Lumen sataessa maahan - Alex
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 991 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 297 sanaa, 1862 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-07-23 10:14:29
Genre: draama, tuplaraapale
Ikäraja: S
Henkilöt: Naruto, Jiraya
Summary: Joka joulu Naruto saa erityisen vieraan, joka vie hänet katsomaan, millainen maailma on Konohan muurien ulkopuolella.
A/N: Tämä on kirjoitettu joskus viimevuoden jouluna ja julkaistu jo finissä, mutta täällä tälle toivonmukaan löytyy enemmän lukijoita. Itse tykkään tästä ja mun mielestä tämä on ehkä jopa yksi parhaimmista raapaleistani. Olkaa hyvät. :>
Ikäraja: S
Henkilöt: Naruto, Jiraya
Summary: Joka joulu Naruto saa erityisen vieraan, joka vie hänet katsomaan, millainen maailma on Konohan muurien ulkopuolella.
A/N: Tämä on kirjoitettu joskus viimevuoden jouluna ja julkaistu jo finissä, mutta täällä tälle toivonmukaan löytyy enemmän lukijoita. Itse tykkään tästä ja mun mielestä tämä on ehkä jopa yksi parhaimmista raapaleistani. Olkaa hyvät. :>
Arvostelu
4
Katsottu 991 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Lumen sataessa maahan
Vaaleahiuksinen poika katsoi lumisadetta silmät sähdehtien. Hän otti ensimmäisiä askeliaan lumihangessa tänätalvena ja vilkaisi vähän väliä taakseen nähdäkseen, seuraisinko minä perässä.
Kun hän oli jälleen kerran katsomassa taakseen avasin suuni varoittaakseni Narutoa, mutta liian myöhään. Hän kaatui lumihankeen ja huudahti hämmästyksestä. Sitten hän nousi istumaan ja pudisteli hiuksistaan enimmät lumet pois. Hän ei hymyillyt vaan mutristi huuliaan ja pelkäsin hänen suloisen hymynsä jo kadonneen tältä päivältä.
Sitten hän nauroi. Hän nauroi ja nosti katseensa kohti taivasta. Hiljalleen lumihiutaleet tipahtelivat hänen kasvoilleen. Ja lopulta Naruto oli taas pystyssä, pyydästämässä lumihiutaleita kielellään.
Riemunkiljahdukset täyttivät lumisen, aution metsän, missä olimme vain me kaksi. Muut konohalaiset olivat perheittensä seurassa viettämässä joulua, avaten paketteja ja saaden toinen toistaan turhempia tavaroita. Vaikka tuo pieni vaaleahiuksinen poika ei saanut yhtäkään pakettia, hän näytti silti sillä hetkellä maailman onnellisimmalta lapselta.
"Hei setä", Naruto huudahti ja juoksi luokseni. Hän otti kädestäni kiinni ja tuijotti minua sinisillä silmillään surullisena.
"On aika lähteä", sanoin ja hän nyökkäsi. Naruto tiesi, etten viipyisi enää kauempaa.
Hiljaisuudessa kävelimme kohti Konohaa, kohti tämän pienen pojan vankilaa, jonka sisällä ei ollut muuta kuin yksinäisyys.
"Setä", poika avasi viimein suunsa Konohan porteilla. "Tuletko taas seuraavan kerran, kun lumi sataa maahan?"
"Tulen minä", lupasin hymyillen. "Aivan kuin ennenkin, Naruto."
Vaaleahiuksinen poika katsoi lumisadetta silmät sähdehtien. Hän otti ensimmäisiä askeliaan lumihangessa tänätalvena ja vilkaisi vähän väliä taakseen nähdäkseen, seuraisinko minä perässä.
Kun hän oli jälleen kerran katsomassa taakseen avasin suuni varoittaakseni Narutoa, mutta liian myöhään. Hän kaatui lumihankeen ja huudahti hämmästyksestä. Sitten hän nousi istumaan ja pudisteli hiuksistaan enimmät lumet pois. Hän ei hymyillyt vaan mutristi huuliaan ja pelkäsin hänen suloisen hymynsä jo kadonneen tältä päivältä.
Sitten hän nauroi. Hän nauroi ja nosti katseensa kohti taivasta. Hiljalleen lumihiutaleet tipahtelivat hänen kasvoilleen. Ja lopulta Naruto oli taas pystyssä, pyydästämässä lumihiutaleita kielellään.
Riemunkiljahdukset täyttivät lumisen, aution metsän, missä olimme vain me kaksi. Muut konohalaiset olivat perheittensä seurassa viettämässä joulua, avaten paketteja ja saaden toinen toistaan turhempia tavaroita. Vaikka tuo pieni vaaleahiuksinen poika ei saanut yhtäkään pakettia, hän näytti silti sillä hetkellä maailman onnellisimmalta lapselta.
"Hei setä", Naruto huudahti ja juoksi luokseni. Hän otti kädestäni kiinni ja tuijotti minua sinisillä silmillään surullisena.
"On aika lähteä", sanoin ja hän nyökkäsi. Naruto tiesi, etten viipyisi enää kauempaa.
Hiljaisuudessa kävelimme kohti Konohaa, kohti tämän pienen pojan vankilaa, jonka sisällä ei ollut muuta kuin yksinäisyys.
"Setä", poika avasi viimein suunsa Konohan porteilla. "Tuletko taas seuraavan kerran, kun lumi sataa maahan?"
"Tulen minä", lupasin hymyillen. "Aivan kuin ennenkin, Naruto."
Kommentit (Lataa vanhempia)
Bakaneko
- 2011-07-23 11:03:55
Awww >.< Ihana... 4p
Ajattelin kyllä eka että se mies ois iruka... tai joulupukki xD
Ajattelin kyllä eka että se mies ois iruka... tai joulupukki xD
Same
- 2011-07-23 13:11:41
Humm tämä oli suloinen ^^
Ehkei oikein ajankohtainen, mutta kuitenkin hento ja kaunis.. niinkuin lumihiutale.
Jotenkin tämä vaan.. aws tuli jotenkin haikea olo mutten kuitenkaan voi lopettaa hymyilemistä.
Neljä puolosen tästä antaisin mutta pyöristin sen viiteen mutta painoin vahingossa nelosta?
Joku kiltti antaa sen vitosen puolestani? :)
Ehkei oikein ajankohtainen, mutta kuitenkin hento ja kaunis.. niinkuin lumihiutale.
Jotenkin tämä vaan.. aws tuli jotenkin haikea olo mutten kuitenkaan voi lopettaa hymyilemistä.
Neljä puolosen tästä antaisin mutta pyöristin sen viiteen mutta painoin vahingossa nelosta?
Joku kiltti antaa sen vitosen puolestani? :)
tynnyri
- 2011-07-23 13:51:38
kaunis tunnelma~ Olet osannut kahlita tähän ihanaa haikeutta ja äh sellaista öh.. tuntuu kuin tämä tarina hymyilisi lukijoille ^^
juuh minäpä annan sen vitosen kilttinä ja MUUTENKIN!! :)
juuh minäpä annan sen vitosen kilttinä ja MUUTENKIN!! :)
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste