Disclaimer: En omista Naruto-hahmoja vaikka kuinka tahtoisin, joten tyydyn kirjoittamaan omaksi ilokseni tätä :>

Luku 11: Don't confuse hate with jealousy.


Ovi avautui kellon tikityksen täyttämään asuntoon. Avaimet kilahtivat oven vieressä olleeseen kulhoon tuttuun tapaan ja niiden omistaja huokaisi tyytyväisenä. Jättäen oven sulkeutumaan itsestään mies käveli rauhallisesti suurikokoiseen keittiöönsä ja nappasi tasolta vodka-pullon mukaansa. Ylellinen, valkoinen sohva sai toimia hänen lepopaikkanaan, kun hän antoi lihastensa rentoutua huonekalun pehmeyttä vasten.

"En tiennytkään, että harrastat ihmisten asuntoihin murtautumista kirkkaassa päivänvalossa" mies totesi korkatessaan vodkansa. Toisella puolella huonetta tummanpunaiseksi maalattuun seinään nojaillut isokokoinen mies suoristautui hieman, mutta ei tehnyt muita eleitä. Sohvalla istunut punertavahiuksinen mies ähkäisi tyytyväisenä, kun vahvan alkoholin tuttu lämmin vaikutus alkoi nostaa päätään hänen sisällään.
"Pomo lähetti minut varmistamaan, että asiat sujuvat aikataulussa" synkkä mörinä vastasi seinän luota.

Keltaiset silmät avautuivat ja niissä ollut turhautuneen ja kyllästyneisyyden sekainen katse sai toisen miehen lihakset jännittymään hetkeksi.
"Sano sille pomollesi, että hoidan osani sopimuksesta kyllä moitteettomasti. Ja sano myös, että en tarvitse lapsenvahtia. Katsos kun yleensä lapsenlikat ovat päätyneet parin metrin syvyyteen multaan" punertavatukkainen uhkasi ennen kuin nosti kirkkaan pullonsuun takaisin huulilleen.
Painostava ilmapiiri oli tuntemattomalle miehelle lähtömerkki, joten tämä harppoi suurilla askelilla ovelle. Lähtiessään tummiin pukeutunut jätti kuitenkin jotain oven vierellä olleelle pöydälle avainkulhon viereen.

Häiriötekijän lähdettyä vodka-pullo tyhjeni tasaiseen tahtiin ja mairea virne oli ottanut vakituisen paikkansa punertavatukkaisen huulilla. Puoliunisiksi muuttuneet silmät kääntyivät vierellä olleeseen ikkunaan, jonka läpi näkyi kaupungin muut korkeat talot. Lunta satoi jälleen. Hieman väkinäisesti mies nousi mukavasta asennostaan ja käveli ikkunan luokse painaen otsansa sen viileää pintaa vasten. Väsymyksen läpi kuulsi pirullisuutta, kun hänen katseensa keskittyi pienen kaupungin vilinään.
"Odotahan vain pikku blondini. Pian olet kokonaan minun ja tulet pitämään siitä, vaikka sinua pitäisikin vähän taivutella" hän puhui itsekseen tyytyväisenä muistellen vain parin tunnin takaisia tapahtumia.

- - - - -

Naruton herättyä hän ensimmäisenä rekisteröi oksennuksen karvaan maun kipuavan suuhunsa. Vaaleahiuksinen poika pakottautui tokkurassa nopeasti ylös ja nosti käden suunsa eteen vaistomaisesti yrittäen pitää edellisen illan ramenin sisällään. Hän tunsi näkönsä pimenevän hetkeksi nopean nousun takia, mutta huimaus joka häntä kiusasi ei johtunut samasta syystä. Häntä kuvotti, pyörrytti ja yskitti todella paljon. Oltuaan varma, että hän ei oksentaisi Naruto laski kätensä syliinsä ja keskittyi ympäristöönsä.

