Savior from the past - Yumisha
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
16
Katsottu 2427 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K18- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 6005 sanaa, 41681 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-07-06 11:17:26
Kansio:
Paritus (K13-K15) - poikarakkaus Rating: K18, alaikäsille omalla vastuulla >:3
Genre: Romance, yaoi, hieman angst, oneshot
Pairings: Kankukiba
Warnings: Kiroilua, alkoholia hieman s&m, handjob & blowjob, nii ja pituutta löytyy xD
Summary: Nuorukainen nosti katseensa maasta kuultuaan nimensä sanottavan. Portailla takaoven edessä seisoi hänen ikäisensä mies pukeutuneena vaaleanpunaiseen sisäkön asuun, jonka hame ylitti juuri ja juuri vesirajan. Pukuun oli lisätty vielä valkoinen pupunhäntä ja blondeista hiuksista lähti pitkät pupunkorvat.
***
Eli ficcihaaste Fuyulta >:3 KankuKiba oli paritus ja ficistä piti löytyä: cross-dressing, käsiase, vaaleanpunainen nallekarhu, masennus ja lähestymiskielto.
Cross-dressin on tosin suomennettu koska ittestä tuntu oudolta että kieli vaihtui edes sen muutaman sanan verran ^^;
Genre: Romance, yaoi, hieman angst, oneshot
Pairings: Kankukiba
Warnings: Kiroilua, alkoholia hieman s&m, handjob & blowjob, nii ja pituutta löytyy xD
Summary: Nuorukainen nosti katseensa maasta kuultuaan nimensä sanottavan. Portailla takaoven edessä seisoi hänen ikäisensä mies pukeutuneena vaaleanpunaiseen sisäkön asuun, jonka hame ylitti juuri ja juuri vesirajan. Pukuun oli lisätty vielä valkoinen pupunhäntä ja blondeista hiuksista lähti pitkät pupunkorvat.
***
Eli ficcihaaste Fuyulta >:3 KankuKiba oli paritus ja ficistä piti löytyä: cross-dressing, käsiase, vaaleanpunainen nallekarhu, masennus ja lähestymiskielto.
Cross-dressin on tosin suomennettu koska ittestä tuntu oudolta että kieli vaihtui edes sen muutaman sanan verran ^^;
Arvostelu
16
Katsottu 2427 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
PI PI PI PI PI PI PI PI…
Herätyskellon ärsyttävä ääni kaikui pienen yksiön seinistä, kun 17-vuotias ruskeahiuksinen nuorukainen yritti paeta heräämistä ohuiden petivaatteiden alle. Piipitys ei kumminkaan lakannut vaan päinvastoin kello alkoi kärsimättömämmin vaatia miehenalkua nousemaan uuteen aamupäivään. Kiba Inuzukan käsi kaivautui hieman haparoiden peiton alta ja etsi tiensä metelin aiheuttajan luokse sammuttaen tämän. Väsyneenä hän heitti vällyt päältään ja laski jalkansa sängyn reunan yli kylmälle lattialle. Tummat silmät kiersivät pienen huoneiston läpi, joka oli viimeisen kolmen vuoden aikana tullut liiankin tutuksi. Tylsän harmaat seinät ja ikkunat joiden läpi ei nähnyt, tekivät asunnosta vankilan kaltaisen. Vankilan, jonne hänen vanhempansa olivat nuorukaisen hylänneet, kun tämä oli joutunut pahaan tappeluun naapurikaupungin jengiläisten kanssa.
Aivan kuin koulusta erottaminen ei olisi ollut tarpeeksi, vaan hänet häädettiin pois kotoa ja siinä ohimennen ilmoitettiin, että Kiba ei saisi rakasta lemmikkiään mukaansa ennen kuin todistaisi pystyvänsä elättämään itsensä ja koiransa ongelmitta. Miehenalku katsoi huteralla yöpöydällään olevaa kosteudesta vaurioitunutta valokuvaa, jossa nurmikolla makasi iso valkoinen koira, jonka luppakorvissa oli ruskeaa. Brunette huokaisi ja nousi ylös. Hänen pitäisi lähteä töihin jotta saisi vuokransa maksettua. Nuorukainen käveli tuskin pientä vaatekomeroa isompaan vessaan ja avasi hanan jääden odottamaan, että lavuaariin valuva ruosteenruskea vesi muuttuisi hieman siedettävämmän näköiseksi. Katosta roikkuva lamppu alkoi sanoa suhdettaan irti ja ties kuinka monennen kerran Kiba pohti minkä helvetin takia hän suostui maksamaan asunnon vuokraa. Kiba nappasi mukista sinisen hammasharjansa ja alkoi pestä purukalustoaan mintun makuisella tahnalla.
Hetken päästä hän kaivoi minijääkaapistaan mitä tahansa, mikä veisi nälkää edes hieman, ja istuutui lopulta omenan kanssa niin kutsutussa keittiössä sijaitsevalle neliönmuotoisen pöydän ääreen, jonka toisella puolella puisessa tuolissa istui iso, vaaleanpunainen nallekarhu. Pehmolelu tuijotti Kibaa isoilla suklaanruskeilla nappisilmillään. Hän oli saanut nallen joskus isosiskoltaan vitsinä, mutta tällä hetkellä se oli ainoa, jolle nuorukainen kertoi murheistaan ja harvoista iloistaan, jotka melkeinpä kiteytyivät kerran kuussa tulevaan palkkapäivään.
”Huomenta vain”, brunette sanoi lelulle haukatessaan kirpeää hedelmää. Nalle pysyi hiljaa, kun Kiba pientä aamupalaa syödessään kertoi tälle tulevan päivän tapahtumista. Naapuriasunnosta alkoi kantautua vihaisia huutoääniä. Talo oli kolmikerroksinen ja jokaisessa kerroksessa oli viisi asuntoa ja siellä asui ainoastaan ongelmanuoria. Seinät olivat paperinohuita, minkä takia kaikki äänet rakastelusta riitoihin kaikuivat jokaisessa asunnossa.
Ruskeahiuksinen nuorukainen heitti omenan kannan roskakoriin ja nappasi pöydällä olevasta lääkepurkista muutaman kirkkaanpunaisen tabletin kitaansa. Ne olivat halpoja masennuslääkkeitä, joiden tehosta hän ei ollut aivan varma, mutta ajatus lääkityksestä sai kaiken näyttämään hieman valoisammalta. Miehenalku oli lopulta suostunut myöntämään, että hän taisi olla masentunut. Brunette veti takin päällensä. Seinällä tikittävä kello oli viisi minuuttia jäljessä, mutta Kiba ei ole koskaan jaksanut siirtää sitä oikeaan aikaan. Riitti, että hän tiesi sen olevan jäljessä. Miehenalku nappasi avaimet pöydältä ja huikkasi pehmolelulleen hyvästit ennen kuin avasi narisevan ulko-oven. Ilma kuvasti hyvin nuorukaisen sen hetkistä elämää ja mielentilaa: harmaat pilvet olivat matalalla uhkaillen sadetta, tuuli leikki tiellä olevan tyhjän oluttölkin kanssa ja kaikkialla ympärillä oleva paksuhko sumu teki kaikesta entistä masentavampaa.
Kiba sai juuri oven lukittua, kun hänen oikealla puolellaan ovesta lensi noin viisitoistakesäinen tyttö ulos.
”SINÄ HELVETIN JÄTKÄ! ET VOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ MAAILMA EI PYÖRI KALUSI YMPÄRILLÄ VAI?!” nuorella naisella oli päällään todella paljastava minihame ja lyhyt vartalonmyötäinen napapaita. Lävistyksiä löytyi huulista, nenästä, silmäkulmista ja melkeinpä kaikkialta minne korun pystyi laittamaan. Ovi paiskattiin kiinni tytön edestä, jolloin tämä vasta huomasi bruneten muutaman metrin päässä, ”Mitä helvettiä sinä siinä tuijotat?!”
Kiba tyytyi kohauttamaan olkiaan ja lähti selkänsä maassa istuvalle nuorelle naiselle kääntäen kohti portaita ja niitä alas. Nuorukainen käveli kädet taskuissa ja pää matalana kohti työpaikkaansa, joka sijaitsi kaupungin keskustassa, mutta syrjäkadulla. Homobaareja kun ei yleensä hyväksytty ihan kävelykatujen reunoilla. Baari oli ollut ainoa, joka oli suostunut palkkaamaan bruneten, koska koulusta erottaminen ei ollut hänen ainoa rekisterissään oleva pahe.
Ihmisiä tuli enemmän ja enemmän vastaan, mitä lähemmäksi keskustaa ja sen kauppoja hän pääsi. Parit jakoivat yhteisen sateenvarjon, vaikka vettä ei vielä tullut, lapset roikkuivat vanhemmissaan kiinni ja valittivat kuinka he eivät koskaan saaneet mitään. Liikemiehet kulkivat pukuineen ja salkkuineen puhelimeen puhuen eivätkä huomanneet mitään ympärillään. Kiba oli muille kuin osa sumua, yhtä huomaamaton. Hän oli sellainen, jota ei haluttu nähdä, jonka olemassaoloa ei haluttu tiedostaa.
Miehenalku saapui tutulle kadulle ja vilkaisi kapeaa kujaa, mikä johti pois pääkadulta. Siellä oli kymmeniä miehiä ulkona polttamassa tupakkaa ja nauroivat kovaan ääneen. Brunette päätti ihan oman turvallisuutensa takia kiertää takaoven kautta. Tosin tämä työpaikka teki sen, että hän ei tuntenut olevansa turvassa koskaan.
”Huomenta Kiba.”
Nuorukainen nosti katseensa maasta kuultuaan nimensä sanottavan. Portailla takaoven edessä seisoi hänen ikäisensä mies pukeutuneena vaaleanpunaiseen sisäkön asuun, jonka hame ylitti juuri ja juuri vesirajan. Pukuun oli lisätty vielä valkoinen pupunhäntä ja blondeista hiuksista lähti pitkät pupunkorvat. Asusteistaan huolimatta nuorukaisen kasvoilla oli iloinen virnistys.
”Huomenta Naruto”, brunette vastasi kun hänen kollegansa heitti täyden roskapussin muiden jätteiden sekaan isoon vihreään säiliöön. Naruto oli yksi hänen hyvistä kavereistaan, joihin hän oli tutustunut aloitettuaan työnsä baarissa. Toisin kuin hänellä, blondilla ei ollut ollenkaan vanhempia, vaan häntä oli siirretty sijaiskodista toiseen, kunnes lopulta Naruto oli kyllästynyt siihen ja karannut.
”Hyvä että tulit, tänään tuntuu olevan tavallista enemmän asiakkaita”, rappusilla seisova miehenalku sanoi ja palasi sisälle jättäen oven auki Kiballe. Brunette hengitti muutaman kerran syvään ennen kuin otti ne muutamat ratkaisevat askeleet. Tuttu viinan ja tupakan tuoksu ympäröi nuorukaisen heti oven sulkeuduttua hänen perässään. Takaovesta tultiin suoraan työntekijöiden pukuhuoneeseen, mutta baari oli aivan seinän toisella puolella, jolloin meteli ja tuoksut kantautuivat ongelmitta sinne. Kiba meni kaapilleen ja kaivoi sen uumenista nahkaisen minihameen ja tiukan samaa sarjaa olevan topin, johon oli ommeltu erilaisia remmejä. Lisävarusteina olivat pystyt koirankorvat ja tuuhea häntä. Miehenalku riisui omat vaatteensa ja heitti ne mytyksi kaapin pohjalle, jonka jälkeen hän puki työasunsa päälle, hengitti muutaman kerran syvään ja avasi oven helvettiin.
Metelitaso nousi aivan kuin joku olisi yllättäen ampunut raketin nuorukaisen korvanjuuressa, mikä sai hetkellisesti bruneten tarkat korvat lukkoon. Humalaisia miehiä, ikäluokiltaan juuri ja juuri täysi-ikäisistä vanhuksiin, nauttivat baarin juoma- ja silmänruokatarjonnasta käyttäen hyväkseen jokaisen tilaisuuden ilmaiseen juomaan ja ristiinpukeutuvien tarjoilijoiden hiplaamiseen. Kiba suuntasi baaritiskin luokse, jossa paikan pomo, noin viisissäkymmenissään oleva valkeahiuksinen mies, työnsi alkoholijuomia tilaajiensa eteen minkä kahdella kädellään kerkesi.
Brunette ei edes ehtinyt puoleen väliin matkaa, kun hän tunsi ensimmäisen käden hakeutuvan hameensa alle. Siitä välittämättä nuorukainen kiiruhti askeleitaan ja nappasi baaritiskin takaa tyhjän tarjottimen.
”Pistä kiirettä niveliin Kiba, täällä on töitä ihan helvetisti”, Jiraiya huusi metelin yli, kun sivusilmällä huomasi työntekijänsä saapuneen. Miehenalku huitaisi kädellään myöntävästi ja lähti takaisin susilauman keskelle hakemaan tyhjentyneitä laseja. Tottuneesti tuopit ja lasit kasaantuivat päällekkäin, ja hetki hetkeltä työ muuttui vaarallisemmaksi, kun tarjoilijat joutuivat tasapainottelemaan korkeiden lastiensa kanssa ja aina jotkut miehet saivat mukamas niin erinomaisen idean ja nappasivat nuorukaiset kesken töiden istumaan syliinsä. Tällä hetkellä keski-ikäisten humalaisten saaliina oli Naruto, joka yritti parhaansa mukaan estää korkeaa lasipinoa kaatumasta asiakkaiden päälle. Kissankorviin ja sairaanhoitajan pukuun pukeutunut Sai lähti pelastustoimiin ensin vietyään oman tarjottimensa baarin takahuoneeseen.
Kiba lähti viemään omaa lastiaan miesten ja baarin ohi, hän työnsi selällään puisen oven auki. Keittiö, tai pikemminkin tiskihuone, oli väriltään siniharmaa. Lattiaa ja seiniä peittivät kaakelit ja tiskipöytiä oli enemmän kuin riittämiin. Huoneesta löytyi myös uudempaa teknologiaa. Parhaillaan tiskikonetta täyttävä, tummia aurinkolaseja sisälläkin käyttävä Shino vilkaisi olkansa ylitse kun kuuli oven sulkeutuvan: ”Sinäkin tulit sitten töihin.”
