Pitkää, ruskeaa peruukkia oli vaikea saada paikoilleen. Mustaan mekkoon ja valkoiseen tarjoilijanesiliinaan pukeutunut poika katsoi väsynyttä peilikuvaansa ahtaasta seinäpeilistä. Kukalliseen yukataan pukeutunut mustahiuksinen poika kurottautui ottamaan hyllyltä lisää hiuspinnejä. Hän työnsi ne syvälle esiliinapojan päänahkaan, mikä sai tämän irvistämään. Vielä kasvojen paksu puuterikerros varmistaisi pojan tunnistamattomuuden.
"No niin, nyt olet valmis," yukatapoika pyöräytti esiliinapojan ympäri. "Mutta oletko ihan varma tästä?"
"En mä olisi tähän ruvennut ellen mä olisi varma," esiliinapoika vastasi uhmakkaasti. "Mun on pakko vielä kerran nähdä ne kaikki, vaikka sitten valepuvussa."
"Selvä, sitten mennään. Minä menen ottamaan tilauksia ja sinä voit aluksi pyyhkiä pöytiä tuolla kauempana."
Yukatapoika tarttui toista kädestä ja alkoi vetää tätä ovea kohti. Kynnyksellä esiliinapoika kuitenkin pysähtyi.
"Haku, mulla on sulta vielä kysyttävää. Sä olet tosi hyvä ninja. Jos mä vielä joskus perustaisin ryhmän, tulisitsä mun kanssa?" Haku katsoi toista poikaa hämmentyneenä.
"Kiitos, mutta ei minusta ole enää ninjaksi. Olen onnellinen täällä Zabuza-saman kanssa, et saa minua lähtemään täältä.
Haku hymyili kauniisti. Oli todella vaikea uskoa, että hän oli poika.

Himmeästi valaistussa baarissa istui Kakashi Hatake pinkkitukkaista tyttöä  vastapäätä. Oven avautuessa sisään ilmestyi vielä poika, jonka musta pottatukka oli sateesta entistäkin kiiltävämpi. Sakura nousi tekemään Rock Leelle tilaa ja siirsi pöydän ääressä olleen tuolin pois tämän pyörätuolin tieltä. Lee rullasi itsensä pöydän ääreen ja kietoi kätensä Sakuran olkapäille. Tyttö liikahti äkkinäisesti, aivan kuin olisi halunnut vetäistä itsensä pois. He kolme istuivat katsoen toisiaan silmiin hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain ruskeahiuksisen tarjoilijatytön satunnainen astioiden ja tuolien kolistelu huoneen toisessa nurkassa.
"Kakashi, näytät siltä että jotain kamalaa on tapahtunut" Lee sanoi kohottaen katseensa naamiokasvoiseen mieheen.
"Mitä kamalaa meille muka enää voi tapahtua?" Sakura mutisi. "Luulin, että kaikki mahdollinen on jo tapahtunut."
Kakashi huokaisi väsyneesti ja puristi lasiaan niin, että pintaan ilmestyi pieniä halkeamia.
"Sasuke on kuollut."

      Taka-alalla seisova tarjoilija pudotti pari lautasta maahan, mutta kukaan ei huomannut sitä. Sakura ja Lee tuijottivat kakashia.
"M-miten ihmeessä?" Lee sopersi. "Mistä tuon kuulit?"
"Luotettavasta lähteestä. Sasuke teki itsemurhan tapettuaan isoveljensä."
Sitten laskeutui hiljaisuus. Sakura oli valahtanut istumaan pää riipuksissa kuin marionetti, jota kannattekevat köydet on katkottu. Lee yritti ottaa häntä kädestä, mutta tällä kertaa tyttö tönäisi käden pois.
"Ensin Naruto... Ja nyt Sasuke... Sakura mumisi yhteen purtujen hampaidensa välistä. "EN KESTÄ ENÄÄ!"
Sakuran hypätessä seisomaan hänen tuolinsa kaatui kolahtaen. Haku kiirehti takahuoneesta katsomaan mitä oli meneillään, mutta Kakashi viittasi häntä silmillään palaamaan takaisin.
"Eihän Naruton ruumista kai ikinä löydetty? Sehän voi tarkoittaa että hän on vielä hengissä?" Lee kysyi hätääntyneenä.
"SEHÄN TÄSSÄ VIELÄ ONKIN!" Sakura kiljui. "JOS NARUTO KERRAN ON ELOSSA, NIIN MISSÄ HÄN ON? MIKSI HELVETISSÄ HÄN PIILESKELEE JOSSAIN?"
Nyt kaatui myös pöytä. Pöydällä olleet astiat kierivät ja kilisivät pitkin lattiaa, kun Sakura säntäsi ulos sateeseen.

       "SAKURA!" Lee huusi ja yritti syöksähtää tytön perään, minkä seurauksena hänen pyörätuolinsa kaatui. Lee jäi makaamaan lattialle, muttei jaksanut yrittääkään nousta ylös. Hänen suljettujen silmäluomiensa alta valui kyyneleitä.
"Tiesinhän minä, että Sakura oli kanssani vain säälistä," Lee itki. "Hän kuitenkin välitti aina muista enemmän! Ja hävittyäni taistelussa sille hieken hirviölle, en ole pystynyt edes kävelemään, saati olemaan ninja! Olen epäonnistunut mies," Lee nyyhkytti lohduttomasti. "Guy-sensei jaksoi sentään uskoa minuun, mutta lopulta hänkin kuoli pois."
Kakashi istui kaatuneen pöydän ääressä ja oli painanut päänsä käsiinsä. "Minäkin olen epäonnistunut" Hänen kaikki sanansa tuntuivat nykyään olevan huokauksia."Meillä ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin seurata Sakuraa."
Kakashi kohottautui tuolista ja hymähti surullisesti.Hän auttoi Leen istumaan pyörätuoliin ja he lähtivät yhdessä ulos, missä sade oli jo taukoamassa.
"Ehkä kaikki seuraamme pian myös Sasukea.

        Pitkähiuksinen tarjoilija oli koko tämän ajan istunut nurkassa kuin jonkinlaisessa transsissa. Nyt hän alkoi kerätä pudottamiaan astioita epämääräiseksi keoksi pöydälle. Joillakin, hän ajatteli, on edes rohkeutta tappaa itsensä. Tai palata takaisin ja myöntää virheensä. Toisin kun mulla, ne varmaan luulee Sasuken tappaneen mut. Poika aukaisi esiliinansa nauhat ja heitti sen pöydistä, tuoleista ja rikkinäisistä astioista koostuvan kasan päällimmäiseksi. Sitten hän oikaisi ulos takaovesta, ennen kuin Haku yrittäisi saada häntä kiinni.

         Poika lähti juoksemaan metsää kohti. Sade oli enää pientä tihkua. Hyvä, että edes Haku sai olla onnellinen, hän mietti. Mutta miksei Sasuke sitten saanut olla, shän oli saavuttanut sen tavoitteen? Jos mä olisin voinut vielä sanoa sille jotain... Päästyään tarpeeksi katseilta suojaan Naruto riuhtaisi peruukin päästään. Liian tiukalla olleiden hiuspinnien repäiseminen sai veren valumaan päänahasta hänen otsalleen, ja siitä eteenpäin poskille ja leualle, kuumina ja karvaina kuin kyyneleet.