Disclaimer: Mina ei omista Naruto hahmot :)

Luku 13: I know you're a sucker for marvelous me.



Pöydällä olleen vihkosen valkoiset sivut olivat täyttyneen hutiloiduista muistiinpanoista ja sana, jota hän oli kirjoittanut oli nyt keskeneräinen. Harmaahapsinen, vanha miesopettaja puhui luokan edessä monotonisella ja hiljaisella äänellä brittiaksentilla. Tyttöporukka supisi juoruja luokan toisella puolella.
"No niin, nyt on parasta sitten olla tyytyväinen" tuttu negatiivinen ääni saarnasi Sasuken pään sisällä. Ulkoapäin katsottuna nuoren tummahiuksisen olisi luullut keskittyvän vähintäänkin tylsään englannin tuntiin, mutta tämän mielessä oli jotain ihan muuta kuin monimutkaiset pilkkusäännöt.
Naruton yllättyneet kasvot olivat piirtyneet hänen mieleensä voimakkaasti eikä Sasuke voinut estää pienen, huvittuneen hymyn nousua huulilleen.
'Vähemmästäkin olen tyytyväinen' hän vastasi mielessään sille puolelle itsestään, joka yritti vielä löytää tietä ulos tästä.

Värinä farkkujen taskussa toi hänet takaisin luokkahuoneen tylsän harmaaseen todellisuuteen. Hän kääntyi katsomaan seinäkelloa ja huomasi tuntia olevan jäljellä enää vartin verran. Kuusikymmentä minuuttia kului yllättävän nopeasti ajatuksien sokkeloissa juostessa. Sasuke kaivoi kännykkänsä taskustaan mahdollisimman huomaamattomasti ja avasi saamansa viestin.
Mitä teet koulun jälkeen? Asioita jäi vähän epäselväksi, joten olisi kiva jutella
-Naruto
'Arvelinkin sen idiootin olevan vielä täysin pihalla siitä mitä tapahtui' hän hymähti mielessään ja kirjoitti nopeasti vastauksensa lähetettäväksi hämmentyneelle blondille.
"Mikäs sai jääprinssin kuoren sulamaan?" tummatukan vieressä istunut tyttö kuiskasi ilveillen. Tällä oli vaaleat hiukset sidottuina neljälle ponihännälle ja tummanvihreät silmät sekä poikamainen vaatetus.
"Ei taida olla sinun asiasi, Temari" Sasuke kuiskasi vastaukseksi ja kohdisti katseensa luokan edessä jupisevaan opettajaan.

"Äh, älä ole noin tylsä. Olit pentuna paljon söpömpi. Muistatko: silloin kun olit vielä mukava?" tyttö hänen vierellään naurahti jälleen ja potkaisi häntä vitsaillen jalkaan.
Sasuke mulkaisi Temaria sivusilmällä ja hymähti turhautuneesti.
Viimeinen vartti kului tavalliseen tapaan  hitaasti, mutta kellon lyödessä tasaa opiskelijat pakkasivat tavaransa ennätysvauhtia ja purkautuivat pois luokkahuoneesta.
"Sasuke, tulisitko tänne hetkeksi?" oven suuhun tupsahtanut Kakashi huudahti verkkaisesti tavaroitaan keräävälle pojalle.

Tummahiuksinen katsoi outoa luokanvalvojaansa kysyvästi ja käveli tämän luokse luokan alaosaan muiden jo lähdettyä.
"Olisi asiaa siitä sinun ja Naruton lopputyöstä. Teiltä puuttuu vielä raportti työn kulumisesta ja muistuttaisin, että palautus on huomenna" harmaahiuksinen luokanvalvoja sanoi ja Sasuke epäili miehen virnuilevan hänelle sen oudon mustan maskinsa alta.
"Palautan kyllä osani ajoissa kuten aina" nuori vakuutti ja teki lähtöään, kunnes luokanvaljojan käsi pörrötti hieman hänen tummia hiuksiaan.
"Muistahan kertoa isoveljellesi ajoissa, että sait poikaystävän" Kakashi naurahti kiusoittelevasti ja siirsi kättään sopivasti väistääkseen Sasuken huitaisun.
"Mistä ihmeestä sinä jo nyt tiedät?!" Uchiha kysyi yllätyksestä kovalla äänellä ja tunsi ärtymyksen sisällään, kun harmaahiuksinen mies näytti yhä virnuilevan sen kirotun kankaanpalasen alta.
"Älä aliarvioi informaatioverkostoani" mies rallatteli jättäen sitten Sasuken omaan rauhaansa.

