Öinen pimeys vaihtui nukkuessa nopeasti uuteen, kirkkaaseen päivään.
Sai oli hereillä, reipas poika kun olikin aina ollut. Poika huokaisi hiukan haikeana, istuskellen vaatteet päällä pedatulla sängyllänsä. Häntä ihmetytti vieläkin nämä kaikki uudet ja kehittyvät tunteet, mitä sai Naruton avulla. hän heilutteli jalkojaan ja pohdiskeli, miksi Naruto oli sellainen? Sai oli saanut käsityksen että Naruto yritti olla vaikeasti tavoiteltava, vähän niinkuin... Sakurakin. Poika lysähti sängylle ja pudisti päätään. Hänen päänsä löi tyhjää, kun mietti, mitä hänen pitäisi tehdä pelastaakseen kehittyvän ystävyyssuhteensa.

Naruto uinui pitkään, oikea vätys kun oli. Hän pian säpsähti hereille, kun aurinko tuijasi kirkkailla säteillään tuon sulkinaisiin sinisilmiin.
Poika hieroi kuolavanansa viiruposkiltaan ja nousi istumaan.
Naruto ei tajunnut mitään. Hän oli hetken siinä, kokosi muistiaan.
hän lysähti uudelleen makuulle ja pyörähti vatsalleen selällään kun oli vielä hetki sitten. Hän halasi tyynyään ja pyöri siinä hetken uuden unen toivossa, tosiaan, tuloksitta.
Tämä ärähti ja nousi hoiperrellen ylöspäin. Tämä meni vaatekkaapille ja etsi jotain päällepantavaa.

Kun nuorukainen sai tehtyä aamuhommansa, eli käytyään suihkussa, laittaen vaatteet päälle ja syötyä hän muisti eilisiltaisen kirjeen.
"Ai hemmetti." tämä tokaisi itsekseen ja luki sen vielä läpi. Hän tuhahti pettyneenä, samalla, hyvin ahdistuneena ja jännittyneenä, kun laski sen takaisin. Hän hymähti ja päätti että kävisi terveyskeskuksessa samana päivänä uudelleen.  Tämä oli tärkeää.

Sai oli tähän aikaan kävelemässä, mietiskelemässä, kuten nyt oli pakko koota niitä ajatuksia. Hän tallasteli Konohaa, katsellen taivasta, ihmisten vilinää, lintujen laulantaa ja muiden ninjojen ninjailu juttuja. Hän käveli jollain kiertopolulla, huokaisten ymmällään.
"Pallo tulee!!" Jostain kauempaa kuului ja sai käänsi pään epäluuloisena. Tämä näki pallon tulevan häntä kohden. Hän otti sen taitavasti kiinni ja naurahti. Pieni poika juoksi hädissään pitkiä askelia Sain luokse.
"A-Anteeksi setä." Hän änkytti punastuksissaan ja ojenteli pikku käsiään saadakseen pallon. Sai hymyili lapselle.
"Ei käynyt mitään. Ole hyvä, tässä pallosi. Leikihän nyt rauhallisemmin." Sai naurahti kiltisti, isovelimäisesti pikkupojalle ja pörrötti tuon ruskeita, lyhyitä hiuksia.
"Juu, kiitos." Poika sanoi ja kipitti nätisti takaisin kavereitten luokse. Sai jäi hetkeksi katselemaan pikkuisen menoa, mutta jatkoi sitten.

