You. Be. Warned.
Jos olet sieltä herkimmästä päästä, en suosittele lukemaan. : / Sen verran on ikävää tekstiä tulossa.. Omalla vastuulla siis!


********************

Mä tunsin veren valahtavan kasvoiltani.
”Mitä sanoit?” sanoin kummallisella käheällä äänellä, joka ei ollut omani.
”Minä näin kaiken, Naruto”, Yasano toisti. ”Sinun ystäväsi Sasuke pahoinpiteli Inaban jokin aika sitten. Minä näin sen omalta parvekkeeltani.”
Mä en voinut uskoa kuulemaani. Sasukeko..? Sasuke meni hakkaamaan mun piinaajat, kaikesta mun estelyistä huolimatta? Miten mä en osannu ollenkaan epäillä? Siinä saattoi tulla rumaa jälkeä, sen verran räväkkä se oli siellä thainyrkkeilyssäki..
Mä tunsin yhtäkkiä ihan järjetöntä hellyyttä sitä poikaa kohtaan, mutta se liekki sammu salamana mun muistaessa Yasanon sanat.

Tekijä joutuisi väistämättä vankilaan. Inaba kiikutettiin sentään polille, ja oli pahassa jamassa. Tämän maan lait eivät antaneet armoa alaikäisille eikä ensikertalaisille, joten..
Mua kylmäsi, ja nostin katseeni Yasanoon.
”Mitä sä ajat takaa?” yritin saada sen puhumaan. ”Aiotko sä vasikoida Sasuken? Mä en välitä, olkoon Inaba vaikka kuinka paljon sun veljenpoika, mutta mähän kerroin mitä se paskapää on tehny mulle?”
”Se ei oikeuta silti olemaan väkivaltainen muita kohtaan.” Yasano totesi, eikä hymyillyt enää.
”Ne oli väkivaltaisia MUA kohtaan!!”

Mä arvasin. Se veti niin täysillä kotiin päin että oksat pois. Kukaanhan ei helvetti vie multa Sasukea, ei Yasano eikä ees poliisi!
Tunsin pakokauhun leviävän mahasta ympäri kehoa niin että ihokarvat nousi pystyyn. Mä rakastin sitä jätkää. Ihan oikeasti rakastin. Mä en ollu tuntenu niin ketään kohtaan koko elämässäni, Sai oli kyllä liipannu aika läheltä.

Mutta Sai vietiin multa.

Mä en halua joutua enää sen inhottavan tunteen valtaan, joka kalvasi mua sisältä sillon ku mä jäin yksin. Pelkkä ajatuski että mä muuttuisin taas haamuksi, sai palan nousemaan kurkkuun. Silmäkulmia kirveli, mutta mä kivetin itteni vielä hetkeksi.
Yasano oli loihtinu naamalleen tutun hymynsä. Se teki koko tilanteesta jotenki sekovitsin. Mä en tienny mitä sen päässä liikku ja se hermostutti mua entisestään. Miks se ei nyt sanonu mitään?

”No”, mä sähähdin rikkoen painostavan hiljaisuuden. ”Mitä sä sitten meinaat tehdä?”
”Riippuu mitä sinä olet valmis tekemään.”
Mulla meni 16 sekkaa sisäistää, mitä se oli sanonu. Mua alko vapisuttaa, vähintään sisäisesti.
Oliko tämä.. kiristystä?
Tän oli pakko olla joku vitsi. Joku psykologinen koe. Okei, missä piilokamerat oli? Joo joo, valetaulun takana oliki oikeesti joukko muita kallonkutistajia jotka oli tehny koko ajan muistiinpanoja kynä vipattaen. ’Pöpi paineen alla’ –testi tai muuta vastaavaa..

Vilkuilin hetken ympärilleni jotain jippoa etsien, mutta muhun levisi ikävä tunne, että koko talossa oltiin enää vain minä ja Yasano. Oli hiirenhiljaista.
”Ootko sä tosissas?” kysyin sitten. Mitä se muka haluais mun tekevän, että se ei kertois kellekkään? Ottaa muutama ylimääräinen juttutunti viikossa? Vakuuttaa, että mä oikeasti alan syömään lääkkeeni kiltisti niinku sanotaan? Rahaa?? Mitä se mulle muka vois?
”Olen. Ystäväsi on syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn, ja minulla on velvollisuus kertoa virkavallalle. Kerroit myös, että hän harrastaa jotain taistelulajia, ja sen väärinkäytöstä seuraa liitosta erottamisen lisäksi muutakin..” ukko totesi rauhallisesti.
”Miksi mun pitäis tehdä jotaki? Etkö sä vois vaan olla hiljaa, sä tiedät että se kosti vaan mun puolesta..”
”Nimenomaan, Naruto.”
”No voi saatana! Sano nyt sitte! Mitä mä teen, hypin päälläni?? Joo, mä lupaan tulla tästä lähin ajoissa ja lupaan olla kiltimpi ja silleen..” mä huudahdin ja pomppasin seisomaan. Mua pelotti ihan helvetisti, sydän hakkasi tuhatta mun kurkussa. Pieni aavistus, pelko oikeastaan kummitteli mun mielessä, mutta mä halusin kieltää sen niin pitkään ku voisin. Se ei uskaltais..

