Disclaimer: varmaan on tullut selväksi: en omista hahmoja, mutta tarina on minun

Luku 14: He was a dreamer, a thinker, a speculative philosopher...or as his wife would have it: an idiot.



Sasuken tummia silmiä kirveli itkemättömistä kyyneleistä. Hänen jokainen kehonsa lihas oli jännittynyt vaikka he olivat tulleet sairaalasta kotiin jo tunteja sitten myrskyn vihdoin annettua periksi. Sasuke katsoi vierellään nukkuvaa blondia. Hän oli väsynyt, mutta uni ei tullut joten hän sai viettää aikaansa poikaystäväänsä tutkaillen. Naruton poskilla saattoi vieläkin huomata suolaisten kyyneleiden jättämät vanat. Sasuken sydäntä kuristi. Hän tunsi menetyksen tuoman surun huutavan sisällään, mutta ei osannut purkaa sitä ulos.

Lausumattomat sanat ja puhumattomat tunteet söivät häntä. Varoen mustahiuksinen siirtyi lähemmäs Narutoa niin, että saattoi painaa otsansa nukkuvan pojan kaulaa vasten.
Kuivuneet huulet lausuivat äänettömän kuiskauksen ja Sasuke sulki särkevät silmänsä.
'Hän on niin lämmin.'

Seuraavana aamuna Naruto heräsi yksin Sasuken tilavasta sängystä. Vaaleahiuksinen venytteli puoliunisena ja tarkasteli huonetta mustahiuksista etsien. Naruto tunsi viime iltana vuodatettujen kyyneleiden poltteen luomiensa takana ja hieroi silmiään helpottaakseen oloaan.
'Sinun täytyy vain yrittää pysyä Sasuken vierellä ja auttaa häntä tämän läpi' hän muistutti itseään.
Alakerrasta kantautunut kolina paljasti tummahiuksisen olinpaikan, joten Naruton saatua paidan päälleen hän suuntasi alas.

Sasuke sorkki ajatuksissaan paistinpannulla tirisevää munakkaantapaista kasaa. Hänen korvissaan humisi olematon tuuli ja hänen liikkeensä tuntuivat mekaanisilta. Kerrankin kaikki hänen päässään asuvat sivuäänetkin olivat täysin vaiti.
"Huomenta."
Sasuke kääntyi katsomaan pienesti hymyilevää Narutoa, mutta hän ei saanut edes tervehdystä suustaan. Kuin sanat olisivat kadonneet hänen äänihuuliltaan, joten hän vain nyökkäsi ja käänsi katseensa takaisin epämääräiseen kasaan pannulla.

Hän kuuli vaaleahiuksisen varovaisen liikuskelun ja kaappien avautuvan vuorotellen Naruton etsiessä tarvitsemiaan esineitä niiden kätköistä. Sasuke tunsi isoveljensä sanojen ja kasvojen puskevan mieleensä jälleen.
"Sasuke! Aiotko syödä sen vai syönkö minä?"
"Sasuke, hae kaupasta siideriä ja olutta! Maksan myöhemmin takaisin!"
"Sasuke, et viitsisi aina olla niin masentava."
"Sasuke, oletko kunnossa?"
Niin yksinkertaisiakin keskusteluja ja lauseita hän huomasi nyt kaipaavansa.
Hän kippasi valmistamansa munakkaan vierellä odottavalle lautaselle ja sulki hellan lämmön.
Pöydän ääreen istumisen sijaan hän sai seistä paikallaan, kun hänen kaipaamansa käsivarret sulkivat hänet syleilyynsä äkisti.