Vaaleahiuksinen ei tarkalleen tunnistanut huonetta jossa oli tai sohvaa jolla hän oli levännyt, mutta hänellä oli hämäriä muistikuvia huoneeseen liittyen. Seinät olivat valkoiset ja hän näki toimistopöydän parin metrin päässä. Pöydän päällä ollut tietokone hurisi sen merkiksi, että se oli vielä päällä.
'Mitä minulle tapahtui? Viimeinen asia jonka muista on Sasori ja...'
Kauhu muodosti muistoillaan pyörteen hänen vatsaansa, kun hän muisti saamansa kosketukset. Ruskettunut käsi nousi hieman täristen koskettamaan niskaa ja Naruto veti henkeä kivusta reagoiden, kun hänen sormensa koskettivat haavamaista fritsua. Yllättäen vaaleahiuksinen pystyi jälleen tuntemaan ahdistelijansa huulet niskassaan ja liian väkinäiset kädet kehollaan. Hän yritti lukita mielensä eläviltä muistoilta, mutta sen miehen ääni ei jättänyt häntä rauhaan.

Nyt hän olisi todella halunnut oksentaa.

"Naruto, Luojan kiitos olet kunnossa" oven avannut Kushina melkein kiljahti ja riensi poikansa vierelle. Äidin turvalliset käsivarret sulkivat nuoren turhankin kovaan halaukseen ja Naruto tunsi kuinka hänen äitinsä suki hieman hänen vaaleita suortuviaan.
"En anna sille perverssille ikinä anteeksi. Jos hän koskee sinuun kerrankin vielä niin-"
"Anna olla, Kushina. Vahinko on jo tapahtunut ja nyt meidän pitäisi keskittyä auttamaan Naruto tämän yli" huoneeseen ilmestynyt Minato sanoi. Naruto kuuli isänsä äänessä huolen ja vihan, mutta hän tiesi että isä oli aina välillä järjen ääni. Niin oudolta kuin se kuulostikin.

Blondi työntyi kauemmas äitinsä ruumiista, mutta pysyi silti tämän halauksessa. Hän katsoi isäänsä ja sitten äitiään, jota näytettiin repivän vihan ja itkun välillä. Naruto ei itsekään osannut sanoa pitäisikö nyt huutaa vai itkeä. Hänen aivonsa tuntuivat olevan offline-tilassa. Ovesta astui vielä yksi ihminen tosin vähemmän kiirehtien kuin blondin vanhemmat.
"Tämä on minun syytäni. Jos en olisi jättänyt häntä autoon vaan ottanut heti mukaan...Naruto anna anteeksi" Sasorin anteeksipyytävä ääni kuului vain kuiskausta vähän vahvempana. Punatukkainen mies näytti siltä, että syyllisyys voisi hyvinkin tappaa hänet minä hetkenä hyvänsä, mutta Minato laski vain kätensä ystävänsä olkapäälle.

Naruto ei tiennyt mitä tehdä. Hän ei tiennyt missä oli tai miksi hänen vanhempansa olivat siellä ja minne hänen kimppuunsa hyökännyt mies oli kadonnut.
Tai milloin hän tulisi takaisin jatkamaan työnsä loppuun, kuten oli luvannut.

"Hän tulee vielä takaisin" Naruto sai vaikerrettua pienellä äänellä. Siniset silmät lasittuivat hetkeksi, kun muistot auton tapahtumista välkkyivät hänen mielessään. Jokainen muisto oli kuin neula iskettynä väkisin lihakseen. Miehen syvä ja vaarallinen ääni kaukui hänen korvissaan ja tajunta kamppaili lujasti palauttaakseen mieleensä missä hän oli kuullut sen aikaisemmin.
Ääni kuin itse Saatanan.

