Disclaimer: I own only the story :)


Luku 18: Asylum.




Kaikki tuntui pyörivän ja kieppuvan hänen sisällään kuin ympärilläänkin. Suussa maistui veren metalli ja hänen ranteitaan sitoivat kirvelevät kahleet. Kyuubi korjasi asentoaan tuolissa ja virnisti tyytyväisenä. Keltaiset silmät tutkivat sängyllä maanneen Sasuken heräävää olemusta.
"Aikakin jo herätä, Sasuke-kun" vanhempi kehräsi, kun tummat silmät löysivät tiensä hänen omiinsa. Ilkeä hymy syveni entisestään, kun tummahiuksinen yritti nykiä tiukasti sidottuja liinoja auki.
"Ne eivät aukea noin helposti, joten annahan olla" Kyuubi nauroi ja nousi ylös kävelläkseen sängyn luokse. Hänen silmänsä söivät Sasuken tokkuraista kehoa hänen istuessaan patjan liepeelle. Tummahiuksinen tutki hetken ympäristöään vain tehdäkseen johtopäätkösen, että he olivat vielä hänen asunnossaan. Niinkin tuttu paikka voi muuttua vankilaksi hetkessä.
"Sairas paska! Yritätkö tehdä minulle saman mitä teit Narutolle?!" Sasuke sai muunnettua äänestään tarpeeksi uhkaavan, mutta Kyuubi vain hymyili.

"Usko pois en koskisi sinuun pitkällä tikullakaan vapaaehtoisesti, mutta olosuhteet vaativat uhrauksia minunkin puoleltani" punertavahiuksinen sanoi matalalla äänellä ja kosketti avuttoman pojan kaulan herkkää ihoa. Sasuken silmissä ei näkynyt pakokauhua ja Kyuubi tunsi rinnassaan kiihkon nykivän tunteen.
"Mitä te oikein haluatte Narutosta?" Uchihan jäänkylmä ääni sanoi olosuhteeseen nähden varsin rauhallisella tavutuksella. Kyuubi vilkaisi uhriaan välinpitämättömästi ja jatkoi tämän vartalonmuotojen seuraamista sormillaan.
"Minä haluan Naruton kokonaan itselleni. Työnantajani taas tahtoo hänestä välikappaleen oikealle motiivilleen" hän mutisi ja avasi verkkaisesti Sasuken päällä olleen paidan nappeja.

Sasuke tunsi kylmien väreiden pyörteen ihollaan, kun hän seurasi ahdistelijansa liikkeitä. Kyuubista näki vain välinpitämättömyyttä ja miehen rauhallisuus puistatti.
'Ainakaan en näe mitään syytä pelätä raiskausta...tappo onkin sitten eri asia' huolestunut ajatus kävi hänellä mielessä.
"Ja mitkä ne oikeat motiivit mahtavat olla?" Sasuke yritti vielä raottaa rikollisten motiivien verhoa.
Mutta Kyuubi pirullinen virne antoi sille tyrmäyksen.

"Sitä sinä tuskin saat koskaan tietää, koska käsittelyni jälkeen olet totaallisen tietämätön että Naruto koskaan oli osa elämääsi" mies naurahti ilkeästi ja heittäytyi nelinkontin Sasuken ylle. Keltaiset silmät tuijottivat pelokkaita mustia ja Kyuubin  virne muuttui yhä uhkaavammaksi. Hän tarttui Sasuken sekaisiin hiuksiin ja nykäisi pojan päätä taaksepäin väkivaltaisesti saadakseen vaaleaa kaulaa enemmän esille.
"Taidan itsekin tarvita jonkinlaista käsittelyä unohtaakseni tämän" Sasuke kuuli Kyuubin mutisevan ennen kuin tämä iski hampaansa hänen kaulaansa.