Naruto juoksi nopeaa, hengästyen, kohti hogaken luokse. Hän ohitteli kaikki muut ja ryntäsi Tsunaden huoneeseen kysymättä.
Nainen ärähti töykeälle nuorukaiselle.
"Naruto?" Tsunade ärähti koppavaisesti, heilauttaen tieltään pois vaalean lettinsä.
"Joojoo, mummeli. Mä kävin siel terveydenhoitajal ja nyt mun pitäis mennä sinne uuestaa." Blondi alkoi selittämään naiselle. Tsunaden ilme vakavoitui, häntä närkästytti tuon puhetapa. Se oli niin epäkunnoittava.
"Mitä sinä nyt haluat? Minulla on kiire näiden kanssa." Hokage ärähti.
"Hoida mut kuntoon." Nuorempi ravasi ympäri huonetta.
"Se ei ole minun asia, mene sinne terveyskeskukseen, kyl ne hoitaa sinut kuntoon." Tsunade vahtoi paperinippuaan ja alkoi lukemaan.
"M-Mut! En mä luota niihi." Nuorukainen älähti vanhemmalle pettyneenä.
"Minulla on kiire, mene nyt." Tsunade ei edes katsahtanut poikaan, vaan jatkoi lukemistansa.
"Vanha mummeli... Et sä ansaitsis olla Hokage ku et osaa ees pikku juttun kanssa auttaa." Naruto pottuili. Tsunaden pinna meni, viimein. Hän nousi hymyillen, käveli sulavasti korkkareillaan Naruton luokse ja oli valmiina nippaamaan tuon otsaa. Naruto hätkähti ja otti askeleen taakseppäin.
"Tuommoiset kakarathan ei minulle ryppyile." tämä naurahti pilkkaavasti. Naruto ynähti ja kipitti ovelle, luovuttaen.
"Juujuu.... Moikka..." Hän naurahti hätääntyen ja käveli ulos. Hän kirosi ja lähti kävelemään ulos, että ennättäisi vielä samana päivänä terveyskeskukseen.

Kun Naruto oli käynyt testeissä taas, hän tallusteli takaisin kotiinsa. Hänellä oli hyvin haikea olo. Hän mietti Saita. Poika huokaisi hiljaa, miettien, että peruisiko ilkeät sanansa, jonka Saille oli antanut typeryyttään.

Pian poika oli epävarmana Sain oven luona. Hän odotti hetken, kunnes sitten sai uskallusta koputtaa.
Sai hätkähti hiukan, käveli ovelle, avaten ja yllättyen.
"Naruto-kun." Mustatukkainen sanoi yllättyneenä.
Naruto katsoi punastellen maata, odottaen hetken hiljaa.
Hän käveli sain eteen, katsomatta häntä, kietoen kädet vuotta vanhemman pojan ympärille. Sai yllättyi halauksesta paljon. Hän piteli Narutoa lähellään, sivellen pojan hiuksia toisella kädellä. Hän painoi päänsä toisen omaa vasten.
"Sinulla ei ole hätää." Sai rauhoitteli, kun kuuli pienen nyyhkytyksen alempana. Naruton silmät vetistivät. Häntä niin kadutti ja pelotti.
"A-Anteeksi." Kettupoika nyyhkytti ja puristi Saita.
Tosiaan, Narutolla oli tunteita toista kohtaan. Hän piti Saista tosissaan jo, vaikka toinen saattoi olla aika paskiainen välillä.
Sai päästi pian irti, kuten nuorempikin.

"Tule sisään." Poika avasi enemmän ovea ja päästi Naruton asuntoon, ennenkuin itse meni sisälle ja sulki oven. Naruto huokaisi. hän oli hyvin sanaton.
Sai katseli nuorempaa.
"Öh? Miksi tulit? Onko sinulla asiaa?" Hän kyseli nuoremmalta, kävellen tuon viereen.
Naruto punasteli, oudon paljonkin.
"Ö-Öh... M-Minä..." Naruto änkytti ja kääntyi Saita päin. Hän vei kätensä tuon paidalle, puristaen siitä. Poika painoi päänsä tuon rintaa vasten, kuullen normaalin rauhallisen sykkeen. Sai oli aika ymmällään. Naruto tuntui kaipaavan läheisyyttä.
"Sai... Minä..." Naru koitti selventää, mutta sanat pysyivät visusti kurkussa. Naruto katsahdi kiiltävin sinisilmin pidemmän, tummanruskeisiin omiin.
Sai kumartui hiukan, että pääsisi Naruton tasolle kasvoilla.
Naruto punasteli, hyvin alistettavasti.
Sai antoi pienen suudelman nuoremman poskelle, siitäkös Narutolla puhkesi kunnon punastus. Naruto hymyili hiukan.
"E-En tarkoittanut eilistä... Ethän ole vihainen?" Hän kysyi Sailta ja antoi uuden halauksen.
"En tietenkään, ymmärrän kyllä." Sai vastasi.