Disclaimer: Kerran luulin, että omistan Naruto-hahmot...mutta sitten heräsin :(


Luku 19: S.O.S save me.



Naruto kuuli ympäriltään tulen loimun. Olkapäähän sattui yhä vietävästi ja häntä väsytti suunnattomasti, mutta pakotti itsensä avaamaan silmänsä. Hän makasi nyt sinisellä sohvalla kirjastoa muistuttavassa tilassa.
'Vielä hetki sitten olin Kiban kanssa pimeässä huoneessa...nukahdinko minä?' hänen sekavat ajatuksensa kysyivät. Naruto vääntäytyi epämukavasti ylös istuakseen ja hengitti raskaasti ulos.
"Koitahan olla liikkumatta. Aivotärähdyksen oireiden kanssa ei ole leikkimistä" Naruto kääntyi katsomaan puhujaan ja tunnisti sinihiuksisen toiseksi sieppaajista. Blondi nousi hätäisesti jaloilleen, mutta huimaus pakotti hänet pikaisesti takaisin istumaan.
"Ketä te oikein olette ja mitä ihmettä te haluatte meistä?!" hän ärähti naiselle yrittäessään selviytyä raajojaan sitovista köysistä. Harmaat silmät eivät hievahtaneetkaan katsoakseen blondia vaan jatkoivat tulen tarkkailua.

Naruto puri hammasta pitäessään olkapään aiheuttemat kivun inahdukset sisällään.
'Nyt on vain keksittävä pakoreitti' vaistomainen ajatus huusi hänen mielessään. Siniset silmät tarkkailivat nopein liikkein ympärilleen, mutta ainoat varteenotettavat pakoreitit olisivat ovi ja ikkuna. Oven takana olisi todennäköisesti hyvin vartioitu tuntematon käytävien sokkelo ja ikkunan takana saattoi olla monen metrin pudotus tuntemattomaan.
'Lisäksi Kiba on saatava ulos ehjänä...mitä tässä pitäisi nyt tehdä?!' hän ajatteli turhautuneena ja yritti löysätä ranteidensa painetta.
Ovi sohvan vierellä avautui ja Naruto katsoi sisään tulevaa miestä valmiiksi paheksuen. Hän ei tarkalleen osannut laskea monta lävistystä oranssitukkaisella miehellä oli kasvoissaan ja Naruto tunsi kylmät väreet selässään, kun tämän silmät loivat katseensa häneen.

Välinpitämättömyys ja kylmyys joka niistä silmistä välittyi oli jotain mitä Naruto ei koskaan ennen ollut nähnyt. Edes Sasuke ei pahimpinakaan päivinä mulkoillut niin murhaavasti ja se kertoo jotain.
"Tervetuloa matalaan majaamme, Naruto" oranssitukkainen sanoi matalalla äänellä sulkiessaan oven perässään. Kauhukseen blondi pystyi kuulemaan sen naksahtavan lukkoon jättäen hänet täysin tuntemattoman kaksikon armoille.

Sinitukkainen nainen oli noussut paikaltaan ja tuonut miehelle tuolin, joka asetettiin sohvan eteen parin metrin välimatkalla.
"Pahoittelen kovasti tätä kohtelua, mutta valitettavasti se oli välttämätöntä" Pein jatkoi puhumistaan istuessaan puutuolille. Naruto ei kuullut tämän sanoissa totuuden hiventäkään eikä oranssitukkaisen kädessä ollut ase ei auttanut ollenkaan hänen huonoa oloaan. Pein pisti merkille nuoren silmien harhailun ja pahaenteinen hymy nousi hänen huulilleen.
"Älä huoli, kunhan käyttäydyt siivosti niin en ammu sinua. Ainakaan päähän tai minnekään muuhun elintärkeään siis" hän lausui rauhallisesti.

"Mitä te oikein tahdotte minusta? En muistaakseni ole suututtanut ketään lähiaikoina" Naruto sanoi painottaen sanojaan varovasti. Hänen jokainen lihaksensa oli jännittynyt pelon vaikutuksesta, mutta hänen silmänsä eivät suostuneet näyttämään sitä. Hänen sisällään myllersi vahva hermostuneisuus, kun oranssitukkainen käsitteli asetta hänen edessään. Sydämen tahti kiihtyi tasaiseen tahtiin nopeammaksi.
"Et sinä olekaan vaan isäsi" Pein sanoi ja tämän virne sai Naruton vatsanpohjan ikävästi solmuun. Sinitukkainen nainen katsoi hiljaisena heidän keskustelua, kunnes tunsi värinää taskussaan.

