Olipa kerran nuori vaaleahiuksinen nuorukainen, joka asui adoptioisänsä kanssa pienessä puisessa talossa kylän laidalla. Blondin adoptioisä oli hieman alle kolmenkymmenen, ruskeahiuksinen, mustasilmäinen ja vanhempansa menettänyt kuten nuorukainenkin. He olivat siitä johtuen toisilleen hyvin läheiset, mutta kisailivat milloin mistäkin. Isälleen hävityn vedon seurauksena nuorukainen joutui aina ulkona käydessään pukemaan päälleen punaisen hilkan, ja sen takia kylän muut asukkaat olivat alkaneet kutsumaan häntä punahilkaksi.

Eräänä aamupäivänä isällä oli nuorukaiselle tehtävä.

”Kuules, Naruto, sinun pitäisi viedä kummisedällesi hieman sakea ja ramenia, koska miesparka on niin huonossa kunnossa saatuaan eilen rukkaset naiselta, ettei pysty sängystään nousemaan”, Iruka sanoi pakatessaan koriin kolme pulloa sakea ja pari valmisateriaa. ”Etkä sitten jää kenenkään kanssa juttelemaan, pysyt polulla, koska sinulla ei ole kunnollista suuntavaistoa, ja varot tiellä olevia juuria ja kiviä, koska jos rikot pullot setäsi pieksee sinut."

”En minä jaksa sinne lähteä”, blondi tokaisi nuokkuessaan olohuoneen sohvalla, hän söisi ramenit mieluummin itse, mutta nousi pikaisesti ylös saatuaan kaulimesta päähän.  
”Okei, okei, minä menen”, hän valitti ja painoi päähän tullutta kuhmua. Naruto puki päälleen punaisen hilkan ja otti korin pöydältä, ”lähden nyt.”

Punaiseen hilkkaan pukeutunut blondi lähti matkaan. Hänen kummisetänsä asui vanhan mäntymetsän keskellä sijaitsevassa metsästysmajassa, jonne kesti kävellen hieman reilut puolituntia.  Metsän läpi kulki kivinen metsäeläinten tekemä polku, jota Naruto lähti seuraamaan.

Jos blondin piti kuvailla kummisetäänsä, sopivimmat sanat olivat pervo, juoppo ja tuhlari. Mies käytti kaikki rahansa sakeen ja kapakoiden naisiin.

Käveltyään tovin mäntyjen välissä kiemurtelevalla polulla, Narutoa vastaan tuli tummatukkainen nuorukainen, jolla oli oudot, punaiset silmät sekä sudenkorvat ja -häntä. Tuon pedon nimi oli Sasuke, ja hän oli tunnettu kylällä varasteluistaan ja metsässä kävijöiden häiritsemisestä.

Susi virnisti tyytyväisenä huomatessaan Naruton kantaman korin, ”huomenta, Punahilkka, mitäs sinulla on tuossa korissa?”

”Sakea ja ramenia”, blondi sanoi epäröivästi, hän oli kuullut monta kertomusta nuorukaisesta ja oli varuillaan.

”Minne olet viemässä sitä tähän aikaan?”

”Rukkaset saaneet juopolle kummisedälleni, joka ei saa isoa persettään sängystä ylös. Hän asuu metsästäjänmajalla, sillä joka sijaitsee metsän keskellä, tiedäthän”, Naruto vastasi toivoen voivansa jatkaa pian matkaa.

”Kelpaisi sake ja ramen minullekin”, susi ajatteli lipaisten huuliaan, ”sängyssä makaava juoppo ei tuottane ongelmia.”

Blondin jatkaessa kävelyään, tummatukka seurasi häntä jonkin aikaa kunnes sanoi, ”tiedätkös, metsän läpi virtaavalla isolla joella on tänään ollut hirveästi kaloja, niin paljon, että pohjaakaan ei meinaa nähdä. Pitäisiköhän sinun setäsi, jos veisit hänelle muutakin syötävää kuin valmisramenia?”

Naruto pysähtyi pohtimaan, jos hän veisi tuoretta kalaa sedälleen, hän saattaisi itse saada syödä ramenit. Blondi vilkaisi suuntaan, jossa joki sijaitsi. Eihän hänen setänsä tiennyt Naruton tulevan tänään, joten hän voisi aivan hyvin käydä nappaamassa kalan tai kaksi mukaansa. Tyytyväisenä suunnitelmaansa, punaiseen hilkkaan pukeutunut nuorukainen lähti polulta joelle.

Sasuke katsoi virnistäen blondin perään ja lähti juoksemaan nopeasti metsästäjänmajaa kohti. Hän oli perillä kymmenessä minuutissa ja koputti isoon puiseen oveen.

”Kuka siellä?” kuului matala miehen ääni sisältä.

”Sinun kummipoikasi, toin sinulle sakea ja ramenia”, susi vastasi yrittäen matkia Naruton ääntä.

”Tule vain sisään, ei siinä ovessa ole edes lukkoa. En minä nyt jaksa sinua ovelle tulla tervehtimään.”

Sasuke teki työtä käskettyä ja avasi oven. Sisällä oli hämärää ja tunkkaista, maja koostui vain yhdestä huoneesta johon oli sitten ängetty niin keittiö, makuuhuone kuin olohuonekin. Huoneen ainoa ikkuna oli visusti kiinni ja lasista ei voinut nähdä läpi.
Majan toisella puolella oli sänky seinänreunustalla, ja joka puolella vuoteen ympärillä oli useita tyhjiä sakepulloja. Sängyllä peittojen alla makasi valkohiuksinen, noin viisissäkymmenissä oleva mies, jonka punaiset kasvot kertoivat syvästä humalatilasta. Susi nyrpisti nenäänsä, koska huoneesta ja miehestä lähtevä haju oli kamala.

”Mm Naruto? Tuotko ne sakepullot tänne?” Jiraiya mutisi käheällä, matalalla äänellään.

Sasuke katsoi tiskipöydälle, jossa oli tyhjä pullo. Susi täytti pullon vedellä ja vei sen miehelle nenästään kiinni pitäen.  
Jiraiya hörppäsi pullosta ja irvisti, ”tämä on melko laimeaa.”
Mies tihrusti hämärässä huoneessa tummatukan kasvoja ja hämmästyi, ”mistä asti sinulla on ollut tummat hiukset?”

”Ööh…”

”Ja mistä nuo korvat ja häntä ovat ilmestyneet? Ne ovat epämuodikkaat, ota ne pois! Et sinä noilla naisia saa… Silmätkin aivan kamalat, voi näitä nykynuoria,” Jiraiya sopersi ja hörppäsi uudestaan pullosta.

Susi pyöritteli silmiään, kun miehen soperrus muuttui mutinaksi ja lopulta kuorsaukseksi. Sasuke veti peiton Jiraiyan päältä ja oli pyörtyä siihen paikkaan. Naruton kummisetä ei ollut käynyt vähään aikaan suihkussa ja kehosta lähtevä haju oli melkein liikaa suden tarkalle nenälle. Henkeään pidättäen tummatukka veti valkohiuksisen miehen sängyltä alas ja raahasi tämän ulkona olevaan puuvajaan. Hän jätti sammuneen Jiraiyan lattialle ja sulki vajan oven, meni takaisin majaan ja vaihtoi sängyn lakanat. Sasuken suunnitelma kaatuisi, jos hän menettäisi tajuntansa piilotellessaan miehen haisevassa vuoteessa.

----------------------------------------------------------------

Naruto oli juuri lopettanut kalastamisen, saaliinaan kolmea isohkoa kalaa. Blondi puki punaisen hilkan takaisin päälleen, koska hän oli ottanut sen pois ennen kuin meni veteen.  Laittaen kalat koriin saken ja ramenin viereen hän lähti jatkamaan matkaansa setänsä luokse.

”Miksi ovi on auki? Naruto ihmetteli metsästäjänmajan tullessa näkyviin, setä oli yleensä niin tarkka, että ovi oli pidettävä kiinni. Astuessaan sisään majaan, tuttu kamala haju tuli vastaan.

”Haloo? Setä?” blondi huhuili silmien totuttautuessa hämärään.

”Täällä sängyssä”, Sasuke mutisi yrittäen tällä kertaa saada äänensä kuulostamaan viisikymppiseltä mieheltä. Hän makasi vuoteessa selkä ovelle päin.

Naruto laski punaisen hupun päästään ja asteli sängyn luokse, ”toin sinulle sakea ja ramenia, kalastin myös joesta kolme isoa kalaa.”

”Jätä ne siihen.”

Blondi laski korin sängyn viereen ja alkoi katsella setäänsä. Tässä oli nyt jotain tavallisesta poikkeavaa.

”Setä?” Naruto kysyi epäröiden, ”miksi sinulla on sudenkorvat?”

”Koska ne ovat muotia nykyään”, tummatukka tuhahti käheällä äänellä.

”Miksi sinun hiuksesi ovat nyt tummat?”

”Koska tumma tekee minusta nuoremman näköisen.”

”Miksi leikkasit ne lyhyemmiksi?”

”Koska ne ovat helppohoitoisemmat.”

”Miksi olet laihtunut niin paljon?”

”Sitä se sydämen särkyminen teettää”, susi jo toivoi Naruton kääntävän selkänsä hänelle.

”Miksi sinun-”

”Kuules poikaseni! Hakisitko minulle kaapista lasin ja kaataisit siihen sakea?” Sasuke keskeytti blondin kysymystulvan.

”Toki”, Naruto sanoi ja käänsi selkänsä sudelle, joka heti tilaisuuden saatuaan löi blondin tajuttomaksi. Tummatukka raahasi Naruton puuvajaan, jossa tämän sammunut setä edelleen kuorsasi. Sitten hän palasi majaan ja kävi blondin korissa olevien ruokien kimppuun. Nautittuaan niin kaikki kolme sakepulloa kuin kalaakin, susi lysähti takaisin sängylle ja simahti.

