Only human - Anzu-Chan
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
5
Katsottu 1126 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K7- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 659 sanaa, 4483 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-05-01 16:50:39
Yöllisten youtube-seikkailujen seurauksena tulleiden angst-kohtausten kirjallinen tulos. :'D Pääosissa Sasuke, Naruto ja Sakura, sekä heidän suhteensa.
Perustuu osittain animeen, sisältää spoilereita ja.. väkivaltaa?
Perustuu osittain animeen, sisältää spoilereita ja.. väkivaltaa?
Arvostelu
5
Katsottu 1126 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Minä kaaduin mutaan sateen nuollessa kasvojani, veri ihollani polttaen.
Minun vereni. Sinun veresi. Veriveljeyden vahvistaen.
Minä lupasin, tuotin pettymyksen. Sydän huutaa, itkee ja vaikeroi, sinä lähdit taaksesi katsomatta.
Miten saatoit.
Luulin että merkitsimme sinulle jotakin, edes osan siitä mitä sinä meille.
Neljästä tuli kolme, minusta tuli puolikas.
Nimestäsi tuli kirosana, meille se jota ulvoimme yöhön toivoen vastausta.
Kun löysimme sinut, sinä piilouduit. Kätkeydyit kuoreen, valepukuun.
Et halunnut kuunnella.
Nyt en voi kuin pyyhkiä katkeria, niin katkeria kyyneleitä kasvoiltani ja kirota nimeäsi.
Kirota itseäni, että en ollut tarpeeksi vahva. En ollut sinulle tarpeeksi hyvä.
Olin vain.. ihminen.
Minä katsoin suljettuja silmiäsi lähempää kuin olisi ollut luvallista, mutta sinä olit kaukana.
Toivoin, että heräisit. Toivoin, että pysyisit hiljaa.
Halusin, että lyöt minua. Halusin kuulla sinun ottavan viimeisen henkäyksesi.
Te ette ymmärtäisi, miten voisitte. Minä myin sieluni paholaiselle, eikä helvetissä ole tilaa enkeleille.
Tämä oli minun taisteluni. Minun jakamaton taakkani.
Te katsoitte minua vihaten, niin pettyneenä. Hyvä. Se teki kaikesta helpompaa.
Olin heikko, niin turhautunut.
Miten saattoi olla että elämäni, kaikki ne vihan täyttämät päivät, kuukaudet, vuodet, olivat valetta?
Verivalan, veljeni, hän piirsi kasvoihini antaen anteeksi itselleen. Maailmalle, armoa anomatta, särkyneiden sydämien alttarille hän nukahti.
Mitä olinkaan tehnyt?
Kaiken jätin, mitään en saanut. Katkeruus, hulluus, viha vertaistaan kamalampi poltti sisintäni, painajaiset, yöt yksinäiset herättivät todellisuuteen.
Olin vain.. ihminen.
Te huusitte, taistelitte, raivo silmissänne leimuten. Minua pelotti, en halunnut kuunnella sellaista.
Ystäväni, rakkaani, niin paljon teistä molemmista välitin.
Mutta sinä olit erityinen.
Sinä lähdit, jätit minut kyyneleet poskillani valuen pimeään. Luulin pystyväni estämään, kuinka väärässä olinkaan.
Me yritimme, yksin en olisi pystynyt. Halusimme sinut takaisin, emme voineet uskoa sinun lähteneen.
Kuvasi pöydälläni viilteli sydäntäni, sieluani, en voinut laittaa sitä laatikkoon.
Me uskoimme.
Minä toivoin, kädet rukoukseen ristittynä anelin iltaisin tähdiltä. Tule luoksemme. Pysy turvassa. Pidä huoli itsestäsi.
Vajosin polvilleni parvekkeelle suru kurkkua kuristaen. Miksi en pystynyt estämään sinua? Miksi olin niin heikko, pelkkä taakka muiden harteilla? Oliko väärin välittää sinusta niin paljon, että pettymysten jälkeenkin sinä lämmitit sisintäni kuin kynttilä pimeässä?
Olin sentään vain.. ihminen.
Minä yskin verta, yritin kammeta itseäni ylös runnellusta maasta.
Oli hiljaista, vain savu liikkui ilmassa kaiken yläpuolella.
En tuntenut vartaloani, en pystynyt liikkumaan. En tulisi enää nousemaan.
Verinen sotatanner edessäni, hämärän rajamailla maaten katselin näkymää surullista, kohtalon ivaamaa ja rakkauden raiskaamaa.
Sinä makasit liikkumatta maassa. Hän oli lähelläsi, nukkui unta iäistä viimeinen huuto kasvoilleen jäätyneenä.
Kirosin kyyneleet silmissäni kimaltaen kohtaloa, niin julmaa ja petollista, se oli voittanut meidät kaikki.
Se oli laittanut parhaat ystävät tappamaan toisensa.
Ketään ei säästetty. Kaikki oli poissa.
Ei tässä näin pitänyt käydä.
Omat heikkoutemme koituivat lopulta kohtaloiksemme, rakkaus, toivo, usko parempaan ja omaan päämääräämme. Ne nauroivat päin kasvojamme, sylkivät jalkoihimme.
