A/N: Täällä taas! Miten musta muuten tuntuu että kaikki muutkin on alkanu laittaa sunnuntaina sarjojaan? xD Hupaisaa. :3
Joo tää on lyhyt (?) ja kiireessä kirjotettu, sori. :< Toivottavasti tyksitte silti<3

Sasuke avasi silmänsä kohdatakseen järkyttyneen katseen, joka paistoi punahiuksisen turkooseista silmistä. Hän rikkoi suudelman nousemalla Gaaran päältä ja irrottamalla otteensa toisen ranteista. Sasuke nousi sängyltä koittaen olla välittämättä kivusta, joka tuntui hänen koko kehossaan vihlovana poltteluna.

Sasuke käveli ovelle havaiten silmäkulmastaan, että Gaara makasi edelleen sängyllä samassa asennossa, katse luotuna kattoon ja suu raollaan, yhä lausumattomat sanat huulille jäätyneinä. Mustahiuksinen sulki silmänsä ja painoi ovenkahvan alas. Ennen kuin Sasuke poistui, hän sanoi vielä hiljaa:

"Anteeksi."

Sana jäi leijumaan hämärään huoneeseen, kun ovi sulkeutui ja Gaara jäi yksin.

Hän ei voinut käsittää tapahtunutta. Ensin he olivat riidelleet, ja sitten tämä omituinen vartija oli yhtäkkiä vain... Suudellut häntä.
Gaara ei ollut koskaan ennen suudellut ketään, eikä kukaan ollut häntäkään sillä tavoin koskenut. Hän oli kuullut, että vanhemmat antoivat usein suukkoja lapsilleen, mutta lapsuutensa takia Gaara ei ollut sitä päässyt kokemaan. Lisäksi hän tiesi, että rakastavaiset antoivat toisilleen suudelmia. Kun hän oli joskus löytänyt vanhempiensa hääkuvan, nämä olivat suudelleet kovin onnellisen näköisinä. Mutta mitä tämä suudelma oli tarkoittanut?

"Uusi keino satuttaa sinua, pikkuinen", ääni hänen päässään sanoi tutulla, kylmällä äänensävyllään.Gaara jäi pohtimaan sanoja hiljaisuuteen.

Oliko tämä tosiaan taas sitä? Häntä yritettiin taas vain satuttaa?

--

Saappaiden kannat kopisivat lattiaa vasten Sasuken kävellessä nopeaa tahtia taukohuonetta kohti. Sinä päivänä käytävissä oli tavallista vilkkaampaa, mikä ei Sasuken oloa juurikaan parantanut. Juuri nyt hän halusi olla vain yksin, ja yrittää selvittää sekavia ajatuksiaan rauhassa.

Hän oli suudellut Gaaraa. Nyt, jälkeenpäin mietittynä ajatus oli älytön ja uskomaton. Mitä helvettiä hänen päässään oli oikein liikkunut?Suudelmat tarkoittivat rakkauden ja välittämisen osoittamista jollekulle. Välittikö hän Gaarasta? Kyllä, kyllä hän välitti. Mutta ei se silti ollut normaalia. Ei, oli kaikkea muuta kuin normaalia, että vankilan vartija meni ja suuteli vankia. Ei siinä ollut mitään järkeä.

Mutta silloin, sillä hetkellä se oli kaikesta huolimatta tuntunut hyvältä, sitä ei Sasuke voinut kiistää. Nyt hänellä oli kuitenkin paha olo, eikä se johtunut varmasti vain mustelmista ja kipeästä vatsasta.

