Hinata oli lähtenyt Naruton talosta vähän sen jälkeen, kun Naruto oli lähtenyt. Hinata oli katunut, ja ymmärtänyt, että Sasuken suuteleminen vain pahensi asioita. Lähtiessään Hinata katsoi huoneeseen peläten, että katsoisi sinne viimeisen kerran. Hinata lähti vaeltamaan kotiaan päin, mutta päättikin mennä kiertotietä.

    Oli lämmin kesäilta, ja auringon lasku. Oli todella kaunista, mutta Hinata ei pystynyt nauttimaan. Hän käveli joen viertä pitkin. Lämmin tuuli, pehmeästi, kuin Naruton kosketus, hyväili Hinataa, ja leikkisästi sekoitti hänen hiuksiaan. Hinata itki, ja häntä alkoi heikottamaan. Hän ei voisi elää ilman Narutoa. Hinata istahti rannalle, ja otti kenkänsä pois. Hän ei voinut vastustaa kiusausta kastella varpaitansa lämpimään veteen, kuten pikku lapset tekivät joka päivä koulun jälkeen.
    Jokin risahti Hinatan takana, ja tyttö säikähtäen katsoi taakseen. Naruto seisoi siinä, katsoen kiinteästi Hinataa. Hinata punastui, kun ymmärsi pojan, jo ehkäpä pidemmänkin aikaa, katselleen Hinatan leikkimistä. Hinata suuntasi katseensa vastarannalle, mutta suoraan sanottuna tunsi Naruton tulevan epävarmasti lähemmäs. Hinata tunsi sen sykähdyksinä kehossaan.

    Hinata oli aina tuntenut Naruton läsnäolon, ihan alustakin saakka, jolloin Hinata oli vain katsonut sivusta Naruton epätoivoisia yrityksiä saada Sakuran huomio. Niin...Sakura...hänestähän tämä kaikki oli johtunutkin...
    Naruto istahti Hinatan viereen, ja katsoi itsekkin hetken vastarannalle. Sitten hän käänsi katseensa Hinataan ja sanoi: "Hinata...minä..." Hinatan piti tukahduttaa nyyhkytyksensä, sillä ei halunnut Naruton huomaavan hänen itkeneen. Yllättäen Naruto nosti kätensä suojelevasti Hinatan olkapäille, ja päästi Hinatan, lämpimästä kesäillasta huolimatta, lämmittelemään tämän kainaloon. "Tuntuu niin ihanalta ja oikealta...", Hinata ajatteli, ei! Hän sanoikin sen ääneen! Hinata punastui, ja Naruto katsoi Hinataa yllättyneenä. Naruto oli hämillään.  Hän sanoi: "Miksi sitten teit sen?" Hinata katsoi häpeissään alas. Hän oli ymmärtänyt, että hänen epäilyksensä Narutosta, ja Sakurasta olivat olleet väärät. Hinata yritti selittää: "Mi-Minä...luulin sinun pitävän Sakurasta enemmän kuin minusta...ja...ja-". "Shh...", Naruto sanoi, ja painoi hellän suudelman Hinatan huulille, ja jatkoi: "Minä rakastan vain sinua." Hinata meinasi pyörtyä. Naruto rakastaa....vain minua? Naruto suuteli taas Hinataa, tällä kertaa intohimoisesti.

    Kaikki selvisi. Sakura oli nähnyt Hinatan yllättäen suutelevan Sasukea, ja päätellyt, että jos niin ujo tyttö, kuin Hinata uskalsi suudella Sasukea, niin kyllä hänkin uskaltaisi.
    Ja niin eräänä päivänä Sakura hyökkäsi Sasuken kimppuun, mutta...noh...heidän tarinansa ei päättynyt yhtä hyvin, kuin Naruton ja Hinatan...
-----------------
...jotka taas suuntasivatkin vuorostaan Naruton komeroa kohti.