”Millä luulet minun muuten vuokrani maksavan?” brunette tuhahti alkaessaan järjestellä laseja toiseen koneeseen. Se ei periaatteessa kuulunut hänen työnkuvaansa, mutta mitä kauemmin hän sai olla pois baarin puolelta, sitä parempi. Tummat silmät vilkaisivat nuorukaista vierellään, Shino taisi olla ainut baarissa työskentelevä, joka oli seksuaalisuudeltaan täysi hetero. Kiba oli usein Naruton kanssa pohtinut, miten tuo nuorimies oli päätynyt homojen keskuuteen tiskijukaksi, koska hän olisi varmasti saanut hienommastakin paikasta töitä. Paitsi tietenkin jos tummatukalla oli samankaltaisia ongelmia kuin heillä.
Naruto juoksi ovesta sisään hengästyneenä, ”Kiba nyt tulet takaisin tuonne!” Blondin vaaleanpunainen sisäkönpuku oli puoliksi riisuttu tämän päältä, mikä oli saanut humalaiset vielä innostuneimmiksi jolloin Naruto oli joutunut ottamaan jalat alleen.
”Joo joo”, brunette huokaisi ja alkoi auttaa nuorukaista saamaan vaatteet taas ylleen. Yhdessä he sitten jättivät tummatukan astioiden keskelle ja lähtivät takaisin tyhjien tarjottimiensa kanssa. Blondi lähti toiselle puolelle baaria kuin Kiba, joka lähti uudestaan kiertämään pöytiä tyhjien lasien toivossa.
Nojautuessaan yhden pöydän kohdalla eteenpäin saadakseen tuopin sen toiselta puolelta, nuorukainen tunsi käsien kietoutuvan lantionsa ympärille ja hänet vedettiin syliin istumaan.
”Katshokaas mitä nappasin!” noin kolmikymppinen, mustahiuksinen mies sammalsi tiukentaen otettaan miehenalusta, joka yritti parhaansa mukaan rimpuilla itseään vapaaksi.
”Kuinkash paljon pithäisi pulittaa sheurasta?” tummatukka kuiskasi bruneten korvaan.
”Anteeksi, mutta se ei käy”, Kiba vastasi niin rauhallisesti kuin pystyi tilanteessa, jossa vieraan ihmisen käsi läheni uhkaavasti hänen nivusiaan. Hän tiesi, että Naruto ja Sai välillä suostuivat makaamaan asiakkaiden kanssa maksusta, jotta saisivat maksettua laskunsa ja lainansa ja edes hetkellisesti helpomman elämän, mutta ruskeahiuksinen nuorukainen ei siihen pystynyt. Hän vaikka eli viikon pelkällä riisillä jos se sitä vaati.
”Voisitteko ystävällisesti päästää ir-” Kiba oli sanomassa miehelle, kun tunsi jonkun vetäisevän häntä voimakkaasti kädestä, jolloin nuorukainen irrottautui otteesta ja hänet vedettiin seisomaan.
”Hän ei selvästikään välitä seurastanne, joten minä otan hänet.”
Brunette nosti katseensa hänen pelastajaansa, joka oli häntä hieman reilut viisi senttiä pidempi, omasi ruskeat hiukset ja tumman vihreät silmät kiiluivat baarin kattolamppujen takia. Kiba tunnisti tuon nuorukaisen, koska tämä oli käynyt baarissa joka päivä viimeisen puolenvuoden ajan. Koskaan hänellä ei ollut ketään seuraa, eikä hän koskaan edes yrittänyt iskeä ketään. Istui vain nurkkapöydässä seuraten muita. Nyt kun brunette alkoi asiaa pohtia, hän oli huomannut tuon miehenalun usein katsovan vihreillä silmillään häntä. Kiba vilkaisi uudestaan nuorukaista. Tämän kasvoilla oli omahyväinen virnistys, kun miehet pöydän ympärillä eivät tienneet miten tapahtumaan reagoida.
”Kiitos”, nuori mies sanoi ja lähti taluttamaan ristiinpukeutuvaa tarjoilijaa kohti omaa nurkkaustaan. Brunette nuorukainen ihmetteli tilannetta, mutta ihmetys vaihtui nopeasti närkästykseen, kun hän löysi itsensä istumasta auttajansa sylistä. Kiba kääntyi, että näki tummilla silmillään miehenalun virnistävät kasvot.
”Anteeksi, mutta minun kyllä oikeasti pitäisi jatkaa töitä”, hän mutisi ja yritti irrottautua nuoren miehen otteesta turhaan.
”Jos nyt vain istuisit hetken ja pitäisit seuraa?” nuorukainen ei lopettanut virnistämistä, eikä päästänyt otettaan irti, ”nimeni on Kankuro.”
”Minä en välitä mikä sinun nimesi on, vaan minun täytyy päästä töihin että saan vuokrani maksettua!” Kiba tuhahti ärsyyntyneenä, miksi kaikkien piti käydä kimppuun juuri tänään?
”Väitätkö, että asut siinä harmaassa paholaistalossa mikä juuri ja juuri pysyy pystyssä ja maksat siitä vielä jotain?”
Brunette lopetti rimpuilemisen ja katsoi miestä takanaan epäilevästi. Mistä tuo tiesi missä hän asui? Kiba ei haistanut hänen hengityksestään alkoholia, eikä pöydälläkään ollut kuin yksi pieni shottilasi, mikä viittasi siihen ettei nuorimies ainakaan humalassa ollut. Pieni kiilto vihreissä silmissä paljasti hänen nauttivan tilanteesta.
”Se ei kuulu sinulle”, Kiba mutisi ja huomasi silmäkulmastaan äskeisten miesten tulevan heidän luokseen, tosin matkaa pidensivät kaatuilut naapuripöytiin.
”Kuulesh”, bruneten aikaisemmin kaatanut mies sanoi, ”minun shilmäni olivat hänesshä ensihn!”
Hänen takanaan seisoi kaksi muuta miestä selvästi valmiina tappelemaan jos tarjoilijan saanti oli siitä kiinni. Nuoren miehen sylissä istuva nuorukainen puri huultaan ja rukoili ettei kukaan ottaisi sanaharkkaan nyrkkejä mukaan, koska jokainen hänestä johtuneen tappelun takia rikkoutunut lasi, tai mikä tahansa muu, veloitettiin hänen seuraavasta palkasta.
Kankuro taisi aavistaa Kiban ajatukset, koska irrotti toisen kätensä miehenalusta ja huokaisten kaivoi taskustaan jonkin kortin, heittäen sen pöydälle miesten eteen. Kolmikon katseet muuttuivat heti epäröiviksi ja sylissä istuva nuorukainen yritti kurkottaa ja nähdä mitä niin erikoista yhdessä kortissa oli.
”She ei ole aito!” Toinen mustahiuksisen takana olevista miehistä sanoi kovalla äänellä kuin yrittäen siten piilottaa epäilyksensä. Koirankorviin pukeutunut tarjoilija halusi yhä enemmän nähdä mitä humalaiset olivat säikähtäneet, mutta hänestä kiinni pitävän nuoren miehen seuraava teko säikäytti hänetkin. Kankuro oli nimittäin ottanut taskustaan käsiaseen, pistoolin, ja osoitti sillä nyt kolmikkoa. Miehet olivat nyt selvästi peloissaan, mutta olematon humalaisen ylpeys piti heidät vielä paikallaan, vaikka Kankuro otti varmistimen pois päältä ja vei sormen liipaisimelle.
Baarissa meteli jatkui tavalliseen tapaansa, mutta kukaan viisikosta ei kuullut ääntäkään. Aika tuntui pysähtyneen, kun kolme aikuista miestä tuijotti pistoolia, jota keskenkasvuinen nuorimies osoitti heitä kohti virne huulillaan. Kiba vilkuili hätääntyneenä vuorotellen kumpaakin asiakasta, tietämättä mitä hänen piti sellaisessa tilanteessa tehdä. Bruneten helpotukseksi kolmikko päätti, ettei tarjoilija ollut heidän henkiensä veroinen, joten he palasivat omaan pöytäänsä selvästi vihaisina.
Kankuro painoi liipaisimesta kumminkin, jolloin sylissä istuvan nuorukainen hätkähti, ja ase päästi hiljaisen naksahtavan äänen. Virnistys nuoren miehen huulilla levisi, kun hän laittoi aseen takaisin koteloonsa.
”E… ei täällä saa pitää aseita mukana”, Kiba sanoi heiveröisellä äänellä miettien, miten portsari oli sallinut tuon ruskeahiuksinen nuorukaisen ottaa pistoolin sisälle.
”Tiedän, sen takia tässä ei ole panoksia”, Kankuro naurahti ja päästi hetkellisesti irti sylissään istuvasta tarjoilijasta, että sai otettua korttinsa pöydältä. Brunette kumminkin nappasi sen tämän kädestä ja jäi tuijottamaan silmät pyöreinä henkilötodistusta muistuttavaa korttia. Hän ymmärsi heti, mikä oli saanut miehet pelästymään ja sai selityksen aseellekin. Pienessä muoviläpyskässä olevassa kuvassa Kankuro oli pukeutunut virka-asuun ja henkilötietojen päällä oli paikallisen poliisiopiston violetti leima. Tummat silmät kääntyivät epäilevänä takanaan oleviin kasvoihin, jotka eivät peitelleet huvittuneisuuttaan. Kiba siirsi katseensa takaisin pieneen valokuvaan. Mitä poliisiharjoittelija oikein teki kaupungin huonomaisimmassa homobaarissa? Yleensä virkavalta karttoi paikkaa, etteivät vain joutuisi puuttumaan asioihin ja nyt tuossa yksi istui tyynesti asiakkaana.
”Mitä sinä teet täällä?” tarjoilijanuorukainen kysyi epäilevästi ojentaen kortin takaisin Kankurolle. Hänen mielessään kävi, että olisiko hänen sittenkin ollut turvallisempaa istua kolmen humalaisen kanssa kuin poliisin, kun bruneten taustan otti huomioon.
”Nautin vapaa-ajastani”, poliisiharjoittelija hymyili työntäessään vapaalla kädellään muovisen poliisikortin takaisin rintataskuunsa.
Kiba ei uskonut sen olevan ainoa selitys nuorukaisen täällä ololle, mutta hän ei lähtenyt utelemaan sen enempää. Bruneten mieleen palautui muistikuva Kankurosta seuraamassa hänen liikkeitään aina baarissa ollessaan. Nuorukainen vilkaisi vaivihkaa takanaan olevaa miehen alkua, hän oli kokonaan unohtanut asian, koska muutaman viikon jälkeen brunette ei ollut enää kiinnittänyt asiaa huomiota.
Kiba huomasi sivusilmällä Naruton katsovan häntä kysyvänä ja heidän silmiensä kohdatessa blondi nyökkäsi varovaisesti baaritiskiä päin. Pomo ei tykkäisi hyvää nähdessään työntekijöiden tekevän muuta kuin töitä.
”Anteeksi, mutta minun oikeasti täytyy palata töihin”, Kiba mutisi tavallisen fraasinsa, jolloin Kankuro mutristi huuliaan kuin pikkupoika joka ei halunnut päästää irti lempilelustaan. Kaikesta huolimatta sylissä istuva nuorukainen tunsi käsien hellittävän otettaan hänen ympärillään ja lopulta brunette seisoi taas omilla jaloillaan.
”Kiitos”, Kiba sanoi nyökäten ja lähti nopein askelin pois paikalta kohti täyttä baaritiskiä, koska tummanvihreät silmät paljastivat poliisiharjoittelijan halun napata tarjoilija takaisin syliinsä.
”Kiba”, kuului Naruton ääni pian hänen viereltään.
”Tiedän tiedän, jatkan töitä”, brunette huokaisi väsyneesti, työpäivä ei ollut edes puolillaan ja hän oli valmis nukkumaan.
”En minä sitä”, blondi nappasi nuorukaisen hihasta kiinni, ”jätit tarjottimesi.”
Kiba pysähtyi kuin seinään ja vilkaisi, tyhjiin, käsiinsä: ”helvetti.”
Brunette tunsi ystävänsä sinisten silmien myötätuntoisen katseen, kun hän kääntyi ja lähti takaisin kohti lähentelevän poliisiharjoittelijan pöytää. Tarjoilija tiesi edelleen samalla paikalla istuvan miehenalun virnistelevän omahyväisesti, kun hän saapui puisen juomatason luokse ja nappasi siinä lepäävän kylmän metallisen tarjottimen. Kiban ei edes tarvinnut nostaa katsettaan likaisenharmaasta lattiasta sen tietääkseen. Katsomatta kertaakaan nuorta asiakastaan, hän kääntyi ympäri ja lähti uudestaan kohti entistä ruuhkaisempaa baaritiskiä.
Koko loppupäivän brunette tarjoilija oli tietoinen poliisiharjoittelijan seuraavan hänen jokaista liikettään, jokaista pientä sananvaihtoa työkavereiden kanssa, jokaista vessataukoa, jokaista fyysistä lähentelyä mitä Kiba joutui kestämään. Jostain syystä se sai nuorukaisen näkemään oman tilanteensa Kankuron silmin.
Brunette puri huuliaan. Hän oikeasti olisi antanut kaikkensa, jotta olisi saanut jonkun normaalin työpaikan. Ei tarvitsisi kestää enää seksuaalista häirintää, palkkakin olisi parempi ja hän voisi kävellä kaduilla ihmisten keskellä tavallisena nuorena miehenä.
