TEEN MADNESS
Kahdeksas luku

Itachi siivosi pöytää aamiaisen jäljiltä. Hänen veljensä loikoili sohvalla mitään tekemättä, näyttäen jotenkin tyytymättömältä. Mies jätti tiskit altaaseen jaksamatta pestä niitä, ja istui sitten myös olohuoneeseen. Hän katseli televisioon, jossa pyöri joku aamuohjelma, mutta ei enää päässyt sen juonesta perille.
      
“Mikä ohjelma tämä on?”
      
Sasuke sohvalla avasi silmänsä ja katsoi ensin hetken telkkariin, sitten ohjelmaoppaaseen joka lojui lattialla puoliksi sohvan alla. “En tiedä.”
      
Itachi vilkaisi veljeensä, joka sulki silmänsä jälleen. “Sunshine, yleensä aamiaisen jälkeen ei mennä nukkumaan”, hän sanoi, ansaiten veljeltään kuolettavan tylsän katseen. “Hei, nyrpeys ei tartu, se kiertää minut kaukaa.”
      
Poika kääntyi nyt kyljelleen makaamaan niin, että oli kasvot isoveljeensä päin. “Tsh. Aamiaisesi oli ihan paska.”
      
Itachi katsoi toiseen leikkien loukkaantunutta ja nappasi kaukosäätimen sohvapöydältä. “No haloo! Hanki töitä niin ostan kaviaaria ja hanhenmaksaa koko palkkasi edestä!”
      
“En jaksa.”
      
He istuivat - tai no toinen makasi - paikoillaan varmaan vartin. Itachi selaili kanavia jääden tuijottamaan jokaista ohjelmaa hetken ja vaihtoi sitten seuraavalle kanavalle todettuaan miten huono kyseinen ohjelma oli. Lopulta hän kyllästyi ja paiskasi kaukosäätimen suoraan torkkuvan veljensä päähän, vain siinä mielenkiinnossa, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
      
“Ai saatana!” nuorempi karjaisi, pidellen nyt päästään kaksinkäsin kiinni. “Mistä hyvästä tuo oli?!”
      
Itachi virnisti. “En tiedä.”
      
“Idiootti…” Sasuke tarttui säätimeen päänsä vierellä ja viskasi sen niin lujaa veljeään kohti kuin kykeni, heittäen kuitenkin ohi.
      
Itachi alkoi nauraa ja katsoi olkansa yli lattialle, jonne kaukosäädin pamahti niin että sen patterit sinkoilivat jonnekin pöydän alle. “Olet huono. Tai sitten minä vaan olen liian hyvä. Tai ehkä molempia.”
      
Sasuke murisi jotain, nousten istumaan sohvalla. “Joskus ihmettelen miksi asun yhä kanssasi.”
      
“Koska sinulla ei ole varaa asua yksinäsi ja pidät minusta liikaa. Älä yritä kiistää sitä, mutta olet kiintynyt tähän yhteiseloon”, mies sanoi ärsyttääkseen toista.
    
“Olet hirviö.”
    
“Tiedän. Ja hei muuten…”
      
Sasuke tiesi että jotain pahaa oli tulossa.
      
“…sain idean.”

------------------------------------------------------

Kiba vietti välituntiaan kavereittensa kanssa koulun pihalla, jonne he olivat kokoontuneet istumaan ja tekemään kukin mitäkin. Hänen lisäkseen pöydässä istuivat sillä hetkellä Naruto, Sakura ja Haku. Ino oli jättänyt tulematta kokonaan kouluun ja muut olivat vielä tunneillaan tai sitten viettivät taukonsa jossain muualla.
      
Kiba luki aamun lehteä, jonka oli ottanut mukaansa bussista koulumatkalla, sillä hetkellä pahemmin keskittymättä muiden puuhiin.
      
“Ebisu antoi minulle hylätyn maantiedon kirjoituksesta”, Naruto ihmetteli ääneen, tutkien jotain paperia kädessään.
      
“Näytä esseetäsi”, Sakura huitoi pojan suuntaan, joka ojensi paperin tälle. Hän luki lyhyttä tekstiä läpi muutamaan otteeseen. “Ja tämän kirjoitettuasi todella ihmettelet sitä?”
      