"Hän tulee vielä takaisin" hän sanoi toisen kerran ja kohtasi pelokkaalla katseella isänsä huolestuneet silmät. Käsivarret hänen ympärillään tiukensivat otettaan ja hän kuuli äitinsä rauhoitetun äänen kuiskaavan lupauksia, että hän ei joudu enää kokemaan mitään sellaista. Tärisevät kädet kiertyivät punahiuksisen naisen ympärille ja Naruto yritti kadota äitinsä halaukseen.
Blondi tunsi itsensä likaiseksi. Kuin hänen ihonsa olisi saastan ja kaiken muun paskan peitossa mitä maailmasta löytyi. Hän tunsi olevansa pieni ja rikottu. Naruto kuuli itsensä kiroavan tyttömäiseksi leimattua reaktiotaan mielessään.

Parin hetken päästä sisään astui jälleen uusi henkilö, mutta tällä kertaa Narutolle tuntematon. Miehellä oli ruskeat hiukset ja huulien välissä pitkä tikku. Tällä oli yllään poliisin univormu, josta blondi sai tukkoisilla ajatuksillaan pääteltyä olevansa poliisiasemalla.
"Jaa täällä ollaankin jo hereillä. Tiedän olevani ilkeä, mutta tahtoisin kysyä Narutolta pari pientä kysymystä tapahtuneeseen liittyen" poliisi puhui rauhallisesti antaen katseensa kiertää jokaisessa huoneessa olijassa, pysähtyen Narutoon.

Sasori poistui vähin äänin, kun poliisi aloitti pienen kuulustelunsa. Punahiuksinen opettaja huokaisi raskaasti poistuessaan poliisilaitoksen kellertävästä rakennuksesta ja suuntasi autonsa luokse.
'En ole varmasti ikinä pelästynyt niin paljoa' hän ajatteli muistojen virratessa hänen mieleensä kun vihreä kulkupeli osui hänen silmiinsä. Naruton tajuton ruumis hänen takapenkillään ei ollut sitä mitä hän oli odottanut näkevänsä palattuaan studiolta hakemaan nuorta. Muisto toi kylmätväreet pintaan.
"Siitä onkin pitkä aika, Sasori" punahiuksinen kuuli hänelle puhuttavan ja kääntyi katsomaan taakseen. Ruskeiden silmien katse muuttui astetta kovemmaksi, kun hän näki takanaan seisovan isokokosen miehen, jonka kasvoista näkyi vain pistävät vihreät silmät.
"Olisihan se pitänyt arvata, että Akatsuki on tämän takana. Mitä te oikein suunnittelette tekevänne Narutolle?" Sasori sanoi ja ansaitsi huvittuneen naurahduksen ensin puhuneelta mieheltä.

"Sitä minun ei tarvitse kertoa sinulle, vai kuinka?" välinpitämätön lause sai Sasorin sisällä vihan nousemaan, mutta punahiuksinen hillitsi itseään. Vaikka kaduilla ei liikkunutkaan paljon ihmisiä, hän ei halunnut nostattaa kohtausta heti poliisilaitoksen edessä. Ei ainakaan vielä.
"Miksi edes tulit tänne, Kakuzu? Kerjäätkö, että käyn käräyttämässä teidän organisaationne poliisille?" opettaja muunsi ääneensä uhkauksen sävyn ja risti käsivartensa vaistomaisesti. Hänen ruskeat silmät tutkivat edessään ollutta miestä ja Sasori tiesi, ettei hänen edellisellä lauseella ollut ollut paljoa vaikutusta.
"Entisenä jäsenenä kyllä tiedät mihin lavertelusi johtaisi vai eikö sinua enää huoleta Deidaran hyvinvointi?"