Katuiko meistä kukaan mitään? Myönsikö kukaan olleensa väärässä?
Ei tietenkään.
Me olimme vain.. ihmisiä.
*****
Synkkäääää...... lD *dooom* En tiijä, pikku tauko sarkastisen ongelmateinin pääkopasta. Oikeasti, tämä video laittoi mut märisemään ja inspasi kirjoittamaan tarinan (kuten varmasti lyriikoista huomaa). TwT Vaikka sen juoni ei nyt ihan tähän sovikkaan, alku oli ihana. Katsokaa se. Se on hyvä. Ne jotka ei uskalla mennä suoraan linkistä, naputtaa sinätuupiin Only Human SasuSakuNaru. Silleen.
Jos joku ei tajunnu, nii eka pätkä on niinku Naruton, seuraava on Sasuken, kolmas Sakuran ja viimeisessä saa ite päättää kuka kertoo.
Ja stna mä en saa Sasukesta tarpeekseni nykyään.. Ihanaihanaihana. <3
Hyvää vappua kaikille! <3
Minun vereni. Sinun veresi. Veriveljeyden vahvistaen.
Minä lupasin, tuotin pettymyksen. Sydän huutaa, itkee ja vaikeroi, sinä lähdit taaksesi katsomatta.
Miten saatoit.
Luulin että merkitsimme sinulle jotakin, edes osan siitä mitä sinä meille.
Neljästä tuli kolme, minusta tuli puolikas.
Nimestäsi tuli kirosana, meille se jota ulvoimme yöhön toivoen vastausta.
Kun löysimme sinut, sinä piilouduit. Kätkeydyit kuoreen, valepukuun.
Et halunnut kuunnella.
Nyt en voi kuin pyyhkiä katkeria, niin katkeria kyyneleitä kasvoiltani ja kirota nimeäsi.
Kirota itseäni, että en ollut tarpeeksi vahva. En ollut sinulle tarpeeksi hyvä.
Olin vain.. ihminen.
Minä katsoin suljettuja silmiäsi lähempää kuin olisi ollut luvallista, mutta sinä olit kaukana.
Toivoin, että heräisit. Toivoin, että pysyisit hiljaa.
Halusin, että lyöt minua. Halusin kuulla sinun ottavan viimeisen henkäyksesi.
Te ette ymmärtäisi, miten voisitte. Minä myin sieluni paholaiselle, eikä helvetissä ole tilaa enkeleille.
Tämä oli minun taisteluni. Minun jakamaton taakkani.
Te katsoitte minua vihaten, niin pettyneenä. Hyvä. Se teki kaikesta helpompaa.
Olin heikko, niin turhautunut.
Miten saattoi olla että elämäni, kaikki ne vihan täyttämät päivät, kuukaudet, vuodet, olivat valetta?
Verivalan, veljeni, hän piirsi kasvoihini antaen anteeksi itselleen. Maailmalle, armoa anomatta, särkyneiden sydämien alttarille hän nukahti.
Mitä olinkaan tehnyt?
Kaiken jätin, mitään en saanut. Katkeruus, hulluus, viha vertaistaan kamalampi poltti sisintäni, painajaiset, yöt yksinäiset herättivät todellisuuteen.
Olin vain.. ihminen.
Te huusitte, taistelitte, raivo silmissänne leimuten. Minua pelotti, en halunnut kuunnella sellaista.
Ystäväni, rakkaani, niin paljon teistä molemmista välitin.
Mutta sinä olit erityinen.
Sinä lähdit, jätit minut kyyneleet poskillani valuen pimeään. Luulin pystyväni estämään, kuinka väärässä olinkaan.
Me yritimme, yksin en olisi pystynyt. Halusimme sinut takaisin, emme voineet uskoa sinun lähteneen.
Kuvasi pöydälläni viilteli sydäntäni, sieluani, en voinut laittaa sitä laatikkoon.
Me uskoimme.
Minä toivoin, kädet rukoukseen ristittynä anelin iltaisin tähdiltä. Tule luoksemme. Pysy turvassa. Pidä huoli itsestäsi.
Vajosin polvilleni parvekkeelle suru kurkkua kuristaen. Miksi en pystynyt estämään sinua? Miksi olin niin heikko, pelkkä taakka muiden harteilla? Oliko väärin välittää sinusta niin paljon, että pettymysten jälkeenkin sinä lämmitit sisintäni kuin kynttilä pimeässä?
Olin sentään vain.. ihminen.
Minä yskin verta, yritin kammeta itseäni ylös runnellusta maasta.
Oli hiljaista, vain savu liikkui ilmassa kaiken yläpuolella.
En tuntenut vartaloani, en pystynyt liikkumaan. En tulisi enää nousemaan.
Verinen sotatanner edessäni, hämärän rajamailla maaten katselin näkymää surullista, kohtalon ivaamaa ja rakkauden raiskaamaa.
Sinä makasit liikkumatta maassa. Hän oli lähelläsi, nukkui unta iäistä viimeinen huuto kasvoilleen jäätyneenä.