Naruto pyöräytti silmiään ja riuhtaisi paperin takaisin, silputen sen sitten lähimpään roskikseen. “Ihan sama. Teen uuden version ensi viikoksi.”
      
“Epäilen kykyjäsi”, Kiba kommentoi ja irrotti katseensa hetkeksi lehdestä, saaden blondin painautumaan vasten pihapöytää. Kiban jatkaessaan lukemista, hän kuitenkin jähmettyi.
      
“Mitä…?” hän ihmetteli hyytävän epäileväisenä, tuijottaen kiinteästi paperille painettuja sanoja.
      
“Häh?” kaikki muut pöydän ääressä äännähtivät yhteen ääneen, lopettaen sitten kiistelyn maantiedon esseestä.
      
“Mitä siinä lukee?” Sakura kysyi, kun tajusi että kyse oli lehden artikkelista.
      
Kiba otti lehdestä nyt molemmin käsin kiinni, vetäen sen aivan nenäänsä kiinni. “Vaarallista kaahailijaa epäillään vakavasta rattijuopumuksesta ja syytetään virkavallan toimien estämisestä sekä runsaasta ylinopeudesta. Tapahtuma-aika… blaa, blaa, blaah… Vihreä Skoda S100, blaa, blaa… Poliisi työskentelee epäillyn löytämiseksi”, poika laski lehteä hieman alemmaksi niin että muut kykenivät nyt näkemään hänen kasvonsa. “Mitä pilaa!”
      
Kaikki katsoivat enemmän tai vähemmän äimistyneinä Kibaan, vaikkakin Naruto ei näyttänytkään oikeastaan millään tapaa yllättyneeltä. “Maassamme menee ilmeisesti kohtalaisen hyvin kun on varaa uutisoida tuollaisista asioista”, blondi kommentoi, sanomatta varsinaisesti mitään itse artikkelista.
      
“Tai sitten niin huonosti, ettei mistään vain viitsitä uutisoida”, Haku lisäsi toisen pojan jatkoksi.
      
“Mutta…!” Kiba osoitteli järkyttyneenä sanomalehden sivuun. “Tämähän menee nyt kyllä ihan väärin! En ollut tipan vertaa kännissä!”
      
Naruto nauroi. “Mutta olethan osa legendaa nyt”, hän sanoi pilaillen, jolloin Kiba punehtui ärsytyksestä.
      
“Idiootti!”
      
“Inuzuka!” kuului yhtäkkiä huuto jostain heidän takaansa, ja sai koko nelikon hiljentymään. Mainittu poika kääntyi ympäri, nähden sitten Nejin takanaan. Kiban ilme latistui.
      
“Etkö näe että käymme parhaillaan tärkeää keskustelua?”
      
Neji käveli nelikon luokse, katse kokoajan tiiviisti Kibassa. “Mitä sinä olet tehnyt serkulleni?” hän kysyi äkkiä, saaden pojan hänen katseensa alla hämmennyksiin.
      
“Mit---mitä häh?” istuva poika mutisi nyt vähän hädissään. Kaikki pöydän ympärillä mykistyivät uudelleen täysin, katsellen ympärilleen vähän vaivaantuneina.
      
“Mitä, minäkö, Hinatastako sinä puhut?”
      
Neji huokasi. “En tiedä mitä olet hänelle tehnyt, mutta nyt hänestä on tullut nyt entistäkin oudompi…”
      
Kiban sisällä värähti. ‘Mitä hänelle oikein tapahtui sen jälkeen kun lähdin…?’ He eivät olleet tytön kanssa olleet yhteyksissä tapahtuman jälkeen ja Kiba oli pelkkää kohteliaisuuttaan ollut hiljaa koko asiasta, ajateltuaan ettei tämä varmaankaan enää haluaisi tavata häntä. ‘Toivottavasti hän ei lue lehtiä…’
      
“Miten niin oudompi? Älä vain sano että hän…” poika tuolilla aloitti, muttei löytänyt sanoja. “Ei kai hän ole tehnyt itselleen jotain?”
      
Neji pudisti päätään, istuen pöydän ääreen, jossa Sakura teki hänelle tilaa Kibaa vastapäätä. “Ei. Hän on alkanut puhua nyt kokoajan kaikesta ja kaikille, selittäen jotain joistain elämyksistään ja muusta mitä oli kokenut ja mainitsi sinutkin.”
    
“Mitä?!” koko nelikko pöydän ympärillä karjaisi. Kiba oli kertonut heille Hinatasta kaiken tietämänsä, joten muut olivat aika hyvin kärryillä siitä miten hiljainen ja ujo tyttö todellisuudessa oli.
      
“Mitä hän minusta sanoi?” Kiba kysyi epäillen.
      
“Jotain. En muista. Niin ja…” viidenneksi joukkoon liittynyt poika sanoi ja nousi ylös penkiltä. “…olet kuulemma huono kuski.”
      
Nelikko jäi istumaan hiljaisena paikoilleen penkille Nejin poistuessa. He heräsivät horroksistaan vasta kun välituntikello soi, kertoen oppilaille että heidän tulisi nyt siirtyä seuraaviin luokkiinsa.
      
Kiba nielaisi. “Okei. Tuo oli liian outoa.”

-------------------------------------------------------

Oli taas kulunut muutama päivä, eikä Naruto ollut tehnyt yhtikäs mitään. Hän makasi torstai-iltapäivänä kylpyammeessaan nauttien lämpimän veden tuottamasta rentoutuksesta ja tuoksuista, jotka kylpyvaahdon ansiosta leijuivat ilmassa. Hän ei yleensä harrastanut tämmöistä iltapäiväkylpemistä, mutta jotenkin se silloin tuntui juuri sopivalta ajatukselta, raskaan koulupäivän jälkeen. Poika puhalsi veden pinnalle, jolloin vaahto purskahteli ilmaan, leijaillen sitten hitaammin alas, takaisin veden pintaan.
      
Yhtäkkiä kuului taas tuttu pörisevä ääni jostain kylpyhuoneen lattialta, joka sai pojan ammeessa voivottelemaan ääneen. “No voi vittuu…” hän siirsi suihkuverhoa vähän nähdäkseen ovelle, jonka edessä hänen vaatteensa lojuivat. Farkkujen etutaskun läpi kuulsi valo, joka oli peräisin puhelimen näytöltä. ‘Nyt saa riittää. En vastaa’, poika ajatteli ja upotti päänsä veteen kastellakseen hiuksensa. Veden alla hän ei kuullut ääniä ja siellä oli ihanan lämmintä, mutta noustessaan takaisin pintaan, pörinä jatkui. ‘Saa olla jotain erittäin tärkeää.’
      
Teini nousi ylös kylpyammeesta niin, että vaahto hänen hiuksistaan tippui lattioille jonne se sulahti ja muuttui vedeksi. Hän rymysi lattialle, jossa kaivoi kännykkänsä housujensa taskusta jaksamatta edes kuivata käsiään ennen puheluun vastaamista.
      
“Haku, lupaan että estän numerosi vielä jollain keinolla.”
      
Poika nauroi. “Sori. Mutta et voi uskoa…!”
      
“En niin. Keskeytit kylpyni.”
      
“Kuuntele nyt - sinun täytyy nähdä tämä!”
      
Blondi nousi seisomaan, katsoen kylpyammeeseen, jossa vaahto oli nyt kadonnut melkein kokonaan. “Ja sinun tämä. Kylpyvaahtoni on kadonnut.”
      
“Ei kuin oikeasti! Tule tänne. Nyt heti”, Haku sanoi totisena, yrittäen vakuutella toista.
      
“En tiedä mistä puhut, mutta olen kiireinen. Hei hei”, Naruto sanoi teennäisen iloisena meinaten jo lopettaa puhelun, mutta kuuli vielä jotain huutoa ja nosti puhelimen takaisin korvalleen.
      
“Ei, ei, ei. Tule tänne, et pety.”
      
Blondi puuskahti. “No MIKÄ on niin ihmeellistä että minun täytyy nähdä se omin silmin?”
      
“Näet sitten.”
      
“Yrität vain herättää mielenkiintoni.”
      
“Ehkä.”
      
Naruto oli hetken hiljaa ja kuunteli toisen pojan hihitystä, kunnes luovutti ja kävi irrottamassa tulpan ammeesta jolloin vesi alkoi valua siitä alas viemäriin. “No HYVÄ ON. Minne tulen?”
      
“Itachille.”
      