Hän tunsi Naruton otsan painavan hartiaansa ja painoi kätensä toista käsivartta vasten.
"Älä kanna kaikkea yksin vaan avaudu minulle. Anna minun olla tässä sinua varten" hän kuuli Naruton huokaisevan, mutta äänensävystä päätellen poika oli tosissaan. Sasuke tunsi sisällään jonkin nytkähtävän liikkeelle ja jossain kaukana hän kuuli muuriensa murtuvan alas soraksi.
"Hän oli kusipää, komenteleva ja typerä isoveli...ja nyt hän kehtasi lähteä tuosta noin vain. Vähitellen menetän koko perheeni..." hän kuuli itsensä sanovan hiljaa ja painoi päänsä. Naruton otsa nousi hänen hartialtaan ja Sasuke tunsi hengityksen siirtyvän aivan korvansa viereen.
"Et sinä menetä kaikkia. Äitisi on vielä täällä...ja minä myös. Olen aina ollut."

Mikään lause Sasuken elämässä ei ollut liikuttanut hänen sisintään niin paljon.

Hän kääntyi Narutoon päin pysyen yhä tämän lohduttavassa otteessa ja katsoi hieman alempana oleviin sinisiin silmiin. Hän nojautui suutelemaan vaaleahiuksista ja nosti kätensä tämän hiuksiin. Surun ja pysähtyneen maailmansa läpi Sasuke tunsi Naruton suolaiset huulet ja kuuli tämän käheän äänen. Hän sulki silmänsä ja upotti itsensä suudelmaan.
Kumpikaan heistä ei tahtonut syventää sitä vaan pitivät sen hellänä. Naruto päästi vahvan otteensa irti, mutta asetti kätensä Sasuken yläselälle. Naruto avasi silmänsä vasta silloin, kun tunsi Sasuken lämpimien kyyneleiden maustavan heidän suudelmaansa.

Kyyneleistä kuultavat mustat silmät olivat vain raollaan ja he katsoivat toisiaan senttien päästä toisistaan. Naruto tunsi omien kyynelkanaviensa avautuvan jälleen ja suuteli yhden poikaystävänsä surun merkin pois tämän poskelta. Sasuke kuiskasi hänen nimensä ilmaan yhden kerran ennen kuin painoi jälleen huulensa tarvittuun suudelmaan, johon hän tahtoi surunsa hukuttaa.

- - - - -

Lunta ei satanut enää sinä päivänä. Harmaat pilvet olivat väistyneet paljastamaan sinisen taivaan lumisen kaupungin ylle ja talviaurinko sai valkoiset hileet kimaltamaan. Kaupungin hautausmaalla mustiin pukeutunut kulkue auttoi vainajaa tekemään viimeistä matkaansa ennen lepoa. Naruto nosti kaulaliinaansa varjelemaan kurkkuaan paremmin ja vilkaisi vierellään olevaa äitiään. Kushinan violetinharmaat silmät eivät näyttäneet kuivuvan vielä lähiaikoina ja hän puristi Minaton kättä lujaa. Naruto käänsi katseensa takaisin eteenpäin ja yritti vilkuilla edessä kävelevän suurikokoisen miehen ohi arkkua kantavaa Sasukea.

Kuluneiden kuuden päivän aikana Sasuke oli pitäytynyt omissa oloissaan. Hän harvoin puhui ja niin tehdessään vain lyhyitä sanoja eikä Naruto tiennyt mitä tehdä. Hän tunsi omaa epävarmuuttaan, koska he olivat seurustelleet vasta päivien verran. Mikä määrä lohtua ja läheisyyttä on soveliasta niin tuoreessa suhteessa? Turhia ajatuksia, mutta ne eivät jättäneet häntä rauhaan.
Siniset silmät pudottivat jälleen kyyneleitä kun Naruto katsoi ilmeetöntä poikaystäväänsä, jolle oli langetettu niinkin epämukava tehtävä.

Itachin arkku oli tummaa tammea ja sen päällä lepäsi suuri keko valkoisia liljoja ja pari saman sävyn ruusua. Lumi narskui askeleiden alla, kun he viimein saapuivat Uchihan perheen haudalle. Itachi pääsisi lepäämään isänsä vierelle.
Viimeiset rukoukset nousivat ilmoille ja hiljalleen kuusi arkkua pitävää hihnaa höllentyivät laskemaan ennen aikojaan poistuneen kaivettuun kuoppaan. Naruto puristi käsiään nyrkkiin purkaen suruaan pienin elein. Hän kuuli pyörätuolissa istuneen Mikoton hiljaisen itkun ja puissa tarkkailevien lintujen ajoittaisen laulun. Muuten hautausmaalla vallitsi kunnioittava hiljaisuus.

Kun Sasuke katsoi veljensä peitettävän lepoon, hän huokaisi itkuisena. Hänen sydäntään painoi taakka eikä hän osannut horjuttaa sitä pois. Isoveljen huoleton hymy ei ollut ikinä merkinnyt hänelle näin paljon kuin nyt.
"Olen pahoillani menetyksesi vuoksi" Naruton suojeleva ääni puhui hänen viereltään. Ruskettunut käsi hipaisi hänen omaansa varovasti ja Sasuke otti sen omaansa. Mustat silmät kääntyivät katsomaan juuri kuivuneisiin silmiin ja nyökkäsi heikosti hymyillen.
"Voin paremmin, kun olet täällä" hän myönsi. Naruto saattoi vain hymyillä kiitollisena tämän sanoista.
"Parasta mennä katsomaan miten äiti jaksaa" Sasuke sanoi ja nykäisi Naruton kättä kuin pyytäen tätä seuraamaan. Vaaleahiuksinen puristi tiukemmin paljasta, viileää kättä ja johdatti tämän pyörätuolissa surevan naisen luokse.

Minaton kädet lepäsivät pyörätuolin kahvojen ympärillä, kun hänen vaimonsa puhui vanhalle ystävälleen. Kushinan kyyneleet olivat kuivuneet ainakin hetkeksi, mutta Mikoton silmät olivat vielä niitä täynnä.
"Mitä voimme tehdä hyväksesi? Voit pyytää ihan mitä vain niin autamme parhaamme mukaan" punatukkainen nainen sanoi kyykistyen katsomaan mustatukkaista naista tämän tasolta. Mikoto vain pudisti päätään ja nosti suupieliään.
"Ei ole mitään mitä voitte tehdä minulle, mutta Sasuke...se poika on menettänyt jo isänsä ja nyt veljensäkin, joka oli hänelle todella rakas. Auttakaa mieluummin häntä kuin minua" hän sanoi ottaen ystävänsä kädet omiinsa.
"Hän tarvitsee lohtua enemmän kuin minä."

Kushina nyökkäsi ja nousi sen verran tarpeeksi, että saattoi halata Mikotoa. Hän kuiskasi lupauksen sanoja ystävälleen, mutta myös komennon: "Saat taistella nyt kahta kauheammin. Emmehän halua, että Sasuke menettää sinutkin."
Hän tiesi niiden sanojen auttavan Mikotoa jaksamaan, jos ei itsensä vuoksi niin sitten nyt ainoan poikansa takia.
Minato hymyili pienesti vaimonsa sanojen takia ennen kuin huomasi Naruton ja Sasuken lähestyvän heitä käsikädessä.
"Oletko kunnossa, Sasuke?" hän kysyi kiinnittääkseen poikien huomion maasta heihin. Jälleen kyynelehtivät naiset katsoivat myös lapsiaan ja Kushina hymyili niin ilkikurisesti, kuin siinä tilanteessa pystyi.
"Mukavaa nähdä, että pystytte olemaan noinkin helposti avoimia julkisilla paikoilla" hän tarkoitti sen vitsiksi, mutta kyyneleiden rikkova ääni ei vakuuttanut.

Sasuke vilkaisi vierellään ollutta nuorta ja hänen silmiensä katse vaihtui sekunnin ajaksi huvittuneeseen, kun hän näki Naruton nolostuneen ilmeen. Hän kuitenkin päästi poikaystävänsä kädestä irti kävelläkseen äitinsä eteen.
"Oletko ihan varmasti kunnossa? Ehkä oli huono idea tuoda sinut sairaalasta ulos-"
"Olen kunnossa. Millainen äiti ei saattaisi poikaansa hautaan?" Mikoto keskeytti ja Sasuken sydäntä särki, kun hän kuuli äitinsä äänen hukkuvan surun alle viimeisen virkkeen aikana. Kushinan tehdessä tilaa hän halasi äitiään ensimmäistä kertaa vuosiin ja hetken Sasuke salli tuntea itsensä jälleen lapseksi.

"Ikävä keskeyttää, mutta Mikoton on ehdottomasti palattava sairaalaan nyt" matala, Narutolle liiankin tutuksi tullut ääni sanoi aivan heidän läheltään. Kyuubin vankka ja kiinteä vartalo korostui mustan puvun ansiosta ja tämän punertavat hiukset olivat sopivasti sekaisin. Miehen terävät silmät katsahtivat hetken ajan Narutoa ja nuori vannoi tuntevansa pakkasen ympärillään kiristyvän. Punertavahiuksinen mies hymyili kieroa hymyään vain huomaamattoman hetken ajan, kunnes vaihtoi kiltin ulkoasunsa takaisin.
"Joten, menemmekö?" hän kysyi ystävällisesti ja väläytti leskelle hymyn. Minato väistyi antaakseen Kyuubille tilaa ja Mikoton jätettyä pojalleen vielä muutaman rohkaisevan sanan he lähtivät.

"Kuka tuo oikein oli?" Kushina sai kysytyksi ollessaan varma, etteivät he voisi enää kuulla heitä.
"Fugakun vanha tuttu, joka on pitänyt Mikotosta huolta jo vuosien ajan jos nyt oikein muistan. Etkö sinäkään tunnistanut häntä, Sasuke?" Minato vastasi vaimolleen ja katsoi kysymyksensä myötä nuoreen tummahiuksiseen. Tämä vain pudisti päätään ja päätteli unohtaneensa Kyuubinkin vuosien takaisen traumansa takia.
'Mutta miksi hän vaikuttaa niin tutulta?' hän kysyi itseltään katsoessaan punertavahiuksisen miehen ja äitinsä katoavaa näkyä.
"Ehkä meidänkin pitäisi lähteä. Haluatko tulla meille tämän jälkeen, Sasuke? Sinun ei ehkä pitäisi olla nyt yksin" Minato sanoi jälleen.

"Ei. Taidan vain mennä kotiin, mutta kiitos" tummahiuksinen rykäisi, kun ääni tuntui tarttuvan kurkun seinämiin. Naruton katse kääntyi äitiinsä ja hän tiesi tämän katseesta vastauksensa.
"Sitten tulen mukaasi. En halua jättää sinua yksin tällaisella hetkellä" hän sanoi tarttuessaan kevyesti tummahiuksisen olkapäähän. Hän sai osaakseen myöntyvän nyökkäyksen ja lähtivät  suotuaan Itachille vielä viimeisen katseen.

- - - - -

Hissin ovet aukesivat ja he kävelivät autioon käytävään. Liikkeentunnistimien kautta valot syttyivät itsestään ja Naruto antoi katseensa liikkua ympäristössään. Sasuke ei ollut puhunut koko automatkan aikana ja vaaleahiuksinen tunsi itsensä avuttomaksi. Hän ei ollut keksinyt mitään hyvää tapaa auttaa poikaystäväänsä tämän surussa.
'Mitä tässä tilanteessa pitää tehdä? Joku, auttakaa minua' hän rukoili mielessään, kun Sasuke avasi oven yhä tyhjempään asuntoon. Se tuntui myös hämärämmältä kuin aikaisemmin.
"Olen ihan kunnossa" tummahiuksinen sanoi yllättäen, kun he olivat päässeet sisään. Naruto katsoi yllättyneenä poikaystävänsä selkää ja odotti tämän jatkavan.

Mustat silmät kääntyivät häneen ja Naruto tunsi henkensä hetkeksi salpautuvan, kun Sasuken normaalisti itsensä piilottava minä oli poissa.
"Mietit sitä kuitenkin, joten ajattelin sanoa sen ääneen. Elämä jatkuu ja en usko, että Itachi tahtoisi minun rypevän surussa ikuisesti" Sasuken äänessä ei ollut mitään häivää siitä, että hän olisi tosissaan. Naruto potkaisi kenkänsä jaloistaan ja käveli lähemmäs jännittynyttä tummatukkaa.
"Älä valehtele minulle. Et ole puhunut viimeisellä viikolla melkein mitään ja silmistäsi näkee, että et ole kunnossa" hän sanoi ja nosti kätensä mustiin suortuviin jatkaessaan: ",joten sano mitä tahdot minun tekevän. Autan sinua millä tavalla tahansa kunhan sinusta tuntuu paremmalta. En kestä nähdä sinua näin poissa tolaltasi."

'Anna olla Sasuke. Tiedät itsekin ettet saa häntä luovuttamaan' joku sivuäänistä puhui ja Sasuke sulki hetkeksi silmänsä.
"Sinun tarvitsee vain olla tässä ja olla oma itsesi" hän myönsi jo toisen kerran sinä päivänä ja avattuaan silmänsä hän kuuli itsensä huokaavan sisäisesti helpotuksesta. Naruto hymyili ja nyökkäsi hiljaa ennen kuin painautui halaamaan Sasukea. Tummahiuksinen olisi voinut vannoa sykkeensä kiihtyneen, kun hän kiersi omat käsivartensa lyhyemmän pojan ympärille.
"Moni suhde ei varmaan koe näin paljoa näin vähässä ajassa" hän kuuli Naruton naurahtavan keventääkseen tunnelmaa ja hän ei voinut estää itseään hymyilemästä hieman.
'Sinua minä juuri tarvitsen päästäkseni tästä yli' Sasuke ajatteli ja tiukensi otettaan aavistuksen verran.

Täydellinen tunnelma rikkoutui, kun Naruto kuuli kännykkänsä soivan puvun housujensa taskussa ja he joutuivat irtautumaan toisistaan tahtomattaan. Vaaleahiuksinen pyysi nopeasti anteeksi katsottuaan soittajan nimen ja poistui vastaamaan keittiön puolelle. Sasuke hymyili pienesti ja nosti katseensa eteiseen ripustettuun valokuvaan kymmenen vuoden takaa. Itachin lapsekkaat ja hymyilevät kasvot saivat surun painumaan hänen vatsansa pohjalle, mutta hän ei antanut sen vaivata enempää vaan lähti nousemaan portaita omaa huonettaan kohti.

"Kiba, tämän on parasta olla tärkeää. Tulimme juuri hautajaisista ja en muutenkaan ole nyt sillä tuulella, että voisin kuunnella jorinoitasi" Naruto puhui luuriin nojaillen keittiön tasoon. Hän kuuli bruneten huvittuneen naurun linjan toisesta päästä ennen kuin tämä puhui: "Olet sentään sen verran kunnossa, että pystyt suuttumaan. Hyvä niin, mutta kuule se Sakura on vaivannut minua niiden talvijuhlien suhteen kun sinä et ole vaivautunut kouluun pariin päivään. Hän ei muusta puhukaan kuin kuinka sinun pitäisi auttaa häntä ruokavalmisteluissa. Joten voisitko ystävällisesti soittaa hänelle ettei se pinkkihirmu enää kiusaisi minua."

"Kuule Kiba, en edes tiedä tulenko juhliin ollenkaan tämän kaiken jälkeen. Olisin tullut Sasuken kanssa, mutta..." lause kuoli itsestään, kun Naruto ei löytänyt itsestään enää rohkeutta jatkaa sitä. Viileän ikkunalasin takana ulkomaailma oli alkanut vaipua yön syleilyyn, vaikka keskustan elämä ei ollut vielä laantumaan päin.
"Se voisi olla teille molemmille ihan tarpeen tiedätkös, koska voisitte saada muuta ajateltavaa. Enkä usko, että masentava alku suhteellenne on hyväksi. Ethän tahdo menettää häntä?" Kiban harvinaisen vakava ääni rikkoi Naruton oman maailman.

Vaaleahiuksinen tunsi sisuksiensa jännittyvän hetkeksi ajatuksesta, että heidän suhteensa voisi rikkoutua ennen kuin se olisi edes kunnolla alkanut.
"En...en todellakaan tahdo. Kukapa olisi arvannut, että jopa tuollainen rakki pystyisi fiksuun ajatteluun."
"Jos ei kelpaa niin en anna sinulle enää yhtään neuvoja" Kiba kiusasi takaisin ja huomasi helpottuvansa, kun vaaleahiuksinenkin naurahti.
"Mieti sitä ja soita Sakuralle ennen kuin hänen päänsä räjähtää stressistä" hän sanoi, jonka jälkeen hän saattoi sulkea linjan.

Naruto hymyili vielä hetken kännykälleen, kunnes hän päästi sisältään huokauksen jonka mukana oli oletettavasti kaikki sen päivän stressi ja paineet. Hän höllensi kaulansa ympärille sidottua mustaa solmiota ja kävellessään portaita ylös hän avasi pari ylintä nappia kuristavasta kauluspaidasta. Vaikka Sasuke ei ollut vaivautunut laittamaan valoja päälle, ikkunoista valuva luonnonvalo oli vielä tarpeeksi. Naruto avasi raollaan olleen oven poikaystävänsä huoneeseen vain nähdäkseen tämän asettuneen sängylleen kannettavansa kanssa. Tummahiuksinen oli vaihtanut virallisen puvun harmaisiin verkkareihin ja tummansiniseen paitaan, jonka laajasta kaula-aukosta saattoi nähdä pilkahduksen kiinteistä rintalihaksista.
"En tiennytkään, että käytät laseja" Naruto sanoi kiusoitellen astuessaan sisään. Sasuke nosti hetkeksi katseensa kirkkaasta näytöstä ja korjasi mainittujen silmälasien asentoa.
"Sain ne vasta viikko sitten. Tympäännyin jatkuvaan särkyyn ja lukulasien pitäisi auttaa silmätippoja enemmän" kuului yksinkertainen vastaus ja rauhallinen naputus jatkui.

Vaaleahiuksinen hymyili ja riisui kuuman puvun takkinsa heittäen sen rennosti vähän kauempana olleelle nojatuolille, jossa Sasuken oma puku lepäsi myös. Kankaan rahina sai Sasuken keskeyttämään työnsä ja hän nosti silmänsä huomaamattomasti näytöstä katsoakseen poikaystäväänsä. Tummahiuksinen tunsi miellyttävän nykäyksen rinnassaan, kun hän seurasi Naruton hitaita sormien liikkeitä, jotka yrittivät saada paidan nappeja auki. Ruskettunutta rintaa paljastui sentti sentiltä enemmän ja valkoinen korosti Naruton ihoa kauniisti. Pian Sasuke ei voinut enää kääntää silmiään pois ja hän söi blondia silmillään häpeilemättä.
"Riisutko yleisestikin noin rennosti seurassa?" Sasuken oli pakko rikkoa raskaaksi vaihtunut ilmapiiri. Naruto roikotti valkoista paitaansa kädessään ja katsoi häntä hieman hämmentyneenä.
"Mitä vikaa siinä on jos riisun seurassasi? Olemmehan molemmat miehiä ja sen lisäksi..." Naruto sanoi, mutta antoi jälleen lauseen lopun häilyä pois, kun hän tajusi häveliäisyytensä.
'ja sen lisäksi me seurustelemme...hyvä Naruto, näin sitä otetaan hitaasti suhteessa: stripataan viikon seurustelun jälkeen!'

