Sasuke käveli yksin Konohan pimeällä kujalla. Vaikka hän ei havainnut lähettyvillään ainoatakaan ihmistä, Sasuke oli varma, että häntä tarkkailtiin. Samanlaisen tunteen hän oli tuntenut silloin, kun Orochimaru oli kauan sitten seurannut hänen liikkeitään chuuninkokeiden aikaan. Lopulta kolmas Hokage oli vienyt Orochimarun mukanaan ja Sasuke oli päässyt eroon tunteesta, joka oli seurannut häntä. Vaikka siitä oli jo kauan, hän muisti yhä miltä seurattuna olo tuntui. Nyt hän oli tuntenut tuota samaa tunnetta jo muutaman päivän ajan.

Sasuke päätti seisahtua muka sitomaan kenkiään paremmin, jotta voisi rauhassa tarkkailla ympäristöään uudelleen. Olisi ehkä ollut parempi mainita häiritsevästä tunteesta muulle ryhmä 7:lle, mutta Sasuke ei halunnut vaivata heitä, mikäli hänen epäilyksensä osoittautuisivat turhiksi. Naruto alkoi muutenkin käydä hermoille, sillä he olivat nykyään niin tasaväkiset, että se oli suorastaan raivostuttavaa. Turhasta hälytyksestä toiset leimaisivat hänet vain hermoheikoksi pelkuriksi ja Kakashi alkaisi pitää häntä kakarana.

Kakashin miettiminen sai Sasuken suupielet kääntymään ylöspäin. Chuuninkokeiden ja niitä seuranneiden tapahtumien jälkeen Sasuke oli ollut niin raivoissaan, että ilman Kakashin neuvoja ja tiimitoverien tukea hän olisi varmasti jättänyt Konohan. Yksin erämaassa muiden armoilla hänestä olisi varmasti tehty selvää jälkeä muutamassa kuukaudessa. Nyt tuo aika oli vain kaukainen muisto, eikä Sasuke tuntenut enää kiinnostusta kylänsä hylkäämiseen. Akatsuki jahtasi Narutoa ja tämän vierellä pysyminen toisi kyllä ennen pitkään hänen veljensä esiin. Hänen vain täytyi harjoitella enemmän kuin koskaan, ollakseen tätä vahvempi sitten, kun välienselvittelyn aika koittaisi.

Sasuke päätti jatkaa kävelyä välinpitämättömään tyyliinsä.  Mikäli joku seurasi häntä, hän saisi ennen pitkään tietää siitä. Oli ihan turhaa panikoida etukäteen. Kakashin johdolla hän oli oppinut hiomaan chidorinsa uudelle tasolle ja loppujen lopuksi hänestä olisi vain mukava päästä kokeilemaan sitä oikeaan maaliin, mikäli varjostaja paljastuisi viholliseksi.

Hiekka rahisi Sasuken ninjakenkien pohjissa tämän kävellessä, mutta muita ääniä ei kuulunut. Pienoisen yllätyksen hän joutui kokemaan, kun lintu lennähti hänen päänsä läheltä matkatessaan viereiseen puuhun. Kukaan ei tullut vastaan koko matkan aikana ja Sasuke tunsi turhautumisesta johtuvaa ärtymystä avatessaan kotiovensa. Kaikkialla oli teennäisen rauhallista, eikä Sasuke pitänyt siitä. Hetken mielenjohteesta hän oli astuvinaan sisälle asuntoon, mutta kääntyikin sitten katsomaan metsän reunaan. Ohikiitävän hetken hän näki puiden välissä mustaan pukeutuneen hahmon, jonka kasvoja peitti merkillinen naamio. Naamio toi hänen mieleensä kurpitsan, josta oli poistettu lehdet ja johon oli kaiverrettu aukko toisen silmän paikalle.

Hahmo katosi melkein saman tien, mutta nyt nuori Uchiha oli saanut varmistuksen epäilyilleen. Joku oli onnistunut tunkeutumaan salaa Konohan alueelle, mikä oli jo itsessään vakava asia. Hänen oli kerrottava tyypistä heti Tsunade-samalle ja muille. Ehkä viides voisi lähettää Anbutiimin tyypin perään.

Tarkkailtuaan vielä hetken metsää, Sasuke päätti ilmoittaa tilanteesta vasta huomenna. Jos hänellä kävisi tuuri, tunkeilija ei arvaisi Sasuken nähneen tämän. Lähtiessään saman tien ryntäämään kohti Hokagen toimistoa, hän vain kertoisi tyypille aikovansa hälyttää apujoukkoja.