Tummahiuksinen haroi hiuksiaan turhautuneena ja poistui luokasta käytävien vilinään. Hän näki sivusilmällään ikkunasta satavan lumen ja koulun vieressä ollut metsä oli täysin valkoinen. Talvi kävi koko ajan kylmemmäksi ja lumimyrskyistä oli tavalliseen tapaan tullut monta varoitusta. Pahimmillaan ne voisivat viedä hengen.
"Varo vaan vielä eksyt ajatuksiisi" Gaaran tuttu monotoninen ääni kuiskasi aivan hänen korvansa juuressa ja Sasuke hätkähti yllättäneestä hengityksestä.

Punapäinen nuori hymyili huvittuneena ja tämän olalla roikkunut punertavanruskea laukku tipahti lattialle.
"Jos siskoasi etsit niin hän meni jo jonnekin" Sasuke tuhahti yhä korvaansa suojellen.
Temari oli Gaaran isosisko, mutta tämä oli joutunut käymään ensimmäisen lukiovuoden uudestaan jostain tuntemattomasta syystä, joten siksi tyttö oli vielä valmistumista vailla.
"En minä Temaria etsi, vaan sinua. Sinä ja Naruto seurustelette nyt vai mitä?"
'Mistä hitosta nämä friikit oikein saavat tietää kaiken näin nopeasti?'
"Mistä niin päättelet?" Sasuke kysyi ja yritti päästä keskustelussa niskan päälle.

"Olisit nähnyt hänet äskeisellä biologian tunnilla. Pikku blondi oli niin pihalla ettei edes Deidaran kuuluisa liidunheitto herättänyt häntä. Ja se sentään napsahti ihan keskelle otsaa" Gaara hymähti virnistäen nostaessaan pudonneen laukkunsa verkkaisesti takaisin olalleen.
"Piti vain varmistaa, että oletukset osuivat oikeaan you know."
"Ja nyt kun olet varmistuksesi saanut niin jätät Naruton rauhaan" Sasuke vastasi tylysti ansaiten kylmän tuijotuksen punapäältä. Tämä kuitenkin piti pienen hymyn huulillaan.
"Toki. Niin kauan pysyttelen kaukana, kun näen että teillä menee hyvin. Jos ei mene niin...no, sanotaanko näin että et ole ainoa joka osaa luikerrella sen blondin läheisyyteen. Tarkemmin huulien läheisyyteen."

Niiden sanojen jälkeen punatukkainen punkkari käveli tyynesti hämmentyneen Sasuken ohi ja käveli ihmistungoksesta selvittyään alakertaa kohti.
'Mitäs hittoa tuo nyt tarkoitti?' tummatukka kysyi mielessään ja vilkaisi yläpuolellaan roikkunutta kelloa. Seuraava tunti alkaisi jo viiden minuutin kuluttua. Päivän viimeinen tunti oli aina se hitain ja tuskallisin.

- - - - -

Keskustassa Itachi heräsi vasta pitkiltä yöuniltaan. Vanhempi Uchiha venytteli jäseniään peiton alla ja taisteli vielä hetkisen verran todellisuutta vastaan. Yliopiston hyviin puoliin kuului se, ettei joka päivä ollut luentoja joten ympäri viikkoa saattoi nukkua pitkään omassa rauhassa. Hän nousi huojuen istumaan ja haroi yön aikana sotkeutuneita hiuksiaan selvemmiksi haukotellen makeasti.
"Sasuke tulee varmaan ihan kohta koulusta...pitäisiköhän pyöräyttää jotain sapuskaa?" hän puhui itsekseen katsottuaan digitaalisen herätyskellonsa sinisiä numeroita.