Mutta miksi hän välitti Gaarasta niin paljon? He olivat tavanneet hyvin vähän aikaa sitten, ja niin vahvat tunteet saivat Sasuken pelkäämään ja ahdistumaan. Olisiko se mahdollista? Oliko hän... Rakastunut Gaaraan? Mutta ei siinä ollut mitään järkeä, eihän hän ollut homo tai mitään. Kuitenkin, Gaaran läheisyydessä oli jotain erilaista. Tunne, mikä niillä hetkillä, kun punahiuksinen oli hänen lähellään, ei ollut samanlainen kuin hänen vihansa Itachia kohtaan, ei samanlainen kuin olo silloin, kun hän ajatteli kuolleita vanhempiaan tai hyviä ystäviään.

Se oli jotain syvempää. Vahvempaa.

"Ei helvetti..." Sasuke mumisi ja vaipui seinää vasten välittämättä ohikulkijoiden oudoksuvista katseista.

"Mitä minulle on tapahtumassa?"

--

Samaan aikaan Naruto käveli kohti ruokalaa, jossa kuullosti blondin onneksi olevan melko hiljaista. Hänen päässään jyskytti ikävästi, ja Naruto arveli kivun helpottavan hyvällä kahvilla ja hetken hengähdystuokiolla.
Naruto mietti keskusteluaan Shikamarun ja Shinon kanssa tilatessaan kahviaan.

"Naruto, sinun on kerrottava kaikki. Tiedät, että voit saada ja luultavasti saatkin potkut, jos et kerro mitään", Shikamaru sanoi ja huokaisi.

He seisoivat käytävässä, jossa välikohtaus Naruton ja Sasuken välillä oli sattunut. Naruto oli puristanut kätensä nyrkkiin ja painanut katseensa alas. Juuri nyt hän olisi halunnut kaikkein vähiten puhua asiasta, mutta tiesi Shikamarun olevan oikeassa, joten mutisi tuskin kuuluvasti:

"Meillä tuli riitaa."

"Tuo nyt ei paljon selittänyt", Shikamaru puuskahti. Naruto oli hetken hiljaa, mutta lopulta jatkoi:

"Minä... Noh, henkilökohtaisista syistä tunnen kaunaa sitä... Gaaraa kohtaan", Naruto lausui vangin nimen inhoten, piti hetken tauon, ja jatkoi sitten kohottaen katseensa kaksikkoon:

"Ja kun Sasuke on ollut sen seurassa, hän on muuttunut ihan oudoksi. Sasuke puhuu siitä niin omituisesti ja se miten hän katsoo sitä... En vain kestänyt sitä enää."

"Naruto. Tiedät itsekin, ettei tähän työhön saa sekoittaa omia tunteitaan", Shino sanoi astuen askeleen kohti blondia.

"...Niin..."

Shikamaru nyökäytti Shinolle päätään lähes huomaamattomasti, ja he lähtivät kulkemaan Naruton takana olevaa käytävän päätä kohti. Blondin ohittaessaan Shikamaru pysähtyi ja laski kätensä toisen hartialle.

"En kerro tästä johtajalle, tällä kertaa. Koita jaksaa."
Sen sanottuaan he jättivät Naruton seisomaan yksin keskelle hämärää käytävää.

Naruto laski kahvikuppinsa pöydälle ja huokaisi syvään. Blondi ei voinut olla miettimättä, olisivatko potkut silti olleet parempi vaihtoehto kuin vankilaan jääminen. Ei hän tietenkään halunnut työpaikkaansa menettää, mutta hän ei vain tiennyt enää, voisiko työskennellä Sasuken kanssa. Blondi painoi katseensa alas ja huokaisi uudestaan.

"Paskaa kahvia kaiken lisäksi."

"Samaa mieltä", blondin takaa kuului tuttu ääni, ja hän käänsi päänsä sen suuntaan. Suigetsu virnisti Narutolle, ja jatkoi:

"Oletko nähnyt Sasukea?"

"...En", Naruto vastasi kylmästi.

"No voi helvetti... En löydä sitä mistään. Olisi vähän niin kuin asiaa", Suigetsu huokaisi raapien päätänsä turhatuneena.
"Noh, pitää sitten kysellä muilta", hän jatkoi jättäen Naruton jälleen yksin.

