Shikamaru astui höyryjunaan. Hän ojensi nopeasti lippunsa, meni parin vaunun läpi, ja etsi itselleen hyvän istumapaikan. Hänen perässään olivat tulleet Temari, Kankuro, sekä Hiekan Kazekage Gaara. Shikamaru oli myös huomannut pari muuta ninjaa mennessään vaunujen läpi, kuten Hyuugan Nejin, sekä Chouji Akimichin.

Äkkiä juna lähti liikkeelle.
”Hmm… En ole pitkään aikaan käynyt Konohassa, kun on ollut niin paljon hoidettavana hiekan kylässä” Shikamaru mutisi hiljaa. Juna eteni niin rauhallisesti, että hän vaipui pian uneen.

Samaan aikaan akatsukin päämajassa oli kokous meneillään.
”Tällä hetkellä juna on kaartamassa aavikon kautta kohti Konohaa… Sasori.. Kisame.. Te sovitte tähän tehtävään parhaiten. Tiedätte mitä tehdä” Painin tendo-ruumis antoi käskyn Kisamelle, ja Sasorille. Suurin osa oli hologrammeja, paitsi Deidara, Pain, sekä Tobi. Äkkiä Kisamen hologrammi haihtui, jonka jälkeen myös Sasorin hologrammi haihtui väristen ilmaan.

”Mitää?” Shikamaru hoki hiljaa unenpöppörössä, ja avasi silmänsä. Kirkas valo paistoi suoraan hänen silmiinsä, ja se suorastaan poltti pojan silmiä.
”Anteeksi, mutta saisiko olla jotain syömistä? Ramenia kenties?” eräs nuorehko nainen kysyi tarjoiluastioidensa kanssa.
”En tarvitse mitään, kiitos” Shikamaru vastasi nopeasti, ja katsoi ulos ikkunasta.
”Hetkinen…” Hän huomasi hiekassa jotain erikoista. Ihan kuin hiekassa oli myllertänyt joku.

Äkkiä horisontista tuli kaksi mustapukuista henkilöä. Toinen oli iso, ja pullea, kuin jokin todella iso lisko. Ja toinen taas oli pitkä, mutta hoikka. Isompi henkilö jäi hiukan sivummalle, mutta toinen meni suoraan junaraiteille.
”Hetkinen!” Shikamaru huudahti ääneen, tunnistettuaan kaavut. He olivat akatsukista! ”Äkkiä, pysäyttäkää juna!” Hän nousi paikaltaan, ja juoksi kohti kuljettajien vaunua. Shikamaru juoksi nopeasti perille, missä pari miestä jo kummastelivat raiteilla seisovaa miestä.
”Pysäyttäkää juna, nyt!” Shikamaru huusi, ja miehet heräsivät kuin hypnoosista, jonka jälkeen he vetivät yhdessä jarruvipua.
”Se..Se…Se ei toimi!” Toinen kiljaisi pelästyneenä.
”Okei, antakaa junan mikrofoni” Shikamaru nappasi ohjat käsiinsä, ja huusi nopeasti mikrofoniin: ”Ottakaa tiukasti kiinni jostain, sillä olemme törmäämässä tuntemattomaan esineeseen, eivätkä jarrut toimi!” Sen jälkeen Shikamaru meni itse hiukan taaksepäin, ja meni seinää vasten napaten parista kahvasta kiinni. ”Mutta eihän yksi mies voi pidätellä koko junaa, vai mitä?” Peloissaan oleva kuljettava kysyi kyyneleet silmillään.
”Kyllä voi, jos hän on akatsukista” Shikamaru vastasi lyhyesti, ja nopeasti.

”Se on ihmeellisen värinen. Ihan kuin hai, ja toinen on kuin jokin iso möhkäle, sekä siellä on myös kolmas joka näyttää ihan normaalilta. Punapää” Ensimmäinen kuljettaja sanoi, ja hänen äänestään vaistosi pelon.
”Kisame, ja Sasori ilmeisesti.. Toisen olen jo nähnyt, mutta toista en tunne. Kolmatta taas en tunnista” Shikamaru pohti ääneen, ja otti erään in-merkin. Hän alkoi laskea päässään taktiikoita, joita voisi hyödyntää ottelussa mikä oli lähes väistämätön.

Kisame seisoi junaraiteilla valmiina ottamaan junan vastaan. Nyt hän nappasi kiinni samehadastaan, ja veti sen eteensä pystysuoraan. Juna oli jo sadan metrin päässä, ja ei kulunut paria sekuntiakaan, kun… Pam! Juna heilahti hiukan, kun se sai vastaansa Kisamen samehadan. Kisame pidätteli junaa, säästellen chakraansa, kunnes hän latasi chakraa käsiinsä, tarttui kahdella kädellä miekkansa kahvasta, ja ikään kuin repäisi miekan irti junasta, jolloin junan ensimmäiset vaunun tömähtivät hiukan ilmaan, ja lopulta koko juna pysähtyi.

”Noin, oma osuuteni on melkein hoidettu. Aloita kakkosvaihe” Kisame huusi samalla yrittäessään tasapainottaa itsensä maanpäällä.
”Äh! Vihaan odottelua, ja sinun takiasi siinä meni kauan. Aloitan nyt seuraavan vaiheen” Sasori sanoi, ja hyppäsi Hirukonsa sisään. ”Siinä menee hiukan aikaa…” Sasori puhui Hirukonsa sisällä.

”Äh! Perhanan perhana…” Shikamaru kirosi, ja laahusti hiljaa taaksepäin vaunuissa. Hänen oikeaan käteensä olit tullut pitkä, ja syvä viilto, joka vuosi verta paljon. Hän oli kuitenkin saanut sen tyrehdytettyä jotenkin. Vaunuissa näkyi paljon loukkaantuneita, ja kuolleitakin. Äkkiä vastaani tuli pieni joukko ninjoja, ja Chouji oli etummaisena.

”Hei kamu. Ollaan näköjään pattitilanteessa. No, mikä on vihollinen, ja strategia?” Chouji hymyili. ”Toinen on hain näköinen pitkä mies, ja toinen on ilmeisesti nukkejen käyttäjä, tai ainakin hän itse käyttää nukkea, joten siitä voi jo päätellä paljon. Teemme siis näin. Jakaudumme eri puolille junaa, ja samaan aikaan, minun merkistäni heitämme räjähde kunait ulos, jonka jälkeen hyppäämme ikkunoista ulos, otamme ensiksi nuket hengiltä, ja sen jälkeen koitamme napata muut kiinni. Ei hänellä ainakaan monta kymmentä nukkea voi olla, joten laskemme sen varaan” Shikamaru selosti, ja monet nyökkäilivät. Toiset hitaampaa, ja toisen nopeasti. ”Chouji, hoida sinä se puoli, ja minä otan osan porukasta” Hän jatkoi, ja nappasi mukaan kymmenisen muuta ninjaa.

”Mikä se merkki on?” Chouji kysyi nopeasti huikaten.
”Näet sitten” Shikamaru huusi, ja katosi vaunujen sekaan. ”Kaikki valmiina?” Hän kysyi. Jokainen otti esille räjähde kunait.
”Nyt!” Shikamaru heitti ilotulitteen ilmaan, jolloin kunaita alkoi lennellä junan ikkunoista. Osa räjähti ilmassa, osa hiekassa ja räjähdyksistä syntyi hiekkamyrskyjä, joiden läpi ei nähnyt paljoa mitään. Samalla montakymmentä ninjaa hyppi vuorollaan ulos ikkunoista heitellen kunaita ympärilleen, ja tehden jutsuja. Vihollinen otti selvästi osumaa, eikä vastahyökkäystä näkynyt, kunnes…

”Onko se jo valmista?” Kisame kysyi samalla torjuen paria kunaita miekallaan.
”Kyllä. On vastaiskun aika” Sasori aukaisi silmänsä, ja samalla maa alkoi taas täristä. Äkkiä hiekan alta alkoi sujahdella nukkeja, jotka nappasivat muita ninjoja mukaansa, lennättäen nämä taivaalle, ja pudottaen alas.
”Vaikuttavaa tosiaan” Kisame hymyili, huomatessaan monenkymmenen nuken nousevan hiekasta vuoro toisensa perään. Niitä oli 10, 20, 30, 40 ja ne lisääntyivät jatkuvasti. Osa ninjoista taisteli vastaan, osa koitti pakoon, ja osa taas aneli armoa. Kaikki toivoivat vain nukkejen loppuvan, mutta ei. Niistä ei tullut loppua.

Shikamaru loi varjoja, joilla hän puristi nukeilta muun muassa päitä irti, sekä tarrautui näiden käsiin, ja jalkoihin. Chouji käytti laajentumistaan, ja viskeli nukkeja minkä kerkesi. Nejikin oli selvinnyt, ja iski nukkeja rikki yksi toisensa jälkeen. Muut ninjat taistelivat minkä pystyivät, ja osa onnistui jopa tuhoamaan nukkeja. Kuitenkin suurin osa oli häviöllä.

Äkkiä Shikamaru kuuli Temarin äänen, ja pian huomasikin Temarin, joka oli loukkaantunut ja ilmeisesti hän ei ollut tajuissaan. Samalla, kun hän koitti päsätä Temarin luokse, eräs nukke oli aikeissa hyökätä Temarin kimppuun.
”Ei!” Shikamaru huusi, ja koitti varjoillaan pysäyttää nuken. Nukke lähestyi jo Temaria piikit ojossa, kunnes äkkiä iso hiekka aalto pyyhkäisi nuken menemään.
”Gaara! Ja Kankuro!” Shikamaru huudahti iloisesti. Ilmeetön Gaara tuli ulos junasta, ja iski hiekallaan monia nukkeja alas kerralla. Kankuro kiirehti Temarin tykö, ja otti oman nukkensa käyttöön. Kankuro käytti nukkeaan taitavasti, suojeli, ja hyökkäsi jatkuvasti. Gaaran hiekankäyttö taas oli loistavaa. Suojaus, väistöt, hyökkäys, sekä lamautukset olivat juuri ajoissa joka
kohdassa.

Nukkeja oli jo satojen puolella, ja maassa lojui niin nukkeja, kuin ninjojakin. Kisame oli seurannut tilannetta sivusta, mutta houkutus taistelusta vei voiton. Tämä akatsukin jäsen lähti ensin kävelemään, joka muuttui pian juoksuun, ja lopulta hän hyppäsi ninjojen sekaan taistelemaan. Jokainen ninja, joka yritti hyökätä tämän kimppuun, epäonnistui. Kisame vain viskoi ninjoja kuin roskaa.

”Neji!” Chouji huusi, ja samalla Neji nyökkäsi. Hän lähti kohti Kisamea, ja hyppäsi ilmaan koittaen tehdä kahdeksan ennustus merkin tyhjää kämmentä. Ilmanpaine osui Kisameen, joka lennähti kärrynpyöriä heitellen kauemmas hiekalle. Sitten Neji painui hänen peräänsä pari vahvaa ninjaa apunaan.

Taistelu oli tasaväkistä, mutta silti painostavaa. Loukkaantuneita kerättiin nopeasti junan suojiin, ja taistelijat olivat uupuneita.
”Shikamaru! Emme kestä enää kauaa!” Chouji huusi hengästyneenä, ja samalla yksi nukke osui hänen vasempaan jalkaansa, viiltäen siihen ikävän viillon. Chouji vaipui polvilleen, ja lisää oli tulossa.
”Chouji!” Shikamaru huusi, ja teki varjo-ompelun. Nuket lävistyivät varjo piikkeihin, ja jäivät siihen paikkaan. Kankurokin oli väsynyt, mutta torjui, sekä hyökkäsi yhä. Gaara oli jo hiukan heikentynyt, mutta nähtävää eroa ei ollut.

Yhtäkkiä Sasori hyppäsi suoraan Gaaran eteen, ja avasi suunsa. Äkkiä sieltä alkoi lentää senboneja. Jotka tosin Gaara torjui nopeasti. Gaara koitti hiekallaan kietoa nukkea puristuksiin, mutta nukke hyppi edestakaisin varsin vikkelästi.
”Äh! Hitto! Osu nyt!” Gaara alkoi jo puuskuttaa. Hiekka hidastui entisestään, ja senbonit, sekä muut iskut alkoivat pikkuhiljaa nakertaa hiekkamuuria. Pian hiekka tavoitti Sasorin, eikä tämä enää hyppinyt.
”Sain sen!” Shikamaru yllätti kaikki Sasorin läheltä varjomatkinta tekniikallaan.
”Mi…Mikä tämä?” Sasori kuulosti selvästi yllättyneeltä.
”Varjomatkinta. Sen avulla uhri joutuu matkimaan käyttäjää” Shikamaru hymähti. Gaaran hiekka alkoi peittää nukkea, ja pian se oli kokonaan hiekan peitossa. Gaara puuskutti, ja puuskutti. Mutta nyt, hän pisti kätensä nyrkkiin, ja hiekan sisältä kuului pieniä huudahduksia, ja osien rikkoutumista.

”Hmph… Joudun siis käyttämään tätä…” Sasorin ääni kuului sisältä. Pian hiekan seasta lennähti mustanpuoleinen nukke, ja samalla Gaara jähmettyi. Äkkiä nukesta alkoi virrata hopeaa hiekkaa. ”Mikä nukke tuo on?” Shikamaru ärisi. Hopea hiekka kerääntyi kasaksi, ja lopulta se hajosi ilmaan. Äkkiä koko taivas oli hopeisten piikkien peitossa.
”Kuolkaa!” Sasori huusi, ja piikit alkoivat iskeytyä maahan. Gaara koitti pinnistellä, ja suojata koko junaa hiekalla, mutta piikit kaivautuivat hiekasta läpi.

Kaikki alkoivat paniikissa väistellä suuria piikkejä, jotka iskeytyivät eri suuntaan koko aluetta. Kaiken melun keskeltä erotti vain yhden asian. Sasorin naurun. Shikamaru väisteli piikkejä, ja sukelsi pelastaen muita ihmisiä. Tosin kaikesta pakenemisesta huolimatta yksi piikki lävisti Shikmarun mahan. Hän tunsi vain kivun, sekä lämpimän veren roiskuvan kuumaan hiekkaan. Shikamarun keho meni veltoksi, ja hän kaatui hiekkaan avuttomana.

Piikkisade loppui, ja kaikkialla hiljeni. Shikamaru pälyili ympärilleen, ja näki punatukkaisen miehen kävelevän kohti junaa. Toisella puolella hän huomasi Kisamen kävelevän junalle päin Neji olallaan. Neji oli täynnä haavoja, ja pian Kisame heittikin tämän hiekkaan.
”Ne…Neji…” Shikamaru sanoi hiljaa, ja samalla veri valui suunpielistä. ”Cho…Chouji… Gaara… Ka…Kankuro…Kaikki” Hän väkersi, ja katsoi kuolemaa ympärillään. Chouji makasi junan seinää vastan toinen jalka verenpeitossa, ja lukuisten haavojen runtelemana. Gaara oli maassa liikkumatta, mutta mitään ulkoisia vammoja ei näkynyt. Kankuron nukke oli tuhoutunut, ja hän oli jäänyt kiinni junan katolle, kun nukke oli lävistänyt miehen kyljen.

Nyt Shikamaru tajusi epäonnistuneensa. Hänen takiaan kaikki olivat kuolleet. Jos he olisivat suunnitelleet paremmin, tai paenneet jokainen olisi voinut selviytyä. Pian hän kuuli puhetta.
”Se löytyi. Voimme lähteä” Sasorin möreä ääni puhui jossain vasemmalla.
”Mutta emmekö viimeistelekkään heitä?” Kisame kysyi hiukan oudoksuen.
”Ei. Tehtävämme ei ollut tappaa ihmisiä, meidän piti vain varastaa tämä” Sasori sanoi, eikä äänessä ollut ripaustakaan ilosta tai surusta. Pian Sasori, ja Kisame katosivat jonnekkin horisonttiin.

Shikamaru nousi istumaan. ”Cho…Chouji” Hän sai sanottua, ja raahautui tämän tykö.
”Shikamaru… Suunnitelmamme ei onnistunut…” Chouji sylki suustaan verta puhuessaan.
”Pysy tässä” Shikamaru käski, ja raahautui ylemmäs hiekalla. Tällä puolella oli lisää ninjoja hiekassa. Gaara oli jo noussut seisomaan, mutta hänen koko vasen kätensä oli ihan verillä.
”Apu on jo tulossa” Hän sanoi nopeasti, ja auttoi Shikamarun ylös.
”Kiitos.. Etsin täältä loput, etsi sinä tuolta” Hän ehdotti, ja Gaara vain nyökkäsi.

Shikamaru nilkutti hiljaa eteenpäin, kunnes huomasi ninjojen joukossa Temarin, jota oli viilletty viistoon rinnan kohdalta.
”Te..Temari!” Shikamaru huusi, mutta samalla yksi nukke nousi hiekasta, ja iski tätä selkään. Shikamaru kaatui, mutta kääntyi samalla, ja heitti kunailla nukkea päähän, jolloin se kaatui myös hiekkaan.
”Shikama… ru…” Temari sai sanottua, ja koitti raahata itseään lähemmäs Shikamarua. Shikamaru taas koitti päästä lähemmäs Temaria. Nyt molemmat olivat todella lähellä, ja tarttuivat toisia kädestä.