Kyuubin kosketus oli yhtä kivulias kuin kuuma rauta ja punertavatukkaisella ei ollut mitään aikomusta olla hivenenkään hellävarainen. Sasuke tunsi miehen kynsien repivän hänen ihoaan auki ja hien aiheuttama kirvely ei parantanut tilannetta ollenkaan. Tummahiuksinen yritti käskeä lihaksiaan toimimaan kunnolla, mutta heikot liikkeet eivät saaneet solmuja edes löystymään.
'Miksi niiden aina pitää pistää hanttiin?' Kyuubi ajatteli turhautuneena ennen kuin siirtyi alemmas uhrinsa vartalolla. Sasuken näkökenttä alkoi hämärtyä ja hänen hengityksensä kävi raskaaksi. Ohimolla jyskytti migreeni ja huuto oli tarttunut hänen kurkkuunsa. Mieli oli jo alkanut kytkeä hänen muistiaan pois päältä. Sydän löi kivuliaan lujaa.
Vain välähdys punaista ja huuto:
"Lopeta!"

- - - - -

Naruto heräsi pahimpaan päänsärkyyn elämässään ja hänen olkapäänsä tuntui olevan täynnä nauloja. Kova lattia hänen allaan selitti lihasten jäykkyyden ja köysi ranteiden sekä jalkojen ympärillä sen miksi hänen oli vaikea liikkua. Blondi vääntäytyi ylös ja jäi hetkeksi nojaamaan valkoiseksi maalattua seinää vasten. Hämärä ei ollut tarpeeksi syvä estämään näköaistia, joten blondi tutki hetken ympäristöään puoliunessa. Huoneessa oli vain pieni ikkuna ja työpöytä tuoleineen.
"Se oli viimeinen kerta kun lähden Kiban kanssa lähellekään baaria" hän mutisi itsekseen ja irvisti kun olkapäätä vihloi ikävästi hänen vaihtaessa asentoa.
"Joo pidäkin tuo mielessäsi" huoneen toiselta puolelta kuulunut ääni ärähti heti perään.

Naruto joutui hetken etsimään äänen lähdettä, kunnes paikansi varjoisimmasta nurkasta tutun siluetin.
"Kiba! Onko kaikki hyvin?" blondi kysyi kaikista ilmeisimmän kysymyksen. Hän tunsi kiven vierähtävän sydämeltään, koska nyt hänen ei tarvinnut ainakaan huolehtia ystävästään.
"Siis krapulan lisäksi? Joo ihan ok paitsi en voi liikuttaa raajojani ja polveni tuntuu olevan paskana. Taisin yrittää sittenkin karkuun eilen..." brunette naurahti, mutta Naruto kuuli tämän äänessä kipua.
"Muistatko yhtään mitä sen jälkeen tapahtui, kun minut iskettiin kanttuvei?" blondi kysyi.

"Sen verran, että meitä kuljetettiin jonkun aikaa autolla jonnekin ja perillä yritin juosta hakemaan apua mutta...no, olenhan vielä täällä" Kiba huokaisi nurkassaan. Väsymys otti pojista mittaa hetken verran ja Naruto yski vähän väliä kipua ulos itsestään. Luomet tuntuivat painuvan väkisinkin kiinni ja vihdoin uupumus vei blondin jälleen tietoisuuden autuaaseen ulottuvuuteen.

Pian kaksoisovet nykäistiin auki ja valoa tulvi huoneeseen yhtenä paksuna pilarina. Kiba siristeli hetken silmiään saadakseen ne tottumaan äkkinäiseen valaistuksen muutokseen ja yritti erottaa huoneeseen astuneen henkilön kasvoja. Polvessa tuntui yhä polte ja särky, mutta brunette yritti työntää ne sivuun.  
"Mitä oikein haluatte meistä?" hän kivahti tuntemattomalle, joka oli polvistunut nukkuvan Naruton viereen. Mies vilkaisi brunettea välinpitämättömästi ja nosti tajuttoman pojan räsynuken tavoin hartialleen.
"Sitä sinun ei tarvitse tietää" kuului lyhyt, tyhjän äänen sanoittama vastaus.

Kiba jäi avuttomana tuijottamaan, kun hänen ystävänsä vietiin ulos huoneesta ja hänet jätettiin jälleen hämärän huoneen yksinäisyyteen.
'Voi helvetti' Kiba kirosi mielessään, kun hänen ylpeytensä karisi maahan kyynelten mukana.

Sinihiuksinen nainen istui loimuavan takan ääressä avonainen kirja sylissään. Tekstin sijaan hän kuitenkin tuijotti mietteissään takan vangitsemaa tulta ja kuunteli puiden ajoittaista rätinää. Hänen sydämensä löi rauhallisesti, mutta sisällään hän tunsi epävarmuutta. Ovi avautui keskeyttäen hänen sisäisen meditaationsa ja nainen kääntyi katsomaan Narutoa kantavaa miestä.
"Laske hänet sohvalle varoen, Kakuzu" käskyssä oli voimaa ja hän sulki kirjansa. Isokokoinen mies totteli sanaakaan sanomatta ja sinitukkainen nainen nousi tuoliltaan kävelläkseen sen sohvan luo. Sininen sametti näytti öisen järven vedeltä ja nainen hymyili itsekseen näylle tietämättään itsekään tarkalleen syytä.

"Pomo sanoi tulevansa pian, joten voin varmaan jo mennä. Olisi muitakin bisneksiä hoidettavana" Kakuzu murahti ja kääntyi lähteäkseen. Nainen vain hymähti jotain hyvästien merkiksi ja käänsi selkänsä miehelle. Ovi sulkeutui jätin takana ja huoneeseen laskeutui jälleen tietty pysähtynyt tunnelma. Harmaat silmät tutkivat nukkuvan pojan kasvoja ja ne huomasivat kaulan ja olkapään liitoskohtaan asti levinneen mustelman. Varoen nainen siirsi Naruton yllä ollutta paitaa nähdäkseen turvonneen olkapään paremmin.
'Jaksa vielä hetki. Pein hankkiutuu sinusta eroon aivan tuota pikaa.'

- - - - -

Kaikki kävi liian nopeasti, että Sasuke olisi pysynyt kokonaan kärryillä. Hänen yllään horjuva varjo oli heitetty sivuun, hän oli kuullut kolinaa ja ehkä saattoi erottaa joukosta lasin särkymisenkin. Hän ei ollut varma mitä tapahtui, mutta tummatukkainen tiesi että hänen oli kasattava itsensä kokoon välittömästi. Hän käski silmiään avautumaan kokonaan ja hän yritti yhä käskeä itseään pääsemään irti sitovista kahleista. Silmät tottelivat ensimmäisinä ja Sasuken sydän löi yhden lyönnin liian rajusti.
"Sasuke oletko kunnossa?"

Sasori, hänen kuvaamataidon opettajansa, istui sillä hetkellä selätetyn Kyuubin alaselällä lattialla pitäen tätä aloillaan ammattimiehen ottein. Heidän ympärillään lojui ties mitä kamppailun tuoksinnassa lentänyttä irtaimistoa ja yksi valokuvakehys oli särkynyt lattialle. Ruskeat silmät katsoivat häntä helpottuneina, mutta myös ne heijastivat huolta jostain muusta.
"Päästä minusta irti!" Kyuubi huusi matonrajasta ja yritti heittää punatukkaista miestä pois päältään, mutta joutui vain ulvahtamaan kivusta kun Sasori väänsi pitämiään raajoja entisestään.
"Oleppas nyt kettu hiljaa tai väännän sinulta kaikki nivelet sijoiltaan" Sasuke yllättyi kuinka rauhallisesti mies puhui tilanteen vakavuudesta huolimatta.

"Danna! Joko painimatsi loppui?" ulkopuolelta kuului Deidaran ääni ja mies marssi huoneeseen jo ennen kuin sai vastausta. Blondi opettaja katsoi heti Sasukeen ja kyykistyi sängyn viereen irroittamaan tätä sitovia solmuja.
"Soitiko polisiit hakemaan tätä...roskaa pois?" Sasori kysyi. Sasuke yritti parhaansa mukaan pysyä miesten keskustelussa mukana, mutta hän tunsi eksyvänsä heidän sanoihin.

Miten? Miksi Sasori oli tiennyt tulla auttamaan? Miksi Deidara oli mukana?
Mitä he tiesivät?

Paine hänen ranteidensa ja nilkkojensa ympäriltä höltyivät ja Deidaran avulla tummahiuksinen nousi varovasti istumaan. Hän tunsi opettajan katseen tutkivan naarmujen vakavuutta hänen ihollaan, mutta Sasuke saattoi vain tuijottaa lattialla kinastelevaa kaksikkoa.
"Kiitos" hän yskäisi hetken päästä. Sasori katsoi häntä ymmärtävin silmin, kunnes käänsi silmänsä sitten Deidaraan.
"Meidän täytyy päästä Naruton luokse mahdollisimman nopeasti" hän sanoi ja väänsi jälleen Kyuubin kättä, kun mies yritti edelleen taistella pois hänen otteestaan.

Se nimi kiinnitti Sasuken ajatusten ja suun väliset johdot taas toisiinsa.
"Tiedätkö missä hän on?!" tummahiuksinen huusi ääni hieman rikkoutuen. Sasori nyökkäsi pienesti ja painoi katsettaan alas.
"Olisi pitänyt tehdä asialle jotain jo silloin kuin tämä koko fiasko alkoi" opettaja sanoi matalasti ja hänen otteensa Kyuubin ranteessa tiukentui. Deidaran kasvot muuttuivat hieman synkemmiksi ja hänkin painoi katsettaan maata kohti.
"Mitä te oikein salailette? Nyt olisi paras kertoa tai en sitten vastaa teoistani" Sasuke sanoi. Hänen äänensä tärisi kehossa virtaavan addrenaliinin vuoksi ja tummahiuksinen pelkäsi paniikkikohtauksen tulemista. Deidara ja Sasori vaihtoivat sekunttien ajan katseita.
"Selvä. Kerron sinulle kaiken oleellisen, mutta pukeuduhan samalla" punatukkainen antoi periksi.

Deidara auttoi Sasukea sivelemään naarmuihin parantumista auttavaa voidetta, kun Sasori aloitti faktojen selityksen.
"Minä ja Deidara kuuluimme ennen opettajanpäiviämme organisaatioon nimeltä Akatsuki. Se sama organisaatio palkkasi tämän paskan tappamaan isäsi vuosia aikaisemmin ja nyt Naruton perään. Luultavasti Pein, koko paikan pomo, tahtoo maksaa Minatolle vanhoja kalavelkoja joten hän käy tämän pojan kimppuun. Olisin sanonut jotain kyllä aikaisemmin, mutta sitten Deidara olisi...suojelin vain omiani. Anna anteeksi, Sasuke."

Tummahiuksinen napitti paitaansa kiinni, kun opettaja sai selostuksensa päätökseen. Osa hänestä halusi huutaa Sasorille ja sanoa, että hänen olisi pitänyt puuttua tilanteeseen, mutta hän tiesi että olisi tehnyt samoin.
'Myös minä suojelen rakkaitani kaikin keinoin' Sasuke ajatteli.

"Poliisi taisi tulla" Deidara keskeytti painavan tunnelman nojatessaan kadulle osoittavaan ikkunaan. Kyuubi ulvahti lattiantasolta sen merkiksi, että Sasori oli jälleen vääntänyt hänen jotain raajaansa ei niin mukavasti.
"Sasuke, ymmärräthän että en aio ottaa sinua mukaan hakemaan Narutoa?" Sasori sanoi ja hänen ruskeissa silmissä oli katse, joka selvästi näytti ettei hän hyväksynyt vastaväitteitä. Tummahiuksinen punnitsi hetken mielessään sanoja joilla saisi miehen muuttamaan mielensä, mutta punahiuksinen pudisti päätään hänen katseelleen.
"Anna meidän hoitaa tämä" Deidara sanoi vakuuttaen ja soi Sasukelle harvinaisen helpottavan hymyn. Sasuke ei pitänyt ajatuksesta, mutta mitä hän olisi pystynyt tekemään vaarallisen rikosporukan tukikohdassa siinä kunnossa: jalat täysin heiveröisinä ja mieli paniikkikohtauksen reunoilla.
Joten hän katsahti vielä kerran Sasoria ja nyökkäsi.

"Tuokaa hänet elävänä takaisin."

- - - - -

A/N: ehee, eipä kestä enää kauaa tämä sarja :o vähän pelottaa lopettaa....varsinkaan kun en tiiä mitä ootte tykännyt!!! Itse olen kovin mieltynyt Tickiin, entä te?
Kommentoikaa, arvostelkaa, kertokaa mielipiteenne koska niitä oikeasti kuunnellaan/tarvitaan!