"Miten tuokin jaksaa olla niin huoleton päivästä toiseen?" Naruto mutisi kahvikupilleen.

--

Suigetsu saapui kolmannen kerroksen taukohuoneelle. Hän astui sisään ja sai viime hetkellä väistettyä sieltä ulos marssivaa Sasukea.

"Hei, Sasuke! On asiaa!" valkohiuksinen huusi tämän perään. Nuori mies kuitenkin vain jatkoi matkaansa, mikä sai Suigetsun ärähtämään ja lähtemään mustahiuksisen perään.

"Kuunteletko yhtään?" hän huudahti saavuttaessaan ystäväänsä. Tämä ei edelleenkään kääntänyt katsettaan Suigetsun puoleen.

"Häivy, on kiire", Sasuke ärähti ja harppoi entistä kovempaa kohti käytävän päätä.

"Se asia on oikeasti aika tärkeä", Suigetsu intti, ja huomasi onnekseen, että Sasuke kääntyi hänen puoleensa ja pysähtyi.

"Kerro huomenna", Sasuke sanoi ilmeettömänä ja lähti taas kävelemään, jättäen hölmistyneen vartijan jälkeensä.

"Hmph, Sasuke. Tästä uutisesta olisit ollut kiinnostunut", Suigetsu mumisi itsekseen ja lähti kulkemaan takaisin taukohuoneen suuntaan.

--

Kello oli pian puoli yhdeksän illalla, ja Sasuke oli jo puoli tuntia myöhässä tarkastuskierrokseltaan. Hän ei ollut vain kyennyt menemään Gaaran luokse, sillä ei tiennyt yhtään, millä mielellä toinen olisi hänet nähdessään.
Nyt Sasuke oli kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä, sillä tiesi, ettei kierrosta saisi jättää väliin. Ja lisäksi, hän halusi puhua Gaaran kanssa.

Sasuke avasi sellin oven ja lukitsi sen perässään. Gaara makasi sängyllä, selkä häneen päin. Sasuke ei ollut varma, nukkuiko tämä, joten kysyi hiljaisella äänellä:

"Gaara?

"Mitä?" vastaus tuli kovemmalla äänellä kuin Sasuke oli yleensä tottunut Gaaran vastaukset kuulemaan, mikä sai mustahiuksisen hätkähtämään hiukan. Ainakaan tämä ei ollut hyvällä tuulella, mitä Sasuke ei ihmetellyt ollenkaan.

"Tämä on viimeinen kierrokseni. Tarvitsetko mitään?" Sasuke kysyi ilmeettömänä. Ehkä kaikki hoituisi hyvin, jos hän vain suorittaisi työnsä ja poistuis-

"Tarvitsen", Gaara sanoi, käänsi katseensa Sasukeen ja nousi ylös sängyltä. Hän käveli mustahiuksisen luo, jääden seisomaan jonkin matkan päähän hänestä.

"Tarvitsen vastauksen."

"Mihin?" Sasuke kysyi hieman epävarmana.

"Kaikkeen. Mitä sinä oikein yrität, mitä tavoittelet tällä kaikella?" Gaara kysyi ääni voimistuen viimeisen kysymyksen kohdalla.

"En ymmärrä, Gaara", Sasuke vastasi, vaikka uskoikin tietävänsä, mistä toinen puhui.

"Kyllä sinä ymmärrät", punahiuksinen totesi. Sitten hän astui askeleen lähemmäs ja kysyi hiljempaa:
"Miksi olet minulle niin ystävällinen? Ja miksi sinä... Suutelit minua?" viimeisten sanojen kohdalla Gaaran äänestä paistoi puhdas epävarmuus ja ymmärtämättömyys, mikä sai Sasuken olon entistä pahemmaksi. Mitä ihmettä hän oli tosiaan mennyt tekemään?

"Älä minulta kysy", Sasuke puuskahti viileään sävyyn, koittaen peitellä tutulla naamiollaan sisällään myllertäviä tunteita.