Päästyään mukavasta sängystään ylös Itachi käveli alakertaan keittiöön pelkissä harmaissa yöhousuissaan. Hiilen harmaat silmät katselivat ympärilleen tyhjinä ja hän huokaisi hiljaa.
'Täällä olisi paljon parempi olla, jos äiti voisi olla täällä' Itachi ajatteli apeana, mutta korvasi surumielisen ilmeensä pian pienellä hymyllä.
"Ei parane surkutella" hän puhui tyhjälle asunnolle ja käveli keittiöön.
Parkettilattia oli lämmin hänen paljaita jalkapohjiaan vasten.

Ikkunan liepeillä sijainnut puhelin pirahti äkisti soimaan rikkoen asunnon heiveröisen hiljaisuuden. Itachi sulki avaamansa kaapin oven ja käveli kahvijauhepussi kädessään pirisevän laitteen luokse.
"Haloo?" tummahiuksinen vastasi tuttuun tapaansa. Hymy piirtyi hänen kasvoilleen, kun Itachi kuuli linjan toisesta päästä puhuvan, tosin heikon, naisäänen.
"Minulla menee ihan hyvin, äiti...Joo, myös Sasukella on kaikki kunnossa...Ruoasta ei ole pulaa ja elämä rullaa...Tosin viimeaikoina nuorimmaisellasi on ollut erinäisiä kiireitä ja lyön vaikka vetoa, että riemastut kun kuulet."
"Älä poika pidä sairasta äitiäsi jännityksessä vaan kerro" utelias naisääni hihkaisi vähän särisevän linjan päästä.
"Naru on tullut takaisin elämäämme."

Siinä vaiheessa Itachin oli pakko vetää luuria kauemmas korvastaan, kun hän kuuli Mikoton äänekkään ja iloisen kirkaisun.

- - - - -

Kylmyys sai Naruton aivastamaan. Hän nosti oranssia, neulottua kaulaliinaansa ylemmäs ja niiskutti hieman. Hän nojasi sillä hetkellä koulun ulkoseinään ja tuijotteli porteilla lumipalloja heitteleviä poikia, jotka näyttivät palanneen vähintään kymmenen vuotta lapsuuteen. Hän tunsi kangaskenkiensä läpi tunkeutuvan kylmän kosteuden, joka sai varpaat käpertymään lämmön toivossa. Naruto katsahti vasemmalle nähden Hinatan ja Kiban poistuvan koulun sivuovesta käsikädessä. Hän hymyili näylle, joka huokui täyttä onnellisuutta jonkun kanssa olemisesta.
"Olisit voinut odottaa sisälläkin, idiootti" Sasuke sanoi sarkastisesti ja puisteli juuri laskeutuneita hiutaleita pois vaalealta päälaelta. Siniset silmät kääntyivät katsomaan tummaan, loputtomaan katseeseen ja Naruto tunsi poskiensa lämpenevän hieman.
'Voinko ikinä olla Sasuken kanssa niin kuin Kiba kykenee olemaan Hinatan kanssa?'

He lähtivät kävelemään kohti kaupungin keskustaa lumisateen yltyessä hieman. Naruton hermostuneisuus suli keskustelun edetessä kokonaan pois ja hetkeksi hän jo kerkesi unohtaa varsinaisen syyn miksi hän oli kutsunut tummahiuksisen mukaansa koulun jälkeen.
Keskustassa he etsivät käsiinsä pienen, juuri avajaisistaan selvinneen kahvilan pääkadun kupeessa. Sisällä soi kevyt jazz- ja rock-musiikki mikä kävi yksiin lämminhenkisen sisustuksen kanssa. Seinät olivat maalattu kaikilla suklaan sävyillä ja tummien pöytien ääreen saattoi istua lämpimän persikan värisille penkeille.
Naruto istui ikkunan kylmyydestä kaukana sijaitsevaan nurkkapöytään ja riisui mielihyvin kylmän talvitakkinsa. Lämpötilan nopea vaihdos sai hänen ihokarvansa nousemaan hetkeksi pystyyn, kunnes hän tottui huoneen lämpöön.