Ne viimeiset sanat saivat Sasorin sydämen sykähtämään kipeästi ja ruskeissa silmissä katse muuttui varautuneeksi. Alitajuisesti hänen kätensä puristi vastakkaista käsivartta ja hänen pohkeidensa lihakset jännittyivät.
"Mitä tulee täällä olooni syyhyn, sen sinä saat varmasti pääteltyä itsekin ajan kanssa. Nähdään myöhemmin, Sasori" isokokoinen mies sanoi möreällä äänellä, jonka jälkeen hän katosi punahiuksisen silmistä. Opettaja päästi pidättelemänsä henkäyksen ulos ja tunsi lihastensa rentoutuvan. Lumisade kostutti hänen hiuksiaan ja Sasori pyyhkäisi pari märkää hiussuortuvaa pois kasvoiltaan. Hän katsoi ajatuksissaan sitä paikkaa, jossa salaperäinen Kakuzu oli vähän aikaa sitten seisonut.
'Anteeksi, Naruto.'

- - - - -

Sasuken ei ollut onnistanut löytää etsimäänsä kuvaamataidon opettajaa. Tunnit olivat loppuneet jo siltä päivältä ja tummahiuksinen oli käyttänyt kaikki päivänsä välitunnit etsien Sasoria, mutta turhaan. Eikä blondistakaan ollut mitään näköhavaintoa koko loppupäivänä koulun käytävillä. Tummahiuksinen istahti sekoitettujen kurssien kerroksen yhdelle sohvalle ja huokaisi pienesti. Hän tunsi itsensä turhautuneen. Tunneilla hän ei ollut pystynyt keskittymään opetukseen, koska hänen ajatuksensa harhailivat aina Narutoon. Vaikka hän ei ikinä sitä kokonaan myöntäisikään, hän tiesi olevansa huolissaan kun äänekästä poikaa ei ollut kuulunut takaisin. Ja kadonnut opettaja, joka oli vienyt kyseisen pojan mukanaan, ei auttanut asiaa.

Hän nosti otteessaan olleen juomapullon huulilleen ja toivoi veden raikkauden vievän huoltaan pois. Sasuke huomasi itsensä hyväksyvän vähitellen sen, kuinka helposti Naruto oli murtautunut hänen muuriensa läpi tekemättä yhtään mitään erikoista. Silti hän ei voinut sanoa olevansa varma, mitä hänen pitäisi ajatella tai tuntea blondia kohtaan.
'Miksi elämän pitää olla näin vaikeaa teini-ikäisenä?' hän pohti ja kiersi sinisen korkin kiinni.
"Eikö sinun pitäisi olla jo kotona, Uchihan penska?" kuului tutun biologian opettajan ääni ylempää. Sasuke nosti katseensa pitkähiuksiseen blondiin, jonka otsahiukset peittivät toisen tämän sinisistä silmistä.
"Saako tuollainen terroristiopettaja puhutella opiskelijoita tuolla tavalla? Saat vielä joskus potkut, on se pommikokeiluistasi tai sitten epäammattimaisuudesta" Sasuke hymähti itsevarmasti ja soi biologian opettajalle haastavan katseen. Miksi jokaisen hänen tuntemansa sinisilmäisen blondin piti olla tarpeeksi tyhmiä langetakseen niin yksinkertaiseen ansaan, kuin pieni haaste?

"Jos tarkoitat sitä keittiön pommia niin se oli vahinko. Ei sen pitänyt räjähtää kouluaikana" Deidara korotti ääntään kai yrittäen vaikuttaa sen typerän kinastelun dominoivalta osapuolelta. Sasuken mielessä kävi uusi loukkaus, mutta hän pysäytti itsensä sanomasta mitään. Deidaran läsnäolo oli tarkemmin ajateltuna ihan hyödyllistä, kerrankin.
"Tiedätkö missä Sasori on? Hän vei työparini jonnekin eikä heistä ole kuulunut sittemmin."

Pitkähiuksinen opettaja katsoi hetken tummahiuksista pöllästyneenä, mutta vastasi kuitenkin.
"Taitaa olla enemmänkin kuin työpari, jos sinä kaikista ihmisistä näytät huolestuneisuuttasi. Tietääkö isoveljesi jo, että pikku Sasuke on löytänyt poikaystävän?" blondi kiusoitteli virnistellen. Opettajan ego kasvoi hieman, kun hän huomasi kiusoittelunsa vaikuttavan nuoreen Uchihaan odotettua enemmän.
"J-jos nyt vaan vastaat saamaasi kysymykseen, sen sijaan kuin ahdistelet opiskelijoita heidän yksityiselämästään."