Vastaus ei selvästi miellyttänyt Gaaraa. Tämä tarttui kiinni Sasuken kauluksesta ja veti mustahiuksisen naaman aivan lähelle kasvojaan. Gaara sihahti hampaidensa välistä vaaralliseen sävyyn:

"En pidä siitä että tunteillani leikitään."

"En ole väittänyt että tekisin niin", Sasuke sanoi käheällä äänellä, sillä Gaaran käsi painoi hänen kurkkuaan ikävästi.

"Mutta ajattelet kuitenkin. Haluat satuttaa minua", punahiuksinen sanoi kylmyyttä ja vihaa huokuen.

"Älä laita sanoja suuhuni, Gaara", Sasuke ärähti koittaen työntää toista kauemmas. Hän sai kuitenkin yllättyä, miten paljon voimaa punahiuksisen kehosta löytyi.

"Voisin tappaa sinut tähän paikkaan... Repiä nuo tekopyhät ilmeesi kasvojesi mukana", Gaara kuiskasi jälleen, entistäkin uhkaavammalla äänellä.

"Siitä vain", Sasuke naurahti.
"Siitä vain, elämäni on muutenkin jo tarpeeksi paskaa, ei ole mitään menetettävää", mustahiuksinen jatkoi ivallisella äänellä.

Gaara tiukensi otettaan Sasuken kauluksesta. He tuijottivat toisiaan tiiviisti, räpäyttämättä silmiään kertaakaan. Sasuken oli vaikea peitellä hymyään, kun punahiuksisen ote pikkuhiljaa petti, ja hänen katseeseensa palasi jälleen tuttu hämmennys. Lopulta tämä päästi otteensa irti ja perääntyi kauemmas, sanaakaan sanomatta.

"Gaara. Se, mitä tein viimeksi täällä sellissä..." Sasuke sanoi rikkoen jo hetken jatkuneen hiljaisuuden. Hän suoristi kaulustaan, ja jatkoi:
"Se ei ollut hetken mielijohde. Välitän sinusta." sanat saivat Gaaran hätkähtämään hieman.

"Mutta... Mutta ei se... Ole normaalia", Gaara sanoi epävarmana.

"Kyllä minusta toisesta välittäminen on aika normaali asia, mut-"

"Ei, se suuteleminen", Gaara keskeytti, saaden Sasuken hiljenemään.

"Niin, ei kai", hän huokaisi ja astui askeleen lähemmäs Gaaraa. Jostain syystä aiempi paha olo oli tiessään, nyt Sasuke tunsi itsensä varmemmaksi kuin koskaan. Se valoi uutta voimaa häneen, saaden mustahiuksisen taas normaaliksi itsekseen. Nyt hän ymmärsi kaiken.

"Mutta mikä siitä tekee epänormaalia?" Sasuke kysyi tyynesti.

"Me... Olemme kummatkin..." Gaara aloitti, mutta Sasuke jatkoi loppuun:

"Miehiä, kyllä. Mitä siitä? Onko sillä oikeasti väliä?" Sasuke kysyi, saaden Gaaran vaikenemaan. Pian tämä kuitenkin kohotti katseensa ja lähes kuiskasi:

"Minä olen viisi ihmistä tappanut vanki."

"Niin?"

"Mitä 'niin'?" Gaara ärähti turhautuneena.

"Niin, minuahan se ei kiinnosta pätkän vertaa", Sasuke sanoi saaden Gaaran katsomaan häntä kuin vähäjärkistä.

"Sasuke..." Gaara mutisi, piti hetken tauon ja jatkoi:
"Olet aika outo." Sanat saivat Sasuken naurahtamaan huvittuneesti.

"Niinhän ne sanovat", hän tokaisi.
"Noh, vuoroni loppuu, joten lähdenkin tästä", hän jatkoi huomatessaan kellon lähestyvän yhdeksää.