"En sanonut, että se on huono asia" Sasuke hymähti huomatessaan toisen kiusaantuneisuuden ja sulki koneensa kannen kevyesti. Sängyn jouset itkivät hieman Sasuken noustessa sängyltään ja hän laski tietokoneensa lattialle odottamaan. Tummat silmät eivät peitelleet nautintoaan katsoessaan Naruton nolostuneisiin sinisiin ja nuorempi tunsi sydämensä hypähtävän innostuksesta. Tunnelma muuttui jälleen raskaammaksi ja Naruto tunsi rintakehänsä yllättäen jäävän pieneksi, kun hänen sydämensä tuntui paisuvan miellyttävästi. Sasuke käveli muutamalla askeleella hänen luokseen ja tarttui paitaa pitelevään käteen.
"On vain mukavaa, että pystyt olemaan rennosti kanssani. Yleensä ihmiset yrittävät tehdä minuun vaikutusta valheellisella käytösellä, mutta et sinä. Pidän siitä" tummahiuksinen kuiskasi tyytyväisenä. Naruton hymy sai Sasuken hormoonit huutamaan katkeran suloisesti ja hän nojautui suukottamaan blondia kevyesti huulille.
"Lopettele rauhassa" hän sanoi ennen kuin poistui huoneensa oven toiselle puolelle.

Puna levisi kevyenä Naruton poskille ja hetkeen hän ei saanut katsetaan irti ovesta.
"No, ainakin hän on paljon pirteämpi" hän huokaisi ja heitti paitansa takin seuraksi pystyäkseen siirtymään housujen kimppuun.
"Kuule, Sasuke" hän sanoi tarpeeksi lujaa tavoittaakseen oven toisella puolella olleen pojan, joka äännähti vastaukseksi jotta Naruto voisi jatkaa: ",Kiba soitti äsken ja alkoi puhumaan niistä talvijuhlista. Ajattelin vain kysyä, että tahdotko mennä? Siis ymmärrän kyllä jos et, mutta se voisi olla hyväksi meille molemmille..."
Naruto veti mustat college-housut jalkaansa ja oranssin topin päälleen ennen kuin avasi oven kun Sasuke ei vastannut hänelle. Tummahiuksinen istui lattialla miettivä ilme kasvoillaan ja Naruto hymähti huvittuneena.
"Jos olen sinä päivänä sillä tuulella niin voin lähteä. Mutta vain jos sinä olet seuralaiseni" Uchiha vastasi lopulta kujeilevasti nostaessaan itsensä lattialta.

Naruto vain hymähti vastaukseksi ja antoi tummahiuksisen sulkea hänet jälleen halaukseen.
'On mukavaa olla tarvittu' hän ajatteli ohimennen, kunnes hänen ajatuksensa lukittiin pois suudelman painuessa hänen huulilleen.

- - - - -

A/N: *nyyhky* olipas surun ja itkuntäyteinen luku :D mutta tämän ideana olikin surra ja sitten kehittää poikien suhdetta eteenpäin ^^ Ensi luvussa sitte paljastetaan Kyuubin ynnä kumppaneiden motiiveja kiusata Narutoa, talvijuhlintaa ja koska olen ilkeä niin jotain pahaa myös tapahtuu! So stay tuned :3

ILMOITUSASIA!
Aion kesän jälkeen (tai sen aikana) julkaista uuden sarjan, kun Tick tock, stop the clock! on päässyt loppuunsa. Miljöö ja genre on valmiina, mutta paritus on hukassa. Joten TE saatte nyt vaikuttaa halutessanne tähän tärkeään päätökseen! Vaihtoehtoja ovat:
-SasuNaru/NaruSasu (kumpikin käy)
-ItaNaru
-GaaNaru/NaruGaa (tässäkin käy molemmat)
-ItaKyu (Kyuubi on hot ihmisenä joten tää vois olla mielenkiintonen)
Jos haluatte vaikuttaa niin pistäkää kommenttiin joku näistä, mutta ehtona on että kommentoitte tätä lukua myös :) eli en halua pelkkää parituskommenttia! Sellaiset voi pistää yksärinä...

Kiitos että olette lukeneet Tickiä <3 olette kaikki kivoja, ja extrakivoja jos kommentoitte ja pisteytätte