"Eli myönnät olleeni oikeassa?"

"En!"

"No, aina kannattaa yrittää," blondi naurahti tyytyväisenä ennen jatkamistaan, "mutta tosiaan Sasori soitti minulle hetki sitten ja hän oli vain käymässä Namikaze Minaton studiolla viemässä yhden taulunsa sinne. Sinua kuitenkin varmaan kiinnostaa eniten se, että matkaan tuli pari mutkaa."
Sasuke soi opettajalle kysyvän katseen ja Deidaran vakavuuden takia hänen sisällään alkoi hälytyskellojen sointi. Deidara kun oli kaikkea muuta kuin vakava.
"Suosittelisin kysymään yksityiskohtia Narutolta itseltään. Sen verran herkkäluontoinen asia, etten viitsi juoruta enempää."

- - - - -

Kushina ja Minato katsoivat pöydän toisella puolella istuvaa poikaansa huolestuneina. Blondin kokema shokki näytti vieneen tämän ruokahalun ja äiti oli huolestunut entisestään, kun Naruto ei ollut koskenut rameniinsakaan. Poika vain tuijotti kuppinuudeleita edessään ja näytti miettivän jotain kuumeisesti.
"Naruto, yrittäisi syödä edes vähän" Minato sanoi lopulta rohkaisevasti. Nuorempi blondi katsahti pienesti isäänsä, mutta pudisti sitten päätään.
"Se tulee kuitenkin vain ylös. Ei kannata" hän lausui heikosti ja tärisytti jalkaansa pöydän alla hermostuneena.

Poliisin kuulustelu ei ollut edistänyt mitään, koska Naruto ei ollut osannut edes kuvailla hyökkääjäänsä kun eihän hän ollut nähnyt tämän kasvoja. Vain saanut tuntea käsien ja huulien kosketuksen sekä kuulla petokissan tavoin kehräävän, tyytyväisen äänen. Häntä puistatti jälleen ja kevyesti Naruto pudisti päätään karkottaakseen muistot äkkiä pois. Hänen vanhempansa katsoivat toisiaan neuvottomina, kuin etsien toisistaan vastauksia kuten he olivat monesti ongelmatilanteissa tehneet. Nyt ratkaisua vain ei tuntunut löytyvän kummaltakaan.

Ovikellon hätäinen sointi rikkoi painostavan tunnelman. Minato nousi paikaltaan katsoen sivusilmällään poikaansa, jonka reaktio oli odotetusti hieman säikähtänyt. Minato poistui keittiöstä ja meni avaamaan lyhyen käytävän päässä ollutta ulko-ovea. Vaaleahiuksinen mies katsoi yllättyneenä lumisessa ulkoilmassa seisovaa nuorta, joka hengitti raskaasti sen merkiksi että tämä oli todennäköisesti juossut pitkän matkan.
"Sasuke, mikä sinut tänne toi?" Minato kysyi. Tummahiuksinen nielaisi yrittäessään kostuttaa kiivaasta hengityksestä kuivunutta kurkkuaan ja katsoi ystävänsä isää.
"Tulin katsomaan Narutoa. Kai hän on täällä?"

"On toki, mutta en tiedä onko tämä ihan hyvä aika" Minato epäröi.