Metsästäjänmajan ulkopuolelle käveli juuri nuori brunette metsästäjä ison valkoisen koiransa kanssa. Nuorukainen oli Kiba, ja hänen koko sukunsa oli jo aikojen alusta asti ollut metsästäjiä. Nähdessään majan aukinaisen oven, hän hieman hämmästyi. Brunette oli tietoinen, että majassa asuva mies piti yleensä oveaan visusti kiinni.

”Mitä Akamaru?” metsästäjä kysyi huomattuaan koiransa alkavan murista ja parivaljakko kurkisti varovaisesti avonaisesta ovesta sisään. Siellähän makasi susi vuoteessa! Kiba latasi aseensa ja tähtäsi nukkujaa.  Brunette painoi liipasinta.

klick

”Olisi pitänyt tarkistaa, että aseessa on panoksia ennen metsälle lähtöä”, hän ajatteli ärsyyntyneenä ja laski pyssyn. Akamaru vinkaisi katsoessaan omistajaansa. Mitä nyt sitten?

Kaksikon korviin kantautui kuorsausta jostain lähettyviltä. Koira lähti kävelemään puuvajaa kohti, josta ääni kuului. Brunette avasi oven ja löysi lattialta makaavan punaiseen hilkkaan pukeutuneen nuorukaisen ja keski-ikäisen miehen. Jälkimmäinen näytti sammuneen, mutta blondista Kiba ei ollut varma, oliko tämä menettänyt tajuntansa hajusta johtuen vai jostain muusta syystä. Brunette raahasi Naruton vajasta ulos, ja tämä virkosi heti saadessaan hieman raitista ilmaa.

”Kunnossa?” Kiba kysyi blondilta, joka veti puhdasta ilmaa syvälle keuhkoihinsa.

Naruto nyökkäsi ja katsoi metsästäjää ja maassa makaavaa koiraa hämmentyneenä.

”Susi on tainnut tehdä pahojaan”, Kiba totesi siirtäen katseensa majalle, jossa pahantekijä nukkui kauneusuniaan, ”Akamaru! Hoida sinä se peto.”
Koira nousi seisomaan ja jolkotti majalle. Hetken päästä sisältä kuului kova karjaisu ja Sasuke ryntäsi ulos paljaan takapuolen vilahtaessa revityistä housuista ennen katoamista metsään. Akamaru juoksi perässä pitäen suussaan suden housuista lähtenyttä kankaan palasta.
”Hän ei hetkeen palaa”, Kiba totesi virnistäen ja auttoi Naruton seisomaan.

”Missä setäni on?” punaiseen hilkkaan pukeutunut blondi kysyi katsellessaan ympärilleen, jolloin brunette nyökkäsi puuvajaa kohti, josta edelleen kuului sammuneen miehen kuorsaus.

”Mitäs teemme hänelle?” metsästäjä kysyi vilkaisten vajaa.
Naruto vilkaisi kummisetäänsä ja sitten Kibaa, ”jätetään sinne, eiköhän hänen päänsä selviä jossain vaiheessa.”

”Kyllä se jossain vaiheessa joo”, brunette naurahti, ”rehellisesti sanottuna, minun ei tee yhtään mieli koskea häneen.”

Blondi nyökkäsi ymmärtäväisenä, ”haluatko tulla meille syömään päivällistä? Isäni kokkaa tosi hyvää ruokaa ja jos selitän tilanteen, saat varmasti kiitosaterian.”

”Jos Akamarukin saa niin sitten”, Kiba sanoi tyytyväisenä. Hän oli tullut metsästämään itselleen päivällistä, mutta ilman panoksia hän ei saisi mitään.

”Totta kai.”

Koiran palattua kolmikko lähti kivistä polkua kylää kohti, jättäen sammuneen kummisedän nukkumaan humalaansa pois puuvajan lattialle. Sudestakaan ei sen jälkeen kuulunut mitään ja kylässä kulki huhu, että peto ei enää näyttäytynyt kenellekään, joka pukeutui punaiseen hilkkaan, mutta kukaan ei blondia ja brunettea metsästäjää lukuun ottamatta tiennyt miksi.

----------------------------------------------------------------

A/N:
Ja tuo loppu töksähti TuT En vain saanut siitä hienompaa... sorry~

Eli tällaista tällä kertaa, toivottavasti tää edes oli jotenkuten hyvä, tällaista kun ei ole ennen tullut kirjoitettua niin en osaa sanoa. :P Pitäisi olla erilainen kuin Oni-chanin ja Afenin tuotokset.
En ihan halunnut pysyä alkuperäisessä sadussa tuon lopun kohdalla, tai olisi pitänyt ikärajaa nostaa tähän kun olisi tullu kannibalismia ja Sassen vatsaa ois avattu ja sieltä hyppäis Naruto ja Jiraiya. xDD Enkä halunnu Sasselle kuulaa kalloonkaa tai upottaa kivet vatsassa mihinkää jokeen tai muutakaan. Joten päätin tehä sitten näin. :33
Mutta kuten tavallista risut, ruusut, kommentit, arvostelut, kirjoitusvirheiden bongailut ja kaikki muukin on tervetullutta! :3