran pystyn käymään koulussa ja elämään elämääni normaalisti. Enkä minä sinua tänne sen takia kutsunut, että puhuisimme tästä" Sasuke sanoi huomatessaan toisen kehonkielen muutokset. Joskus hän oli todella kiitollinen, että hän osasi lukea ihmisten viestintää kaikissa muodoissa.
"En vain tajua sinua" Naruton yksinäiset sanat keskeyttivät Sasuken pitämän mietintätauon. Vaaleahiuksinen oli nyt kääntänyt päätään katsoakseen pariaan kasvoihin ja tummahiuksinen näki silmien tyhjentyneen ylimääräisestä teeskentelystä.
'Laskit siis naamiosi vihdoinkin, Uzumaki. Näytä minulle nyt mikä oikeasti olet.'

"Mitä tarkoitat?" Sasuke kysyi naamioiden haastavan motiivinsa viattomaksi äänensävyllään. Hetken hän luuli Naruton piiloutuvan jälleen näkymättömän suojansa taakse, mutta niin ei onneksi käynyt.
"Vasta hetki sitten sanoit minulle, että tahdot minun jättävän sinut rauhaan ja sitten kutsutkin minut yhtäkkiä kotiisi vain puhuaksesi minulle jostain ties mistä. Olet ristiriitaisin ihminen kenet olen ikinä tavannut" Naruto huokaisi viimeisen lauseensa väsyneen kuuloisena. Sillä hetkellä hän tunsikin itsensä henkisesti kuoleman väsyneeksi.
'Kuinka kauan aiot antaa itsesi hänen riepoteltavakseen, Naruto?' hän kysyi itseltään ja etsi sisältään vastausta turhaan.
"Olet siis kiinnostunut motiiveistani. Sangen mielenkiintoista, Uzumaki" Sasuke puhui raivostuttavan rauhallisesti, kun otetaan huomioon pojan vasta äskettäin olleen erittäin ahdistunut.
"Älä käännä tätä takaisin minuun vaan vastaa: mitä oikein haluat minusta?" Naruto napsahti ja Sasuke huomasi katsovansa loukkaantuneen ihmisen koviin silmiin.
Jälleen tyytyväisyyden kuplat poreilivat hänen vatsansa pohjalla miellyttävästi.

"En tahdo sinusta juurikaan mitään. Halusin vain nähdä kykenetkö olemaan aito" rehelliset sanat purkautuivat hänen kurkustaan ennen kuin Sasuke ehti niitä estämään. Hänen edellinen hätävalheensa oli nyt hyödytön pakoreitti.
"Mitä tarkoitat, kun sanot 'aito'" Naruto kysyi hämmentyneenä ja alitajuisesti siirtyi piirun verran kauemmas ihastuksestaan. Hän näki huvittuneen virnistyksen Sasuken huulilla ja tunsi sisäisten nappuloiden naksahtavan.
"Tiedät kyllä itsekin, ettei kuuluisa hymysi oli suurimman osan ajasta aito. Vaikka hymyilisitkin huulillasi et hymyile silmilläsi" tummahiuksinen vastasi ja Naruto yllättyi hieman.

Pieni hehkulamppu syttyi Naruton pään päälle saaden tämän hymyilemään pienesti.

"Taidat olla väärällä osastolla, jos sait tuon irti minusta vain parin viikon perusteella" hän tivasti ja nyt oli Naruton vuoro painostaa pariaan pidemmälle. Naamio oli yhä laskettuna paikoiltaan, vaikka hän käyttikin samoja käytösnormeja kuin sen ollessa paikoillaan.
"Ei tarvitse olla sosiaalisesti lahjakas tajutakseen pitkän tarkkailun tuloksena, että piiloudut muilta" Sasuke sanoi. Hymy Naruton kasvoilla syveni, kun kerrankin hänen asettama ansa oli tuottanut tulosta.
"Eli siis myönnät tarkkailleesi minua jo pidemmän aikaa. En tiennytkään, että olet katsellut minua, Sasuke" blondi sanoi kiusoittelevalla äänensävyllä. Tummahiuksinen sai jälleen uuden aiheen kirota itseään sisäisesti.

"Ei sinua voi olla huomaamattakaan" hän yritti korjata tilannetta. Kattolamppu räpsähti takaisin päälle viestien sähköjen paluusta, mutta Naruto viis veisasi siitä sillä hetkellä. Hän oli liian keskittynyt vierellään istuneeseen poikaan.
"Tuo oli huono paikkaus ja tiedät sen itsekin. Kerro nyt miksi oikein päädyit tarkkailemaan minua noinkin paljon" hän jatkoi painostustaan kiinnostuneena, kuinka pitkälle oikein pääsisi ennen totaallista räjähdystä Sasuken puolelta.
"Mistä minun pitäisi tietää? Sinähän se meistä sosiaalisesti lahjakas olet, joten mikset käytä niitä olemattomia aivojasi ja keksi syytä" Sasuke antoi itsensä irtautua asettamistaan rauhallisista säännöistä ja korotti ääntään.