Huokaisten syvään Sasuke astui kynnyksen yli asuntoonsa ja sulki oven perässään. Nyt jos koskaan oli pidettävä pää kylmänä. Hän lähti keittiöön, otti eilisen ruoan jääkaapista ja alkoi lämmittää sitä. Kaiken tulisi näyttää mahdollisimman luonnolliselta, jotta ikkunasta katsova ei saisi vihiä kiinnijäämisestään. Saatuaan ruoan lämmitettyä, Sasuke kaivoi laatikoistaan käärön ja oli tarkastelevinaan sitä syödessään. Vaivihkaa hän otti pöydältä kynän ja käänsi päätään niin, ettei silmiä voinut nähdä ulkoa. Vaikka piirtämisen täytyikin näyttää kirjoittamiselta ja aiempien virheiden korjaamiselta, tunkeilijan kuvan hahmottelu onnistui yli odotusten Sasuken sharinganien ansiosta.

Saatuaan työnsä valmiiksi, Sasuke otti käärön, sitoi sen kiinni ja kävi viemässä sen kaikessa rauhassa sänkynsä patjan alle. Matkalla hän avasi muutaman satunnaisen laatikon, jotta pihalla odottava ninja luulisi hänen laittaneen käärön johonkin laatikoista. Käärön varsinaisen piilottamisen hän naamioi sänkynsä siistimiseksi. Jotta manööveri olisi mahdollisimman uskottava, Sasuke päätti vaihtaa yövaatteet päälle ja käydä levolle. Todellista lepoa hän tuskin saisi koko yönä, mutta sitä oli turha murehtia nyt.

Saatuaan peiton ylleen, Sasuke oli vielä lukevinaan hetken yöpöydällä ollutta ninjataidoista kertovaa kirjaa. Luettuaan pari tuntia Sasuken oli laitettava kirja pois. Ei ollut uskottavaa lukea koko yötä, jos aamulla oli herättävä aikaisin. Vastahakoisesti hän sulki silmänsä, mutta päätti silti tarkkailla ympäristöään pienimmänkin äänen varalta.
Koko päivän kestänyt harjoittelu muiden kanssa alkoi kuitenkin lopulta vaatia veronsa ja monen tunnin hereillä olon jälkeen Sasuke nukahti edes kunnolla tajuamatta sitä.

***

Yhtä hiljaa kuin itse varjo, Uchiha Madara ilmestyi Sasuken huoneeseen. Madara ei halunnut herättää poikaa, joten hän tyytyi vain katsomaan tämän rauhallisia kasvoja. Mies oli muutaman päivän ajan seurannut tarkasti Sasuken liikkeitä. Se mitä hän oli nähnyt, oli hälyttävää. Nuori Uchiha näytti miltei unohtaneen kostonsa. Lisäksi tämä näytti pitävän Konohaa kotinaan ja se ilahdutti Madaraa vielä vähemmän. Hänestä tuntui kuin olisi kadottanut valttikortin, jolla ratkaista kieroutunut korttipeli voitokseen. Hänen olisi ruvettava viipymättä varatoimiin saadakseen valttinsa takaisin.

Pohdittuaan asiaa, Madaran mieleen alkoi muodostua tapahtumien ketju, jonka avulla hän voisi ehkä saada Sasuken puolelleen. Hän joutuisi kyllä näkemään hankkeen eteen paljon vaivaa kiinni jäämisen riskistä puhumattakaan, mutta hänellä ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Sasuke oli luultavasti nähnyt Madaran ja jos hän ei toimisi nyt, puoli kylää olisi pian hänen perässään. Sen jälkeen hänen voisi olla lähes mahdoton ottaa Sasukeen minkäänlaista kontaktia. Hiljaa mies kaivoi taskustaan kirjoitustarvikkeet ja alkoi väsätä Sasukelle osoitettua kirjettä. Hänen täytyisi olla sanamuodoissaan hyvin huolellinen, jotta saisi herätettyä pojan uteliaisuuden.

Varoen Madara laski huolella kirjoitetun kirjeen vieressään olevalle pöydälle. Luotuaan vielä viimeisen katseen nukkuvaan Sasukeen, Madara valmistautui siirtymään pois huoneesta.
”Seuraavaan kertaan”, hän kuiskasi ennen kuin katosi, jättäen jälkeensä vain paperin palan kirjoituspöydälle.