"Päästä hänet vain sisään" käytävään ilmestynyt Naruto sanoi. Tämän isä kääntyi katsomaan poikaansa kysyvästi, kun hän oli kuullut tämän käyttävän voimakasta ja melkeinpä normaalia äänensävyään. Vanhempi nyökkäsi silti pojalleen ja siirtyi antaen Uchihalle tilaa tulla sisään.
Poikien kadottua yläkertaan Naruton huoneeseen Minato ja Kushina jäivät katsomaan hetkesi portaikkoon.
"Olikohan ihan fiksua päästää Sasuke sisään nyt?" Kushina kysyi mieheltään tarttuessaan kevyesti tämän paitapuseron vaatettamaan käsivarteen. Minato katsoi vaimoaan ja hymyili heikosti tälle.
"Se nähdään kohta. Jos tämä oli huono idea niin sieltä kuuluu mahdollisesti kohta huutoa."

Naruto sulki huoneensa oven rauhallisemmin kuin yleensä ja kääntyi sitten katsomaan Sasukea. Tummahiuksinen poika oli asettunut mukavasti istumaan sängyn viereen tutulle paikalleen, jossa hän oli tehnyt jo pari kertaa heidän lopputyötään. Hän nojasi takanaan olevaan sänkyyn ja viittoi blondia tulemaan lähemmäksi, vierelleen. Sitä ennen Naruto kuitenkin sytytti huoneeseensa valot, koska ulkona oli talven takia jo pimeää eikä luonnonvaloa ollut nimeksikään.
'Tietääköhän hän? Mutta kuka olisi kertonut? Ei, ei hän tiedä. Eikä hän saakaan tietää..en kestäisi sitä jos hän tietäisi jonkun koskeneen minua niin' hän arpoi mielessään ja istui mukavan välimatkan päähän ihastuksestaan. Siniset silmät eivät tohtineet katsoakaan Sasukea kuin hän pelkäisi tummahiuksisen näkevän totuuden vain pelkällä katseellaan.

He viettivät hetken hiljaisuudessa, Naruto mattoaan katsellen ja Sasuke tutkien pariaan. Blondin silmät eivät kertaakaan edes hetkeksi katsoneet häneen, vaikka tämä yleensä vilkuili Sasukea tuon tuosta. Naruto näytti sulkeneensa itsensä vielä syvemmälle itseensä, kuin aikaisemmin.
"Kuulin, että olitte viemässä Sasorin taulua isäsi studiolle, mutta matkaan oli tullut mutkia. Tarkalleen mitä mutkia, jos olet noin järkyttynyt" tummahiuksinen aloitti. Hänen rauhalliset sanansa upposivat Narutoon kuin kuuma veitsi voihin ja sai blondin jännittymään. Miksi Sasuken piti nähdä hänen naamionsa läpi yhdellä vilkauksella?
"En tiedä mitä tarkoitat. Veimme taulun sinne ja lähdimme pois. Siinä se" Naruto yritti vakuuttaa ihastustaan puhumalla vahvasti.

Sasukella ei kuitenkaan ollut aikomustakaan uskoa blondia.
"Miksi sitten teistä kumpaakaan ei näkynyt koulussa loppupäivänä? Te lähditte vasta ruokatunnilla eli ainakin kolme oppituntia jäi sinulta väliin. Mitä oikein tapahtui?" hän sanoi ja katsoi Naruton vältteleviä silmiä päättäväisenä. Jos hän ei sallisi itselleen olevansa huolestunut, hän voisi sallia olevansa utelias. Blondi pysyi kaikesta huolimatta vaiti ja käänsi päätään estääkseen näkevänsä sivusilmällä Sasuken painostavan katseen.

Tosin se pieni liike oli Naruton kannalta virhe, koska tummahiuksinen näki silloin hänen paitansa kauluksen alta pilkottavan fritsun. Nopealla liikkeellä Sasuke siirtyi aivan Naruton vierelle ja tarttui kaulukseen vetäen sen sivuun, jotta hänen tummat silmänsä näkivät suuren ja verestävän merkin ruskettuneella iholla. Blondi sätkähti äkkinäisen liikkeen ja virheensä takia, joten hän yritti päästä kauemmas Sasuken luota. Hänen kätensä nousi peittämään fritsua ja siniset silmät katsoivat pelästyneinä tummiin silmiin, joihin alkoi syttymään viha.
"Mitä se opettaja teki sinulle?!" Uchiha lopulta huudahti. Naruto säpsähti kovaa ääntä ja hän aukoi suuta epäröiden.
"Menen ja kuristan sen nukkemaanikon" Sasuke tiuskahti matalalla äänellä ja tämän mustat silmät paljastivat nuoren olevan tosissaan. Ennen kuin Naruto pystyi sijoittamaan ajatuksensa järjestykseen, hänen suunsa avautui puhumaan:
"Sasori ei tehnyt minulle mitään vaan joku muu!"

