Kakashi asteli huolettomasti kohti harjoituskenttää, jossa hänen oli määrä tavata tiiminsä. Oli ihan tavallinen aamu tavallisena päivänä. Joskin epätavallisen aamusta teki se, että Kakashi ei ollut tapojensa mukaisesti kahta tuntia myöhässä. Hän oli kyllä suunnitellut pysähtyvänsä monessa paikassa matkan varrella, mutta oli sitten päättänyt yllättää oppilaansa saapumalla kerrankin ajoissa paikalle.

Harjoituspaikalle päästyään Kakashi huomasi, ettei siellä ollut ketään. Lähistöllä ei vaikuttanut olevan ristin sielua, joten hänen alaistensa täytyi olla myöhässä. Kuinka he kehtasivat, kun hän kerrankin vaivautui tulemaan ajoissa paikalle? Näyttämättä ärtyneisyyttään Kakashi istui kivelle miettimään, kuinka rankaisisi alaisiaan näiden törkeän käytöksen vuoksi.

Yhden ja puolen tunnin kuluttua Naruto, Sakura ja Sai saapuivat harjoituspaikalle. He olivat tietysti olettaneet ryhmänjohtajansa olevan myöhässä, joten heidän kaikkien kasvoilta kuvastui eriasteinen hämmästys Kakashin tutun hahmon tullessa näkyviin.
”Kuinka sinä voit olla jo täällä?” Naruto huudahti yllättyneenä.
”Saavuin ajoissa, toisin kuin eräät.” Kakashin ilme oli tuima. Hän ei todellakaan päästäisi alaisiaan helpolla.
”Ette olleet paikalla sovittuun aikaan ja esimiehenänne minun on rangaistava teitä.” Kakashi puhui vakavalla äänellä painottaen jokaista sanaa, jotta niiden merkitys menisi perille.

Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Naruton suu oli loksahtanut järkytyksestä ammolleen. Kakashi ei voinut olla tosissaan.
”Miten niin muka rankaiset meitä? Itsehän olet aina myöhässä. Siinä tapauksessa sinun pitäisi rangaista myös itseäsi.” Naruto laittoi protestiksi kätensä puuskaan.
”Siten niin, että on oma asiani milloin saavun paikalle. Jos esimies käskee teidän tulla harjoituskentälle puoli kahdeksan, te olette silloin paikalla, vaikka käskyn antaja ei olisikaan. Toiminnallanne olette syyllistyneet niskurointiin, enkä voi ohittaa sitä pelkällä olan kohautuksella.”

Sakura ei osannut tehdä paljon muuta kuin seistä ja tuijottaa senseitään. Kakashi ei ollut ikinä ajoissa, mutta nyt hän seisoi siinä ja syytti heitä niskuroinnista. Onneksi he olivat päättäneet yhdessä tulla myöhemmin, koska rangaistus olisi varmasti helpompi kestää, jos koko ryhmä oli vastuussa.

Tilannetta tyynesti seurannut Sai katsoi vuoroin Kakashia ja vuoroin Narutoa. He olivat saapuneet vähän myöhemmin kokoontumisiin jo usean päivän ajan ja oli ollut vain ajan kysymys milloin he jäisivät kiinni. Nyt kun tuo hetki oli koittanut, Sai ei voinut muuta kuin odottaa ja katsoa millaisen rangaistuksen Kakashi-sempai heille antaisi.

”Olin suunnitellut, että voisimme tänään ottaa jonkin B-tason toimeksiannon, mutta tässä tilanteessa se ei tule kysymykseenkään. Ei, te ansaitsette D-luokan, korkeintaan C-luokan tehtäviä koko viikoksi. Jotta oppi menisi mahdollisimman hyvin perille, saatte tehtäväksi tulevan viikon aikana kehitellä kukin itsellenne uuden käyttöesineen tai aseen, jonka esittelette minulle viikon päästä, onko selvä?”
Naruto avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Sakura laski kätensä tämän olalle ja pudisti päätään.
”Hai, sensei.” He sanoivat hivenen alakuloisesti.
Sai tyytyi nyökkäämään osoittaakseen, että oli ymmärtänyt.
”Hyvä. Lähdetään hakemaan niitä toimeksiantoja. Pidetään kiirettä, sillä joudutte kuluttamaan tehtävän suunnitteluun vapaa-aikaanne.” Kakashi sanoi hyväntuulisesti ja lähti johtamaan nyreää joukkoa kohti kylän keskustaa.


**Viikon päästä**


Kakashi asteli normaalia kevyemmin askelin harjoituspaikalle. Tänään olisi hänen alaistensa viimeinen rangaistuspäivä ja hän paloi halusta saada tietää, mitä he olivat keksineet. Naruto oli nurissut runsaasti kuluneen viikon aikana annetuista tylsääkin tylsemmistä tehtävistä, mutta Sakura oli vaikuttanut olevan hyvillään, kun sai enemmän aikaa työskennellä Konohan sairaalassa. Sai taas käyttäytyi niin kuin ninjan kuuluu. Teki mitä käskettiin, eikä osoittanut millään muotoa olevansa tyytymätön.

Tällä kertaa muu tiimi oli kuuliaisesti paikalla, joten ainakaan Kakashin antama rangaistus ei ollut valunut ihan hukkaan.
”Noniin. Näyttäkäähän vuorotellen mitä olette saaneet aikaan ja kertokaa niistä kaikki olennainen tieto. Aloitetaan Sakurasta.”

Sakura nyökkäsi senseilleen, astui hieman lähemmäs ja veti taskustaan pieniä helmen näköisiä palloja kaikkien nähtäville.
”Ihan ensiksi aloin tarkastella minulta puuttuvien aseiden ja käyttöesineiden listaa lääkintäninjan näkökulmasta. Havaitsin vakavan ongelman parannettavien paikantamisessa ja eritoten silloin, jos joudun eroon muusta tiimistä. Nämä helmet ratkaisevat ongelman. Ne mittaavat ruumiintoimintojanne, jos säilytätte niitä lähellä ihoa. Vahingoittuessanne ne lähettävät siitä tiedon isoimpaan helmeen, joka on minulla. Minun helmeni alkaa vilkkua ja kuumeta, joten havaitsen heti jonkin olevan vialla. Mitä kauempana kohde on, sitä kuumempana helmi hohkaa. Tietenkään nämä helmet eivät reagoi ihan pieniin vaurioihin, muutenhan saisin jatkuvasti juosta parantamassa teitä.”

Sakuran jaettua helmet muille, Kakashi nyökkäsi hyväksyvästi: ”Hienoa, Sakura. Olet kehittänyt jotain todella tarpeellista pelkässä viikossa. Hyvää työtä. Seuraavaksi Naruto.”
Sakuran punastellessa lievästi sensein ylistyksestä, Naruto alkoi esitellä omaa aikaansaannostaan.
Hän otti taskustaan muutaman kouraan mahtuvan soikean kuulan ja esitteli niitä toisille.
”En oikein tiennyt mitä aseita tarvitsisin, joten kehittelin nämä. Niiden keskellä on painike, jonka avulla kuula aktivoituu. Aktivoinnin jälkeen heitän sen kohti vastustajaa. Ilmalennon aikana kuulaan tulee tarttumapinta, joten sen tarvitsee vain osua viholliseen. Osuman jälkeen kuula räjähtää muutamassa sekunnissa. Ajattelin näiden olevan tehokas ase mahdollisia takaa-ajajia vastaan.”

Kaikki katsoivat Narutoa yllättyneinä ja Kakashi hymyili tälle hyväntahtoisesti: ”Olet edistynyt, Naruto. En olettanut sinun keksivän jotain noinkin hyödyllistä näin lyhyessä ajassa. Viimeisenä Sai.”
Sai katseli hetken toisten uteliaita ilmeitä ennen kuin puhui: ”En oikeastaan tarvitse mitään lisää. Olen kehittänyt maalausvälineeni tarkoitukseen sopiviksi enkä kaipaa lisävarusteita. Siispä kehittelin tämän tehtävänannon puitteissa.” Sanojensa päätteeksi Sai otti taskustaan kunaita muistuttavan veitsen, jonka kahvan muotoilu oli enemmän kuin kyseenalainen.

”Sai. Mikä tuo on?” Naruto kysyi epäuskoisesti.
”Se on kunai, jossa on uusi muotoilu.” Sai sanoi ilmeettömästi, kuin asia olisi päivän selvä.
”Mitä hyötyä on uudesta muotoilusta, jos kukaan ei halua pitää sitä kädessään?”
”Pidäthän sinäkin omaasi samalla kun pissaat.”
”Se on eri asia.” Naruto vastasi häkeltyneenä.
”Totta kai, koska sinun omasi on paljon pienempi.” Sai vastasi hymyillen tietäväisesti.
”Mitä tuli sanottua!” Naruton äänenvoimakkuus kohosi monta pykälää kasvojen punan syventyessä.

Kakashi päätti mennä riitelijöiden väliin ennen kuin todellinen tappelu puhkeaisi.
”Riittää jo. Naruto, tiedän että Sain kehittämä ase on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Hän kuitenkin suoriutui antamastani tehtävästä, joten annetaan asian olla. Meillä on liikaa tekemistä tälle päivälle, jotta ehtisimme tuhlata aikaa turhaan riitelyyn.”
”Aivan sama minulle, kunhan hän ei käytä uutta asettaan julkisesti.” Naruto tuhahti edelleen ärtyneenä.
”Älä huoli Naruto. Keksin kyllä monia muita tilanteita joissa hyödyntää sitä. Ylimääräisiä kunaita ei ole koskaan liikaa.” Sai sanoi hymyillen yhä omituista hymyään.

Kakashi katseli Naruton kasvojen muuttumista syvän punaisesta puhtaan valkeaksi ja taas punaiseksi. Sakura taas oli pysynyt koko ajan vaitonaisena sivummalla punastellen lievästi.
”Noniin. Lähdetään. Kuten jo aiemmin sanoin, meillä on paljon tekemistä.” Kakashi huikkasi alaisilleen ja käänsi heille selkänsä.
Lähtiessään kulkemaan harjoituspaikalta poispäin, Kakashi kuuli alaistensa uudelleen alkaneen metelin loittonevan hänestä askel askeleelta. Mikäli nämä eivät pian seuraisi, he syyllistyisivät jälleen niskurointiin. Kakashi pudisteli päätään ja huokaisi: ”Eivätkö he ikinä opi?”