***

Seuraavana aamuna Sasuke heräsi hätääntyneenä tajuttuaan, että oli lopulta nukahtanut. Nopea vilkaisu ikkunasta kertoi, ettei kukaan ollut tehnyt hälytystä. Käärö oli myös tallella patjan alla, joten ehkä hänen rauhallinen toimintansa oli mennyt läpi. Helpottuneena Sasuke vaihtoi tavalliset vaatteet ylleen ja lähti syömään aamupalaa. Huoneen ovella hän huomasi kirjoituspöydällä olevan kirjeen. Pahaa aavistaen Sasuke käänsi taitellun paperin suoraksi ja alkoi lukea.

Sasuke.

Emme ole ennen tavanneet, mutta tiedän sinun, veljesi ja sukusi menneisyydestä enemmän kuin kukaan muu. Sinun ei kannattaisi luottaa liikaa ympärilläsi oleviin, sillä todelliset vihollisesi ovat lähempänä kuin arvaatkaan.
Tapaisin mielelläni sinut kasvotusten. Voisimme keskustella kunnolla sinua vaivaavista seikoista. Ehkä pystyisin jopa auttamaan sinua veljesi etsimisessä, mikäli haluat lähteä mukaani. Tule ensiyönä yksin Uchihan entiselle asuinalueelle, mikäli olet halukas kuulemaan totuuden.


Sasuke puristi kirjettä käsissään niin, että paperi rypistyi ja melkein repesi kahtia. Kuka se tyyppi oikein luuli olevansa? Tämä oli jahdannut Sasukea monta päivää. Jos tällä oli asiaa, niin tulisi vain suoraa puhumaan. Sasuke luki seuraavat rivit vielä uudestaan ja tuhahti itsekseen. Viholliset saattoivat olla lähellä, mutta tiimiinsä hän voisi luottaa. He olivat onnistuneet pelastamaan nuoren Uchihan hengen kirotun sinetin villiintyessä lopullisesti. Se kokemus ja kolmevuotinen yhdessäolo olivat lähentäneet heidän tiiminsä yhteishenkeä niin paljon, että nykyään he olivat kuin samaa perhettä.

Sasuke luki kirjeen vielä muutaman kerran uudestaan tarkastellakseen sitä monelta kantilta. Lopussa mainittu totuuden kuuleminen ja veljen löytyminen kyllä kiehtoi häntä, mutta muu vaikutti lähinnä tarkkaan harkitulta provosoinnilta. Kirjeessä myös kehotettiin häntä lähtemään tuntemattoman tyypin matkaan, eikä se mahdollisuus tullut kysymykseenkään. Mistä hän tiesi, jos tyyppi oli hänen veljensä lähettämä vakooja, joka halusi vain kuulustella häntä?

Sasuke taitteli paperin huolellisesti taskuunsa. Siellä se olisi parhaiten turvassa uteliailta katseilta. Hän meni keittiöön syömään aamiaista, vaikka kirje olikin vienyt hänen ruokahalunsa. Sasuken menneisyydessä oli moniakin asioita, jotka vaivasivat häntä, mutta kuinka joku ulkopuolinen tunkeilija voisi tietää niistä paremmin kuin hän?

Ajateltuaan asiaa vielä hetken, Sasuke varmistui valinnastaan kertoa koko juttu Tsunadelle ja muille. Tsunade ei ollut Konohassa Uchihan tuhon aikaan, joten hän voisi olla yhtä kiinnostunut selvittämään totuuden noista tapahtumista kuin hänkin.

Sasuke hymähti tyytyväisesti tajutessaan, että kirjeen kirjoittaja oli pahasti myöhässä. Mikäli tämä olisi ottanut yhteyttä pari vuotta sitten, Sasuke olisi ollut siltä seisomalta valmis lähtöön. Nyt hän halusi vain saada tyypin kiinni, jotta voisi puristaa tästä kaiken tiedon niin, ettei yhtäkään salaisuutta jäisi jäljelle. Ibiki hoitaisi varmasti mielellään sen puolen. Nyt hänen täytyi vain kertoa koko juttu, jotta he voisivat kehitellä sopivan suunnitelman tunkeilijan pään menoksi. Hän oli selvinnyt tiiminsä kanssa monista vaaroista ja he selvittäisivät yhdessä tämänkin ongelman.