”Minä… Kuolen… Eikö niin?” Temari sanoi hiljaa.
”Et.. Et sinä mihinkään kuole. Apu on tulossa” Shikamaru vastasi hiukan hymyillen.
”Minulla ei ole ollut ketään muita kuin veljeni.. Ja hekin tekevät kuolemaa.. Ei minulla ole ketään enää” Temari jatkoi, ja kyynel vierähti hänen poskelleen.
”Vää…” Shikamaru keskeytti lauseen yskiäkseen verta. ”Väärin.. Sinulla.. Sinulla on minut..” Hän jatkoi, ja ote puristui tiukemmaksi.

”Shikamaru.. Minä.. Minä.. Minä rakastan.. Sinua..” Temari sanoi, ja samalla hänen silmänsä sulkeutuivat.

”Ei! Ei! Temari! Ei!” Shikamaru alkoi itkeä, ja raahasi itsensä puolen metrin päähän.
”Kiitos… Kaikesta” Temari nyyhkytti.
”Ei, et kuole vielä!” Shikamaru sanoi itkien. Juuri kun Temari oli aikomassa väittää vastaan, Shikamaru suuteli häntä huulille. Se oli kuin rakkaustarinasta. Pitkä suudelma, jonka jälkeen Temarin silmät sulkeutuivat. ”Kiitos.. Kaikes” Temarin sanat jäivät kesken.
”Ei, ei, ei näin voi käydä! Menetin jos ystäviäni, en voi menettää sinua!” Shikamaru itki, ja painoi päänsä hiekkaan. Hän oli menettänyt paljon verta. Lopulta hänen näkönsä alkoi pettää. ”Apu tulee” Hän kuuli sanovan, ja näki pari ninjaa paarien kanssa. Sitten hänen näkökenttänsä pimeni.

Tyhjyys. Se kuvasi parhaiten tätä. Ei mitään. Ei valoa, ei tuoksuja, ei tuntoa. Ei mitään. Täydellinen hiljaisuus. Mutta pian hiljaisuuden rikkoi ääni:
”Hän virkoaa! Hän virkoaa!” Shikamaru tunsi nyt lämmön, ja sydämensä sykkeen. Hän puristi sormensa nyrkkiin, ja takaisin. Sitten hän aukaisi silmänsä, mutta laittoi ne heti kiinni liian kirkkauden takia. Silmät arastelivat, ja kaikki näkyi haaleana, mutta pian kaikki selkeni.

Shikamaru oli sängyssä, mikä viittasi sairaalaan, ja hänen vieressään oli Chouji, sekä Ino. ”Hienoa, että elät!” Ino tarrautui Shikamarun kaulaan.
”Ki.. Kiitos” Shikamaru kiitteli, ja nousi pedistään.
”Hei, et saisi vielä nous…!” Ino ei kerennyt sanoa asiaansa loppuun, kun Shikamaru vaiensi hänet. ”Missä ovat hiekan kylän ninjat?” Hän kysyi.
”Parin huoneen päässä” Chouji sanoi, ja mässytti perunalastuja, kuin olisi katsonut jotain ohjelmaa. Shikamaru käveli huoneesta ulos vaivalloisesti, ja suuntasi kohti perimmäisiä huoneita. Hän huomasi, että reikä mahassa oli ommeltu taitavasti kiinni, mutta selkään pisti vielä.

Jokainen askel oli tuskaa, mutta hän kesti sen. Nyt hän oli oven takana, missä luki: Hiekan kylän ninja: Temari. Shikamaru aukaisi hiljaa oven, ja meni sisään. Temari makasi pedillä, ja ilmeisesti nukkui. Shikamaru pisti oven kiinni, ja otti tuolin lähelle Temaria.
”Kiitoksia sinulle” Hän kuiskasi, ja silitti Temarin poskea. Samalla Temari räpytteli silmiään, ja käänsi päänsä sivulle. Hän huomasi Shikamarun hymyilevän.
”En kuollutkaan” Hän naurahti.
”Et niin” Shikamaru sanoi hymyillen. ”En voisi elää ilman sinua” Shikamaru jatkoi. ”Joten toivoisin, ettet jättäisi minua, vaan pysyisit aina vierelläni. Vaikka en ehkä ole mikään unelmasulhanen, olen silti ihan hyvä mies” Hän jatkoi, mutta Temari vaiensi hänet laittamalla sormena Shikamarun huulille.
”En minäkään ilman sinua” Hän hymyili, ja lopulta molemmat suutelivat.

The end? ^^