Iruka käveli ympäri keittiötään. Siellä leijaili ruoan tuoksu. Brunette vilkaisi seinällään olevaa kelloa: se näytti puolta seitsemää illalla. Kakashin olisi pitänyt tulla jo kuudelta. Iruka huokaisi ja istuutui tuolille pöydän ääreen. Häntä ärsytti miesystävässään vain se, että tämä oli myöhässä joka helkkarin tapahtumasta ja asiasta.

Vartti yli seitsemän ovikello soi. Iruka meni huokaisten avaamaan. Hän tiesi kuka siellä oli.
”Kakashi, ruoka on jäähtynyt jo. Se on ollut valmiina jo tunnin ja viisitoista minuuttia”, Iruka sanoi heti kuun näki vieraansa kasvot.
”Anteeksi, Iruka-rakas. En tarkoittanut tulla näin myöhään. Minä kyllä yritin...” Iruka hiljensi toisen vetämällä tämän maskin alas ja painamalla huulensa varovasti hopeahiuksisen huulille.

Kakashi vastasi suudelmaan. Hetken päästä he irtautuivat.
”Okei, sovitit juuri tekosi”, Iruka sanoi hymyillen. Kakashi hymyili takaisin. Hän tuli sisälle ja laittoi oven kiinni. Kenkänsä – ja maskinsa – mies jätti eteiseen.

Hopeahiuksinen kävi keittiössä haitselemassa ruokaa.
”Hmm-m, tuoksuu hyvältä, Iruka-sensei”, Kakashi naurahti. ”Mutta nyt, meillähän on hetki aikaa. Se on jo melkein kylmää, joten ei se haittaa vaikka se jäähtyisi vähän lisää.”
”Noinko paljon sinä arvostat ruokaani, Kakashi-sensei?” Iruka kysyi muka loukkaantuneena. Hopeahiuksinen naurahti ja veti miesystävänsä suudelmaan.
”Ei, arvostan sinua paljon enemmän”, tämä kuiskasi bruneten korvaan.

Iruka punastui hieman.
”Äläs nyt punastu noin.”
”Miksi en? Tämä tuntuu pettämiseltä Konohaa vastaan... He eivät tiedä meistä mitään...”
”...ja me vain kuhertelemme täällä. Niinkö?” Iruka nyökkäsi.

Kun kaksikko liikkui ulkona, he käyttäytyivät kuin hyvät ystävät – vain ystävät. Mutta heidän suhteensa meni jo pintaa syvemmälle. He olivat olleent yhessä jo monia vuosia, mutta vieläkään kukaan ei ollut hoksannut heidän suhdettaan.

Kakashi talutti Irukan sohvan luo. Brunette seurasi kiltisti, mutta porasi katseensa syvälle toisen silmään. Hetken miehet katselivat toisiaan. Sitten Kakashi työnsi Irukan varovasti sohvalle selälleen. Brunette piti Kakashia kiinni olkapäistä, ja näin varmisti että heidän huulensa kohtasivat Irukan selän osuessa sohvan haalistuneeseen kankaaseen.

Irukan kädet lähtivät liikkumaan hitaasti Kakashin selässä. Vanhempi mies hyväili brunetel huulia ja livautti kielensä toisen suuhun. Hengähdystauon aikana Iruka työnsi Kakshia hieman kauemmas.
”Se ruoka... Me voimme jatkaa tätä vielä myöhemminkin...” Kakashi nousi vastahakoisesti ylös ja seurasi Irukaa keittiöön.

Kaksikko söi hiljaisuuden vallitsessa. Kun brunette vei astioita altaaseen, Kakashi hyökkäsi tämän kimppuun. Hän alkoi suudella toisen kaulaa. Iruka oli tiputtaa astiat säikähdyksestä. Hän onnistui, Kakashista huolimatta, kuitenkin keplottelemaa astiat altaaseen ilman että mitään meni rikki. Sitten brunette kääntyi ympäri pitääksen kunnon saarnan toiselle, mutta se loppui heti alkuunsa.

Iruka kietoi kätensä Kakashin kaulan ympärille. He suutelivat pitkään. Yhtäkkiä ovikello soi. Iruka näytti pelästyneeltä.
”Minä... Minä mene avaamaan”, hän sanoi hämmentyneenä.

Kurenai seisoi oven takana. Naisen takana oli Izumo, Koketsu, Gai ja Asuma.
”Hei!”, Kurenai sanoi. ”Tulimme tänne viettämään aikuisten iltaa!” Iruka nyökkäsi sanattomana ja väistyi tieltä. Kakashi kurkisti keittiöstä, mutta veti päänsä takaisin kun näki ryhmän aikuisia jotka olivat ilmestyneet Irukan olohuoneeseen.

Brunette hipsi keittiöön
”He tulivat kuulemma viettämään aikuisten iltaa luokseni...” Kakashi nyökkäsi miettivästi.
”Mennään mekin juhlaan mukaan, jatketaan tätä joskus toiste.” Iruka hymyili ja nyökkäsi. Sitten kaksikko meni muiden luo, jotka olivat jo selvästi humalassa. He pelasivat pullonpyöritystä.

Loppuillan kaksikko vilkuili toisiaan toisten huomaamatta. Kakashi lähti muiden mukana myöhään keskiyön jälkeen pois. Iruka siivosi nopeasti kämppänsä ennen kuin meni nukkumaan.

Kaksikon salaisuus tulisi säilymään pitkään. He uskoivat, että muun eivät hyväksyisi heidän suhdettaan, joten he päättivät tehdä siitä hyvin kestävän ennen kuin kertoisivat siitä kenellekään. Mutta vielä ei ollut sen aika. Molemmat tiesivät sen. Ehkä huomenna. Tai sitä seuraavana päivänä. Kuka tietää...