Blondi laittoi tulpan takaisin. “Okei, puhutkin Uchihoista. En tule.”
      
“Ei, ei, vaan Itachi’s cafésta. Tule nyt, täällä on jotain mitä sinun tulee nähdä.”
      
“No selvä on… Mutta älä sitten luulekaan, että tekisin tämän sinun takiasi. Tunti.”
      
“Hyvä on. Nähdään tunnin päästä.”

--------------------------------------------------

Sai makasi puolittain tyttöystävänsä päällä, vetäen peittoa heidän suojakseen. Hän hymyili allaan makaavalle neitokaiselle ja siirsi tämän hiuksia, jotka olivat valuneet silmille. “En vaan saa tarpeekseni sinusta.”
      
Ino hymyili myös ja painoi toisen niskaa saadakseen pojan kanssaan suudelmaan. “En minäkään sinusta”, hän sanoi, kun heidän huulensa olivat eronneet toisistaan.
      
“Ino!” kuului naisen ääni yhtäkkiä jostain asunnon toisesta päästä. “INO!!”
      
“Voi helvetti…!” blondi, nimeltä kutsuttu tyttö kivahti ja nousi istumaan sängyllään niin että Sai hänen päällään joutui nousemaan hänen mukanaan. “He tulivat jo!” hän sihisi poikaystävälleen, joka näytti hyvin hämmentyneeltä tilanteesta ja alkoi nopeasti toisen esimerkin mukaisesti pukea päälleen.
      
“Mitäää?!” tyttö karjaisi takaisin kärsimättömälle huutajalle. “En ole kuuro!” hän huusi vielä ja kääntyi sitten katsomaan Saihin, ennen kuin poistui huoneesta. “Sori kulta, odotatko täällä hetken? Käyn tuolla.”
      
Sai nyökkäsi ja jäi mykistyneenä jatkamaan pukemistaan, kuunnellen ääniä oven läpi. Hän kuuli puhetta, muttei saanut siitä selvää. Hetki meni. Poika huoneessa istuutui sängylle odottamaan.
      
Joidenkin minuuttien kuluttua huojentuneen näköinen Ino palasi. “He eivät tajunneet että olet meillä, onneksi pysäköit autosi kauemmas… Hain kenkäsi. Voisitko olla niin kultainen ja lähteä? En haluaisi häätää sinua, mutta…”
      
Sai hymyili ymmärtäväisesti ja otti kenkänsä tytöltä vetäen ne jalkaansa. “Ei se mitään, ymmärrän.”
      
“Ja en haluaisi olla näin ilkeä, mutta… voisitko mitenkään lähteä ikkunan kautta? Vanhempani… Tiedäthän, he ovat kukkahattutätejä pahimmasta päästä.”
      
“Teen ihan miten vain haluat.”
      
Ino katsoi toista kiitollisena, mutta samalla tuntien jonkinasteista sääliä tätä kohtaan. “Olet niin kultainen… Onneksi asumme yksikerroksisessa talossa niin sinun ei tarvitse murtaa raajojasi minun takiani. Anteeksi vielä kerran.”
      
Sai hymyili edelleen. “Ei se mitään. Mitä vain sinun vuoksesi.”
      
“Sai…”
      
Ino jäi seuraamaan miten hänen poikaystävänsä hyppäsi ulos ikkunasta ja hiippaili etupihan läpi kohti autoaan jonka oli pysäköinyt kadun toiselle puolelle. ‘Hän on liian hyväsydäminen…’

------------------------------------------------

Naruto käveli ronskisti sisälle kahvilaan, jossa oli tällä kertaa hyvinkin täyttä. Jokaisella paikalla istui joku, ja ihmisiä käveli jopa pöytien välillä edestakaisin. Myös Itachi käveli ihmisten seassa, nostellen pöydiltä tyhjiä astioita tarjottimelle jota piteli toisessa kädessään. Mutta Naruto ei nähnyt näyssä mitään ihmeellistä.
      
‘Ruuhkakahvila. Miksi minun pitkiään tulla…’ poika manasi mielessään, huomaten sitten Hakun istumassa vakiopaikallaan tiskin keskimmäisellä jakkaralla. Hän piti laukkuaan viereisellä tuolilla jotta paikka blondille pysyisi vapaana.
      
“Naruto!” Haku huudahti iloisena kun huomasi toisen saapuneen viimein. “Sinulta meni melkein puolitoista tuntia. Takapuoleni ulvoo kiitoksensa sinulle kaiken tämän istumisen jälkeen.”
      
“Kiva…” lyhyempi teineistä mutisi, istuen sitten alas jakkaralle jolta toinen oli ottanut laukkunsa pois. “Miksen näe täällä mitään näkemisen arvoista? Tiedätkös kuule, kun minä kylven aika harvoin ja---”
      
“Odota hetki. Ihan kohta.”
      
Ja samassa takahuoneen verhon takaa pilkisti pää, jonka jälkeen tuttu henkilö astui myyntipöydän taakse yllään esiliinaa muistuttava työvaate.
      
“S-Sa-Sasuke!” Naruto änkytti, osoittaen heidän seuraansa ilmestynyttä poikaa. “Mitä sinä täällä teet?!”
      
Vanhempi poika katsoi toiseen mitäänsanomattomasti. “Olen töissä.”
      
“Mu-mutt---” Naruto jatkoi änkyttämistään, unohtaen sitten lopulta kokonaan mitä sitten ikinä olikaan sanomassa. Hän otti päästään kiinni molemmin käsin. “Aarggh.”
      
Sasuke naurahti toisen reaktiolle. “Älä ole niin kielteinen. Jos jotain koskaan olen veljeltäni oppinut niin sen, että negatiivisuus on pelkkä asenneasia. Kahvilan nimi muuten muutetaan… Itachi’s cafésta, Uchihas’ caféksi.”
      
Blondi tiirasi toista uskomatta korviaan. “Yhdessäkin Uchihassa on jo tarpeeksi.”
      
Korppi puuskahti. “Yhdessä sinussakin on jo aivan liikaa”, hän sanoi, jolloin Haku alkoi nauraa ja Naruto näytti nyt vielä entistä tylsistyneemmältä.
      
“Tuo ei ollut nätisti sanottu.”
      
Sasuke irvisti toiselle väkinäisesti ja kumartui lähemmäs blondin kasvoja. “Minä oletan että teistä tulee vakioasiakkaitamme.”
      
“No ei todellakaan. Ja mene kauemmaksi kasvoiltani, henkesi lemuaa”, Naruto sanoi, vaikkei oikeasti haistanut toisen hengityksessä yhtikäs mitään.
      
“Höh. Tuo ei ollut nätisti sanottu”, Sasuke leikitteli toisen kärsivällisyydellä, hymyillen juonikkaasti.
      
“Idiootti.”
      
Itachi ilmestyi kolmikon luokse, huitoen käsillään ilmaa kasvoilleen. “Hirveä hälinä. Olenkohan koskaan saanut näin paljoo asiakkaita samaan aikaan?”
      
“Et tietenkään, sillä tähän päivään saakka Haku on ollut ainoa asiakkaanne.”
      
Vanhin osapuoli kääntyi katsomaan uinuvaa blondia murhaavasti. “Minulla on kriisi, joten naura pois. Sasuke?” Itachi kutsui pikkuveljeään, näyttäen tälle lehtiötä johon oli kirjannut ylös jotain. “Ruuhkana on helpompi palvella pöydittäin, jonot ovat ihan mahdottomia. Hoidatko nämä?”
      
Poika pöydän toisella puolella nyökkäsi ja otti listan käteensä ja kääntyi ympäri laittamaan tilauksia. Naruto tiirasi toisen selkää ja näki selvästi mustaa paitaa vasten suojaessun rusetit jotka kulkivat sekä niskalla että alaselässä.
      
“Miksi sinulla on esiliina?” Naruto kysyi niin mahdollisimman viattoman kuuloisena kuin suinkin, vaikka tarkoituksenaan hän halusi vain härnätä toista.
      
Sasuke kääntyi nyt ympäri. “Älä vittuile siitä minulle kun minulla on tämä kädessäni”, hän sanoi kylmästi, näyttäen kädessään olevaa leikkuuveistä, jolla oli parhaillaan puolittanut patonkia. “Tai en vastaa seuraamuksista.”
      
“Hän on puukkojunkkari”, nuorempi teini sanoi Hakulle vierellään, joka ei ollut osallistunut keskusteluun mitenkään.
      
“Minä kuulin tuon.”
      
Blondi painoi päänsä käsistään muodostettuun tyynyyn ja haukotteli. “Tylsää.”
      
Haku mietti jotain, katse katossa ja otti sitten maistiaiset erikoiskahvistaan jonka oli vähän aikaa sitten saanut. “Tänäänhän on torstai. Eikö?”
      
Naruto huokasi ja sulki silmänsä nukkuakseen. “Olet ajan tasalla.”
      
Pitempihiuksinen poika uppoutui taas ajatuksiinsa. “Tehtäisiinkö viikonloppuna jotain?”
      
“Yleensä ihmisen täytyy tehdä jotain elääkseen”, blondi kommentoi, kun ei keksinyt mitään nasevampaa.
      
“No hmph. Sinä et ainakaan tee juuri nyt mitään pääsi aukomisen lisäksi.”
      
“Minä istun. Ja yritän nukkua.”
      
Haku mulkaisi toiseen. “Olet ärsyttävä. Tarkoitin jotain oikeaa tekemistä.”
      
Nyt Sasukekin kääntyi tiskin takana taas ympäri, saatuaan aiemman puuhansa valmiiksi. “Niin kuin esimerkiksi?”
      
Blondi teini nosti päänsä pöydästä vain katsoakseen keskusteluun liittyneeseen häirikköön. “Hän ei puhunut sinulle.”
      
Korppi pyöräytti silmiään ja lähti viemään valmistamaansa patonkia jollekin asiakkaalle niin että myyntipöydän ympärys oli nyt kahta teiniä lukuun ottamatta tyhjä. Tai ainakin siihen saakka kunnes Itachi palasi taas pöytänsä taakse. Hän kippasi astiat käsistään tiskialtaaseen kilinän ja kolinan kera - ja kääntyessään ympäri, hän näki kaksi vakavaa lasta pöydän takana. Toinen näytti mietteliäältä, toinen lähinnä turhautuneelta.
      
“No joko keksitte miksi maapallo pyörii?” mies kysyi virnistellen kahden asiakkaansa suuntaan, ansaiten happaman katseen blondilta. “Näytätte kuin olisitte juuri miettineet jotain sen kaltaista.”
      
Haku pudisti päätään ja kippasi nyt lisää kahvia suuhunsa. “Mietin viikonloppusuunnitelmiani.”
      
Itachi kohotti toista kulmakarvaansa. “Mitä sinulla on mielessä?”
      
“Ei mitään.”
      
Vanhempi mies mietti vähän aikaa ja sitten näytti sitten kuin lamppu olisi syttynyt hänen päässään. Hän katseli nyt hetken ympärilleen ja kääntyi sitten kahden muun puoleen. “Ajatteletteko samaa kuin minä?”
      
Blondi tuhahti ja otti tiskiltä edestään tarjoilukulhosta appelsiinin ja alkoi kuoria sitä. “Luultavasti emme.”
      
Itachi kumartui lähemmäs kahta teiniä, nojaten kyynärpäänsä pöytään. “Oletteko koskaan pitäneet leffayötä? Paljon kavereita ja valvotaan viiteen aamulla ja katsotaan elokuvia. Tajusitte pointtini?”
      
Haku näytti oikeasti ainakin jollain tasolla innostuen ajatuksesta, mutta blondi tuijotti toista edelleen täysin mielenkiinnottomana. “Minulla ei ole ollut tapana järjestää mitään pyjamabileitä.”
      
Itachin otsalla värähti. “Idiootti! Ei mitään tyttöjen hihhulibileitä, vaan vanha kunnon leffayö.”
      
Naruto tuhisi jotain ja heitti kädessään olleet appelsiinin kuoret miestä päin. “Pidetään mielummin peliyö.”
      
Itachi katsoi hetken taakseen jossa appelsiinin kuoret lojuivat lattialla hänen väistettyään ne, mutta kääntyi sitten takaisin ja tuijotti ällistyneenä blondiin, joka mutusti hedelmän paloja kaikessa rauhassa. ‘Hän suostui?’
      