Punaisen puhelimen näytössä vilkkui tuttu numero ja hän vastasi siihen hiljaisella äänellä, tahtomatta keskeyttää kireää tunnelmaa. Harmaiden silmien tunnelma koventui asteen verran ja hän painoi punaista luuria katkaistakseen puhelun.
"Pein" hän sanoi kiinnittäkseen pomonsa huomion. Oranssitukkainen kääntyi häneen ja ymmärsi sanaakaan sanomatta mitä hän yritti sanoa.
"Selvä, mene hoitelemaan heidät ja minä jään tänne. Konan älä tuota minulle pettymystä" Pein sanoi vahvasti ja sai kumppaniltaan varman nyökkäyksen ennen kuin hän syöksyi ovesta Narutolle tuntemattomaan käytävään.

- - - - -

Tunnelma Sasorin lava-autossa oli ymmärrettävän kireä ja jännittynyt. Matkaa Akatsukin piilopaikalle ei ollut paljoakaan, mutta maasto oli vaikeakulkuista ja autokin olisi pian hylättävä parin sadan metrin päähän päämäärästä. Deidara vilkuili vähän väliä hiuksiensa takaa poikaystäväänsä ja tämän silmien päättäväinen katse sai hänet hymyilemään ilkikurisesti.
'Siitä onkin aikaa, kun näin Sasorin viimeksi toiminnassa. Hän on niin seksikäs noin päättäväisenä ja vaarallisena' blondi hymähti mielessään. Moottori hiljeni punapään pysäköidessä tien viereen ja hän kääntyi etupenkillä istuvan puoleen.
"Muistathan mitä sovimme: ei ylimääräistä sekoilua haemme vain pojat pois sieltä ja pistämme lopun Peinin tyrannialle" Sasori sanoi vakavana ja ruskeat silmät paljastivat, kuinka tosissaan hän seisoi sanojensa takana.

Blondi hymyili pienesti ja nojautui sitten suutelemaan poikaystävänsä viileitä huulia nopeasti.
"Kyllä kyllä, danna. Sekoilen vain tarvittavan määrän ja räjäytän pari seinää mennessäni. Ihan niin kuin ennen vanhaan" Deidaran huulet hipoivat Sasorin omia jokaisella tavulla. Punapää nyökkäsi ja he nousivat auton lämmöstä lopputalven kylmyyteen. Aurinko oli jo laskenut ja taivas oli pilvetön, joten kuu oli heidän valonaan. Sasori tarkisti mukanaan olleet käsiaseet pariin otteeseen ja he lähtivät kävelemään pientä metsäpolkua pitkin mäkeä ylös.

Ympäristö oli eristäytyneen hiljainen ja maisema oli muuttunut siitä, kun he viimeksi olivat kävelleet niillä main.
'Puita oli ainakin vähemmän silloin...' Deidara mutisi mielessään seuratessaan Sasorin jalanjälkiä. Hänen kätensä lepäsi vyötärölle sidotun vyölaukun vetoketjulla valmiina toimintaan. Vain minuuttien kävelyn jälkeen heidän näköpiiriinsä kohosi tuttu, suuri talo. Sen ulkoseinät olivat valkoiset ja kaksikerroksisessa talossa oli paljon ikkunoita. Pihalla ei näkynyt ketään ja Sasori kiinnitti huomionsa yhteen alakerran ikkunaan, jossa oli valoa.
"Alakerran kirjastossa on valoa. Ennen vanhaan Pein käsitteli panttivankeja siellä ennen kuin hankkiutui heistä eroon, joten se on paras veikkauksemme Naruton olinpaikasta" Sasori kuiskasi kumppanilleen.

'Silti on liian epätodennäköistä etteikö ulkona olisi kätyreitä...Konan on kova mimmi, mutta ei pärjää kummallekaan meistä yksin' hän ajatteli tarkkaillessaan pihamaata. Ruskeat silmät huomasivatkin pian tummiin pukeutuneen miehen kävelevän talon etupuolelta. Hän katsahti lyhyesti Deidaraan, joka lähti kävelemään puiden varjoihin turvautuen sinne mistä mies oli tullut. Sasori puolestaan otti vaimentimella varustetun aseensa ja tähtäsi tarkasti. Liipasin painui taakse ja vaimea luoti lensi ilman halki miehen kaulan läpi. Tummahahmo kaatui maahan ja hetken kouristelun jälkeen tämän liikkeet loppuivat kokonaan.
"Tähtäyksesi ei ole ruostunut vuosien varrella yhtään" Konanin ääni sanoi rauhallisesti Sasorin takaa ase häneen kohottautuneena. Punapää käännähti yllätyksestä ja lämmin ase kohosi osoittamaan sinitukkaista naista.

Harmaat silmät jäljittivät hetken toisaalle vieviä jalanjälkiä ja hän näytti pienen hetken ajan vihaiselta.
"Olisi ollut helpompaa saada teidät molemmat nalkkiin saman tien. Tämä aiheuttaa vain lisähommia" hän tuhahti ja kiersi sormensa oman aseensa liipasimelle. Sasorin ruskeat silmät katsoivat Konania kylmän rauhallisina ja miehen kasvoilla saattoi jopa huomata pienen hymyn.  
"Vieläkö jaksat olla Peinin juoksulikkana? Luulisi sinunkin jo tulleen järkiisi ja jättäneen tämän porukan" punapää sanoi uhma äänessään ja harmaiden silmien kaventuminen osoitti sanojen tehneen tehtävänsä. Konan näytti kuun kajossa vaarallisemmalta harmaiden silmien katsoessa entistä kollegaansa intensiivisesti.
"Mieluummin teen tätä kuin opetan lukiossa kiittämättömiä kakaroita" hän sanoi lyhyesti ja yritti saada käsiään vakaantumaan.

Heidän tuijotuskilpailunsa keskeytti talon etupuolelta kuulunut räjähdys ja yllätys sai naisen keskittymisen tarpeeksi horjutettua, jolloin Sasori veti omasta liipasimestaan. Luoti upposi Konanin jalkaan ja kivusta huudahtanut nainen painui lumeen polvilleen. Sasori juoksi potkaisemaan maahan lentäneen aseen kauemmas ja osoitti lämmintä piippua sinisten hiusten peittämään päälakeen.
"Ja nyt jos neiti olisi niin hyvä ja kertoisi Naruton ja Kiban olinpaikan" hän sanoi rauhallisella äänellä, mutta Konan kuuli siitä voitonriemun. Harmaat silmät mulkoilivat ylhäällä virnuilevaa punapäätä ja hän yritti tyrehdyttää verenvuotoa reidessään. Valkoinen lumi hänen allaan värjäytyi hiljalleen punaisella ja kipu säteili hänen koko kehonsa läpi vahvoina aaltoina.

Talon etupuolella Deidara yski ruutia ulos keuhkoistaan ja katseli tyytyväisenä työnsä tulosta. Kaksi isoa vartijamiestä makasivat maassa vaikeroiden ja yksi naisvartija lojui kukkapenkissä tajuttomana. Valkoinen seinusta oli pienestä pommista nyt harmaa ja ruohikkoa saattoi nyt nähdä kun räjähde oli vienyt lunta mennessään.
"Mitäs kävitte käsiksi takaapäin, kun vain dannalla on se etuoikeus" blondi naurahti matalasti  ja potkaisi ohimennessään yhtä vartijaa voimakkaasti kylkeen.

Siniset silmät katsoivat talon ikkunoita miettivinä ja mies pyöritteli vaaleaa kangaspalloa vasemmassa kädessään poissaolevana.
'Jos yhtään muisti pelaa niin yläkerran toimiston ikkunasta näkyi puu. Eli sen pitäisi olla tässä' blondi ajatteli pysähtyessään kyseisen puun alle. Parilla sujuvalla liikkeellä Deidara sai taiteiltua itsensä puun oksistoon ja tuijotti hetken parin metrin päässä ollutta ikkunaa.
Hän heitti pitämänsä pallon kohti ikkunaa ja käänsi selkänsä juuri ajoissa, kun minipommi räjähti. Lasin sirpaleita ja seinänrakennetta tippui maahan ja savun vielä hälventyessä Deidara loikkasi aukosta sisään.
"Huh, minusta tulisi näillä taidoilla hyvä ninja. Danna varmaan sanoisi apina, mutta mieluummin olisin ninja" hän puheli itsekseen ennen kuin huomasi lattialla kiemurtelevan pojan.

"Hei Kiba en huomannutkaan sinua" blondi sanoi äänensävyllä, josta luulisi hänen puhuvan säästä tai jostain muusta pikkuasiasta. Brunette tyytyi mulkaisemaan opettajaansa ilkeästi ja antoi tämän avata solmujaan.
"Miksi ihmeessä sinä oikein olet täällä?" Kiba tajusi viimein kysyä. Hänen päänsärkynsä oli jo kadonnut, mutta polvi ei voinut yhtään paremmin. Deidara sai viimeisenkin solmun auki tämän ranteista ja siirtyi sitten jalkoihin.
"Olin ennen salamurhaaja tässä organisaatiossa, sitten tapasin elämäni rakkauden ja minusta tuli opettaja. Aika yksinkertaista" hän sanoi rennosti ja Kiba värähti hieman tämän suomasta hymystä, joka oli tuttu hänelle koulusta. Se hymy ilmaantui vain silloin kun blondilla oli jokin paha tehtävä mielessään.
"Just, en kysy enempää" brunette sanoi hieroessaan arkoja ranteitaan.

- - - - -

Alakerrassa Naruton sydän löi nopeammin kuin koskaan. Kaksi räjähdystä viiden minuutin sisään ei voinut tarkoittaa hyvää ja oranssitukkainen mies hänen edessään vaikutti hyvin kireältä. Tämä oli noussut seisomaan ensimmäisen räjähdyksen aikana ja blondi ei ollut sen jälkeen päästänyt katsetaan tämän aseesta, jota Pein purisi entistä tiukemmin. Pakokauhu ja pelko riehuivat nyt nuoren sisällä ja hänen ajatuksissaan kävi kuoleman mahdollisuus. Tappaisiko Pein hänet pian? Hän ei näkisi Sasukea tai vanhempiaan enää koskaan.
'Ei kuulosta yhtään hyvältä vaihtoehdolta...'
Hermostuneesti Naruto yritti niellä kurkkuunsa noussutta palaa ja nojasi sohvaa vasten. Pein vilkaisi sivusilmällään paikalleen jähmettynyttä poikaa ja katsoi sitten pikaisesti ikkunaa.
'Tuskin Sasori ikkunasta ryntää sisään ja edellisestä räjähdyksestä päätellen Deidara on jossain toisen kerroksen huoneista. Eli aikataulu sai aikamoisen potkun eteenpäin' hän ajatteli turhautuneena ja kääntyi äkisti takaisin Naruton puoleen.

Parilla askeleella mies oli jälleen tuolilla nuoren edessä, mutta tällä kertaa hän nosti aseensa ja osoitti sillä keskellä tämän otsaa. Siniset silmät laajentuivat entisestään pelosta ja Naruto tunsi kyyneleiden nousevan hiljalleen silmien kulmiin.
"Isäsi on rotta" Pein murisi matalalla äänellä, katse tiukasti lukittuna kostuviin sinisiin. Naruto nieleskeli pelkoaan kurkusta alas ja yritti pysyä täysin paikallaan peläten, että pienikin ele tai liike voisi saada liipasimen painumaan alas. Se olisi menoa silloin.
"Hän ei ainoastaan melkein tuhonnut järjestöäni vaan myös aiheutti monien läheisteni kuoleman. Joten silmä silmästä, hammas hampaasta niinhän se meni? Ensin sinä, sitten pikkuvaimo ja lopuksi Minato saa kuulan omaan kalloonsa." Peinin sanat valuivat Naruton tietoisuuteen jäisen kosken tavoin: se sattui ja iski voimakkaasti. Oranssitukkainen hymyili kylmästi ja painoi piippua kovemmin ruskettunutta otsaa vasten.

"Pari vuotta sitten isäsi sattui olemaan silminnäkijänä pikkurikoksessa, josta lähti varsinainen lumivyöry. Todisteet johtivat huumeluolaan, joka johti taas tänne ja verilöyly alkoi kun tapamme mukaisesti vedimme tuliaseet esille. Meitä oli vähemmän, joten totta kai saimme selkäämme. Vain minä ja Konan pääsimme ehjinä ulos" oranssihiuksinen sanoi ja työnsi Naruton täysin selkänojaa vasten. Hän nousi jaloilleen ja kumartui lähemmäs nuoren kasvoja ase tiiviisti tämän otsassa.
"Rotat hoidetaan päiviltä heti, koska ne haittaavat elämäämme" hän kuiskasi Naruton korvaan ja blondi luuli sydämensäkin jäätyvän äänensävyn julmuudesta. Hänen jalkansa nytkähtelivät adrenaliinin toimesta ja hänen vaistonsa huusivat pakokäskyjä, mutta Naruto oli aivan jäässä. Siniset silmät osasivat vain tuijottaa eteensä ja hän rukoili pääsevänsä ihmeen kautta ulos.

'En halua kuolla vielä. Sasuke...haluan nähdä Sasuken! Haluan hänen syliinsä vielä kerran, jopa tapella hänen kanssaan vielä' itkuinen ajatus huusi hänen mielessään ja kyyneleet vuotivat nyt hänen poskillaan pieninä puroina. Pelko kuristi hänen sisintään ja henkitorvi tuntui puristuvan kasaan. Hän tunsi käsiensä tärisevän ja huulienkin vapinan. Pein vain hymyili näylle ja hänen silmissään kiilsi se katse, joka metsästäjällä oli sen valmistautuessa päättämään yhden elämän omin käsin.

Ovi räjähti pienellä räjähdyksen voimalla auki ja savun keskeltä Sasori juoksi huoneeseen. Hänen vaatteensa ja kasvonsa olivat tahriintuneet verestä, joko hänen tai jonkun muun kuka tiesi. Kaikki kävi niin nopeasti, ettei Naruto voinut pysyä perässä. Sasori osoitti aseellaan Peiniä ja laukaus kaikui huoneen seinillä korvia huumaavana. Oranssitukkainen oli myös kääntänyt aseensa oville heti räjähdyksen kuultuaan ja ampui kuvaamataidon opettajaa lähes yhtä nopeasti. Pein heittäytyi kauemmas Narutosta, mutta luoti kerkesi uppoamaan hänen vasempaan olkapäähänsä ja sai hänet ähkäisemään kivusta äänekkäästi. Sasorin huudahdus osoitti, että häneenkin oli osunut. Minne, sitä Naruto ei osannut hälinän keskellä sanoa.
"Olitkin aina yksi parhaimmista tarkka-ampujistamme" Pein naurahti olkapäätään pidellen.
"Ja sinä olit aina yksi surkeimmista. Osut vain lähietäisyydeltä" punatukkainen heitti takaisin mahdollisimman tasaisesti ja nousi seisomaan. Hänen oikea kätensä roikkui rentona, kun käsivarressa näkynyt haava vuoti verta voimakkaasti.

Oven pielessä ollut Deidara osoitti vartijalta varastamallaan kiväärillä Peiniä ja tämän silmissä oli tiukka katse. Se oli täynnä vihaa oletusti siitä, että oranssitukkainen oli onnistunut haavoittamaan hänen poikaystäväänsä pahoin. Pein vilkaisi pitkätukkaista blondia ja hymy hänen kasvoillaan syveni.
"Mitä luulet Sasori, kumpi meistä on nopeampi: minä vai mieshuorasi?" hän sanoi ja  nyökkäsi Naruton suuntaan. Sohvalla istunut nuori vavahti jälleen pelosta ja siniset silmät kääntyivät pelokkaina kuvaamataidon opettajan puoleen. Tilanne oli räjähdysherkkä ja pieninkin liike voisi päättää kaiken verisesti.
Liipasin painui taakse ja jälleen kova laukaus vavisutti huoneen seiniä. Naruto kerkesi sulkemaan vain silmänsä ja viimeiseksi hänen ajatuksissaan liikkui se, kuinka paljon hänen olkapäätään poltti.

- - - - -
A/N: nyt joku teistä kysyy siellä: "Fuyu, miksi sun on aina pakko lopettaa näihin kliseisiin cliff-hangereihin?" ja minä vastaan: "Koska se on kivaa ja minä viljelen kliseitä kuin perunamaassa viljellään perunaa!" :D
joo, olipas tapahtumia ja actionia taas kerrakseen ja ja enpäs oo ikinä kirjottanu näin vauhdikasta kohtausta :D selittääkin puheen määrän verrattuna kuvailuun....eikä tämä ole parhaitani, mutta seuraavaan osaan panostankin sitten vähintään sen 100% :D

MUTTAH, ensi osa onkin sitten viimeinen! Saatetaan tämä mutkikas satu päätökseen ja nähdään tuleeko sitä onnellista loppua vai ei ;) minähän voin muuttaa vielä mieltäni vaikka mihin suuntaan, joten jos et tahdo että ensi osassa vietetään hautajaisia, niin KOMMENTOI alas jotain kivaa palautetta ^^ tai jos tahdot hautajaiset niin do tell me sekin :D