Naruto loksautti suunsa pian kiinni, mutta tiesi vahingon jo tapahtuneen. Hänen shokista sekavat aivonsa eivät toimineet rationaalisesti ja nyt hän oli lipsauttanut juuri sen ulos minkä oli vannonut pitävänsä sisällään.
'Miksi olen näin tyhmä? Nyt Sasuke inhoaa minua ja jättää minut taas jälkeensä.'
Sasuken mielessä Naruton hylkääminen tai inhoaminen olivat kuitenkin viimeisiä listalla. Tummat silmät tutkivat järkyttyneen blondin liikkeitä ja hänen raju otteensa toisen paidan kauluksesta höllentyi hieman.
"Kuka? Mitä hän teki sinulle?" Sasuke sanoi varmistaen, että hänen äänensävynsä pysyi mahdollisimman rauhallisena. Hän ei halunnut järkyttää Narutoa enää yhtään enempää.

Blondi vältteli jälleen hänen katsetaan, joka sai vanhemman nuoren turhautumaan vähän.
"Naruto, kerro minulle mitä se kusipää teki sinulle. En minä tuomitse sinua, jos sitä ajattelet" hän yritti vakuuttaa, mutta Naruto ei vieläkään suostunut katsomaan häntä. Sasuke huokaisi ja nosti molemmat kätensä blondin poskille ja käänsi tämän kasvot itseään päin yhdellä sulavalla ja yllättävällä liikkeellä. Naruton sinisiin silmiin oli alkanut nousemaan kyyneleitä ja Sasuke tunsi jälleen vatsansa pohjan kääntyvän pienelle notkalle.
"Lupaan, etten huuda tai ylireagoi enää joten kerro minulle. Satuttiko hän sinua?"
Naruto pudisti päätään vastaukseksi. Siniset silmät tekivät kaikkensa, etteivät ne katsoisi mustiin silmiin ihan pienen välietäisyyden päässä.

"Uhkailiko hän sinua?"

Jälleen päänpudistus ja Sasuken päähän nousi vielä yksi kysymys. Tosin hän huomasi toivovansa, että hän saisi saman vastauksen siihenkin. Madaltaen ääntään entisestään Sasuke puhui varoen:

"Ahdisteliko hän sinua seksuaalisesti?"

Kyyneleet putosivat sinisistä silmistä ruskettuneille poskille, kostuttaen lopulta Sasuken kämmenien vaalean ihon. Naruto sulki silmänsä ja toivoi jälleen katoavansa maailmasta. Hän ei pystynyt nyökkäämään tai pudistamaan päätään kiistääkseen kaiken. Hän tunsi poskillaan olevien käsien jännittyvän ja painavan ihoaan aavistusta enemmän.
"Anna anteeksi" blondi sanoi huomaamattaan ja painoi päätään enemmän lattiaa kohti. Sasuke antoi käsiensä levätä parinsa poskilla, kun uusi informaatio upposi hänen päähänsä. Ohimoille nousi jälleen päänsäryn jyskytys, mutta hän yritti sivuuttaa sen mielestään.
"Anna anteeksi" hän kuuli Naruton nyyhkyttävän äänen toistavan.

Suuttumus, viha ja inho tuntematonta tekijää kohtaan täytyi myös sivuuttaa. Sasuke teki liikkeen nostaakseen pitelemiään kasvoja ylös päin, mutta Naruton vastustellessa hänen oli puhuttava:
"Naruto ei sinun tarvitse tai pidä pyytää anteeksi, joten katso minua."
Blondi nosti epäröiden kyyneleisen katseensa tummahiuksiseen ja Sasuke tunsi näkymättömän käden kuristavan sydäntään.
"M-miksi et vihaa minua? Olen kuvottava ja likainen. Se mies merkitsi minut...enkä pystynyt edes estämään sitä tapahtumasta. Ei täysi-ikäisen miehenalun pitäisi olla näin heikko ja nytkin käyttäydyn kuin mikäkin nainen" Naruto sanoi hiljaa kyyneleiden yhä pudotessa tämän kasvoille. Sasuke ei pystynyt estämään pientä virnettä, joka teki tiensä hänen huulilleen.
"Et sinä ole heikko ja reaktiosi on ihan ymmärrettävä. Ihmisen seksuaalinen yksityisyys on herkkä asia ja joku inhottava perverssi juuri rikkoi omaasi. Sinulla on kaikki oikeus itkeä ja vaikka huutaa jos huvittaa" tummahiuksinen vakuutti katsoen syvälle sinisiin aaltoihin.

Naruto katsoi hämmentynein silmin takaisin Sasuken huojentavasti virnisteleviin kasvoihin ja nielaisi järkytystään kurkusta alas.
"Ei sinun silti tarvitse sääliä minua" hän sanoi hiljaa ja laski katsetaan alas.
"Sääli ja välittäminen ovat täysin eri asia, Naru" Sasuke vastasi ja nosti jälleen Naruton kasvot häneen. Sen enempää miettimättä Sasuke nojautui eteenpäin ja painoi huulensa kyynelistä suolaisille huulille. Vaaleista käsistä toinen irtautui ja kiertyi blondin hartioille, kun tummahiuksinen suuteli toista nuorta lohduttavasti. Yllätyksen verhouduttua nautinnon ja huojentuneisuuden usvaan Naruto sulki kyyneleiset silmänsä ja antoi itsensä vastata saamaansa hellyydenosoitukseen. Hänen tärisevät kätensä asettuivat Sasuken olkapäille ja tummahiuksinen tunsi sormien tarttuvan mustan paitansa kankaaseen.
'Mitä ihmettä olet tekemässä, Sasuke?! Miksi suutelet tuota! Heti irti nyt!' Sasuken päässä asunut sivuääni riehui ja huusi. Tummahiuksinen näykkäisi kevyesti parinsa alahuulta ja hän tiesi ettei takaisin tainnut olla enää paluuta.
'Ole hiljaa.'

- - - - -
A/N: voi huoh!!!! 8½ tuntia non-stop kirjoitusta ja tässä tämä on! Mulla siis pamahti kannettava torstai iltana(olen dataillut kaverien koneilla..), mutta onneksi mun kaksi ihanaa kaveripoikaani (kiitos <3) saivat tämän eilen myöhään toimimaan formatoinnilla. Tosin se tarkoitti sitä että mun tiedostoja ei voitu pelastaa..eli jouiduin kirjottaa KOKO LÄHES VALMIIN osan uusiksi...mutta teidän takianne minä kirjoitin ja kirjoitin ja pakotin itseni kirjoittamaan. Paree olla tyytyväisiä saakeli XD

jos tapahtumat etenee liian nopeasti tässä luvussa niin minä sanon what ever, koska ei sitä ikuisesti voi vitkutella :'D ja toi viimenen lause oli tarkotettu sille inhottavalle sivuäänelle, jos joku ei ymmärtänyt :3

Edelleen: kommentit ovat kirjoituksen kannalta tärkeitä.  Jos te ette osoita tälle huomiota (sanallisesti, ei pelkin pistein!) niin minä suutun ja kostan olemalla kirjoittamatta. Kyllä, olen julma mutta niin olette tekin jos ette kommentoi >:3