Mä ja Naruto seisottiin siinä veden pinnalla vastakkain, vesiputouksen loristessa vieressä, tuijotettiin toisiamme silmiin, hengitettiin raskaasti, oltiinhan me juuri taisteltu tovi. Me oltiin ihan naarmuilla. Naruto näytti vielä jaksavan, mutta multa oli voimat ihan loppu. Mä en tajua kuinka se aina jaksaa niin paljon! Aioin lähteä, mutta täytyy kertoa ensin Narutolle... Mitenköhän se suhtautuu, ei halua mua enään Konohaan? Parempi se niin olisi...

    Yhtäkkiä huomasin Naruton lähtevän juoksemaan mua päin. Oon ihan kusessa jos en tee nyt mitään, enkä mä edes halua tehdä. Haluan vaan sen mun syleilyyn... Mitä mä hourailen... Enkä mä en pysty lyömään sitä edes enää, tai no, pystyn, mutta en halua, tehköön se mitä vaan, ei se mua kumminkaan tapa...

    Tunsin kovan iskun mahassani, siihen se sitten löi kun oli pääkin suojaamatta. Mä paiskauduin jotain kovaa vasten, varmaan kallion seinämää. Törmäys ei ollutkaan niin kova kun luulin sen olevan. Mitä Naruto nyt ajattelee? Pitää mua heikkona kun en pistänyt vastaan? Tai jotain muuta, nyt mun täytyy kuitenkin kertoasille.

’’Sasuke! Sun täytyy jäädä Konohaan!’’ silleen aina ärjy, mutta ei se mua haitannut. Tyyppihän on ihan mahtava, en osaa sanoa miksi, mutta niin musta tuntuu, on tuntunut jo kauan. Voisin jäädä Konohaan, mutta kostaminen Itachille on tärkeämpää. Mutta Naruto...
’’Mitä se sua liikuttaa mitä mä teen?!’’ mä huusin sille takasin.
’’Sä olet mun toveri! Ei ninja voi ystäväänsä päästää pois! Sehän olisi kuin itsemurha!’’ niin se taas huuteli mulle. Mutta hetkinen, milloin meistä noin läheisiä oli tullut, että se itsemurhan mun takia tekisi, tai no ei ihan niin, mutta ei ainakaan olisi iloinen jos lähtisin. Sehän tuuppasi vihaamaan mua ja mä sitä, tai niinhän se luuli, oikeesti mä nautin joka hetkestä sen kanssa. Nyt se kuitenkin on ohi...

    Olin just avaamassa suuni, kun se teki jotain nopeemmin ja äkkiarvaamatta. Se paino sen huulet mun omille ja tarras muhun kun mikäkin kissa, tosin se ei raapinut ja sen ote oli jotenkin hellä. Siinä mä sitten sitä katoin järkyttyneesti ja vihdoin tajusin mitä tapahtu, kun me jo irtaannuttiin. Se katto mua tosi pitkään, me oltiin vaan hiljaa ja tuijotettiin toisiamme. Pahus! Nyt pitäis sanoa jotain.

’’Sä meinaat oikeesti lähteä...’’, siinä se vaikeroi hiljasella äänellä. Se kuulosti oikeestaan aika söpöltä.
’’...mietit kanssa tota äskeistä, miks mä tein niin, mutta siihen on vastauskin...’’

    Tuli taas hiljaisuus kun se keräsi, ilmeisesti, rohkeutta sanoa se, niin mikä se?

’’Mä tykkään susta Sasuke ja hiton paljon tykkäänki, oon kauan tykännyt... Mitäs siihen sanot? Nyt lähet varmaan kahta kauheemmalla kiireellä, mutta mä teen mitä vaan ettet sä lähtisi!’’
’’Sun käsitykses ’mitä vaan tekemisestäs’ on aika outo...’’, ja totahan mun ei pitänyt sanoa, mutta tuli nyt kuitenkin.
’’Sasuke...’’
’’Naruto...’’

