Todellinen taide

Hautaan kasvoni kaapusi karheaan kankaaseen, vedän tuoksuasi sieraimiini viimeisen kerran. Painan silmäni kiinni ja annan kyynelten kastella tumman kankaan. Kiedot kätesi ympärilleni, suoden minulle hymyn. En pysty vastaamaan siihen, vaikka haluaisinkin.

Kuolema on vihdoin tullut korjaamaan meidät pois.

Olen vältellyt ikuista pimeyttä kauan, pelastunut siltä useasti. Silti olen aina tiennyt sen koittavan lopulta. Mutta hyväksyn sen. Olen itse kaivanut oman kuoppani, se teinkö sen tarkoituksella on aivan eri asia. Sillä kuolema on jotain sellaista, mihin ei voi vaikuttaa. Jos pelaat korttisi oikein, voit vältellä sitä, mutta se tulee lopulta. Kukaan ei voi paeta sitä, ainoa asia mitä voi tehdä, on hyväksyä se. Hyväksyä kuolema.

Se on jotain suurta ja lopullista, se on armahdus… se on taidetta.

Sen taiteen haluan jakaa kanssasi, sillä tiedän sinun ymmärtävän. Olemme ajaneet itsemme umpikujaan, josta ei löydy ulospääsyä, ehkä se johtuu siitä, että ulospääsyä ei ole koskaan ollutkaan. Ehkä olemme alitajunnassamme suunnitelleet kaiken loppuvan näin.

Savesta muovailtu tuhatjalkainen kiertyy ympärillemme, sitoen meidät yhteen. Tunnen sen luikertelevan yhä ylemmäs, kunnes sen pää osuu kaapusi kaulukseen. Jatkan itkemistä, sinä saatat luulla, että olen paniikissa ja kauhuissani, mutta ei. Minä itken ilosta.

“Katsu”, kuiskaan hiljaa olkapäätäsi vasten.

Niin todellinen taide korjaa meidät.

A/N: Eli siis, tämä taitaakin olla ensimmäinen fanficcini ikinä, siis loppuun saatu ja julkaistu. Se on lyhyt, se on sekava, idea on käytetty, mutta pidän siitä silti. Jotenkin on vaan väärin että Sasori ja Deidara ei saanut ”onnellista loppua.” Ajattelin, että tällainen loppu olisi hyvinkin voinut osua kohdalle, jos Sasori ei olisi kuollut Shippuudenin alussa, parivaljakko oli kuitenkin aikamoinen tappolistalla. Jossain vaiheessa olisi tullut umpikuja ja… no niin. *lisää epämääräistä horinaa*
Btw. Teksti on homehtunut pari viikkoa koneella, joten päätin viimeistellä sen sitten väsyneenä suklaamunia syödessä… joten minusta tuntuu että kun joskus luen tämän uudestaan, minua nolottaa. ;DD