Menimme kaikki neljä rannalle muiden joukkoon.Miten ihmeessä Ino oli saanut niin paljon väkeä sinne? No, Ino oli Ino.

Etsin katseellani Deidaraa. Naruto oli kyllä sanonut, että hän tulisi pian mutta en malttanut odottaa. Halusin tunnustaa hänelle tunteeni, se ja sama mitä muut ajattelisivat!

"No, mitäs pidät?" Ino kysyi yhtäkkiä. Katsoin häntä hämilläni. Mitä se kysymys oikein tarkoitti?

"En ymmärtänyt.." sanoin, hieman nolona.

"Mitä mieltä olet juhlista?" hän selvensi. "Onko tarpeeksi menoa ja meininkiä?"

Tutkailin ympäristöä. Joka puolella oli kirsikankukkia ja ruokapöydät oli koristeltu kauniisti. Ino oli todella ylittänyt itsensä.

"Täällä on todella kaunista. Ja menoa riittää", naurahdin lauseen lopuksi. "Olet ylittänyt itsesi, Ino."

Ino hymyili iloisena. Hänestä oli mukavaa ilahduttaa muita. Hän sai kenet tahansa hyvälle tuulelle.

"Menen hakemaan jotain syötävää. Tuletko mukaan?" hän kysyi.

"Mene vain. Minulla ei ole vielä nälkä", vastasin ja lähdin kiertelemään rannalle. Halusin vain nähdä Deidaran..

Menin kauemmas juhlaväestä ja istuin hiekalle. Meri oli kaunis ja auringonlasku värjäsi taivaan punertavanoranssiksi. Aallot paiskautuivat laituria vasten ja saivat sen huojumaan. Olisi ollut romanttista istua siinä Deidara vierelläni mutta se oli vain unelma..

"Hei, Sakura!"

Tuttu ääni kuului hieman kauempaa, juhlaväen seasta. Se oli Deidara. Vihdoinkin!

Nousin ylös ja näin hänen juoksevan luokseni muiden joukosta. Nyt olisi sopiva hetki..

"Paljon onnea!" hän toivotti samalla, kun rutisti minua.

"Deidara, e-en saa happea..!" nauroin. Hän päästi minusta irti ja hymyili pahoillaan. Aina kun olimme kahden, hän muuttui.. paljon iloisemmaksi. Ehkä hän nautti siitä, kun sai olla kahden kanssani..

"Odota hetki", hän sanoi yhtäkkiä. "Minulla on sinulle lahja. Hm."

Deidaralla oli kumma tapa sanoa lauseen loppuun pieni "hm". Mutta se oli itse asiassa aika suloista..

Deidara kaivoi taskustaan pienen, samettisen pussin ja ojensi sen minulle. Huomasin, että hänen poskilleen nousi ientä punaa mutta ei se minua häirinnyt. Avasin pussin ja hymyilin. Kaunis rannekoru makasi pussin pohjalla ja otin sen kämmenelleni. Koru oli hopeaa ja siinä roikkui erilaisia, pieniä esineitä. Perhonen, kukka, sydän.. Se oli todella kaunis.

"Kiitos, Deidara", kiitin. "Tämä on todella kaunis.."

"Laita se ranteeseesi. En ole varma, onko se sopiva. Hm", Deidara sanoi.

Avasin korun lukon ja laitoin sen ranteeseeni. Deidara auttoi lukon kiinnityksessä ja ihastelin korua. Se oli juuri sopiva!

"En tiennyt, mistä pidät, joten ajattelin ostaa jonkin korun.." Deidara sanoi hymyillen hieman. En sanonut mitään, hymyilin vain ja halasin häntä. Olin otettu hänen lahjastaan..

Kaunis hetki meni pilalle, kun joku tuntematon, nuori tyttö tuli pyytämään Deidaraa tanssimaan. Kun Deidara kysyi, sopiko se minulle, tunsin vihlauksen sisälläni. Hän ei siis välittänyt minusta..

Annoin hänen mennä ja seurasin sivusta kaksikon touhuja. Tyttö oikein tyrkytti itseään Deidaralle!

Aika kului ja Deidara viihtyi tytön seurassa yllättävän kauan. Yhtäkkiä tyttö tarttui Deidaraa kädestä ja veti hänet mukanaan vessojen taakse. En edes halunnut tietää, mitä he oikein puuhasivat siellä! Olin rikki.

Kun aikaa oli kulunut tarpeeksi, päätin lähteä katsomaan, mitä he oikein tekivät. Minuun sattui, kun edes ajattelin sitä. Minun piti kertoa Deidaralle tunteistani mutta nyt se osoittautui vaikeaksi.

Saavuin vessojen luokse ja samassa he palasivatkin takaisin. Tyttö roikkui Deidarassa kuin takiainen!

"Ai, hei.." Deidara sanoi, kun huomasi minun seisovan vessan oven edessä.

"Mennäänkö?" tyttö kysyi Deidaralta heilauttaen pitkiä, tummia hiuksiaan.

"Eh.. Mene sinä vain", Deidara vastasi hymyillen hieman. Olin kiusaantunut. Jouduin katsomaan sellaista liehakointia..

"Hyvä on", tyttö vastasi ja antoi suukon Deidaran poskelle. Se tuntui. Olisin halunnut juosta pois.

Tyttö poistui luotamme ja jäimme kahden. En pystynyt sanomaan mitään.

"No, oletko menossa?" Deidara kysyi. Seisoin edelleen vessan oven edessä ja puristin kahvaa. Teki mieli lyödä jotain!

"Sakura, miksi sinä..?" Deidara kysyi huolestuneena. Huomasin itkeväni. Kyyneleet valuivat pitkin kuumia poskiani, enkä pystynyt lopettamaan.

"Minä.." aloitin mutta puhuminen teki kipeää. En vain pystynyt puhumaan Deidaralle.

Deidara tuli lähemmäs ja tarttui minua olkapäistä. Tönäisin hänet pois ja lähdin juoksemaan parkkipaikkaa kohti. Halusin pois sieltä.

"Sakura, odota!" Deidara huusi perääni mutta en kuunnellut.

Ino lähti perääni ja yritti pysäyttää minut mutta ehdin juuri skootterilleni ja nousin sen kyytiin. Minua raivostutti. Painoin kaasua ja ajoin pois parkkipaikalta.

"Sakura, varo!!" kuulin Inon huudahtavan ja havaitsin hänen äänessään kauhua. Katsoin eteeni ja huomasin henkilöauton tulevan suoraan kohti.Tunsin iskeytyväni johonkin kovaan ja kuulin rusahduksen takaraivossani. Sitten tunsin putoavani ja tömähdin kaiketi maahan.

Joka paikkaan koski. Tunsin jotain kosteaa hiuksissani. Verta. Se levisi pääni alle ja valui kaulaani pitkin paidalleni. Tunsin ohimossanikin jyskyttävää kipua ja maistoin veren suussani.

"Soittakaa ambulanssi!" kuulin jonkun huutavan mutta en nähnyt mitään. Kaikki oli sumeaa.

Pian Inon pelästyneet kasvot kumartuivat ylleni ja tarkastelivat velttoa kehoani. Tunsin hänen kyyneleensä kasvoillani, kun hän vakuutteli, että kaikki järjestyisi. En juuri saanut sanoista selvää.

Päässäni jyskytti inhottavasti ja kuulin omat sydämenluöntini. Olin tajunnan rajamailla. Tiesin, että jos sulkisin silmäni, voisin kuolla. Yritin pysyä hereillä.

Lopulta luovutin ja ummistin silmäni.