Hän käveli ovelle, ja oli jo aikeissa poistua sellistä, kun kuuli Gaaran sanovan hiljaa:
"Nähdään huomenna."

Sasuke hymyili.

"Varmasti."

--

Sasuke saapui kotiovelleen väsyneempänä kuin koskaan. Eikä ihme, olihan päivään mahtunut hieman enemmän kuin muutama kuppi kahvia ja pari tarkastuskierrosta.

Sasuke asui kaupungin laitamilla, jonkin matkan päässä vankilasta. Kerrostalo ja paikka muutenkin oli hyvin levotonta seutua, mutta se ei Sasukea liiemmin haitannut, sillä asunnon vuokra oli hyvin pieni. Vankilan vartijoiden palkalla kun nyt ei paljon päässyt rikastumaan, vaikka se kohtuullisen hyvä olikin.
Sasuke astui sisään asuntoon, potkaisi kengät jalastaan ja käveli keittiöön etsimään jääkaapista jotain syötävää.

--

Kuun hopeinen valo heijastui makuuhuoneeseen, jonka sängyllä Sasuke makasi liikkumattomana, silmät kattoon suunnattuina. Mustahiuksisen oli vaikea nukahtaa, sillä päivän tapahtumat pyörivät hänen päässään aina uudelleen ja uudelleen, päättyen joka kerta outoon suudelmaan.

Lopulta Sasuke kuitenkin nukahti, ja näki ensimmäistä kertaa unta Gaarasta.

Oli hiljaista. Niin hiljaista, että Sasuke saattoi kuulla oman hengityksensä ja sydämensä kiivaat lyönnit. Hän käveli keskellä kuolleen näköistä kaupunkia, jonka rakennukset olivat pimeinä, kadut autiot ja ilma pysähtynyt paikoilleen. Sasuke tiesi, ettei kaikki ollut kohdallaan. Jokin oli vialla, mutta hän ei vain keksinyt, mikä se olisi voinut olla.

Jonkin matkan päästä tuli omituista, valkoista hohdetta. Sasuke lähti kävelemään sitä kohti, vaikkei kuullutkaan omia askeliaan. Sydämensä lyönnit hän sen sijaan kuuli liiankin hyvin, ne tuntuivat hallitsevan koko kaupunkia tasaisella jyskeellään.

Hohde kasvoi kasvamistaan Sasuken tullessa lähemmäksi sitä. Lopulta, ollessaan tarpeeksi lähellä, hän erotti, mistä valo oli peräisin.
Keskellä katua seisoi punahiuksinen poika, jonka Sasuke tunnisti heti Gaaraksi. Mutta tämä Gaara oli erilainen. Hänen alastonta kehoaan peittivät suuret, valkoiset siivet. Punahiuksisen silmät loistivat kirkkaan sinisinä ja hän hymyili onnellisemman näköisenä kuin koskaan.

"Gaara? Mitä teet täällä?" Sasuke kysyi hämmästyneenä. Punahiuksinen pudisteli päätänsä hieman ja kohotti etusormen huulillensa.

"Mistä tulet?" Sasuke jatkoi hiljempaa. Gaara osoitti kädellään suurta kerrostaloa. Sasuke hätkähti tajutessaan, että tunnisti rakennuksen. Hän ei vain millään muistanut, mikä se oli... Kenties sairaala?

"Et saa unohtaa heitä. Sinun pitää päästää minut menemään", punahiuksinen sanoi hiljaa.

Sitten hän katosi. Sasuke jäi yksin kuolleeseen kaupunkiin.

Sasuke heräsi hätkähtäen. Hän jäi miettimään untaan pimeydessä, jota kuunvalo ei enää riittänyt valaisemaan.

A/N: Joo sori tän osan laatu kusee. :P Lupaan tehä seuraavasta paremman! ^^" (toivottavasti en luvannu niin jo viimeks 0w0")