Disclaimer: en omista hahmoja, mutta tarina on minun.


Mutta sinä näet minut toisin.


Rikollinen.

Murhaaja.

Petturi.

Karkuri.

Maailma näkee minut niiden sanojen takaa.  Minä rikoin suojellakseni. Minä tapoin vahvistaakseni. Minä petin pakosta. Minä pakenin, koska en voinut muutakaan. Selitykset ovat turhia nyt, kun kukaan ei ole niitä kuulemassa.
Paitsi Naruto.

Konohan muurit tuntuvat olevan suuremmat joka kerta, kun näen ne. Kuin nekin työntäisivät minua pois luotaan. Olenhan sillekin petturirotta. Yön sumu leijuu ympärillämme ja hiljaisuuden rikkoo ainoastaan jostain kantautuva tiu'un helinä.
"Onko vanhan kotisi näkeminen liikuttavaa, Itachi-san?" vierelläni seisova mies kysyy hymy äänessään. Totta kai on, ajattelen mutta vastauksekseni annan hänelle vain tympääntyneen hymähdyksen.
"Älä tuhlaa aikaasi typeriin kysymyksiin Kisame vaan keskity olennaiseen eli Kyuubipojan etsimiseen" sanon kylmästi ja vaistoan, kuinka parini kavahtaa minusta kauemmas.

Vartijoiden ohi pääsy käy leikiten, mutta muurien sisällä he kyllä huomaavat meidät. Kisame saakoon keskittyä tappelemiseen ja minä katoan etsimään Narutoa. Hänen asuntonsa on tyhjä, joten joudun etsimään kaduilta. Kunait lentävät ympärilläni osa raapien kaapuani ja ihoani, mutta en jää taistelemaan. Minun on löydettävä hänet ennen Kisamea. Se ajatus soi päässäni toistuvasti hyppiessäni talojen katoilla. Sumun ylle saapuessani kuu kajastaa taivaalla ja valaisee tietäni. Kadut tulvivat nyt vesijutsun takia ja kuulen ihmisten huudot.

En voi auttaa. Käteni tahtoisivat vetää turvaan, mutta sen sijaan ne hylkäävät tarvitsevan. Kauempaa kuulen äkkiä ilmaa leikkaavan äänen ja sitä seuraa pienimuotoinen jyrähdys. Hän huomaa minut jo kaukaa ja lempeys välähtää hänen silmiensä sinessä, mutta hän tietää että se täytyy peittää. Hokage on hänen lähellään, kuin myös se pinkkitukkainen tyttö joka on Naruton kanssa usein. Naisten silmät katsovat minuun varautuneina seisoessani metrien päässä heistä.

En koskaan pitänyt julmasti puhumisesta, mutta minun on pakko. Otan ylleni murhaajan roolin, sen synkän viitan ja piiloudun sen suojiin. Tämä en ole minä, vaan joku muu.
"Siitä on kulunut pitkä aika, Tsunade-san. Ihmettelen miten sinunlaisesi pelkuri onkaan voinut kohota Hokagen asemaan. Eikö sinua pelota, kuinka ihmiset kuolevat ympäriltäsi. Verta on varmasti kaikkialla, jopa sinun käsissäsi" sanani kohoavat yöhön ja huomaan Hokagen katseen tummenevan. Katsahdan tämän oppilaaseen, joka myös mulkoilee minua. Tyttö on ottanut taisteluasennon, mutta pysyttelee taka-alalla.

Vain Naruto on astunut eteen.

"Mitä sinä oikein haluat, Itachi?!" Naruto huutaa vihaisesti ja puristaa kädessään olevaa kunaita. Silmissämme käymme anteeksipyyntöjen sotaa.
"Sen mikä on sisälläsi, Naruto-kun. Aiotko puolustautua henkesi uhalla, koska tiedät ettei sinusta ole mihinkään ilman sen hirviöketun voimia?" sanani ovat tasaiset, mutta ne kuulostavat pilkkaavilta. Hänen kasvonsa pysyvät samoina, mutta huomaan käsien nytkähtävän hieman. Ehkä se oli taisteluun valmistautumista, tai sitten häneen sattui sanojeni vuoksi kuka tietää.
Hän syöksyy minua kohti haastavasti huutaen ja otamme yhteen.

Sen täytyy olla uskottavaa. Sen täytyy vakuuttaa. Kerään käteeni chakraa ja katson häntä nopeasti ennen kuin lyön häntä vatsaan. Iskun voima heittää hänet kauas ja syöksyn seuraamaan häntä. Vaihdamme iskuja, vaihdamme haavoja. Päästyämme kauemmas hän pitelee vatsaansa kumarassa, mutta katsoo minua.
"Vie minut pois täältä. Edes hetkeksi vie minut pois" Naruto sanoo ja kuulen hänen äänessään kaipauksen.

Jos vain pieneksi hetkeksi varastaisin hänet itselleni. Jos jäisimme kiinni se olisi loppu. Mutta hän ei välitä, joten en minäkään. Vain hujahdus ja olemme poissa.
Leikimme nyt tulella.

- - - -  -

Ne siniset silmät, joille välimeren vedetkin kalpenevat, näkevät varjojeni lävitse. Hän uskoo minunkin sisälläni hohtavan valoa. Tässä veren, sodan ja epätoivon maailmassa hän on ainoa joka uskoo minuun. Ja se riittää antamaan minulle voimaa jaksamaan.
"Vaikka meidän täytyy salata toisemme, olet silti luonani" hän sanoo minulle ja silittää tummia hiuksiani. Kirkkaat auringonsäteet muistuttavat meitä ulkona odottavasta maailmasta, siitä paikasta joka ei halua hyväksyä meitä.

Majatalon pienessä huoneessa me makaamme yhteisessä sängyssä. Hän sylissäni ja toisiimme kietoutuneina. Olen kyllästynyt hiipimään varjoissa tapaamassa häntä, jonka paikka on valossa. Naruton kädet piirtävät satunnaisia kuvioita paljasta rintaani vasten ja tunnen kuinka hän hymyilee poissaolevana.
Tietääkö hän, että herätessäni aamuisin hänen vahvuutensa olevan minun kanssani?

"Naruto" nimi kohoaa huuliltani ilmaan ja hän katsoo minua. Kohotan kättäni ja sormeni sotkeutuvat kultaisten hiusten sekaan vetäessäni häntä kohti kasvojani. Hänen huulensa painautuvat omiani vasten ja huokaisen salaa mielihyvästä saadessani tuntea niiden liikkeen. Tunnen hänen kätensä ihollani ja kuulen hänen äänensä korvissani. Sänky notkahtaa hieman, kun hän kapuaa makaamaan täysin päälleni. Naruto nykii pitkiä hiuksiani leikkisästi ja voin kirjaimellisesti tuntea hormonieni hyrräyksen.

Maailman pyöriessä ympärilläni hän pysähdyttää sydämeni pelkällä kosketuksellaan.

Hän vetäytyy minusta ja voin vain ihailla punalla väritettyjä poskia ja kosteudesta kiiltäviä huulia. Naruto hymyilee viekkaana ja asettuu istumaan lantioni päälle enkä voi vastustaa nousua hänen mukanaan. Istumme hetken sylikkäin ja vain toisiamme katsellen. Hän pyörittää hiussuortuvaani sormissaan ja minä jäljitän poskillaan olevia viivoja.
"En anna heidän viedä sinua" lupaan hänelle ja huomaamattani vien käteni koskettamaan Kyuubin vangitsevaa sinettiä. Vatsan herkkä iho värähtää hieman kosketukseni alla, mutta Naruto vain hymyilee.
"Tiedän sen. Et koskaan pettäisi minua tai juoksisi pois" hän kuiskaa pitääkseen tunnelman.

Nyökkään kevyesti ja vedän hänet vielä lähemmäs. Pääni painautuu hänen rintaansa vasten ja kuulen innostuneen sydämen sykkeet. Hänen vahvat kätensä silittävät hiuksiani ja vajoamme jälleen keskittymään toisiimme.
Joskus mietin kumpi meistä oikein suojeleekaan toista.

"Rakastan sinua" sanon katsoessani häneen ja vedän hänet jälleen suudelmaan. Tahdon hänet yhä lähemmäs ja tunnen hänen jakavan haluni. Hän katsoo minuun vetäytyessäni pois hänen huuliltaan.
"Minäkin sinua, Itachi" hän huokaa ja kiedon hänet käsivarsieni halaukseen.
Lattialla lojuneet vaatteet katoavat hiljalleen ja pian lähdemme jälleen omille teillemme.
Ne viimeiset katseet merkitsevät niin paljon, koska seuraavan kerran nähdessämme ne siniset, rakastavat silmät voivat olla verhotut inholla ja halveksunnalla. Revin katseeni hänestä ja käännän mustan kaavun peittämän selkäni hänelle kadotakseni pois.
"Pysy turvassa" ovat viimeiset sanani hänelle tältä erää.

Enhän ole sankari, saatikka enkeli.
Olen vain mies...mies, joka vain yrittää rakastaa.

- - - - -

A/N: jee valmis! koitin taas uusia juttuja: a) en oo koskaan kirjottanu käyttäen mangan teemaa. b) en tykkää yleensä kirjottaa POVina. c) ItaNarua...ja Naruto oli aika rohkea uke :D mutta musta se toimii niinkin ^^ Eihän uket nyt aina ole vain vikiseviä ja naisellisia vaan halusin tuoda sen faktan esiin että myös Naruto on mies  :D

Kertokaahan mitä tykkäätte! And I mean it: comment or you will cry because I will too :')

ps. tarinan inspiroi Josh Grobanin biisi ja sen sanoituksia sisältyy tekstiin :) biisin löydätte täältä
pps. oon kipeenä </3
ppps. nollapojottajat hankkikaa elämä