Mä lampsin ovelle ja valmistauduin henkisesti juoksemaan elämäni pikasprintin, mutta mitä vielä: ovi oli lukossa. Tää ei voinut olla todellista. Ei tällaista tapahdu ku elokuvissa, jotka päättyy aina huonosti. Mä vilkaisin ukkoa olkani yli hermostuneena.
Yasano katto mua ahnaasti ku nälkävanki näkkäriä, ja sen suusta karkasi jokin syvä, honottava naurahdus. Pliis, ampukaa joku se.
”Noinko vähän sinä raskisit uhrata pikku ystäväsi puolesta?” se sanoi pilkallisesti. ”Sanohan, mitä sinä oikeasti olisit valmis tekemään? Miltä sinusta tuntuu?”
Se oli taikasana.
Näkökenttä sumeni kyynelten tulvahtaessa silmiin, ja mä painoin pääni.
”Mä kuolisin sen puolesta”, kuiskasin hiljaisuuteen.

Ei sen tarvinnu sanoa mitään. Mä tiesin, mitä sillä oli mielessä.
Ja mä olin just antanu sille luvan tehdä ihan mitä se lystäsi.

Mä en voinu kattoa siihen päinkään, mutta kuulin kuinka se nousi ja laahusti työpöytänsä luo. Sen ällöttävä ominaishaju tulvahti nokkaan, ku se tuli mun luo ja ojensi kättään.
”Syö nämä”, se käski. Mä tuijotin hetken kolmea punaista pilleriä sen kämmenellä, otin ne ja nakkasin kuuliaisesti suuhun. Oliko mulla vaihtoehtoja?
Yasano talutti mut olkapäästä takaisin sohvalle, ja istahti itse siihen viereen. Mä en ollu ennen edes tajunnu, kuinka iso mies se oli. Nyt se kuitenkin vaan odotti.
Pää tuntu jotenkin tosi tyhjältä. En ollu ikinä tuntenu itseäni niin avuttomaksi. Mä olin täysin jonku toisen armoilla, ja vaikka olisin halunnu estellä nii mä en vaan saanu.
Se veisi multa Sasuken.
Yasano oli huomaamatta laskenu kätensä mun reidelle. Vaikka se ei edes liikunu, se poltti farkkujen läpi ku kuuma rauta.
Mua itketti, huimasi, ja mä vapisin. Joka ikinen lihas mun kehossa oli jännittyny äärimmilleen odottaen kauhulla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Mä odotin, odotin ku jänis joka tiesi ilveksen hyökkäävän sekunnilla millä hyvänsä.

Sattuisko se?

No kyllä helvetissä sattuis, eikä ukko aikonut olla varovainen.
Puristin käsiä nyrkkiin ja kuuntelin vieressäni istuvan ihmisen hengitystä. Se tuntui niin hirveän vieraalta, ihan eri ihmiseltä. Mitähän se nyt ajatteli? Ehkä mä en halunnu tietää.
Seuraavaksi tapahtui monta asiaa yhtäaikaa: ne pillerit alko vaikuttaa, ja mä tunsin itteni yhtäkkiä tosi tunkkaiseksi. Mua alko jotenki väsyttää ihan sairaasti, ja lihakset rupesi rentoutumaan yks kerrallaan.
Mutta sillon ukko hyökkäsi. Se tarttu mua hartioista ja taklasi selälleen siihen sohvalle painaen huulensa väkivaltaisesti mun suulle. Mun maailma pyöri, kuulin sen kiihtyneen hengityksen jostain kaukaa omien sydämenlyöntieni seasta ja tunsin etäisesti kuinka sen sormet kisko multa hupparia päältä. Mä olin semmosessa tilassa, että en olis päässy siitä pois vaikka olisin yrittänytkin.

Kaikki mun sisällä kilju suoraa huutoa pakenemisen puolesta, ja vaikka mä en sanonu sanaakaan, se varmasti heijastu mun silmistä. Tuntu että ukon viileet ja nihkeet kädet oli joka puolella, mun hiuksissa, niskassa, mun paljaalla yläkropalla, enkä mä voinu muuta ku haukkoa henkeä sen kehon painon pitäessä mua paikallaan. Se nuoli arpia mun käsissä ja huokaili mun kaulalle. Mä suljin silmäni, oli niin lähellä etten oksentanu.
Yhtäkkiä mä tajusin, ettei mulla ollu enää edes housuja jalassa. Tuntu ku joku olis vetäny jääpuikolla pitkin selkää ku pakokauhu pääsi huumaushuurujen läpi kumauttamaan tajuntaa, ja silloin mä räväytin silmäni auki.
”Riittää! Lopeta!” mä yhtäkkiä huusin ja taoin nyrkeillä Yasanon rintakehää. Kaikki pysähty, ja mä koitin silmät sirrissä saada keskitettyä katsetta jonnekkin. Ukko huohotti mun päällä kauluspaita auki ja kalju hiestä kiiltäen katsoen mua kysyvästi.

Mä en halunnu! Mä en jumalauta kestäny, että se koskee muhun yhtään enempää! Sano, että mun ei ollu pakko!
”En minä sinua väkisin ota”, Yasano sanoi hiljaa lukien mun ajatukset, ja pienenpieni toivonkipinä kurkisti piilostaan. ”Mutta jos haluat pitää ystäväsi poissa kiven sisästä, en näe muuta vaihtoehtoa. Lupaan, ettei Inabakaan puhu mitään. Päätös on sinun.”
”Sä oot hirviö! Tää ei oo reilua..” mun ääni särky, ja pari kuumaa kyyneltä vierähti estelyistä huolimatta poskelle. Yasano pyyhkäisi ne peukalollaan pois jotenki niin tyytyväisen näköisenä, että mä olisin halunnu vaan satuttaa sitä mahdollisimman pahasti. Saatanan sadisti. Se oli voittanu tän sodan, eikä kukaan ollu alunperinkään lyöny vetoa mun puolesta.
Katkeraa..
Niin suloisen katkeraa.

Ukko kurotti ottamaan pöydältä pienen pullon, ja liotti sormiaan jossain öljyssä niin että matollekkin roisku. Sitte se avasi housunsa. Mä olin ku transsissa, katse vaelsi silmille tippuneen otsatukan alla hitaasti sen haaroista punottaviin kasvoihin. Se hymyili. Tottakai se hymyili.
Mä heitin vielä yhden väsyneen katseen, oikein porasin sen savunharmaisiin silmiin ku kuolemaantuomittu ja sanoin äänettä:
Älä tee tätä mulle.

Ivallinen naurahdus, räjähtävä kipu ja tuskanhuuto.
Verta oli kaikkialla.

Mä rakastan sua, Sasuke.

--

Vesihana tippas hiljalleen kylpyveteen. Mä nojasin polviini ja tuijotin lasittunein silmin tyhjyyteen tupakan kärytessä sormieni välissä. Se oli ainakin viides.
Ketään ei ollu kotona, oli ihan hiljaista. Ammeen vesi oli jo vähä jäähtyny, mutta en mä sitä huomannu.
Mä en olis huomannu, vaikka koko maailma olis kadonnu mun ympäriltä sillä sekunnilla. Miten vaan, mä en jaksanu välittää.
Taas yksi tippa sukelsi hanasta alas.
Plip.
Mun käsi vapisi, kun vedin tupakasta savut sisääni.
Plip.
Suolainen pisara sekoittui saippuaveteen.
Plip.
Eikö tämä jo riitä?

Nakkasin tupakannatsan lavuaariin ja suoristin kivusta ähkäisten jalkani. Painoin pääni hitaasti veden viileään syleilyyn. Hetken oli hiljaista, mut sitten mä huusin.


***********************

Aivan ensimmäiseksi: Fuyu, olen hyvin pahoillani että heti kun sinä laitoit Tickin Naruton vaikeuksiin, niin sitten täälläkin tapahtuu kamalia. ;___; Mutta kirjoitin tämän osan varmaan yli kuukausi sitten ja pikkuisen kiroilutti kun vilkaisin sun uusimman osan tapahtumia.. ^^' Rääkätään Narsku-raukkaa nyt sitten ihan urakalla.

Sitten. Tämä osa on aika lyhyt johtuen puhtaasti siitä, ettei tehnyt hirveästi mieli venyttää tällaista liiallisilla yksityiskohdilla. :'D Karseeta kirjoitettavaa. Mutta mullahan ei toki jääny kummittelemaan ku Skinssin Effyn terapeutti oli superpahis, nii silleen.. O__O Hrr, mä oikeesti näin painajaisia siitä silloin. xD

Kommentti olis mukavaa. <3 Kiitos kaikille jotka jaksaa vielä lukea! :3 Seuraava osa on jo hyvällä mallilla, ja se on eh.. pitkä. :'DD