Tummat silmät tuijottivat takaisin katsoviin sinisiin ja heidän välillään pystyi tuntemaan jännitettä. Sasuke kysyi itseltään lukemattomia kertoja miksi hän ei kyennyt enää katsomaan Narutoa hyljeksivin silmin tai miksi hän salli itsensä irtautua käytössäännöistään? Ärsytyksen ja hämmennyksen sekaiset tunteet tekivät kerää hänen aivoissaan eikä normaalisti selkeä tummahiuksinen osannut enää päättää miten ajatella.
"En minä voi asettaa sinulle motiiveja, vaikka kuinka haluaisit. Sinä haluat tietää pystynkö olemaan aito ja minä haluan tietää miksi sinulle on niin tärkää tarkkailla minua. Et saa mitään ellet anna jotain vastineeksi" hän kuuli Naruton jatkavan keskustelua painokkaasti.

Vaikka häntä ärsyttikin myöntää, blondin sanoissa oli selvästi järkeä.
'Sinänsä yllättävää ottaen huomioon kaiken muun mitä idiootti suustaan yleensä päästää...'
"Joten millä perusteella minun pitäisi antaa ensin? Minä esitin kysymykseni ensin, joten sinä olet ensimmäisenä vastausvuorossa" Sasuke virnisti ja varmisti lausellaan voittonsa pienen valtataistelun päätteeksi. Naruto käänsi sekunneiksi katseensa pois tummien silmien alistuksesta ja hermostuneisuus teki tietään takaisin.
"Jos tosiaan tahdot tietää niin en pysty enää näyttämään ihmisille heti aitoa itseäni, koska lapsena sinisilmäisyyttäni ja avoimuuttani käytettiin hyväksi. Sen lisäksi paras ystäväni jätti minut kylmästi taakseen ja jatkoi elämäänsä. Oletko nyt tyytyväinen?" blondi sanoi muistojen virratessa sanojen myötä hänen päähänsä.

Hän ei olisi halunnut muistaa enää lapsuutensa varjoisia aikoja, mutta se oli jo liian myöhäistä. Naruton sydän oli revitty jälleen kerran auki eikä nuori uskonut pystyvänsä suodattamaan sanojaan enää sinä iltana harkiten. Hänen psyykeensä huusi uupuneisuuttaan tähän tunteiden riepotteluun.
"Kuka sinut muka pystyisi jättämään tuosta vaan" Sasuke kysyi yllättäen Naruton lisäksi itsensäkin kysymyksellään. Paniikkikohtaus tuntui vieneen myös häneltä aivojen ja suun välillä olleen suodattimen tavoittamattomiin.

Yllätys sinisissä silmissä vaihtui pian apean ja turhautuneen sekoitukseksi. Kun kerran oltiin tultu niin pitkälle, mitä turhia jarruttelemaan.
"Sinä teit niin kahdeksan vuotta sitten."

- - - - -
A/N: Lisää kliseisiä cliffhangereita, jee!!! ja. . . .koko luku oli suunnilleen vaan Narutosta ja Sasukesta :'D mutta kai sitä jossain välissä pitää niitä kahta lähentää että päästään joskus asiaan eli siihen parisuhteeseen :D olen(ko) hidas ^^ mutta nyt saitte vähän taas lisää vettä myllyyn ja arvoitukset sen ku lisääntyy o.o
Ja vaikka niin mieluusti julkaisisin näitä enemmän kuin kerran viikossa, niin tuskin käy..koska olen joka arkipäivä töissä ja siihen lisätään sosiaalinen elämä ja kesän riparin järjestäminen joten tyhmäkin tajuaa, että aikani on vähäistä :D pidän kuitenkin kynsin ja hampain kiinni tästä sunnuntain julkaisusta ^^

Jos jotain kiinnostaa, niin Sasuken paniikkikohtauksien oireet/tunteet ja jälkituntemukset ymsyms ovat omakohtaisia kokemuksiani, joten en käyttänyt tällä kertaa Wikipediaa taustatutkimuksessa. Ainoa ero on että yleensä jos itse saan kohtauksen niin simahdan sen jälkeen ruumiin saamasta rasituksesta heti, mutta se olisi ollut teidän lukijoiden kannalta tylsää :'D kaipasitteko tätä tietoa? ette varmaa mutta kerroinpas kuitenkin hahah ^^

Kommentit tuohon alas, pisteet tuonne ylös and all your cookies belong to me!