    Siinä sitten taas tuijotettiin toisiamme silmiin ja oltiin ihan hiljaa. Sitten mä en enää pystynyt pidätellä itteäni, mun oli pakko saada koskea siihen. Siinä se seiso mun edessä niin haavoittuneena, että mä en voinut olla kattomatta sitä. Nopeesti, yhdellä ainoalla liikkeellä mä hyppäsin sen kaulaan, en ihan kirjaimellisesti, mutta halasinpa sitä kumminki. Ja mikä oli hassua on se, että samalla hetkellä se halasi myös mua, ihan ku olisi aavistanut mitä mä aion. Siinä tuli halittua kuin viimeistä päivää, viimeistä päiväähän me se tehtiin, oisin voinu jäädä siihen ikuisesti.

’’Naruto... Mun täytyy lähteä...’’, niin mä sitten sanoin niin hiljaa kuin pystyin, ettei se olis kuullut kuinka mua värisytti ja kauhistutti ja hirvitti sanoa ne kolme sanaa. Siinä se sitten alko poraamaan niin että varmaan koko paikka kaiku, kuulu varmaan sen vesiputouksen pauhunkin yli. Jos tyypit olisi nähnyt, olisi varmaan ollut vähän ihmeissään. Voin kuvitella Sakuran ilmeen, jos se näkisi nyt, tai Inon, noh, niitä ei tulekaan yhtään ikävä, mutta Naruto, eikö aika vaan voisi pysähtyä nyt...

’’Sasuke, älä mee! Mä teen mitä tahansa sä pyydät! Mä hyppään vaikka kalliolta alas, ihan mitä vaan, kunhan sä jäät!’’
    Mä irrotin itteni Narutosta ja katoin sitä pitkään, suutelin sitä, tällä kertaa silmät kiinni. Oltiin siinä jonkin aikaa, silläkin oli silmät kiinni. Sen jälkeen mä vaan otin sen syleilyyni ja pideltyäni sitä jonkin aikaa, mä löin sitä, tosin vastahakoisesti, ja se menetti tajuntansa. Kannoin sen sylissä maalle ja laskin siihen. Nousin seisomaan, mutta lysähdin siihen sen pään taakse vielä polvilleni. Katoin sen siroa, no okei, ei ollut siro, mutta päätä kuitenkin. Näin sen koko ruumiin makaamassa siinä mun edessä. Se oli unessa, tai no, taintuneena, koska mä tein sen...

    Mä laskin otsani sen otsan yläpuolelle ja suljin silmäni. Vettä satoi hiljalleen, tai aika kovaan jos tarkkoja ollaan. Mä laskin mun naarmuisen hitai-aten sen käteen, yks muisto sille musta, mulle ei jäänyt mitään siitä. Vielä mä pussasin sen otsaa nopeasti, kunnes sitten nousin ylös ja lähdin kävelemään pois, en vilkaissutkaan enään taakseni, tiesin jääväni muuten kaipaamaan ja nyt kun piti tulla vahvaksi, en ehtinyt miettiä sitä.

    Nykyään oon jo kuustoista kesänen ja muistan edelleenkin kirkkaasti sen yhen illan, siellä vesisateessa kun seistiin ja syleiltiin. Se on mennyttä aikaa, nyt mä jo tajuan, kuinka lapsellinen olin silloin. Mua ei ole tarkoitettu kenellekään, mä olen vapaa sielu, yksin eläjä, miten sen nyt haluaa sanoa. Nyt seison kuitenkin vastapäätä Narutoa, taas, mutta ollaan molemmat kasvettu vanhemmiksi. Se kattoo mua taas, suoraan silmiin ja mä tietenkin katon takasin. Madara ja Zetsu seisoo mun vierellä, ja Naruton vierellä seisoo Kakashi ja Sakura. En tiiä mitä ajatella, katon sitä vaan kylmästi, tunteet peittäen, niin kuin oon tehnyt jokaiselle tässä iässä. En tiiä mitä sanoisin, mutta jotain pitäis sanoa, tai sitten ei. Sekin kattoo mua jo vähän kehittyneemmällä katseella, se on vakavissaan, mutta syvällä sisällään, se näkee ja tuntee mitä mä tunnen ja mä näen ja tunnen mitä se tuntee. Me kaksi ollaan yhtä, ei kuitenkaan ehkä ihan, mutta ollaan toverit loppuun asti, vaikka se ei siltä vaikuttaisi.

-------

Noniin, siitä siis tuolltaista tekstiä tuli. Ja tosiaan ne kommentit on kivoja! Rakentava palaute on myös aina plussaa! En oo varma näkyykö noi kappalejaot kun tää kone jotain taas säätää =w=''