"Otin varmuuden vuoksi sinulle tavallisen kahvin. Toivottavasti juot sen maidon kanssa" Sasuke sanoi saapuessaan pöytään heidän juomiensa kanssa. Naruto tyytyi nyökkäämään vastaukseksi ja otti heti ison kulauksen kuumasta kofeiinijuomasta. Siniset silmät katsoivat samalla omaa päälystakkiaan riisuvaa Sasukea ja Naruto huomasi nolostuvansa jälleen.
Miten hänen pitäisi aloittaa keskustelu?
"Mistä tiesit, että juon kahvini makeana?" hän erehtyi kysymään aivan ajattelematta. Sasuke katsoi Narutoa parin sekunnin ajan kysyvästi ja blondi tunsi tämän seuraavien sanojen sytyttävän kipinöitä hänen vatsansa pohjaan:
"Kun sinua on katsonut pidemmän aikaan niin selvittää helposti mistä tykkäät."

Naruto tunsi itsensä hymyilevän puhtaasta ilosta pitkästä aikaa. Hänen edessään ollut tummaverikkö tosin katsoi häntä kummaksuen ja taisi heittää jonkinlaisen sarkastisen kommentin ilmaan, mutta blondi ei jaksanut välittää siitä.
"Tämä kaikki vain kävi aika nopeasti. Siis: ensin vihaat minua, sitten jollain ihmeen kaupalla pääsen tekemään lopputyötä kanssasi ja hups, nyt meillä on parisuhde meneillään" Naruto sanoi hymynsä laantuessa ja hän katsoi hiljaisen Sasukeen silmiin jatkaessaan ",tahdon vain tietää miksi? Miksi yhtäkkiä haluat kokeilla tätä? En edes tiennyt että olisit homo."
Sasuke katsoi vakavana kysymyksiä suoltavaa nuorta ja antoi käsiensä lämmitellä mustan kahvimukin kylkiä vasten.

"En minä koskaan sinua vihannut. Varmaan olen sanonut sen aikaisemmin, mutta en vain osannut suhtautua sinuun. Kun opin tuntemaan sinua, niin huomasin ajattelevani sinua koko ajan. Tahdoin puhua kanssasi, olkoon se sitten ties mistä, ja pian en halunnut enää ajaa sinua pois elämästäni. Ei siihen tarvita syitä, että miksi ihastuin sinuun koska tunteet eivät seuraa järkeä. Ja muuten, olen kyllä homo mutta en pidä olennaisena että minun pitäisi mainostaa sitä ympäriinsä. Vaikka se olisikin tehokas tapa hätistää fanitytöt muualle."

Sasuke kurotti kättään koskettamaan Naruton kahvimukia piteleviä sormia.
"Pyysin kevyttä ja avointa suhdetta ihan sen takia, että minulla on paniikkihäiriö. Liian radikaalit ja äkilliset muutokset tekisivät vain hallaa meille, enkä tahdo sitä. Ymmärrätkö nyt mitä ajan takaa?" Tumma katse porautui Naruton tietoisuuteen ja hän tunsi sormiaan koskettavan käden viilenevän. Hän työnsi ujouden pois ulottuviltaan ja vastasi vakavaan katseeseen.
"Eli siis olet kuitenkin tosissasi? Mutta otetaan vaan hitaasti?"
"Ei liian hitaasti, mutta ei turhan nopeasti" Sasuke hymyili vastaukseksi.

Sasuken kännykkä valitettavasti pilasi hyvän tunnelman soinnillaan. Tummahiuksinen kurotti farkkujensa taskussa olevan laitteen jupisten jotain epämääräistä henkensä alta. Itachin nimen vilkkuminen näytössä ei parantanut asiaa.
"Mitä nyt?" tummahiuksinen vastasi turhankin tylysti.
"Voisit nyt edes vastata rakkaalle isoveljellesi kunnolla...no, kuitenkin: äiti soitti tuossa pari hetkeä sitten ja kyseli sinusta. Voisit käydä siellä tänään, koska hän on harvinaisen pirteässä kunnossa ja ota Naru mukaasi. Saatoin lipsauttaa jotain siihen suuntaan, että teillä menee hyvin" Itachin loppupuolelle ivalliseksi muuttuva ääni puhui toisesta päästä.
Nuorempi Uchiha vilkaisi täysin tietämätöntä poikaystäväänsä ja jäi hetkeksi miettimään.
"Miten vain. Käyn siellä vielä tänään. Oliko vielä muuta?"
"Ei nyt ainakaan. Kotona odottaa sitten pastaa, joten älä vie Narua ravintolaan treffeille. Ja jos pääsette pidemmälle niin muista käyttää kondom-"

'Kuinka nopeasti uutiset oikeasti liikkuvat outojen ihmisten keskuudessa?!' Sasuke huusi mielessään katkaistuaan tilanteesta selvästi kaiken ilon ottavan isoveljensä puhelun.
"Mitä Itachi-niisanilla oli asiaa?" kahvinsa loppuun juonut Naruto kysyi.
"Hän pyysi, että käyn vierailemassa äidin luona. Hän on ollut jo vuoden sairaalassa rintasyövän pahennuttua" tummahiuksinen vastasi pistettyään häirikkölaitteensa takaisin taskuunsa.
"Haluatko, että tulen mukaasi? Vai onko se jo liian nopeaa etenemistä?" Naruto osoitti viimeisen lauseensa vitsiksi ja huojentui hieman Sasuken hymyillessä.
"Olisi kiva, jos tulisit mukaan. Äiti on nähtävästi kaipaillut sinua vuosien varrella."

- - - - -

Uchiha Mikoton sairaalahuone oli poikkeava muihin verrattuna. Koska hän oli pitkäaikaispotilas ja varakas, hänelle oltiin pystytty järjestämään yksityinen ja tilava huone. Yöpöydällä lasimaljakosta kohosi kaunis liljakimppu, joka oltiin ilmeisesti tuotu sinä samana päivänä. Mustat, pitkät hiukset oli sidottu löysälle, mutta arvokkaalle nutturalle ja vain pari hiussuortuvaa reunustivat hänen vaaleita kasvojaan.
Liukuoven avautumisen aiheuttama ääni kiinnitti istuvan naisen huomion ja hänen sairaille kasvoilleen piirtyi iloinen hymy.
"Ihanaa nähdä sinuakin Sasuke. Saisit kyllä luvan vierailla sairaan äitisi luona useammin" Mikoto naurahti poikansa kävellessä lähemmäs hänen sänkyään.
"Tiedän tiedän ja pyydän anteeksi, etten ole käynyt täällä. Koulussa on ollut hälinää viimeisten projektien takia ja..no, paniikkikohtauksetkaan eivät ole auttaneet asiaa" Sasuke sanoi asettaessaan tuomansa ruusun liljojen sekaan. Kalpea vaaleanpunainen näytti korostuvan niiden valkeuden keskeltä.

Toiset askeleet lähestyivät myös Mikoton sänkyä ja naisen silmiin syttyi entistä lämpimämpi valo hänen nähdessään Naruton vierellään.
"Siitä on aivan liian pitkä aika, Naru-kun. Voivatko vanhempasi hyvin?"
"Aivan loistavasti. Äiti hössöttää ja isä varastaa jatkuvasti ramenini eli ihan normaalia elämää" Naruto hymähti vastaukseksi ja istui vierastuolille Sasuken avatessa verhoja.
"Hyvä kuulla, mutta ei yhtä ihanaa kuultavaa kuin se että te kaksi olette jälleen ystäviä. Elämä on ollut paljon varjoisempaa, kun ei ole ollut pientä aurinkoa juoksentelemassa" Mikoto naurahti heikosti.

Sasuke nojasi ikkunalautaan ja jäi katsomaan, kun hänen äitinsä ja uunituore poikaystävänsä juttelivat kuulumisistaan viimeisten kahdeksan vuoden ajalta.
'Ehkä äiti osaa ottaa tämän uutisen hyvin, kunhan tervehtyy.'
"Käyn hakemassa kahviosta jotain pientä purtavaa. Otatko jotain?" hän osoitti viimeisen kysymyksensä Narutolle, joka pudisti päätään vastaukseksi.

"On todella ihanaa, että Sasuke ja sinä olette jälleen väleissä. Muistan yhä kuinka murtunut olit, kun hän ei enää muistanutkaan sinua" Mikoto huokaisi poikansa suljettua liukuoven perässään. Naruto käänsi katseensa takaisin tummahiuksiseen naiseen ja hymyili tälle heikosti.
"Samaa mieltä. Tosin hän ei vieläkään muista yhteistä menneisyyttämme, mutta minä muistan...se saa luvan riittää" blondi huokaisi haroen hiuksiaan.
Mikoton silmien väsynyt katse muuttui hieman sääliväksi ja hän kohotti letkuista vapaan kätensä silittämään nuoren hiuksia, kuten hänellä oli ollut vuosia sitten tapana.
"Naruto, sinun ei aina tarvitse esittää vahvaa tiedähtän sen? Olet kokenut sen verran paljon, että sinulla jos kenellä on lupa purkaa tunteesi" nainen huokaisi ja katsoi syvälle sinisiin silmiin, joissa tiesi kivun elävän syvällä. Blondi hymyili ja nyökkäsi.
"Tiedän."

Liukuovi avautui jälleen ja molemmat huoneessa olijat kääntyivät katsomaan kuka astui sisään. Sasuken sijaan huoneeseen tuli pitkä, puvun takkiin, farkkuihin ja valkoiseen t-paitaan sonnustautunut mies, joka otti hattunsa pois paljastaen punertavat hiuksensa.
"Tulin taas käymään, Mikoto-san. Onko vointi yhtään parantunut?"
Miehen ääni oli syvä ja se resonoi kummalisesti Naruton korvissa. Sisällään hän kuuli etäisesti hätäkellojen soinnin, mutta ei osannut yhdistää sitä syyhyn.
"Ei ole parantunut mainittavasti sitten eilisen, Kyuubi-san" Mikoto naurahti katsoen miehen keltaisiin silmiin. Punertavahiuksinen hymyili vaisusti takaisin ja käänsi sitten katseensa tuolillta istuvaan blondiin. Ne silmät tuntuivat seisauttavan hänen verenkiertonsa ja Naruto tunsi uniensa vainon.
'Kuvittelen vain liikaa...'

"Olen Uzumaki Naruto, Mikoto-sanin pojan...ystävä" vaaleahiuksinen esittäytyi nousten istuimeltaan ja ojensi kohteliaasti kättään tuntematonta miestä kohti.
"Sano vain Kyuubi ja oikein hauska tutustua, Naruto-kun" punertavatukkainen vastasi ja tarttui ruskettuneeseen käteen kovalla otteella. Sasorin autossa tapahtunut nousi Naruton mieleen hyökyaallon tavoin ja hän veti kätensä ehkä liiankin nopeasti kättelystä, kun mies hellitti otettaan. Kyuubi vain virnisti huolettomasti täysin välittämättä blondin oudosta käytöksestä ja käänsi sitten terävän katseensa takaisin sairaaseen naiseen.
"Ehkä sinun pitäisi levätä, Mikoto-san. Lepo on tärkeää noin heikolle potilaalle" hän ehdotti.
"Ei minua ole lasista tehty, mutta lepo kuulostaisi hyvältä. Innostuin hieman liikaa, kun kuulin Itachilta että Naru ja Sasuke ovat taas väleissä" nainen naurahti ja viittoi Narutoa auttamaan häntä takaisin makuuasentoon, josta hän oli noussut vain hetki sitten.
"Jätämme sinut lepäämään. Tulen käymään vielä uudestaan tällä viikolla" Kyuubi sanoi ja viittoi Narutoa mukaansa huoneen ulkopuolelle. Mikoto heilutti kättään hyvästiksi ja jäi liukuoven sulkeuduttua nukkumaan omaan rauhaansa lumisateen yltyessä myrskyksi ulkona.

Naruto ei pitänyt ajatuksesta, että hän oli yksin tämän Kyuubin kanssa. Jokin siinä miehessä puistatti häntä valtavasti ja tyhjentynyt käytävä ei auttanut asiaa.
'Sasuke tule jo takaisin. Ei se kahvio niin kaukana ole!'
"T-tuota, taidan lähteä etsimään Sasukea. Turha hänen on tulla tänne takaisin, jos Mikoto-san kävi nukkumaan...joten, nähdään" vaaleahiuksinen sanoi karatakseen tilanteesta. Hän kerkesi ottaa kolme askelta, mutta kova ote hänen ranteeseensa esti hänen aikeensa. Puistatus nousi Naruton kurkkuun ja hänen vatsaansa tuntui kaadettavan sangollinen jääpaloja.
"Ethän sinä nyt voi lähteä kun viimein saimme omaa aikaa, Naruto-kun" Kyuubin ääni muuttui kylmäksi ja vietteleväksi, kun hänen kätensä puristi entistä kovempaa ruskettunutta rannetta.

Hän työnsi Naruton istumaan käytävällä olleelle siniselle penkille ja asettui nojaamaan tämän ylle estäen kaikki pakomahdollisuudet. Siniset silmät tuijottivat kauhuissaan tilanteesta nauttiviin keltaisiin silmiin. Punertavat hiukset korostivat miehen metsästäjän piirteitä ja ylimielinen virne oli asettunut paikalleen.
"Muistatko vielä kosketukseni Sasorin takapenkillä? Kuinka miellyttävästi reagoitkaan kosketukseeni" hän kuiskasi käheällä äänellä ja hänen silmiin syttyi himoitseva valo. Naruto nielaisi hermostuneena ja yritti keksiä tietä ulos tästä. Miten kiireisessä sairaalassa juuri sen käytävän piti olla tyhjillään?
Kyuubi naurahti Naruton eksyneelle katseelle ja nojautui aivan hänen kasvojensa eteen niin että heidän nenänpäänsä melkein hipoivat toisiaan.
"Vielä sinä tulet huutamaan nautinnosta vapaaehtoisesti, kun opit haluaamaan minua" hän kehräsi hitaasti ja nuolaisi sanojensa lopuksi Naruton ylähuulta. Blondi vavahti kauemmas ja huusi mielessään kangistuneille lihaksilleen, jotka eivät suostuneet yhteistyöhön.
'Miten hän onnistuu pelästyttämään minut näin pahasti?'

Portaikosta kaikuivat verkkaiset askeleet ja Kyuubi vetäytyi kauemmas uhristaan. Pettynyt murina havahdutti Naruton ajatuksistaan ja hän katsoi epäröiden edessään seisovaa ahdistelijaa. Punertavahiuksinen nappasi hattunsa lattialta ja painoi sen peittämään hiuksiaan. Hän teki jo lähtöään, kunnes käännähti katsomaan säikähtänyttä blondia vielä kerran ja sanoi: "Ai niin, jos hiiskut kellekään siitä mitä olen ikinä tehnyt sinulle niin lupaan, että et selviä siitä vähin seurauksin. Pahalle päälle sattuessani Sasuke voi olla sijaisesi."
Sen jälkeen mies katosi alakertaan vievään portaikkoon.

Sasuke katsoi vastaantulevaa miestä ohimennen ja Kyuubi hymyili tervehtien nuorelle tummahiuksiselle. Nuori katsoi tämän perään hieman kysyvästi, mutta jatkoi sitten matkaansa välittämättä. Eihän hän tiennyt mitä mies oli tehnyt Narutolle.
"Mitä sinä oikein täällä istuskelet?" hän kysyi jo pitkän matkan päästä, kun huomasi blondin istuvan käytävällä.
'Hän ei saa tietää. Hyvä alku tällekin suhteelle: valehtelu.'
"Äitisi halusi levätä, joten annoin hänelle omaa rauhaa. Ehkä meidän pitäisi muutenkin lähteä sillä säätiedotus varoitti illan suussa alkavasta myrskymahdollisuudesta" Naruto naurahti koittaen pitää äänensä mahdollisimman vakaana. Sasuken tarkka kuulo erotti pelon väreet poikaystävänsä äänestä, mutta hän päätti olla kyselemättä enempää.

"Itachi sanoi aikaisemmin hakevansa meidät ja luulisin hänen olevan jo tulossa, joten mennään ala-aulaan odottamaan" tummahiuksinen sanoi ja ojensi kättään auttaakseen Naruton ylös. Blondi nyökkäsi pienesti ja tarttui Sasuken lämpimään käteen. Autio käytävä soi heille pienen hetken kävellä käsikädessä ja Naruto huomasi hitaasti etenemisen hyvät puolet: hänen ei tarvinnut hermoilla siitä mitä pitäisi tehdä.
'Anteeksi Sasuke etten voi kertoa sinulle kaikkea' hän ajatteli ja puristi vaaleaa kättä omassaan.
"Kerrothan minulle, jos jokin on vikana" kuin Sasuke olisi lukenut hänen ajatuksensa ja ajoittanut sanansa oikein. Tummat silmät katsoivat häntä lämpiminä ja Naruto tunsi pahojen tunteidensa työntyvän taka-alalle. Sasukelle niiden sinisten silmien kevyt katse riitti vastaukseksi.

He saapuivat tilavaan ala-aulaan, jossa lääkärit ja jaloittelevat potilaat harhailivat ympäriinsä. Isojen ikkunoiden ympäröimä tila oli koristettu talvisin koristein ja huonekasveihin oli suihkutettu tekolunta luomaan talvenihmemaata potilaiden harmaaseen arkeen.
He istuivat mustalle tekonahkaiselle penkille ja irrottivat viimein otteensa toisistaan, kun pyörätuolillaan etenevä vanhempi nainen katsoi heitä hetken liian pitkään.
Ulkona oli jo pimeää vaikka kello ei ollut edennyt vielä illankaan puolelle ja pihavalojen loiste näkyi vain etäisenä sankan lumisateen vuoksi. Paha aavistus kipusi Sasuken selkäpiissä, kun Itachia ei kuulunut. Ei keskustasta sentään niin pitkä matka ollut, varsinkaan autolla.

"Missähän hän on?" Uchiha kuuli Naruton kysyvän rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Sasuke kohautti hartioitaan ja katsoi jälleen kelloa. Se oli juuri siirtynyt illan puolelle. Sairaalan automaattiovet avautuivat ja valkoisella peitteellä peitetyt paarit tuotiin sisään. Naruto seurasi sen matkaa tylsistyneenä ja katsoi ihmeissään, kun yksi sen mukana tulleista ensihoitajista teki tietään heidän luokseen.
"Sasuke?" hän puhutteli nuorta tummatukkaa ja nosti silmillään olleita varjostettuja silmälasejaan. Sasuke kääntyi katsomaan siniseen ensihoitajan univormuun pukeutunutta miestä ja heidän välillään olleesta tuttavuudesta päätellen he tunsivat toisensa.
"Mitä nyt, Ebisu?"

Ensihoitaja viittoi Sasukea mukaansa ja he kävelivät kauemmas Naruton jäädessä istumaan paikoilleen. Siniset silmät seurasivat kuinka Ebisu puhui tummahiuksiselle säälivä ilme kasvoillaan ja Sasuken iholta katosi vähitellen se vähäinenkin väri mitä sillä oli. Ensihoitaja laski kätensä nuoren olkapäälle ja sanoi vielä jotain ennen kuin häntä kutsui joku hissin luota.
Ebisun lähdettyä Sasuke käveli takaisin blondin luokse jäykin askelin eikä Naruto voinut olla huolestumatta. Hän nojautui lähemmäs tummatukkaa tämän istuttua alas ja hän tunsi jonkin kuristavan kurkkuaan, kun hän näki Sasuken tummat silmät entistä tyhjempinä.
"Sasuke, mitä hän sanoi sinulle?" Naruto rohkeni kysyä.
Hänen sanansa nostattivat tummiin silmiin kyyneleet ja Sasuke puristi polviaan rystyset valkoisina.

"Itachi kuoli kolarissa."

- - - - -
A/N: hurraa kliseisille lopuille! *dramaattista musiikkia* OLEN KAMALA! mutta Kishi tappoi Itan ensin ;___; mutta...halusin tappaa jonkun ja Itachi sopi parhaiten kuvaan :''D
Ja en halua kuulla valitusta human!Kyuubista...itse tykkään kun siitä tehdään ihminen joten käytän sitä tässä :3 musta Kyuubi olis varsin hottis ihmisenä >:D <3
MUTTA tässä on nyt tämä teidän extrapitkä osa ja jos kuulen pituudesta valitusta niin huudan XD ja lupaamaani räjähdysmäistä toimintaa ei nyt näkynyt o.O no, ehkä ensi osassa...

pyytelen anteeksi että tämä on myöhässä, mutta tosiaan euroviisujen kamala tulos oli mulle aika vaikea paikka :D onneksi lätkämestaruus piristi <3

Kommenttia! Mitä enemmän kommentteja niin sitä paremmin todennäköisesti jaksan kirjottaa uutta osaa jo sunnuntaiksi :D olen kamala...