Sasuke ilmestyi paikalle. Hän tuijotti hiljaista kolmikkoa, vuorotellen kehenkin. Ensin isoveljeensä, joka katsoi suu auki appelsiinia syövään blondiin, sitten Hakuun, joka hymyili omissa mietteissään ja lopuksi vielä Narutoon, joka heitti nyt viimeisen viipaleen suuhunsa ja röyhtäisi äänekkäästi. “Ööh, keskeytinkö jotain?” poika esiliinassa kysyi, kun kaikki olivat edelleen hiljaa.
      
Itachi kääntyi katsomaan pikkuveljeään. “Ystäväsi tässä juuri ehdotti yökyläilyä.”
      
Korppi tunsi päässään paineen kasvavan. “Mitä…?” Nyt hän kääntyi katsomaan viattoman näköiseen Narutoon, joka kaiveli jotain hampaittensa välistä. Blondi kohtasi toisen katseen yrittäen näyttää syyttömältä. “Mitä nyt? Ei se minun ideani alun perin ollut.”
      
“Vaan kenen?”
      
Naruto osoitti nyt vanhimpaan osapuoleen, joka sai Sasuken äännähtämään epätoivoisesti.
      
“Mitä ihmettä sinä yrität noilla suunnitelmillasi oikein toteuttaa…?!”
      
Itachi hymyili puhdassydämisesti ja piilotti sitten kasvonsa käsiinsä. “Peli-iltaa.”
      
“…” Poika mykistyi. “Niin kuin kenen luona?”
      
“…Meillä.”
      
Nuorempi Uchiha mietti. Idea ei kuulostanut huonolta, mutta hän ei viitsinyt heti myöntyä siihen, oltuaan aluksi niin vastahakoinen. “Ja ketkä siihen osallistuisivat?”
      
Itachin katse kiersi ihmisissä ympärillään ja hän osoitti kahteen teiniin tiskijakkaroilla. “No, ainakin nuo kaksi ja… sinä.”
      
Naruto tuumi mitä illasta mahtaisi tulla jos he olisivat kolmistaan. ‘Tiedän että siitä seuraa katastrofi.’ Hän katseli kattoon, pohtien jotain, sillä välin kun Sasuke keskusteli veljensä kanssa jotain.
      
Lopulta blondi laski päänsä, jolloin kaikki muut kolme kiinnittivät huomionsa häneen. “Pari ystävääni saattaisivat olla myös kiinnostuneita.” ‘Okei, tiedän, että tästä seuraa vielä suurempi katastrofi.’
      
Sasuke lävisti toisen katseellaan. “Pari…?”
      
“No… Sakura ainaki. Ja varmaan Ino.”
      
Korppi nosti kulmiaan. “Tyttöjä?” poika ihmetteli ja mietti viikon verran takaperin klubille, jossa oli tavannut Sakuran. ‘Ei hän vaikuttanut niin pahalta…’ “No okei, voit kutsua heidät.”
      
Blondi nyökkäsi ja katsoi Hakuun, joka silmäsi häntä epäillen.
      
“Sasuke, lopeta puhuminen ja auta minua! Joku rikkoi lautasen.” Itachi käveli hädissään ympäri kahvilaa keräillen tavaroita ja laskien niitä sitten uusiin paikkoihin. “Mitä minä teeen?!”
      
Sasuke naurahti veljensä hätiköinnille. “Joo, joo. Tulen kohta”, hän sanoi ja kääntyi sitten vielä kahden muun pojan puoleen. “Tulkaa meille huomenna joskus illalla? Olen kotona joskus seitsemän jälkeen.”
      
Molemman nyökkäsivät. “Sovittu”, Haku tokaisi ja nosti laukkunsa pöydältä jonne oli sen laskenut. “Naruto, mennäänkö?”
      
“Joo.” Pojat nousivat ylös ja hiippailivat ulos kahvilasta, jonne Sasuke jäi seisomaan tiskin taakse vähän hämillään ja katsoi Naruton selkää tämän poistuessaan tilasta. ‘Hän ei maksanut appelsiinia…’
      
Haku katsoi nyt kiinteästi kaveriinsa, heidän poistuttuaan kahvilasta. “Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu?” hän kysyi epäillen.
      
Naruto tuijotti toiseen takaisin ihmeissään. “Häh?”
      
“Sakura ja Ino?”
      
Blondi tuhahti, tajuttuaan mistä toinen puhui. “No luuletko muka että aion kutsua vain heidät?”

----------------------------------

A/N: comment & rate!