Kiba huokaisi helpotuksesta, kun seinällä tikittävä vanhan kellon viisarit lopultakin näyttivät puolta kymmentä illalla. Hän pääsisi vihdoin ulos tästä helvetistä, missä kiimaiset miehet yrittivät keinolla millä hyvänsä kaataa kohteitaan. Brunette karkasi vaivihkaa takahuoneeseen. Naruto ja Sai olivat lähteneet reilu tunti sitten ja heidän tilalleen olivat tulleet kaksi punahiuksista miestä, yliopistoikäinen Gaara ja reilu kolmikymppinen Sasori. Nuorempi punapää jostain syystä onnistui karkottamaan kaikki lähelle yrittävät humalaiset, minkä takia hän pystyi työskentelemään myöhempään kuin nuorempi kolmikko. Mitä enemmän viinaa asiakkaat saivat, sitä enemmän he alkoivat käydä päälle. Sasori taas näytti nauttivan saamastaan huomiosta, varsinkin kun tämä oli ulkonäöltään teini-ikäinen. Mies pysytteli hiljaa iästään, mutta Kiba uskoi että kaikki olisivat vain ajatelleet punapään valehtelevan, jos tämä olisi kertonut totuuden.
Brunette vaihtoi tarjoilijan vaatteensa takaisin omiinsa ja lähti takaovesta jättäen metelin ja alkoholin hajun taakseen. Ulkona ilma oli viilentynyt ja pimeys ympäröi kapeita katuja. Kaukana Kiba näki pääkadun valot. Hän lähti hiljaisin askelin pimeydestä poispäin, mutta pysähtyi ennen risteävää pientä kujaa. Brunette painautui rosoista tiiliseinää vasten, minkä kylmyys kaivautui hänen vaatteidensa läpi iholle. Pimeydestä kuului askelia ja pian hänen eteensä käveli kaksi humalaista miestä, jotka olivat juuri lähteneet baarista. Nuorukainen pidätti hengitystään ja odotti, kun aikuiset kävelivät alle metrin päästä ohi tukien toisiaan ja nauraen äänekkäästi. Vasta kaksikon kadottua kulman taakse Kiba uskaltautui taas liikkeelle. Monille pimeys oli pelottava asia. Lapset pelkäsivät pimeissä paikoissa olevia mörköjä ja aikuiset mahdollisia murhaajia, jotka kiiluvin silmin odottivat uhrinsa jäävän yksin, mutta ruskeahiuksiselle miehenalulle pimeys toi turvaa. Kiitos tummien vaatteidensa, hän pystyi piiloutumaan kaikilta. Kukaan ei huomannut nuorukaista, kun hän katosi pimeyden syleilyyn.
Pääkadun kirkas katulamppu häikäisi Kiban tarkat silmät, mutta siitä välittämättä hän jatkoi matkaansa. Kadun varrella olevat pienet putiikit olivat sulkeutuneet aikoja sitten, vain muutama yötä myöten auki oleva kioski toivotti neonvalo-kylteillään asiakkaat tervetulleiksi. Bruneten varjo kasvoi ja kutistui lamppujen välissä, ja joskus harvoin se jakautui symmetrisesti moneen suuntaan kun useita valoja loisti lähellä samaan aikaan. Kaduilla käveli vain muutamia ihmisiä, hekin vähintään pareittain. Silloin tällöin ohi ajavien autojen meteli kaikui korkeiden talojen seiniltä, jolloin sokea olisi saattanut ajatella autoja olevan useampia.
Kiba odotti punaisen urheiluauton ajavan ohi, ennen kuin ylitti tien ja kääntyi pois pääkadulta.
Katulamppuja alkoi olla yhä harvemmassa, kun hän läheni kaupungin laitamia. Nuorukainen kaivoi avaimia taskustaan, kun hän yllättäen kuuli askelia takaansa. Ruskeahiuksinen miehenalku jatkoi kävelyään hiljaa ja jäi kuuntelemaan tarkemmin. Käännyttyään muutaman kerran ja askelten edelleen seuratessa Kiba kirosi mielessään, ettei ollut tajunnut aikaisemmin tarkistaa seurasiko häntä joku. Nuorukainen vilkaisi olkansa yli, mutta ei nähnyt pimeydeltä ketään. Hän vaihtoi askeleensa juoksuksi ja kääntyi päinvastaiseen suuntaan kuin missä hänen asuntonsa sijaitsi. Niin tyhmä Kiba ei ollut, että olisi näyttänyt ahdistelijalleen missä asui. Nähdessään pimeän roskakatoksen, brunette änkesi isojen laatikoiden väliin ja jäi odottamaan. Hän kuuli askelten lähenevän nopeaa vauhtia ja pian kulman takaa paljastui ihmisen siluetti. Mies, kokemustensa perusteella Kiba oletti tämän mieheksi, hiljensi vauhtiaan ja yritti varmaan kuunnella mihin hänen seurattavansa oli kadonnut. Hahmo läheni hiljalleen ja nuorukaisen sydän tuntui hakkaavan rinnassa yhä kovempaa. Mies tuli kadun ainoan katulampun kohdalle, jolloin brunette sekä huokaisi helpotuksesta että ärsyyntyi.
”Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?! Huvikseenko sinä seurailet ihmisiä ja aiheutat turhaa pelkoa? Uskoisi sinun jos kenen tietävän mitä saa tehdä ja mitä ei!” Kiba ärähti tullen esiin piilostaan ja yllättäen valossa seisovan poliisiharjoittelijan.
”Anteeksi”, Kankuro sanoi oikeasti pahoittelevasti, ”mutta mielestäni sinun ei ole turvallista kulkea yksin.”
”Tiedän kyllä työni seuraukset”, brunette tokaisi kävellen nuoren miehen ohi kohti kotiaan. Hän kiehui vihasta, eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota metrin takanaan tulevaan poliisiin. Hyväähän tuo miehenalku oli tarkoittanut, mutta Kiba oli säikähtänyt sen verran pahoin, että ei rauhoittuisi hetkeen.
Kahdet askeleet kulkivat tyhjiä katuja pitkin. Bruneten pimeään tottuneet tummat silmät erottivat kadun yli juoksevan hiiren ja sitä jahtaavan mustan kissan. Eläinten kadotessa talon taakse hiljaisuus jatkui, mutta ei pitkäksi aikaa. Kun kaksikko lähestyi Kiban asuntoa, meteliä alkoi kuulua. Musiikki pauhasi alakerran asunnosta, jonka vuokraaja riiteli naapuriasunnon vuokraajan kanssa. Ylätasanteella taas sama aamuinen pariskunta riiteli yhtä äänekkäästi ja oli todella lähellä ettei riitelyyn otettu nyrkkejä mukaan.
Kiba pysähtyi portaikon ensimmäiselle askelmalle ja kääntyi Kankuroon päin, ”kauanko ajattelit seurata?”
Poliisinuorukaisen tumman vihreät silmät, jotka kyllä näyttivät siinä valossa pikimustilta, katsoivat pyöreinä taloa, ”miten sinä oikeasti voit asua täällä?”
”Kun ei voi muuallakaan”, brunette tokaisi miehenalun jättäessä hänen kysymykseensä vastaamatta. Kiba kääntyi ympäri ja jatkoi matkaa rappusia ylös, ääni hänen takanaan paljasti miehenalun seuraavan. Kukaan talon muista asukeista ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota kaksikkoon, joka kulki ruskeahiuksinen nuorukaisen ovelle. Kiba työnsi avaimet lukkoon ja avasi oven. Hän astui sisään ja kääntyi katsomaan ulkona seisovaa Kankuroa.
”Et varmaan anna minun tulla sisälle?” miehen ääni paljasti lauseen olevan pikemminkin toteamus kuin kysymys.
”En”, brunette tokaisi ja vetäisi oven kiinni. Nuorukainen istuutui lattialle ottaakseen kengät jalasta. Ulkopuolelta ei kuulunut askelten ääniä, joten Kiba tiesi Kankuron seisovan edelleen oven edessä.
”Kiba?”
”Jos et jätä minua nyt rauhaan, hankin sinulle lähestymiskiellon!” brunette ärähti vihaisena ja puolen sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän alkoi miettiä, että ei kyllä muistaakseen ollut koskaan kertonut nimeään oven toisella puolella olevalle miehenalulle. Mistä tämä siis sen tiesi?
Kiba työnsi asian mielestään ja alkoi pohtia oliko virkavallalle ylipäätään mahdollista saada lähestymiskieltoa, vai naurettaisiinko hänet ulos poliisilaitokselta.
”Sinä et taida oikeastikaan muistaa minua?” mies sanoi kovalla äänellä, että sisällä oleva nuorukainen kuuli sen muun metelin yli. Brunette kurtisti kulmiaan ja tuijotti ovea, mitä poliisiharjoittelija oikein tarkoitti?
Kiba pysytteli hiljaa, jolloin Kankuro jatkoi: ”no, onhan siitä jo yhdeksän vuotta. Asuimme samalla kadulla, seurasit minua kuin tipu emoaan aina kuin mahdollista.”
Nuorukainen istui edelleen lattialla, tuijottaen epäuskoisena ovea. Kyllä hän muisti naapurissa asuvan leikkitoverinsa, joka yhdeksänvuotta sitten muutti toiseen kaupunkiin. Kiba oli silloin itkenyt monta päivää putkeen ja saanut vanhempansa todella huolestuneiksi. Hän oli ajan myötä unohtanut naapurinsa nimen ja hiljalleen ajautunut koulussa huonoihin porukoihin. Miehenalun virnistys ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta jotenkin vain tuntui oudolta, että tuo homobaarissa käyvä poliisiharjoittelija ja lapsuudenmuistoissa oleva nuoripoika olivat yksi ja sama henkilö. Bruneten päässä pyöri monta kysymystä, mutta päällimmäisenä oli, että mitä Kankuro teki täällä?
”Puolivuotta sitten palasin kaupunkiin ja kävin kysymässä sinua kotoasi, mutta vanhempasi eivät oikein halunneet sanoa mitään. Palasin sitten tyhjin käsin keskustaan, jossa sitten sattumalta näin sinut.”
Kiba osasi arvata loput, poliisiharjoittelija oli lähtenyt seuraamaan ja saanut selville tämän työpaikan. Nuorukainen mietti millainen järkytys se oli Kankurolle ollut, kun tämä oli huomannut lapsuudennaapurinsa työskentelevän homobaarissa minimipalkalla ja antaen humalaisten miesten hipelöidä. Ihme, ettei hän ollut heti palannut takaisin toiseen kaupunkiin. Brunette oli siirtynyt nojaamaan oveen istuen edelleen lattialla. Häntä hävetti sillä hetkellä todenteolla, varsinkin kun hän oli muutama vuosi Kankuron lähdön jälkeen ymmärtänyt tämän olleen hänen ensi-ihastuksensa. Silloin Kiba oli tajunnut olevansa homo, mutta sama ihastus oli pysynyt vuosien ajan.
”Päästätkö nyt sisään?”
Brunette epäröi, hän varmaan joutuisi selittämään tilanteensa alusta alkaen ja tällä hetkellä se oli asia, jota hän ei todellakaan halunnut tehdä.
”Jos et avaa ovea alan kertomaan tässä kovaan ääneen kaikkea mahdollista, aloittaen siitä kun kastelit sänkysi…”
Kiban käsi kiirehti kahvalle ja hän aukaisi oven, jolloin Kankuro virnisti tyytyväisenä ja tuli sisään. Poliisiharjoittelijan katse kulki pienen asunnon läpi, ”tämä on vielä pahempi kuin miltä ulkopuolelta näyttää.”
Nuorukainen nousi seisomaan, ”kyllä täällä asuu.”
Kankuro pudisti päätään epäuskoisena, kun Kiba käveli keittiöön ja alkoi etsiä jotain tarjoiltavaa. Teetä tai kahvia hän ei voinut keittää, koska kraanasta tuleva vesi oli kaukana juomakelpoisesta, eikä hän halunnut aiheuttaa toiselle vatsatautia. Sitä paitsi brunette ei edes tainnut omistaa kahvin- saati vedenkeitintä. Lopulta pienen jääkaapin uumenista löytyi kaksi avaamatonta limonadipulloa, joista toisen hän ojensi poliisiharjoittelijalle.
”Haluat varmaan selityksen tähän kaikkeen?” Kiba mutisi hiljaisella äänellä, hän olisi mieluiten jättänyt asian sikseen ja pysynyt hiljaa.
”Minä aikalailla tiedän jo kaiken”, Kankuro totesi olkiaan kohauttaen. Tarjoilijanuorukaisen kasvoille nousi hämmentyneenkysyväilme, jolloin edelleen ovensuussa seisova miehenalku jatkoi selittämistään: ”Kun vanhempasi käyttäytyivät oudosti, aloin hieman tutkia asiaa. Sinusta sitten löytyikin poliisien rekisteristä aikalailla tietoja koulusta erottamisesta lähtien.”
Kiba ei tiennyt pitäisikö hänen olla helpottunut ettei hänen itse tarvinnut alkaa ongelmiaan selittämään, vaiko häpeissään, kun hänen ihastuksensa tiesi niistä. Jälkimmäinen tunne lopulta voitti ja tummat silmät kääntyivät kohti puista lattiaa noloina. Kaksikon ympärillä painoi hiljaisuus vaikka meteli paperinohuiden seinien toisella puolella oli kova.
”Mitä sinä teet täällä?” Kiban sai mielessään pyörivän kysymyksen lopulta sanottua.
Kankuro otti muutaman askeleen eteenpäin ja laski puoliksi juodun limun pienelle pöydälle, ”tulin sinua hakemaan.”
Tummanvihreät silmät jäivät tuijottamaan hieman juomanpullon ohi, jolloin brunette seurasi edessään seisovan miehenalun katsetta ja huomasi pöydälle unohtuneen lääkepurkin. Kiba puri huultaan, hän oli Narutolta joskus kuullut että poliisit pitivät lääkettä lievän huumeen kaltaisena.
Kankuro nappasi lääkkeet pöydältä ja heitti sen lähimpään roskakoriin, ”sanoin ennen lähtöäni, että joskus palaisin sinua hakemaan, mutta taidankin joutua pelastamaan sinut manalasta.”
”Ei tämä nyt varmaan niin paha ole”, brunette ajatteli itsekseen, mutta hän ei myöskään ymmärtänyt miksi poliisiharjoittelija ylipäätään piti lupauksen, josta Kiballa ei ollut kovinkaan vahvaa muistikuvaa.
”Sinulla varmaan on jo tyttöystäväkin, niin miksi palata?” nuorukainen mutisi väsymyksen yllättäen painaessa päälle ja hän käveli sänkynsä luokse ja istuutui sen reunalle vietereiden valittaessa painon alla.
”Naisista on vain vaivaa”, Kankuro tuhahti, mutta pian kasvoille nousi tavanomainen virnistys ”sitä paitsi, sinä lupasit jo tulla vaimokseni.”
”Anteeksi?!” Kiba älähti, sellaista asiaa hän ei muistanut.
Poliisiharjoittelija riisui mustan pitkähihaisensa ja käveli bruneten luokse tämän sängyn eteen, ”niin niin, silloin kun sanoin että palaan vielä sinua hakemaan niin käskit minun sitten ottaa sinut vaimokseni. Miksi siis etsisin tyttöystävän, kun on rakastettu jo ennestään?”
”Minä… olin kahdeksan”, nuorukainen nielaisi, kun hän yritti ymmärtää miehenalun viimeistä repliikkiä. Eikö hänen tunteet olleetkaan yksipuolisia? Kankuro kyyristyi ja nojasi sänkyyn käsillään Kiban kummaltakin puolelta. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan ja brunette tunsi miehenalun kevyesti limonadilta tuoksahtavan hengityksen ihollaan. Pian hän makasi sängyllä poliisiharjoittelijan tönäistyä voimakkaasti rintakehästä. Kiba hätkähti tuntiessaan kylmän metallin käsissään ja huomasi joutuneensa käsiraudoilla kahlituksi vuoteensa rautaiseen päätyyn. Kankuro virnisti edelleen ollessaan hajareisin vangitun nuorukaisen päällä, ”sillähän ei ole mitään väliä. Mutta osaatko yhtään arvata millainen shokki oli kun lopulta sain asiani järjestykseen ja tulin sinua etsimään, löydänkin sinut työskentelevän sellaisessa paikassa? Juoppojen miesten eroottisten kuvitelmien kohteena.”
Brunette huomasi miehenalun äänensävyn muuttuneen ja kasvoillekin oli tullut vakava ilme, minkä takia hän ei uskaltanut sanoa mitään käsiraudoista. Mutta kyllähän hän osasi arvata mitä asiakkaiden päässä liikkui, ja sen takia Kiba oli monta kertaa ajatellut olevansa onnekas; hän oli selvinnyt joutumatta kertaakaan asiakkaiden raiskaamaksi, toisin kuin muutamat muut työntekijät.
”…Mitä sinä teet?” ruskeahiuksinen nuorukainen ihmetteli kun poliisiharjoittelijan lämpimät kädet löysivät tiensä hänen paitansa alle ja nostivat sen pään yli.
”Tarkistan”, Kankuro totesi, ”tiedänpähän tarvitseeko minun lähteä pistoolin kanssa jotakuta metsästämään.” Miehenalku painoi huulensa nuoremman kaulan iholle, mikä sai Kiban värähtämään mielihyvästä. Hän oli aina pitänyt toisen kosketusta ällöttävänä, mutta tämä oli aivan jotain muuta.
Brunette oli sanomassa, että kukaan ei ollut koskenut häneen, mutta hiljeni muistaessaan miehet baarista. Olihan häntä seksuaalisesti häiritty jo pitkään, mutta kukaan ei ollut päässyt hipelöimistä pidemmälle.
Kankuro laskeutui kaulasta rintakehään
”Sinä et ole syönyt kunnolla”, hän mutisi irrottaessaan huulensa hetkeksi iholta tuntiessaan kylkiluut sen läpi. Kiba vastausyritys muuttui huokaukseksi, kun miehenalku oli ottanut hän kiihottuneet nänninsä leikittäväkseen. Bruneten keho ei pystynyt vastustamaan poliisiharjoittelijan tuottamaa mielihyvän tunnetta, mikä näyttäytyi ääntelynä ja poskille nousevana punana. Miehenalku imi toista nänniä ja toista hieroi vapaalla kädellään, kun toinen taas laskeutui alemmas.
”Mit-?” nuorukainen henkäisi kun hän tunsi käden avaavan hänen housujensa vyön ja työntyvän kankaan alle.
Kiban hengitys tiheni, kun Kankuro löysi allaan makaavan pojan miehuuden. Hän yritti siirtää käsiään estääkseen tapahtuman, mutta nyt jo lämmenneet käsiraudat estivät hänen liikkeensä. Äskettäin lämpimältä tuntunut käsi oli nyt viileä erektion herkällä iholla. Poliisiharjoittelija hymähti ennen kuin alkoi tehdä hellää edestakaista liikettä ja aina välillä hipaisi sormellaan herkkää aluetta peniksen päässä. Bruneten äänekäs hengitys keskeytyi kun Kankuron huulet painuivat uudestaan hänen omiaan vasten ja tämän kieli löysi tiensä sisään.
Kiban järki oli jo aikoja sitten kadonnut aivojen kauimmaiseen nurkkaan ja lopun tilan täytti intohimo ja halu. Miehenalku hänen päällään irrottautui ja hymyili viekkaasti, mutta ruskeahiuksinen nuorukainen ei tajunnut mitään ennen kuin Kankuro siirtyi alemmas ja sulki erektion pään suuhunsa. Kuumuus, kosteus, imu, Kiba ei osannut sanoa mikä tuntui parhaimmalta, mutta kaikki kerralla yhdistettynä sai hänen kehonsa värisemään ja lopulta laukeamaan poliisiharjoittelijan suuhun.
Nuorukainen yritti rauhoittaa hengitystään Kankuron lipoessa huuliaan ja irrottaessaan käsirautoja. Tunnelma kumminkin keskeytyi, kun heidän korviinsa kantautui äänet naapurihuoneesta. Pariskunta oli päässyt taas vaihteeksi sopuun, ainakin siitä päätellen, että nuoren naisen huudot olivat muuttuneet vihaisista mielihyvän ilmaisuiksi. Kaksikko hiljeni hetkeksi, mutta pian Kiban aivoihin kipusi ajatus että hänen omat ääntelynsä olivat varmaan kuuluneet aivan yhtä hyvin muihin asuntoihin. Mutta kauaa brunette ei ehtinyt hävetä.
”Kyllä me laitamme paremmaksi”, Kankuro nyökkäsi seinää kohti tosissaan.
”Täh?” nuorukainen ehti älähtää, ennen kuin miehenalku hänen päällään lähti taas viemään häntä kohti mielihyvän pilviä.
***
Kiba pakkasi pahvilaatikkoon viimeisiä tavaroitaan vaatekaapista. Kankuro oli käskenyt häntä heti herättyään kasaamaan tavaransa, koska hän muuttaisi poliisiharjoittelijan luokse. Miehenalku oli myös pakottanut bruneten soittamaan työpaikalleen ja ilmoittamaan eroamisesta. Nuorukainen oli väittänyt vastaan, koska hän tiesi ettei tulisi saamaan muualta töitä, mutta Kankuro oli lopulta saanut käännettyä hänen päänsä lupaamalla hoitaa asian.
Kiba laittoi laatikon kannen kiinni ja sulki sen teipillä. Hän oli hyvillään että pääsi lopulta sieltä karkuun, ehkä hän lopulta saisi taas normaalin elämän ja jopa Akamarun luokseen. Uskoisi vanhempien luovuttavan koiran kuullessaan ruskeahiuksisen nuorukaisen asuvan poliisiksi opiskelevan lapsuudennaapurin luona.
”Raahaa se luinen takamuksesi jo ulos!” Kankuron vahva ääni kaikui pihalta.
”Unohda jo se luinen!” Kiba karjaisi takaisin ja nappasi tuolilta vaaleanpunaisen nallen laatikon päälle ja lähti raahaamaan tavaroita.
”Mutta takamuksen saan muistaa vai?” kuului pian vastaus. Brunette olisi halunnut hautautua maan alle, mutta ties mitä tuo ulkona odottava nuorimies keksisikään huutaa, jos hän antaisi odottaa vielä yhtään kauemmin.
Ovella nuorukainen pysähtyi hetkeksi jääden katsomaan tyhjää asuntoa. Tänne hän ei enää koskaan toivottavasti palaa. Jo ihan senkin takia että hänen ei tarvitsisi nähdä naapurien oudoksuvia katseita, koska edellinen yö ei ollut jäänyt varmaan keneltäkään kuulematta. Ovi kilahti lukkoon ja Kiba katsoi kaiteen yli alas, missä virka-asuun pukeutunut virnistelevä Kankuro nojasi poliisiasemalta lainaamaansa pieneen pakettiautoon. Siinä taisi olla selitys, miksi naapurit pysyivät visusti sisällä. Brunette käveli rappuset alas ja laski viimeisen kuorman auton takakonttiin ja sulki oven. Poliisiharjoittelija siirtyi ratin taakse Kiban kävellessä auton toiselle puolelle. Kankuro käynnisti moottorin, jolloin nuorukainen katsoi viimeisen kerran taloa, joka tätä ennen oli ollut hänen kotinsa. Yläkerran pariskunta oli raottanut oveaan ja kurkkivat muka huomaamattomasti lähtevää naapuriaan.
Kiba ei voinut olla heilauttamatta kättään vahingonilosta heille ennen kuin käänsi katseensa tiehen edessään. Poliisiharjoittelija virnisti ja pörrötti ruskeita hiuksia, jonka hän jälkeen painoi kaasua ja pian talo oli jäänyt kauas taakse.
***
A/N: Siinä teille ficci mikä ei kerpele meinannu loppua ollenkaan >:DD Piti tulla n. 2000 sanan shotti, mutta tässä ny loppujenlopuksi onkin 4800 >.<" Mietin että oisko kannattanu jakaa tämä kahteen osaan, mut päätin nyt pitää yhtenä :3
Tämä on varmaan viimenen ficci minulta tältä kesältä, koska lähen perjantaina Inkoon saaristoon asuntovaunulle vähintään muutamaksi viikoksi ja siellä saattaa sellainen asia kuin elämä koneen ulkopuolella viedä voiton ^^; Kyllä mä aina n.fissa tulen vaikka puhelimella käymään ja silloin tällöin koneellakin mutta en tälleen joka päivä miten nykyään. :3
Takaisin ficciin, toivottavasti Fuyu tyksit~<3
Mutta taas kerran, tulen hirmuisen onnelliseksi jos huomioitte ficciä tavalla tai toisella~<3
Herätyskellon ärsyttävä ääni kaikui pienen yksiön seinistä, kun 17-vuotias ruskeahiuksinen nuorukainen yritti paeta heräämistä ohuiden petivaatteiden alle. Piipitys ei kumminkaan lakannut vaan päinvastoin kello alkoi kärsimättömämmin vaatia miehenalkua nousemaan uuteen aamupäivään. Kiba Inuzukan käsi kaivautui hieman haparoiden peiton alta ja etsi tiensä metelin aiheuttajan luokse sammuttaen tämän. Väsyneenä hän heitti vällyt päältään ja laski jalkansa sängyn reunan yli kylmälle lattialle. Tummat silmät kiersivät pienen huoneiston läpi, joka oli viimeisen kolmen vuoden aikana tullut liiankin tutuksi. Tylsän harmaat seinät ja ikkunat joiden läpi ei nähnyt, tekivät asunnosta vankilan kaltaisen. Vankilan, jonne hänen vanhempansa olivat nuorukaisen hylänneet, kun tämä oli joutunut pahaan tappeluun naapurikaupungin jengiläisten kanssa.
Aivan kuin koulusta erottaminen ei olisi ollut tarpeeksi, vaan hänet häädettiin pois kotoa ja siinä ohimennen ilmoitettiin, että Kiba ei saisi rakasta lemmikkiään mukaansa ennen kuin todistaisi pystyvänsä elättämään itsensä ja koiransa ongelmitta. Miehenalku katsoi huteralla yöpöydällään olevaa kosteudesta vaurioitunutta valokuvaa, jossa nurmikolla makasi iso valkoinen koira, jonka luppakorvissa oli ruskeaa. Brunette huokaisi ja nousi ylös. Hänen pitäisi lähteä töihin jotta saisi vuokransa maksettua. Nuorukainen käveli tuskin pientä vaatekomeroa isompaan vessaan ja avasi hanan jääden odottamaan, että lavuaariin valuva ruosteenruskea vesi muuttuisi hieman siedettävämmän näköiseksi. Katosta roikkuva lamppu alkoi sanoa suhdettaan irti ja ties kuinka monennen kerran Kiba pohti minkä helvetin takia hän suostui maksamaan asunnon vuokraa. Kiba nappasi mukista sinisen hammasharjansa ja alkoi pestä purukalustoaan mintun makuisella tahnalla.
Hetken päästä hän kaivoi minijääkaapistaan mitä tahansa, mikä veisi nälkää edes hieman, ja istuutui lopulta omenan kanssa niin kutsutussa keittiössä sijaitsevalle neliönmuotoisen pöydän ääreen, jonka toisella puolella puisessa tuolissa istui iso, vaaleanpunainen nallekarhu. Pehmolelu tuijotti Kibaa isoilla suklaanruskeilla nappisilmillään. Hän oli saanut nallen joskus isosiskoltaan vitsinä, mutta tällä hetkellä se oli ainoa, jolle nuorukainen kertoi murheistaan ja harvoista iloistaan, jotka melkeinpä kiteytyivät kerran kuussa tulevaan palkkapäivään.
”Huomenta vain”, brunette sanoi lelulle haukatessaan kirpeää hedelmää. Nalle pysyi hiljaa, kun Kiba pientä aamupalaa syödessään kertoi tälle tulevan päivän tapahtumista. Naapuriasunnosta alkoi kantautua vihaisia huutoääniä. Talo oli kolmikerroksinen ja jokaisessa kerroksessa oli viisi asuntoa ja siellä asui ainoastaan ongelmanuoria. Seinät olivat paperinohuita, minkä takia kaikki äänet rakastelusta riitoihin kaikuivat jokaisessa asunnossa.
Ruskeahiuksinen nuorukainen heitti omenan kannan roskakoriin ja nappasi pöydällä olevasta lääkepurkista muutaman kirkkaanpunaisen tabletin kitaansa. Ne olivat halpoja masennuslääkkeitä, joiden tehosta hän ei ollut aivan varma, mutta ajatus lääkityksestä sai kaiken näyttämään hieman valoisammalta. Miehenalku oli lopulta suostunut myöntämään, että hän taisi olla masentunut. Brunette veti takin päällensä. Seinällä tikittävä kello oli viisi minuuttia jäljessä, mutta Kiba ei ole koskaan jaksanut siirtää sitä oikeaan aikaan. Riitti, että hän tiesi sen olevan jäljessä. Miehenalku nappasi avaimet pöydältä ja huikkasi pehmolelulleen hyvästit ennen kuin avasi narisevan ulko-oven. Ilma kuvasti hyvin nuorukaisen sen hetkistä elämää ja mielentilaa: harmaat pilvet olivat matalalla uhkaillen sadetta, tuuli leikki tiellä olevan tyhjän oluttölkin kanssa ja kaikkialla ympärillä oleva paksuhko sumu teki kaikesta entistä masentavampaa.
Kiba sai juuri oven lukittua, kun hänen oikealla puolellaan ovesta lensi noin viisitoistakesäinen tyttö ulos.
”SINÄ HELVETIN JÄTKÄ! ET VOI YMMÄRTÄÄ ETTÄ MAAILMA EI PYÖRI KALUSI YMPÄRILLÄ VAI?!” nuorella naisella oli päällään todella paljastava minihame ja lyhyt vartalonmyötäinen napapaita. Lävistyksiä löytyi huulista, nenästä, silmäkulmista ja melkeinpä kaikkialta minne korun pystyi laittamaan. Ovi paiskattiin kiinni tytön edestä, jolloin tämä vasta huomasi bruneten muutaman metrin päässä, ”Mitä helvettiä sinä siinä tuijotat?!”
Kiba tyytyi kohauttamaan olkiaan ja lähti selkänsä maassa istuvalle nuorelle naiselle kääntäen kohti portaita ja niitä alas. Nuorukainen käveli kädet taskuissa ja pää matalana kohti työpaikkaansa, joka sijaitsi kaupungin keskustassa, mutta syrjäkadulla. Homobaareja kun ei yleensä hyväksytty ihan kävelykatujen reunoilla. Baari oli ollut ainoa, joka oli suostunut palkkaamaan bruneten, koska koulusta erottaminen ei ollut hänen ainoa rekisterissään oleva pahe.
Ihmisiä tuli enemmän ja enemmän vastaan, mitä lähemmäksi keskustaa ja sen kauppoja hän pääsi. Parit jakoivat yhteisen sateenvarjon, vaikka vettä ei vielä tullut, lapset roikkuivat vanhemmissaan kiinni ja valittivat kuinka he eivät koskaan saaneet mitään. Liikemiehet kulkivat pukuineen ja salkkuineen puhelimeen puhuen eivätkä huomanneet mitään ympärillään. Kiba oli muille kuin osa sumua, yhtä huomaamaton. Hän oli sellainen, jota ei haluttu nähdä, jonka olemassaoloa ei haluttu tiedostaa.
Miehenalku saapui tutulle kadulle ja vilkaisi kapeaa kujaa, mikä johti pois pääkadulta. Siellä oli kymmeniä miehiä ulkona polttamassa tupakkaa ja nauroivat kovaan ääneen. Brunette päätti ihan oman turvallisuutensa takia kiertää takaoven kautta. Tosin tämä työpaikka teki sen, että hän ei tuntenut olevansa turvassa koskaan.
”Huomenta Kiba.”
Nuorukainen nosti katseensa maasta kuultuaan nimensä sanottavan. Portailla takaoven edessä seisoi hänen ikäisensä mies pukeutuneena vaaleanpunaiseen sisäkön asuun, jonka hame ylitti juuri ja juuri vesirajan. Pukuun oli lisätty vielä valkoinen pupunhäntä ja blondeista hiuksista lähti pitkät pupunkorvat. Asusteistaan huolimatta nuorukaisen kasvoilla oli iloinen virnistys.
”Huomenta Naruto”, brunette vastasi kun hänen kollegansa heitti täyden roskapussin muiden jätteiden sekaan isoon vihreään säiliöön. Naruto oli yksi hänen hyvistä kavereistaan, joihin hän oli tutustunut aloitettuaan työnsä baarissa. Toisin kuin hänellä, blondilla ei ollut ollenkaan vanhempia, vaan häntä oli siirretty sijaiskodista toiseen, kunnes lopulta Naruto oli kyllästynyt siihen ja karannut.
”Hyvä että tulit, tänään tuntuu olevan tavallista enemmän asiakkaita”, rappusilla seisova miehenalku sanoi ja palasi sisälle jättäen oven auki Kiballe. Brunette hengitti muutaman kerran syvään ennen kuin otti ne muutamat ratkaisevat askeleet. Tuttu viinan ja tupakan tuoksu ympäröi nuorukaisen heti oven sulkeuduttua hänen perässään. Takaovesta tultiin suoraan työntekijöiden pukuhuoneeseen, mutta baari oli aivan seinän toisella puolella, jolloin meteli ja tuoksut kantautuivat ongelmitta sinne. Kiba meni kaapilleen ja kaivoi sen uumenista nahkaisen minihameen ja tiukan samaa sarjaa olevan topin, johon oli ommeltu erilaisia remmejä. Lisävarusteina olivat pystyt koirankorvat ja tuuhea häntä. Miehenalku riisui omat vaatteensa ja heitti ne mytyksi kaapin pohjalle, jonka jälkeen hän puki työasunsa päälle, hengitti muutaman kerran syvään ja avasi oven helvettiin.
Metelitaso nousi aivan kuin joku olisi yllättäen ampunut raketin nuorukaisen korvanjuuressa, mikä sai hetkellisesti bruneten tarkat korvat lukkoon. Humalaisia miehiä, ikäluokiltaan juuri ja juuri täysi-ikäisistä vanhuksiin, nauttivat baarin juoma- ja silmänruokatarjonnasta käyttäen hyväkseen jokaisen tilaisuuden ilmaiseen juomaan ja ristiinpukeutuvien tarjoilijoiden hiplaamiseen. Kiba suuntasi baaritiskin luokse, jossa paikan pomo, noin viisissäkymmenissään oleva valkeahiuksinen mies, työnsi alkoholijuomia tilaajiensa eteen minkä kahdella kädellään kerkesi.
Brunette ei edes ehtinyt puoleen väliin matkaa, kun hän tunsi ensimmäisen käden hakeutuvan hameensa alle. Siitä välittämättä nuorukainen kiiruhti askeleitaan ja nappasi baaritiskin takaa tyhjän tarjottimen.
”Pistä kiirettä niveliin Kiba, täällä on töitä ihan helvetisti”, Jiraiya huusi metelin yli, kun sivusilmällä huomasi työntekijänsä saapuneen. Miehenalku huitaisi kädellään myöntävästi ja lähti takaisin susilauman keskelle hakemaan tyhjentyneitä laseja. Tottuneesti tuopit ja lasit kasaantuivat päällekkäin, ja hetki hetkeltä työ muuttui vaarallisemmaksi, kun tarjoilijat joutuivat tasapainottelemaan korkeiden lastiensa kanssa ja aina jotkut miehet saivat mukamas niin erinomaisen idean ja nappasivat nuorukaiset kesken töiden istumaan syliinsä. Tällä hetkellä keski-ikäisten humalaisten saaliina oli Naruto, joka yritti parhaansa mukaan estää korkeaa lasipinoa kaatumasta asiakkaiden päälle. Kissankorviin ja sairaanhoitajan pukuun pukeutunut Sai lähti pelastustoimiin ensin vietyään oman tarjottimensa baarin takahuoneeseen.
Kiba lähti viemään omaa lastiaan miesten ja baarin ohi, hän työnsi selällään puisen oven auki. Keittiö, tai pikemminkin tiskihuone, oli väriltään siniharmaa. Lattiaa ja seiniä peittivät kaakelit ja tiskipöytiä oli enemmän kuin riittämiin. Huoneesta löytyi myös uudempaa teknologiaa. Parhaillaan tiskikonetta täyttävä, tummia aurinkolaseja sisälläkin käyttävä Shino vilkaisi olkansa ylitse kun kuuli oven sulkeutuvan: ”Sinäkin tulit sitten töihin.”
”Millä luulet minun muuten vuokrani maksavan?” brunette tuhahti alkaessaan järjestellä laseja toiseen koneeseen. Se ei periaatteessa kuulunut hänen työnkuvaansa, mutta mitä kauemmin hän sai olla pois baarin puolelta, sitä parempi. Tummat silmät vilkaisivat nuorukaista vierellään, Shino taisi olla ainut baarissa työskentelevä, joka oli seksuaalisuudeltaan täysi hetero. Kiba oli usein Naruton kanssa pohtinut, miten tuo nuorimies oli päätynyt homojen keskuuteen tiskijukaksi, koska hän olisi varmasti saanut hienommastakin paikasta töitä. Paitsi tietenkin jos tummatukalla oli samankaltaisia ongelmia kuin heillä.
Naruto juoksi ovesta sisään hengästyneenä, ”Kiba nyt tulet takaisin tuonne!” Blondin vaaleanpunainen sisäkönpuku oli puoliksi riisuttu tämän päältä, mikä oli saanut humalaiset vielä innostuneimmiksi jolloin Naruto oli joutunut ottamaan jalat alleen.
”Joo joo”, brunette huokaisi ja alkoi auttaa nuorukaista saamaan vaatteet taas ylleen. Yhdessä he sitten jättivät tummatukan astioiden keskelle ja lähtivät takaisin tyhjien tarjottimiensa kanssa. Blondi lähti toiselle puolelle baaria kuin Kiba, joka lähti uudestaan kiertämään pöytiä tyhjien lasien toivossa.
Nojautuessaan yhden pöydän kohdalla eteenpäin saadakseen tuopin sen toiselta puolelta, nuorukainen tunsi käsien kietoutuvan lantionsa ympärille ja hänet vedettiin syliin istumaan.
”Katshokaas mitä nappasin!” noin kolmikymppinen, mustahiuksinen mies sammalsi tiukentaen otettaan miehenalusta, joka yritti parhaansa mukaan rimpuilla itseään vapaaksi.
”Kuinkash paljon pithäisi pulittaa sheurasta?” tummatukka kuiskasi bruneten korvaan.
”Anteeksi, mutta se ei käy”, Kiba vastasi niin rauhallisesti kuin pystyi tilanteessa, jossa vieraan ihmisen käsi läheni uhkaavasti hänen nivusiaan. Hän tiesi, että Naruto ja Sai välillä suostuivat makaamaan asiakkaiden kanssa maksusta, jotta saisivat maksettua laskunsa ja lainansa ja edes hetkellisesti helpomman elämän, mutta ruskeahiuksinen nuorukainen ei siihen pystynyt. Hän vaikka eli viikon pelkällä riisillä jos se sitä vaati.
”Voisitteko ystävällisesti päästää ir-” Kiba oli sanomassa miehelle, kun tunsi jonkun vetäisevän häntä voimakkaasti kädestä, jolloin nuorukainen irrottautui otteesta ja hänet vedettiin seisomaan.
”Hän ei selvästikään välitä seurastanne, joten minä otan hänet.”
Brunette nosti katseensa hänen pelastajaansa, joka oli häntä hieman reilut viisi senttiä pidempi, omasi ruskeat hiukset ja tumman vihreät silmät kiiluivat baarin kattolamppujen takia. Kiba tunnisti tuon nuorukaisen, koska tämä oli käynyt baarissa joka päivä viimeisen puolenvuoden ajan. Koskaan hänellä ei ollut ketään seuraa, eikä hän koskaan edes yrittänyt iskeä ketään. Istui vain nurkkapöydässä seuraten muita. Nyt kun brunette alkoi asiaa pohtia, hän oli huomannut tuon miehenalun usein katsovan vihreillä silmillään häntä. Kiba vilkaisi uudestaan nuorukaista. Tämän kasvoilla oli omahyväinen virnistys, kun miehet pöydän ympärillä eivät tienneet miten tapahtumaan reagoida.
”Kiitos”, nuori mies sanoi ja lähti taluttamaan ristiinpukeutuvaa tarjoilijaa kohti omaa nurkkaustaan. Brunette nuorukainen ihmetteli tilannetta, mutta ihmetys vaihtui nopeasti närkästykseen, kun hän löysi itsensä istumasta auttajansa sylistä. Kiba kääntyi, että näki tummilla silmillään miehenalun virnistävät kasvot.
”Anteeksi, mutta minun kyllä oikeasti pitäisi jatkaa töitä”, hän mutisi ja yritti irrottautua nuoren miehen otteesta turhaan.
”Jos nyt vain istuisit hetken ja pitäisit seuraa?” nuorukainen ei lopettanut virnistämistä, eikä päästänyt otettaan irti, ”nimeni on Kankuro.”
”Minä en välitä mikä sinun nimesi on, vaan minun täytyy päästä töihin että saan vuokrani maksettua!” Kiba tuhahti ärsyyntyneenä, miksi kaikkien piti käydä kimppuun juuri tänään?
”Väitätkö, että asut siinä harmaassa paholaistalossa mikä juuri ja juuri pysyy pystyssä ja maksat siitä vielä jotain?”
Brunette lopetti rimpuilemisen ja katsoi miestä takanaan epäilevästi. Mistä tuo tiesi missä hän asui? Kiba ei haistanut hänen hengityksestään alkoholia, eikä pöydälläkään ollut kuin yksi pieni shottilasi, mikä viittasi siihen ettei nuorimies ainakaan humalassa ollut. Pieni kiilto vihreissä silmissä paljasti hänen nauttivan tilanteesta.
”Se ei kuulu sinulle”, Kiba mutisi ja huomasi silmäkulmastaan äskeisten miesten tulevan heidän luokseen, tosin matkaa pidensivät kaatuilut naapuripöytiin.
”Kuulesh”, bruneten aikaisemmin kaatanut mies sanoi, ”minun shilmäni olivat hänesshä ensihn!”
Hänen takanaan seisoi kaksi muuta miestä selvästi valmiina tappelemaan jos tarjoilijan saanti oli siitä kiinni. Nuoren miehen sylissä istuva nuorukainen puri huultaan ja rukoili ettei kukaan ottaisi sanaharkkaan nyrkkejä mukaan, koska jokainen hänestä johtuneen tappelun takia rikkoutunut lasi, tai mikä tahansa muu, veloitettiin hänen seuraavasta palkasta.
Kankuro taisi aavistaa Kiban ajatukset, koska irrotti toisen kätensä miehenalusta ja huokaisten kaivoi taskustaan jonkin kortin, heittäen sen pöydälle miesten eteen. Kolmikon katseet muuttuivat heti epäröiviksi ja sylissä istuva nuorukainen yritti kurkottaa ja nähdä mitä niin erikoista yhdessä kortissa oli.
”She ei ole aito!” Toinen mustahiuksisen takana olevista miehistä sanoi kovalla äänellä kuin yrittäen siten piilottaa epäilyksensä. Koirankorviin pukeutunut tarjoilija halusi yhä enemmän nähdä mitä humalaiset olivat säikähtäneet, mutta hänestä kiinni pitävän nuoren miehen seuraava teko säikäytti hänetkin. Kankuro oli nimittäin ottanut taskustaan käsiaseen, pistoolin, ja osoitti sillä nyt kolmikkoa. Miehet olivat nyt selvästi peloissaan, mutta olematon humalaisen ylpeys piti heidät vielä paikallaan, vaikka Kankuro otti varmistimen pois päältä ja vei sormen liipaisimelle.
Baarissa meteli jatkui tavalliseen tapaansa, mutta kukaan viisikosta ei kuullut ääntäkään. Aika tuntui pysähtyneen, kun kolme aikuista miestä tuijotti pistoolia, jota keskenkasvuinen nuorimies osoitti heitä kohti virne huulillaan. Kiba vilkuili hätääntyneenä vuorotellen kumpaakin asiakasta, tietämättä mitä hänen piti sellaisessa tilanteessa tehdä. Bruneten helpotukseksi kolmikko päätti, ettei tarjoilija ollut heidän henkiensä veroinen, joten he palasivat omaan pöytäänsä selvästi vihaisina.
Kankuro painoi liipaisimesta kumminkin, jolloin sylissä istuvan nuorukainen hätkähti, ja ase päästi hiljaisen naksahtavan äänen. Virnistys nuoren miehen huulilla levisi, kun hän laittoi aseen takaisin koteloonsa.
”E… ei täällä saa pitää aseita mukana”, Kiba sanoi heiveröisellä äänellä miettien, miten portsari oli sallinut tuon ruskeahiuksinen nuorukaisen ottaa pistoolin sisälle.
”Tiedän, sen takia tässä ei ole panoksia”, Kankuro naurahti ja päästi hetkellisesti irti sylissään istuvasta tarjoilijasta, että sai otettua korttinsa pöydältä. Brunette kumminkin nappasi sen tämän kädestä ja jäi tuijottamaan silmät pyöreinä henkilötodistusta muistuttavaa korttia. Hän ymmärsi heti, mikä oli saanut miehet pelästymään ja sai selityksen aseellekin. Pienessä muoviläpyskässä olevassa kuvassa Kankuro oli pukeutunut virka-asuun ja henkilötietojen päällä oli paikallisen poliisiopiston violetti leima. Tummat silmät kääntyivät epäilevänä takanaan oleviin kasvoihin, jotka eivät peitelleet huvittuneisuuttaan. Kiba siirsi katseensa takaisin pieneen valokuvaan. Mitä poliisiharjoittelija oikein teki kaupungin huonomaisimmassa homobaarissa? Yleensä virkavalta karttoi paikkaa, etteivät vain joutuisi puuttumaan asioihin ja nyt tuossa yksi istui tyynesti asiakkaana.
”Mitä sinä teet täällä?” tarjoilijanuorukainen kysyi epäilevästi ojentaen kortin takaisin Kankurolle. Hänen mielessään kävi, että olisiko hänen sittenkin ollut turvallisempaa istua kolmen humalaisen kanssa kuin poliisin, kun bruneten taustan otti huomioon.
”Nautin vapaa-ajastani”, poliisiharjoittelija hymyili työntäessään vapaalla kädellään muovisen poliisikortin takaisin rintataskuunsa.
Kiba ei uskonut sen olevan ainoa selitys nuorukaisen täällä ololle, mutta hän ei lähtenyt utelemaan sen enempää. Bruneten mieleen palautui muistikuva Kankurosta seuraamassa hänen liikkeitään aina baarissa ollessaan. Nuorukainen vilkaisi vaivihkaa takanaan olevaa miehen alkua, hän oli kokonaan unohtanut asian, koska muutaman viikon jälkeen brunette ei ollut enää kiinnittänyt asiaa huomiota.
Kiba huomasi sivusilmällä Naruton katsovan häntä kysyvänä ja heidän silmiensä kohdatessa blondi nyökkäsi varovaisesti baaritiskiä päin. Pomo ei tykkäisi hyvää nähdessään työntekijöiden tekevän muuta kuin töitä.
”Anteeksi, mutta minun oikeasti täytyy palata töihin”, Kiba mutisi tavallisen fraasinsa, jolloin Kankuro mutristi huuliaan kuin pikkupoika joka ei halunnut päästää irti lempilelustaan. Kaikesta huolimatta sylissä istuva nuorukainen tunsi käsien hellittävän otettaan hänen ympärillään ja lopulta brunette seisoi taas omilla jaloillaan.
”Kiitos”, Kiba sanoi nyökäten ja lähti nopein askelin pois paikalta kohti täyttä baaritiskiä, koska tummanvihreät silmät paljastivat poliisiharjoittelijan halun napata tarjoilija takaisin syliinsä.
”Kiba”, kuului Naruton ääni pian hänen viereltään.
”Tiedän tiedän, jatkan töitä”, brunette huokaisi väsyneesti, työpäivä ei ollut edes puolillaan ja hän oli valmis nukkumaan.
”En minä sitä”, blondi nappasi nuorukaisen hihasta kiinni, ”jätit tarjottimesi.”
Kiba pysähtyi kuin seinään ja vilkaisi, tyhjiin, käsiinsä: ”helvetti.”
Brunette tunsi ystävänsä sinisten silmien myötätuntoisen katseen, kun hän kääntyi ja lähti takaisin kohti lähentelevän poliisiharjoittelijan pöytää. Tarjoilija tiesi edelleen samalla paikalla istuvan miehenalun virnistelevän omahyväisesti, kun hän saapui puisen juomatason luokse ja nappasi siinä lepäävän kylmän metallisen tarjottimen. Kiban ei edes tarvinnut nostaa katsettaan likaisenharmaasta lattiasta sen tietääkseen. Katsomatta kertaakaan nuorta asiakastaan, hän kääntyi ympäri ja lähti uudestaan kohti entistä ruuhkaisempaa baaritiskiä.
Koko loppupäivän brunette tarjoilija oli tietoinen poliisiharjoittelijan seuraavan hänen jokaista liikettään, jokaista pientä sananvaihtoa työkavereiden kanssa, jokaista vessataukoa, jokaista fyysistä lähentelyä mitä Kiba joutui kestämään. Jostain syystä se sai nuorukaisen näkemään oman tilanteensa Kankuron silmin.
Brunette puri huuliaan. Hän oikeasti olisi antanut kaikkensa, jotta olisi saanut jonkun normaalin työpaikan. Ei tarvitsisi kestää enää seksuaalista häirintää, palkkakin olisi parempi ja hän voisi kävellä kaduilla ihmisten keskellä tavallisena nuorena miehenä.
Kiba huokaisi helpotuksesta, kun seinällä tikittävä vanhan kellon viisarit lopultakin näyttivät puolta kymmentä illalla. Hän pääsisi vihdoin ulos tästä helvetistä, missä kiimaiset miehet yrittivät keinolla millä hyvänsä kaataa kohteitaan. Brunette karkasi vaivihkaa takahuoneeseen. Naruto ja Sai olivat lähteneet reilu tunti sitten ja heidän tilalleen olivat tulleet kaksi punahiuksista miestä, yliopistoikäinen Gaara ja reilu kolmikymppinen Sasori. Nuorempi punapää jostain syystä onnistui karkottamaan kaikki lähelle yrittävät humalaiset, minkä takia hän pystyi työskentelemään myöhempään kuin nuorempi kolmikko. Mitä enemmän viinaa asiakkaat saivat, sitä enemmän he alkoivat käydä päälle. Sasori taas näytti nauttivan saamastaan huomiosta, varsinkin kun tämä oli ulkonäöltään teini-ikäinen. Mies pysytteli hiljaa iästään, mutta Kiba uskoi että kaikki olisivat vain ajatelleet punapään valehtelevan, jos tämä olisi kertonut totuuden.
Brunette vaihtoi tarjoilijan vaatteensa takaisin omiinsa ja lähti takaovesta jättäen metelin ja alkoholin hajun taakseen. Ulkona ilma oli viilentynyt ja pimeys ympäröi kapeita katuja. Kaukana Kiba näki pääkadun valot. Hän lähti hiljaisin askelin pimeydestä poispäin, mutta pysähtyi ennen risteävää pientä kujaa. Brunette painautui rosoista tiiliseinää vasten, minkä kylmyys kaivautui hänen vaatteidensa läpi iholle. Pimeydestä kuului askelia ja pian hänen eteensä käveli kaksi humalaista miestä, jotka olivat juuri lähteneet baarista. Nuorukainen pidätti hengitystään ja odotti, kun aikuiset kävelivät alle metrin päästä ohi tukien toisiaan ja nauraen äänekkäästi. Vasta kaksikon kadottua kulman taakse Kiba uskaltautui taas liikkeelle. Monille pimeys oli pelottava asia. Lapset pelkäsivät pimeissä paikoissa olevia mörköjä ja aikuiset mahdollisia murhaajia, jotka kiiluvin silmin odottivat uhrinsa jäävän yksin, mutta ruskeahiuksiselle miehenalulle pimeys toi turvaa. Kiitos tummien vaatteidensa, hän pystyi piiloutumaan kaikilta. Kukaan ei huomannut nuorukaista, kun hän katosi pimeyden syleilyyn.
Pääkadun kirkas katulamppu häikäisi Kiban tarkat silmät, mutta siitä välittämättä hän jatkoi matkaansa. Kadun varrella olevat pienet putiikit olivat sulkeutuneet aikoja sitten, vain muutama yötä myöten auki oleva kioski toivotti neonvalo-kylteillään asiakkaat tervetulleiksi. Bruneten varjo kasvoi ja kutistui lamppujen välissä, ja joskus harvoin se jakautui symmetrisesti moneen suuntaan kun useita valoja loisti lähellä samaan aikaan. Kaduilla käveli vain muutamia ihmisiä, hekin vähintään pareittain. Silloin tällöin ohi ajavien autojen meteli kaikui korkeiden talojen seiniltä, jolloin sokea olisi saattanut ajatella autoja olevan useampia.
Kiba odotti punaisen urheiluauton ajavan ohi, ennen kuin ylitti tien ja kääntyi pois pääkadulta.
Katulamppuja alkoi olla yhä harvemmassa, kun hän läheni kaupungin laitamia. Nuorukainen kaivoi avaimia taskustaan, kun hän yllättäen kuuli askelia takaansa. Ruskeahiuksinen miehenalku jatkoi kävelyään hiljaa ja jäi kuuntelemaan tarkemmin. Käännyttyään muutaman kerran ja askelten edelleen seuratessa Kiba kirosi mielessään, ettei ollut tajunnut aikaisemmin tarkistaa seurasiko häntä joku. Nuorukainen vilkaisi olkansa yli, mutta ei nähnyt pimeydeltä ketään. Hän vaihtoi askeleensa juoksuksi ja kääntyi päinvastaiseen suuntaan kuin missä hänen asuntonsa sijaitsi. Niin tyhmä Kiba ei ollut, että olisi näyttänyt ahdistelijalleen missä asui. Nähdessään pimeän roskakatoksen, brunette änkesi isojen laatikoiden väliin ja jäi odottamaan. Hän kuuli askelten lähenevän nopeaa vauhtia ja pian kulman takaa paljastui ihmisen siluetti. Mies, kokemustensa perusteella Kiba oletti tämän mieheksi, hiljensi vauhtiaan ja yritti varmaan kuunnella mihin hänen seurattavansa oli kadonnut. Hahmo läheni hiljalleen ja nuorukaisen sydän tuntui hakkaavan rinnassa yhä kovempaa. Mies tuli kadun ainoan katulampun kohdalle, jolloin brunette sekä huokaisi helpotuksesta että ärsyyntyi.
”Mitä helvettiä sinä oikein luulet tekeväsi?! Huvikseenko sinä seurailet ihmisiä ja aiheutat turhaa pelkoa? Uskoisi sinun jos kenen tietävän mitä saa tehdä ja mitä ei!” Kiba ärähti tullen esiin piilostaan ja yllättäen valossa seisovan poliisiharjoittelijan.
”Anteeksi”, Kankuro sanoi oikeasti pahoittelevasti, ”mutta mielestäni sinun ei ole turvallista kulkea yksin.”
”Tiedän kyllä työni seuraukset”, brunette tokaisi kävellen nuoren miehen ohi kohti kotiaan. Hän kiehui vihasta, eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota metrin takanaan tulevaan poliisiin. Hyväähän tuo miehenalku oli tarkoittanut, mutta Kiba oli säikähtänyt sen verran pahoin, että ei rauhoittuisi hetkeen.
Kahdet askeleet kulkivat tyhjiä katuja pitkin. Bruneten pimeään tottuneet tummat silmät erottivat kadun yli juoksevan hiiren ja sitä jahtaavan mustan kissan. Eläinten kadotessa talon taakse hiljaisuus jatkui, mutta ei pitkäksi aikaa. Kun kaksikko lähestyi Kiban asuntoa, meteliä alkoi kuulua. Musiikki pauhasi alakerran asunnosta, jonka vuokraaja riiteli naapuriasunnon vuokraajan kanssa. Ylätasanteella taas sama aamuinen pariskunta riiteli yhtä äänekkäästi ja oli todella lähellä ettei riitelyyn otettu nyrkkejä mukaan.
Kiba pysähtyi portaikon ensimmäiselle askelmalle ja kääntyi Kankuroon päin, ”kauanko ajattelit seurata?”
Poliisinuorukaisen tumman vihreät silmät, jotka kyllä näyttivät siinä valossa pikimustilta, katsoivat pyöreinä taloa, ”miten sinä oikeasti voit asua täällä?”
”Kun ei voi muuallakaan”, brunette tokaisi miehenalun jättäessä hänen kysymykseensä vastaamatta. Kiba kääntyi ympäri ja jatkoi matkaa rappusia ylös, ääni hänen takanaan paljasti miehenalun seuraavan. Kukaan talon muista asukeista ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota kaksikkoon, joka kulki ruskeahiuksinen nuorukaisen ovelle. Kiba työnsi avaimet lukkoon ja avasi oven. Hän astui sisään ja kääntyi katsomaan ulkona seisovaa Kankuroa.
”Et varmaan anna minun tulla sisälle?” miehen ääni paljasti lauseen olevan pikemminkin toteamus kuin kysymys.
”En”, brunette tokaisi ja vetäisi oven kiinni. Nuorukainen istuutui lattialle ottaakseen kengät jalasta. Ulkopuolelta ei kuulunut askelten ääniä, joten Kiba tiesi Kankuron seisovan edelleen oven edessä.
”Kiba?”
”Jos et jätä minua nyt rauhaan, hankin sinulle lähestymiskiellon!” brunette ärähti vihaisena ja puolen sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän alkoi miettiä, että ei kyllä muistaakseen ollut koskaan kertonut nimeään oven toisella puolella olevalle miehenalulle. Mistä tämä siis sen tiesi?
Kiba työnsi asian mielestään ja alkoi pohtia oliko virkavallalle ylipäätään mahdollista saada lähestymiskieltoa, vai naurettaisiinko hänet ulos poliisilaitokselta.
”Sinä et taida oikeastikaan muistaa minua?” mies sanoi kovalla äänellä, että sisällä oleva nuorukainen kuuli sen muun metelin yli. Brunette kurtisti kulmiaan ja tuijotti ovea, mitä poliisiharjoittelija oikein tarkoitti?
Kiba pysytteli hiljaa, jolloin Kankuro jatkoi: ”no, onhan siitä jo yhdeksän vuotta. Asuimme samalla kadulla, seurasit minua kuin tipu emoaan aina kuin mahdollista.”
Nuorukainen istui edelleen lattialla, tuijottaen epäuskoisena ovea. Kyllä hän muisti naapurissa asuvan leikkitoverinsa, joka yhdeksänvuotta sitten muutti toiseen kaupunkiin. Kiba oli silloin itkenyt monta päivää putkeen ja saanut vanhempansa todella huolestuneiksi. Hän oli ajan myötä unohtanut naapurinsa nimen ja hiljalleen ajautunut koulussa huonoihin porukoihin. Miehenalun virnistys ei ollut muuttunut ollenkaan, mutta jotenkin vain tuntui oudolta, että tuo homobaarissa käyvä poliisiharjoittelija ja lapsuudenmuistoissa oleva nuoripoika olivat yksi ja sama henkilö. Bruneten päässä pyöri monta kysymystä, mutta päällimmäisenä oli, että mitä Kankuro teki täällä?
”Puolivuotta sitten palasin kaupunkiin ja kävin kysymässä sinua kotoasi, mutta vanhempasi eivät oikein halunneet sanoa mitään. Palasin sitten tyhjin käsin keskustaan, jossa sitten sattumalta näin sinut.”
Kiba osasi arvata loput, poliisiharjoittelija oli lähtenyt seuraamaan ja saanut selville tämän työpaikan. Nuorukainen mietti millainen järkytys se oli Kankurolle ollut, kun tämä oli huomannut lapsuudennaapurinsa työskentelevän homobaarissa minimipalkalla ja antaen humalaisten miesten hipelöidä. Ihme, ettei hän ollut heti palannut takaisin toiseen kaupunkiin. Brunette oli siirtynyt nojaamaan oveen istuen edelleen lattialla. Häntä hävetti sillä hetkellä todenteolla, varsinkin kun hän oli muutama vuosi Kankuron lähdön jälkeen ymmärtänyt tämän olleen hänen ensi-ihastuksensa. Silloin Kiba oli tajunnut olevansa homo, mutta sama ihastus oli pysynyt vuosien ajan.
”Päästätkö nyt sisään?”
Brunette epäröi, hän varmaan joutuisi selittämään tilanteensa alusta alkaen ja tällä hetkellä se oli asia, jota hän ei todellakaan halunnut tehdä.
”Jos et avaa ovea alan kertomaan tässä kovaan ääneen kaikkea mahdollista, aloittaen siitä kun kastelit sänkysi…”
Kiban käsi kiirehti kahvalle ja hän aukaisi oven, jolloin Kankuro virnisti tyytyväisenä ja tuli sisään. Poliisiharjoittelijan katse kulki pienen asunnon läpi, ”tämä on vielä pahempi kuin miltä ulkopuolelta näyttää.”
Nuorukainen nousi seisomaan, ”kyllä täällä asuu.”
Kankuro pudisti päätään epäuskoisena, kun Kiba käveli keittiöön ja alkoi etsiä jotain tarjoiltavaa. Teetä tai kahvia hän ei voinut keittää, koska kraanasta tuleva vesi oli kaukana juomakelpoisesta, eikä hän halunnut aiheuttaa toiselle vatsatautia. Sitä paitsi brunette ei edes tainnut omistaa kahvin- saati vedenkeitintä. Lopulta pienen jääkaapin uumenista löytyi kaksi avaamatonta limonadipulloa, joista toisen hän ojensi poliisiharjoittelijalle.
”Haluat varmaan selityksen tähän kaikkeen?” Kiba mutisi hiljaisella äänellä, hän olisi mieluiten jättänyt asian sikseen ja pysynyt hiljaa.
”Minä aikalailla tiedän jo kaiken”, Kankuro totesi olkiaan kohauttaen. Tarjoilijanuorukaisen kasvoille nousi hämmentyneenkysyväilme, jolloin edelleen ovensuussa seisova miehenalku jatkoi selittämistään: ”Kun vanhempasi käyttäytyivät oudosti, aloin hieman tutkia asiaa. Sinusta sitten löytyikin poliisien rekisteristä aikalailla tietoja koulusta erottamisesta lähtien.”
Kiba ei tiennyt pitäisikö hänen olla helpottunut ettei hänen itse tarvinnut alkaa ongelmiaan selittämään, vaiko häpeissään, kun hänen ihastuksensa tiesi niistä. Jälkimmäinen tunne lopulta voitti ja tummat silmät kääntyivät kohti puista lattiaa noloina. Kaksikon ympärillä painoi hiljaisuus vaikka meteli paperinohuiden seinien toisella puolella oli kova.
”Mitä sinä teet täällä?” Kiban sai mielessään pyörivän kysymyksen lopulta sanottua.
Kankuro otti muutaman askeleen eteenpäin ja laski puoliksi juodun limun pienelle pöydälle, ”tulin sinua hakemaan.”
Tummanvihreät silmät jäivät tuijottamaan hieman juomanpullon ohi, jolloin brunette seurasi edessään seisovan miehenalun katsetta ja huomasi pöydälle unohtuneen lääkepurkin. Kiba puri huultaan, hän oli Narutolta joskus kuullut että poliisit pitivät lääkettä lievän huumeen kaltaisena.
Kankuro nappasi lääkkeet pöydältä ja heitti sen lähimpään roskakoriin, ”sanoin ennen lähtöäni, että joskus palaisin sinua hakemaan, mutta taidankin joutua pelastamaan sinut manalasta.”
”Ei tämä nyt varmaan niin paha ole”, brunette ajatteli itsekseen, mutta hän ei myöskään ymmärtänyt miksi poliisiharjoittelija ylipäätään piti lupauksen, josta Kiballa ei ollut kovinkaan vahvaa muistikuvaa.
”Sinulla varmaan on jo tyttöystäväkin, niin miksi palata?” nuorukainen mutisi väsymyksen yllättäen painaessa päälle ja hän käveli sänkynsä luokse ja istuutui sen reunalle vietereiden valittaessa painon alla.
”Naisista on vain vaivaa”, Kankuro tuhahti, mutta pian kasvoille nousi tavanomainen virnistys ”sitä paitsi, sinä lupasit jo tulla vaimokseni.”
”Anteeksi?!” Kiba älähti, sellaista asiaa hän ei muistanut.
Poliisiharjoittelija riisui mustan pitkähihaisensa ja käveli bruneten luokse tämän sängyn eteen, ”niin niin, silloin kun sanoin että palaan vielä sinua hakemaan niin käskit minun sitten ottaa sinut vaimokseni. Miksi siis etsisin tyttöystävän, kun on rakastettu jo ennestään?”
”Minä… olin kahdeksan”, nuorukainen nielaisi, kun hän yritti ymmärtää miehenalun viimeistä repliikkiä. Eikö hänen tunteet olleetkaan yksipuolisia? Kankuro kyyristyi ja nojasi sänkyyn käsillään Kiban kummaltakin puolelta. Heidän kasvonsa olivat vain muutaman sentin päässä toisistaan ja brunette tunsi miehenalun kevyesti limonadilta tuoksahtavan hengityksen ihollaan. Pian hän makasi sängyllä poliisiharjoittelijan tönäistyä voimakkaasti rintakehästä. Kiba hätkähti tuntiessaan kylmän metallin käsissään ja huomasi joutuneensa käsiraudoilla kahlituksi vuoteensa rautaiseen päätyyn. Kankuro virnisti edelleen ollessaan hajareisin vangitun nuorukaisen päällä, ”sillähän ei ole mitään väliä. Mutta osaatko yhtään arvata millainen shokki oli kun lopulta sain asiani järjestykseen ja tulin sinua etsimään, löydänkin sinut työskentelevän sellaisessa paikassa? Juoppojen miesten eroottisten kuvitelmien kohteena.”
Brunette huomasi miehenalun äänensävyn muuttuneen ja kasvoillekin oli tullut vakava ilme, minkä takia hän ei uskaltanut sanoa mitään käsiraudoista. Mutta kyllähän hän osasi arvata mitä asiakkaiden päässä liikkui, ja sen takia Kiba oli monta kertaa ajatellut olevansa onnekas; hän oli selvinnyt joutumatta kertaakaan asiakkaiden raiskaamaksi, toisin kuin muutamat muut työntekijät.
”…Mitä sinä teet?” ruskeahiuksinen nuorukainen ihmetteli kun poliisiharjoittelijan lämpimät kädet löysivät tiensä hänen paitansa alle ja nostivat sen pään yli.
”Tarkistan”, Kankuro totesi, ”tiedänpähän tarvitseeko minun lähteä pistoolin kanssa jotakuta metsästämään.” Miehenalku painoi huulensa nuoremman kaulan iholle, mikä sai Kiban värähtämään mielihyvästä. Hän oli aina pitänyt toisen kosketusta ällöttävänä, mutta tämä oli aivan jotain muuta.
Brunette oli sanomassa, että kukaan ei ollut koskenut häneen, mutta hiljeni muistaessaan miehet baarista. Olihan häntä seksuaalisesti häiritty jo pitkään, mutta kukaan ei ollut päässyt hipelöimistä pidemmälle.
Kankuro laskeutui kaulasta rintakehään
”Sinä et ole syönyt kunnolla”, hän mutisi irrottaessaan huulensa hetkeksi iholta tuntiessaan kylkiluut sen läpi. Kiba vastausyritys muuttui huokaukseksi, kun miehenalku oli ottanut hän kiihottuneet nänninsä leikittäväkseen. Bruneten keho ei pystynyt vastustamaan poliisiharjoittelijan tuottamaa mielihyvän tunnetta, mikä näyttäytyi ääntelynä ja poskille nousevana punana. Miehenalku imi toista nänniä ja toista hieroi vapaalla kädellään, kun toinen taas laskeutui alemmas.
”Mit-?” nuorukainen henkäisi kun hän tunsi käden avaavan hänen housujensa vyön ja työntyvän kankaan alle.
Kiban hengitys tiheni, kun Kankuro löysi allaan makaavan pojan miehuuden. Hän yritti siirtää käsiään estääkseen tapahtuman, mutta nyt jo lämmenneet käsiraudat estivät hänen liikkeensä. Äskettäin lämpimältä tuntunut käsi oli nyt viileä erektion herkällä iholla. Poliisiharjoittelija hymähti ennen kuin alkoi tehdä hellää edestakaista liikettä ja aina välillä hipaisi sormellaan herkkää aluetta peniksen päässä. Bruneten äänekäs hengitys keskeytyi kun Kankuron huulet painuivat uudestaan hänen omiaan vasten ja tämän kieli löysi tiensä sisään.
Kiban järki oli jo aikoja sitten kadonnut aivojen kauimmaiseen nurkkaan ja lopun tilan täytti intohimo ja halu. Miehenalku hänen päällään irrottautui ja hymyili viekkaasti, mutta ruskeahiuksinen nuorukainen ei tajunnut mitään ennen kuin Kankuro siirtyi alemmas ja sulki erektion pään suuhunsa. Kuumuus, kosteus, imu, Kiba ei osannut sanoa mikä tuntui parhaimmalta, mutta kaikki kerralla yhdistettynä sai hänen kehonsa värisemään ja lopulta laukeamaan poliisiharjoittelijan suuhun.
Nuorukainen yritti rauhoittaa hengitystään Kankuron lipoessa huuliaan ja irrottaessaan käsirautoja. Tunnelma kumminkin keskeytyi, kun heidän korviinsa kantautui äänet naapurihuoneesta. Pariskunta oli päässyt taas vaihteeksi sopuun, ainakin siitä päätellen, että nuoren naisen huudot olivat muuttuneet vihaisista mielihyvän ilmaisuiksi. Kaksikko hiljeni hetkeksi, mutta pian Kiban aivoihin kipusi ajatus että hänen omat ääntelynsä olivat varmaan kuuluneet aivan yhtä hyvin muihin asuntoihin. Mutta kauaa brunette ei ehtinyt hävetä.
”Kyllä me laitamme paremmaksi”, Kankuro nyökkäsi seinää kohti tosissaan.
”Täh?” nuorukainen ehti älähtää, ennen kuin miehenalku hänen päällään lähti taas viemään häntä kohti mielihyvän pilviä.
***
Kiba pakkasi pahvilaatikkoon viimeisiä tavaroitaan vaatekaapista. Kankuro oli käskenyt häntä heti herättyään kasaamaan tavaransa, koska hän muuttaisi poliisiharjoittelijan luokse. Miehenalku oli myös pakottanut bruneten soittamaan työpaikalleen ja ilmoittamaan eroamisesta. Nuorukainen oli väittänyt vastaan, koska hän tiesi ettei tulisi saamaan muualta töitä, mutta Kankuro oli lopulta saanut käännettyä hänen päänsä lupaamalla hoitaa asian.
Kiba laittoi laatikon kannen kiinni ja sulki sen teipillä. Hän oli hyvillään että pääsi lopulta sieltä karkuun, ehkä hän lopulta saisi taas normaalin elämän ja jopa Akamarun luokseen. Uskoisi vanhempien luovuttavan koiran kuullessaan ruskeahiuksisen nuorukaisen asuvan poliisiksi opiskelevan lapsuudennaapurin luona.
”Raahaa se luinen takamuksesi jo ulos!” Kankuron vahva ääni kaikui pihalta.
”Unohda jo se luinen!” Kiba karjaisi takaisin ja nappasi tuolilta vaaleanpunaisen nallen laatikon päälle ja lähti raahaamaan tavaroita.
”Mutta takamuksen saan muistaa vai?” kuului pian vastaus. Brunette olisi halunnut hautautua maan alle, mutta ties mitä tuo ulkona odottava nuorimies keksisikään huutaa, jos hän antaisi odottaa vielä yhtään kauemmin.
Ovella nuorukainen pysähtyi hetkeksi jääden katsomaan tyhjää asuntoa. Tänne hän ei enää koskaan toivottavasti palaa. Jo ihan senkin takia että hänen ei tarvitsisi nähdä naapurien oudoksuvia katseita, koska edellinen yö ei ollut jäänyt varmaan keneltäkään kuulematta. Ovi kilahti lukkoon ja Kiba katsoi kaiteen yli alas, missä virka-asuun pukeutunut virnistelevä Kankuro nojasi poliisiasemalta lainaamaansa pieneen pakettiautoon. Siinä taisi olla selitys, miksi naapurit pysyivät visusti sisällä. Brunette käveli rappuset alas ja laski viimeisen kuorman auton takakonttiin ja sulki oven. Poliisiharjoittelija siirtyi ratin taakse Kiban kävellessä auton toiselle puolelle. Kankuro käynnisti moottorin, jolloin nuorukainen katsoi viimeisen kerran taloa, joka tätä ennen oli ollut hänen kotinsa. Yläkerran pariskunta oli raottanut oveaan ja kurkkivat muka huomaamattomasti lähtevää naapuriaan.
Kiba ei voinut olla heilauttamatta kättään vahingonilosta heille ennen kuin käänsi katseensa tiehen edessään. Poliisiharjoittelija virnisti ja pörrötti ruskeita hiuksia, jonka hän jälkeen painoi kaasua ja pian talo oli jäänyt kauas taakse.
***
A/N: Siinä teille ficci mikä ei kerpele meinannu loppua ollenkaan >:DD Piti tulla n. 2000 sanan shotti, mutta tässä ny loppujenlopuksi onkin 4800 >.<" Mietin että oisko kannattanu jakaa tämä kahteen osaan, mut päätin nyt pitää yhtenä :3
Tämä on varmaan viimenen ficci minulta tältä kesältä, koska lähen perjantaina Inkoon saaristoon asuntovaunulle vähintään muutamaksi viikoksi ja siellä saattaa sellainen asia kuin elämä koneen ulkopuolella viedä voiton ^^; Kyllä mä aina n.fissa tulen vaikka puhelimella käymään ja silloin tällöin koneellakin mutta en tälleen joka päivä miten nykyään. :3
Takaisin ficciin, toivottavasti Fuyu tyksit~<3
Mutta taas kerran, tulen hirmuisen onnelliseksi jos huomioitte ficciä tavalla tai toisella~<3
Kommentit (Lataa vanhempia)
horaaneko
- 2011-07-06 19:18:07
Huh, sainpas luettua! xD Aluks hirvitti tekstin paljous, mut sit kun juoneen pääs sisälle niin kyllä tää meni nopeemmin kun olin oottanut. :3
Alko muuten ihan naurattaa, kun tää oli lähes täysin samanlainen ku mun yks vanha doujinshi, tosin parituksena siinä NaruGaa. Cross-dressingiä myöten samanlainen idea. xDD
Olipas tämä kiva! Sellanen pieni tarina Kiban elämästä, ja ihana onnellinen loppu<3 :>
Mut tuli muuten mieleen, et eikö Kanky tiedä pikkuveljensä työskentelevän samaisessa baarissa...? x'DD
Kuvailu oli hyvää, ja juoni kulki just sopivasti eteenpäin. Muutamia virheitä löysin, mut muuten todella hyvää tekstiä. :3
"Kyllä me laitamme paremmaksi" <- repesin tolle kommentille xD<3
Jooh, eipä tämä ansaitse vähempää ku vitosen. :> Ja onnee sinne reissulles! x3
<(0w0)>
/______\ Horaa kuittaa!
Alko muuten ihan naurattaa, kun tää oli lähes täysin samanlainen ku mun yks vanha doujinshi, tosin parituksena siinä NaruGaa. Cross-dressingiä myöten samanlainen idea. xDD
Olipas tämä kiva! Sellanen pieni tarina Kiban elämästä, ja ihana onnellinen loppu<3 :>
Mut tuli muuten mieleen, et eikö Kanky tiedä pikkuveljensä työskentelevän samaisessa baarissa...? x'DD
Kuvailu oli hyvää, ja juoni kulki just sopivasti eteenpäin. Muutamia virheitä löysin, mut muuten todella hyvää tekstiä. :3
"Kyllä me laitamme paremmaksi" <- repesin tolle kommentille xD<3
Jooh, eipä tämä ansaitse vähempää ku vitosen. :> Ja onnee sinne reissulles! x3
<(0w0)>
/______\ Horaa kuittaa!
Violetu
- 2011-07-06 21:24:49
Oooohh ♥
Sinun tekstisi tuntuu aina jotenkin niin... vapaalta? Ihanan spontaanilta ja jostain syystä myös sensuroimattomalta :D
K-18 osuudella ehdottomasti loistava piirre, sopivan kuvailtua ja kuumaa kamaa, eikä missään vaiheessa mennyt kiusalliseksi.
Paritus on nomnom♥
Tuli alusta mieleen yksi loistava enkuksi lukemani KibaKanku (siinä Kiballa oli suunnilleen samanlainen alkutilanne, mutta Kanku oli nuorisotyöntekijäsijainen ja ikäero oli isompi). Kuitenkin tämä lähti heti alun jälkeen ihan omille raiteilleen ja hyvä niin^^
Joukossa oli muutamia vähän vaikeaselkoisia lauseita (menin vähän sekaisin, että kuka nyt teki ja sanoi mitä), mutta luin työaikana, joten... (hyi minua) >.< taisi olla jossain vaiheessa siellä baarissa, kun kaikki oli Kiban kimpussa? Ehkä etsin ne vielä ajan kanssa jos jostain saan sitä aikaa...
Se vähän hämmensi, miten Kiba meni aamulla töihin, vaikka kyseessä oli baari, ja paikka oli muutenkin varsinainen räkälän perikuva. Tällainen juoni olisi toiminut vielä paremmin moniosaisessa ficissä, mutta ymmärrän kyllä, miksi laitoit oneshotiksi, moniosaiset on niin työläitä projekteja :/
Mutta, juurikin juonellisista seikoista johtuen 4p
~Violet kiittää^^
Sinun tekstisi tuntuu aina jotenkin niin... vapaalta? Ihanan spontaanilta ja jostain syystä myös sensuroimattomalta :D
K-18 osuudella ehdottomasti loistava piirre, sopivan kuvailtua ja kuumaa kamaa, eikä missään vaiheessa mennyt kiusalliseksi.
Paritus on nomnom♥
Tuli alusta mieleen yksi loistava enkuksi lukemani KibaKanku (siinä Kiballa oli suunnilleen samanlainen alkutilanne, mutta Kanku oli nuorisotyöntekijäsijainen ja ikäero oli isompi). Kuitenkin tämä lähti heti alun jälkeen ihan omille raiteilleen ja hyvä niin^^
Joukossa oli muutamia vähän vaikeaselkoisia lauseita (menin vähän sekaisin, että kuka nyt teki ja sanoi mitä), mutta luin työaikana, joten... (hyi minua) >.< taisi olla jossain vaiheessa siellä baarissa, kun kaikki oli Kiban kimpussa? Ehkä etsin ne vielä ajan kanssa jos jostain saan sitä aikaa...
Se vähän hämmensi, miten Kiba meni aamulla töihin, vaikka kyseessä oli baari, ja paikka oli muutenkin varsinainen räkälän perikuva. Tällainen juoni olisi toiminut vielä paremmin moniosaisessa ficissä, mutta ymmärrän kyllä, miksi laitoit oneshotiksi, moniosaiset on niin työläitä projekteja :/
Mutta, juurikin juonellisista seikoista johtuen 4p
~Violet kiittää^^
Fuyu
- 2011-07-11 13:59:44
hhyvin suoriuduit ^^
välillä kyllä piti potkia itseä jatkamaan lukemista ku mun mielestä se meni aina välillä pitkäveteiseksi...olisi varmaan ollut joku keino lyhentää tätä menettämättä punaista lankaa?
mutta oikein hyvä hyvä ficci ^^
annan 4 pistettä ihan vain pahuuttani :3
välillä kyllä piti potkia itseä jatkamaan lukemista ku mun mielestä se meni aina välillä pitkäveteiseksi...olisi varmaan ollut joku keino lyhentää tätä menettämättä punaista lankaa?
mutta oikein hyvä hyvä ficci ^^
annan 4 pistettä ihan vain pahuuttani :3
roskaposti
- 2011-07-12 12:23:25
AQUALSJODASDFNHJ !
IHANA ! en oo kovin montaa kankukibaa lukenu mutta tää oli nyt pakko lukee :D koskakukaanyhyyanksteiookirjottanusasunarua ja arvaappa mitä, rakastuin tähän paritukseen<3 c:
Yhden kirjotusvirheen taisin bongata mutta liian laiska olen sitä uudelleen etsimään. Jotkut lauseista oli hieman vaikeita lukea ja näin ne joutui lukemaan pariin kertaan ennen kuin ne sisäisti. Juoni oli hieno jne.
”Naisista on vain vaivaa”, Kankuro tuhahti, mutta pian kasvoille nousi tavanomainen virnistys ”sitä paitsi, sinä lupasit jo tulla vaimokseni.”
”Anteeksi?!” Kiba älähti, sellaista asiaa hän ei muistanut.
hahaa toi oli niin ihana kohta et oli pakko laittaa tähän! :D eli kokonaisuudessaan hyvä ficci, joka ansaitsee minulta 4pojoa c:
IHANA ! en oo kovin montaa kankukibaa lukenu mutta tää oli nyt pakko lukee :D koskakukaanyhyyanksteiookirjottanusasunarua ja arvaappa mitä, rakastuin tähän paritukseen<3 c:
Yhden kirjotusvirheen taisin bongata mutta liian laiska olen sitä uudelleen etsimään. Jotkut lauseista oli hieman vaikeita lukea ja näin ne joutui lukemaan pariin kertaan ennen kuin ne sisäisti. Juoni oli hieno jne.
”Naisista on vain vaivaa”, Kankuro tuhahti, mutta pian kasvoille nousi tavanomainen virnistys ”sitä paitsi, sinä lupasit jo tulla vaimokseni.”
”Anteeksi?!” Kiba älähti, sellaista asiaa hän ei muistanut.
hahaa toi oli niin ihana kohta et oli pakko laittaa tähän! :D eli kokonaisuudessaan hyvä ficci, joka ansaitsee minulta 4pojoa c:
-Pain-
- 2011-07-26 15:47:49
OwO, tiedän että olen liian nuori näitä lukemaan, mutta kuitenkin rakastan Yaoita :D (tota oon jauhanu kaikille) Mutta kuitenkin, kuvailu oli ÄLYTTÖMÄN hyvää.. Ja kaikki muu OwO Mäkin voisin antaa sulle haasteen! :D Haluun nimittäin ehottomasti vielä lukee sun Yaoi tarinoitas. Jos vaan kerkiät miulle kirjottaa Yaoi tarinaa, niin sano vaan mulle nii saat täältä haasteen! :D Ja ehottomasti 5 pistettä!
killer-chan
- 2011-08-10 22:29:30
*Rapeface* Mä en tiedä mikä tässä ficissä on, mun on vaan pakko aina palata lukemaan tää uudestaan ja uudestaan saaden aina kylmät väreet menemään pitkin selkää. Tää on jollain tavalla vain niin loistava ♥___♥ Paritus on ihan ykkönen ja kaikki ficin parhaat kohdat onkin jo mainittu kommenteissa, joten en niitä ala tänne spämmäämään :'D
Lisää tälläista, nyt heti >:D Luen sitten salaa tunnilla puhelimella ja tyypit katsoo kun hihittelen pervosti siinä penkillä, joo-o. *Rupeaa lukemaan ficciä vielä kertaalleen läpi*
killeri kuittaa☆
Lisää tälläista, nyt heti >:D Luen sitten salaa tunnilla puhelimella ja tyypit katsoo kun hihittelen pervosti siinä penkillä, joo-o. *Rupeaa lukemaan ficciä vielä kertaalleen läpi*
killeri kuittaa☆
Gaaralove4ever
- 2012-06-29 01:31:34
OPPAAAA Tyksin tätä :D joissakin kohdissa nauroin kovaankin ääneen etenkin sille kun Gaara ja Sasori on töissä homo baarissa :D se oli vaan hupaisaa.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste