Osa 10

Akatsukien kokous alkaisi parin kymmenen minsan päästä, mutta kaikki olivat saapuneet jo päämajalle, paitsi itse johtajaa ei näkynyt missään, eikä Konaniakaan. Luultavasti Konan tulisi samaa matkaa Peinin kanssa paikalle. Toistaiseksi ketään ei sattunut riitelemään tai tuhoamaan paikkoja, koska Deidaralla esimerkiksi oli tapana suuttua Tobille. No voisi sanoa, että Deidaraa ei innostanut enää mikään, sen jälkeen kun Sasori oli menettänyt hengensä.

Hidan makasi lepotuolilla pelkillä housuillaan ja valkoisilla säärystimillään.
Kakuzu laski omia rahojaan, jotka oli vetänyt pois kaavun uumenista.
Deidara ja Itachi istuivat sohvalla juttelemassa, tai no Deidara puhui oikeastaan Itachille, joka vain nyökkäsi tai hymähti vastaukseksi.
Kisame juuri oli tullut sisälle päämajaan sen jälkeen, kun oli ollut laiturilla istuskelemassa.
Tobi taas tökki Zetsun valkoisen puolen poskea ja nauroi tuolle. Zetsu taas vain mulkoili Tobia ihmeissään ja himoitsi oranssimaskisen miehen syömistä.

"Misä se reikänaama viipyy..." Hidan valitti ja tökki kaulansa ympärillä olevaa Jashin riipusta.
"En jaksais yhtään vittu odottaa sitä. Joka paikkaan sattuu, Haluaisin vaan mennä nukkumaan." Hidan jatkoi valittamistaan ja naputteli sormiaan lepotuolin käsinojaan.

Ei hetkeäkään, kun oranssi tukkainen mies saapui huoneeseen sinitukkainen nainen hänen vierellään.
"No jo oli aikakin, Pein!" Hidan huudahti oranssitukalle, joka vain hymähti ja ripusti Akatsuki kaapunsa naulakkoon samalla, kun Konan meni istumaan yhdelle tuolille.
"Kaikki ovat siis paikalla, hyvä niin..." Pein sanoi ja katsoi ympärilleen.

"Ei kaikki..." Kuului blondin suusta, joka katsoi johtajaansa surullinen ilme kasvoillaan. Pein vain nyökkäsi ja istahti omalle tummanharmaalle tuolilleen.
"Jos aloitetaan saman tien... Kaikki varmaan tietää, että yksi puuttuu keskuudestamme." Pein aloitti ja veti henkeä.
"Nukke mestarimme Sasori on menettänyt henkensä eilisessä 'tapaturmassa'" Pein jatkoi ja katsoi Deidaraan päin, joka tuijotti omia käsiään.

Kukaan ei sanonut sanaakaan huoneessa, ei edes Hidan, joka harvemmin oli hiljaa. Häntä vain ei kiinnostanut rikkoa hiljaisuutta, koska koko huone oli täynnä mitä vaarallisempia ihmisiä.
"Tämän syyn takia, Deidara. Tarvitset uuden parin." Pein totesi ja katsoi blondia ilme värähtämättä.
'Uus pari..? Älä vaan sano...' Deidara ajatteli ja puristi kättään nyrkkiin. Hän ei todellakaan halunnut yli energistä Tobia parikseen. Ei missään nimessä.
"Tästä päivästä lähtien parisi on..."Pein aloitti.
'Ei Tobia.. Ei Tobia..' Deidara toivoi päässään ja puri ala huultaan.

"Tobi." Pein lopetti. Siinä samassa Deidara putosi sohvalta naamalleen lattialle ja Tobi hihkaisi ilosta. Itachi katsoi ihmeissään lattialla makaavaa Deidaraa ja nappasi blondin kainaloiden alta kiinni nostaen tuon takaisin sohvalle.
"Miks mun pitää ton kaa olla, un?" Deidara kysyi Peiniltä ärsyyntyneen äänen sävyyn, mutta Pein katsoi ilkeästi Deidaraan ja ei vastannut toiselle.
"Deidara-senpai~ En malta odottaa ensimmäistä tehtäväämme!" Tobi hihkaisi innosta ja hyppäsi sohvalle Deidaran ja Itachin seuraksi.

"Ja nyt sitten... Haluaisin kertoa jokaiselle erikseen mitä olen mieltä viime hetkisistä tekemistänne." Pein sanoi ja laittoi kätensä omille polvilleen suuntaen katseensa ensin sini ihoiseen mieheen, eli Kisameen.
"Kisame, Voisitko ystävällisesti kertoa hai ystävillesi, että poistuisivat meidän rannalta vähän kauemmas, koska yksi sattui melkein repimään Tobilta käden irti..." Pein mulkaisi Kisamea, joka kallisti hieman päätään.
"En mä niitä sinne oo pyytänytkään, niin miks mun pitäis ne pois häätääkin? Ja se on oma ongelma, jos Tobi ei pientä haita pysty välttämään." Kisame kinasi vastaan, mutta Pein ei sanonut Kisamelle enää mitään, vaan käänsi katseensa Tobiin.

"Tobi... Rauhottuisit joskus ja maalaa se seinä takaisin valkoiseksi! En kestä, joka kerta katsella sitä kirkasta oranssia heti, kun tulen tänne." Pein valitti ja Tobi vain naurahti maskinsa takaa.
"Juu, Juu, kyllä minä sen teen."Tobi vastasi.
"Parempi olisi.." Pein sanoi ja käänsi katseensa Zetsuun.

"Zetsu... Hyvää työtä, kun olet katsonut ettei kukaan tule tänne, mutta voisit kanssa siivota veri jäljet pois.. Ei tee mieli nähdä ihmisen palasi keskellä polkua..." Pein huokaisi.
"Millä muka siivoisin ne?" Valkoinen Zetsu kysyi ja katsoi oikealle päin.
"En kyllä aijo nuolla niitä puhtaaksi..." Musta puoli Zetsusta sanoi ja Pein kohautti olkapäitään.
"No heitä jotain niiden päälle."Pein vastasi ja suuntasi katseensa Kakuzuun.

"Kakuzu, Tarvitsisin tänään ne rahat ruokaa varten... Kerron kohta miksi juuri nyt..." Pein hymyili hieman, mutta Kakuzu ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta hän ei ihme kyllä pistänytkään vastaan, koska osa niistä rahoista ei edes ollut Kakuzun omia, vaan hän oli vain säilyttänyt niitä.

"Deidara... Toivon sinun käyttäytyvän hyvin Tobin parina ja pitämään sen kurissa... Ja älä räjäytä liikaa paikkoja." Pein katsoi blondiin päin, joka katseli lattiaa tylsistyneenä.
"Joo Joo, Un..." Deidara vastasi väsyneesti.

"Sitten Sitten... Konan.. Sinulle minulla ei olekaan mitään valitettavaa tai sanottavaa muutenkaan." Pein hymyili naiselle ja suuntasi katseensa Itachiin.

"Itachi... JA Hidan... MITÄ HELVETTIÄ TEITÄ VAIVAA!?... Mennä nyt raiskaamaan teidän oma ryhmäläisenne?!" Pein huudahti yhtäkkiä ja sen jälkeen kaikki katsoivat Deidaraa, sekä itse Itachia ja Hidania. Deidaran teki mieli vajota maan rakoon. Niin noloa.. niin noloa. Blondin kädet tärisivät ja tuo ei uskaltanut nostaa päätään ylös, koska tunsi itsensä niin avuttomaksi.
'Ei... hitto... Miks sen piti tietää.. ja vielä sanoa se kaikkien kuullen...' Deidara ajatteli ja rutisti käsiään nyrkkiin tuntien sormiensa vajoavan hänen kämmenissä oleviin suihin.

Hidan naurahti ja laittoi kädet päänsä taakse nojaten lepotuoliinsa.
"Mitä vittua se sulle kuuluu porkkanapää!" Hidan huudahti Peinille, joka mulkaisi harmaatukkaan ilkeästi.
Itachi ei sanonut mitään, vaan kohautti hieman olkapäitään vastaukseksi. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa eikä mitään syytäkään, siihen mitä oli mennyt tekemään Deille.
"E-Ei se mitään... O-oma vika.. juuh... Un.." Deidara sanoi hiljaisellä äänellä ja avasi kätensä nyrkistä tuijottaen niitä punastuen hieman.

". . . Vai niin... Se kyllä saa loppua tähän paikkaan. Mutta mitä minun piti alun perin sanoa oli..." Pein aloitti ja nousi seisomaan tuoliltaan ja katsoi kaikkia Akatsukin ryhmäläisiä. Kaikki myös katsoivat Peiniä miettien, mitä hänellä olikaan asiaa.
"...että muutamme kaikki asumaan joksikin aikaa saarelle, joka sijaitsee tästä noin parin kilometrin päässä keskellä merta... Olemme Konanin kanssa jo rakentaneet sinne sopivan piilopaikan, eikä sillä saarella ketään käy ja tuskin on edes käynyt pitkään aikaan!" Pein kertoi innoissaan ja katsoi ryhmäläisten ilmeitä, Tobi näytti olevan kaikkein innokkain ja roikkui jo Zetsun lihansyöjä kasvissa kiinni.

"Millon me ollaan sinne vitun saarelle edes menossa..? vaiks ei vois vähempää kiinnostaa koko paska.." Hidan kysyi ja kirosi.
"Huomenna! Eli kannattaa mennä jo hakemaan tarvittavat tavarat mukaan ja saatte itse päätää miten Te sinne tulette. Tuolta laatikosta löytyy kartat..."Pein osoitti nurkassa olevaan lipastoon päin.

"Huomenna?! No voihan.." Hidan ärähti ja huomasi, että Kakuzu oli kadonnut jo jonnekin, luultavammin hakemaan niitä rahoja Peinille.
"Me menemme Konanin kanssa ostamaan tarvittavat syötävät teille kaikille, joten ei ole itse pakko ottaa ruokaa mukaan.." Pein ilmoitti ja nappasi Kakuzun juuri tuoman salkun käteensä.
"Kiitos Kakuzu. Me tästä lähdemme. Älkää pitäkö liikaa mekkalaa." Pein sanoi ja veti Akatsuki kaapunsa takaisin päälle ja lähti ovesta ulos, melkein heti kadoten Konanin kanssa matkoihin.

((Tuli taas hieman lyhyehkö~ Jatkoa seuraa jossain vaiheessa. Akatsukit menevät saarelle. ja mitä siellä tapahtuukaan 8D))