Kirosin kyyneleet silmissäni kimaltaen kohtaloa, niin julmaa ja petollista, se oli voittanut meidät kaikki.
Se oli laittanut parhaat ystävät tappamaan toisensa.
Ketään ei säästetty. Kaikki oli poissa.
Ei tässä näin pitänyt käydä.
Omat heikkoutemme koituivat lopulta kohtaloiksemme, rakkaus, toivo, usko parempaan ja omaan päämääräämme. Ne nauroivat päin kasvojamme, sylkivät jalkoihimme.
Katuiko meistä kukaan mitään? Myönsikö kukaan olleensa väärässä?
Ei tietenkään.
Me olimme vain.. ihmisiä.
*****
Synkkäääää...... lD *dooom* En tiijä, pikku tauko sarkastisen ongelmateinin pääkopasta. Oikeasti, tämä video laittoi mut märisemään ja inspasi kirjoittamaan tarinan (kuten varmasti lyriikoista huomaa). TwT Vaikka sen juoni ei nyt ihan tähän sovikkaan, alku oli ihana. Katsokaa se. Se on hyvä. Ne jotka ei uskalla mennä suoraan linkistä, naputtaa sinätuupiin Only Human SasuSakuNaru. Silleen.
Jos joku ei tajunnu, nii eka pätkä on niinku Naruton, seuraava on Sasuken, kolmas Sakuran ja viimeisessä saa ite päättää kuka kertoo.
Ja stna mä en saa Sasukesta tarpeekseni nykyään.. Ihanaihanaihana. <3
Hyvää vappua kaikille! <3
Kommentit (Lataa vanhempia)
Fuyu
- 2011-05-01 17:04:44
voi ei kuinka kaunista ;___; tykkäsin noista 'olin vain...ihminen'-kohdista paljon <3 siitä tuli niin sellai huojentunu mutta luovuttanu fiilis mikä loi tähän ihan älyttömästi syvyyttä. Jokaisesta noista pienestä kappaleesta ymmärsi kuka on kyseessä ja kirjoitustyylisi on ilmiömäistä! siis oikeasti kuinka tuollaista ei voilla ihailematta *menee nurkkaan nöyränä häpeämään* sopivan pitkä ja sopivan angst ^^
fem pistettä :>
fem pistettä :>
Mappi
- 2011-05-01 17:44:29
Aivan ihana. Hyvin meinas vedet tulla silmii... Mahtavasti ja hahmolle ominaisesti kuvailit noi kappaleet, oisin tajunnu ilma selvennystäki (:
Yhen virheen näin, Sasuken kappaleen viimesen lauseen sana "hullus", taitaa yks u puuttua? Ei haitannu kyllä yhtää lukemista, meni ihanasti eteepäi. Yleensä en angstista tykkää mut tää näitten kolmen ystävyys on yks niistä harvoista ♥
Toi video oli upee!! Ihana!! Tykkäsin nii paljo molemmista, tästä ja inspislähteestä (:
Hyvää vappua sullekki!
Yhen virheen näin, Sasuken kappaleen viimesen lauseen sana "hullus", taitaa yks u puuttua? Ei haitannu kyllä yhtää lukemista, meni ihanasti eteepäi. Yleensä en angstista tykkää mut tää näitten kolmen ystävyys on yks niistä harvoista ♥
Toi video oli upee!! Ihana!! Tykkäsin nii paljo molemmista, tästä ja inspislähteestä (:
Hyvää vappua sullekki!
Violetu
- 2011-05-01 18:03:22
Rakastuin noihin alkusointuihin tuolla, ihan mahtavia.
Veriveljeyden vahvistaen.--
suru kurkkua kuristaen.--
--painajaiset, yöt yksinäiset herättivät todellisuuteen.
Kaunista ja runollista, vaikka välillä saikin vähän miettiä, kenen näkökulmassa nyt oltiinkaan.
Ja sitten häiritsi vähän se, että olet laittanut lauseiden loppuun kaksi pistettä, vaikka niitä pitäisi olla joko yksi tai kolme, näissä tapauksissa kolme.
Mutta nuo alkusoinnut...<3
~Violet kiittää
Veriveljeyden vahvistaen.--
suru kurkkua kuristaen.--
--painajaiset, yöt yksinäiset herättivät todellisuuteen.
Kaunista ja runollista, vaikka välillä saikin vähän miettiä, kenen näkökulmassa nyt oltiinkaan.
Ja sitten häiritsi vähän se, että olet laittanut lauseiden loppuun kaksi pistettä, vaikka niitä pitäisi olla joko yksi tai kolme, näissä tapauksissa kolme.
Mutta nuo alkusoinnut...<3
~Violet kiittää
Aqua
- 2011-05-02 12:00:32
Ohhoh.. tästähän tuli ihan kylmät väreet. Tykkäsin kyllä tosi paljon.
samaa mieltä noiden edellisten kanssa ^^ annan 5 pojoa ehdottomasti.
samaa mieltä noiden edellisten kanssa ^^ annan 5 pojoa ehdottomasti.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste