Sasuke lampsi keittiöön pelkissä pyjamanhousuissa, hiuksiaan sukien. Aamuäreänä hän pysähtyi tuijottamaan peilikuvaansa tiskipöydän kasassa päällimmäisenä keikkuvan, himmenneen kattilan kyljestä.

"Tuonko näköisenä aiot mennä kouluun? Suigetsu kysäisi pyöritellen lusikkaansa kahvikupissaan. "Voisi tehdä paremman vaikutuksen, jos ainakin laittaisit paidan päälle."

"Mitä ette herättäneet minua," Sasuke mutisi hilaten tuolin luokseen ja istahtaen pöydän ääreen istumaan. "Ja se on Naruton vika, mitä herätyskellolleni tapahtui."

"Gaara, älä turhaan ronki sitä muropakettia, ei siellä toista yllätystä ole," Naruto tokaisi häntä vastapäätä istuvalle pojalle raamensuikale suupielestä roikkuen.

Gaara naurahti ja punastui kevyesti, sysäsi sitten muropaketin kauemmas luotaan.

"Kas, minä sain yllätyksen," Suigetsu tokaisi riiputtaen kädessään pientä panda-avaimenperää. "Aika söpö."

Gaara katsoi lelua kaihoten. "Halutko sen?" Suigetsu kysyi Gaaralta, joka nyökkäsi innostuneesti. "Ota sitten!"

Suigetsu nosti avaimenperän korkealle päänsä yläpuolelle. Gaara hypähti kättä kohti, mutta Suigetsu nousi ketterästi tuolilleen seisomaan ja nauroi vain, kun lyhyt Gaara yritti hyppiä yltääkseen hänen korkeudelleen. Sasuke huokaisi ja kaatoi itselleen kahvia. Hänen aivonsa eivät ikinä toimineet aamuisin, vaikka ensimmäisen lukiovuoden ensimmäisen päivän aamuna niiden olisi voinut toivoa toimivan. Sitten vielä piti kuunnella noiden tappelua. Tosin Naruto vaikutti epätavallisen hiljaiselta, istui risti-istunnassa tuolillaan ja tuijotti raamenkuppiaan. Ei kai sitä voinut jännittää?

"Hei, Sasuke?" Naruto nosti yhtäkkiä päänsä pystyyn ja katsoi häntä. "Eikö sun isoveljen pitänyt heittää meidät kouluun tänään?"

"Piti," Sasuke hörppäsi kahvia. "Miten niin?"

"No se on jo tuolla pihassa ja sä olet vielä pyjamassa..."

Sasuke katsoi hätkähtäneenä kelloa ja sitten ulos ikkunasta tienreunaan, jossa Itachi jo nojaili mustan, omalaatuisilla punaisilla pilvikuvioilla koristellun autonsa konepeltiin. Sasuke ryntäsi huoneeseensa etsimään koulupukuaan, muut katsoivat hänen peräänsä ja virnistivät.

.................................

Heidän viimein istuessaan auton leveällä takapenkillä Naruto oli kateellinen Sasukelle, joka oli kiireestään huolimatta saanut solmittua solmionsa täydellisesti. Naruto oli ahertanut omansa kanssa kaksi tuntia, ja silti se oli löysähkö ja kiertyi niskan kohdalta oudosti.Myös Sasuken hiukset laskeutuivat täydellisesti, vaikka hän oli tuskin edes koskenut niihin aamulla. Se oli epäreilua, eihän sillä ollut edes ketään johon pitäisi tehdä vaikutus...

"Tämä kravatti puristaa," Naruto marisi ja valui lojumaan entistä alemmas penkillä. "Mutta ainakin mä varmaan näytän paljon kypsemmältä ja komeammalta lukion koulupuvussa!"

"Oletko sitten muka joskus näyttänyt kypsältä tai komealta?" Sasuke tuhahti.

Naruto näytti hänelle kieltä.

"Itachi, muuten," Naruto kysyi, "Mitä toi blondi tekee tuossa etupenkillä? Oletko sä löytänyt tyttöystävän?"

Hahmo, jolla oli pitkät, vaaleat hiukset kääntyi Narutoa kohti raivokas ilme kasvoillaan.

"Hei!" Naruto naurahti, "Sähän oletkin jätkä!"

Blondi tarrasi Narutoa paidankauluksesta ja ravisteli kovakouraisesti.

"Vielä sanakin jotain tuollaista ja sä olet kuollut, pentu!" Sitten hän päästi Naruton irti ja kääntyi taas tuijottamaan eteensä, niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sasuke Katsoi Narutoa "Varo sanojasi" -ilmeellä, Gaara tuijotti heitä silmät levällään säikähdyksestä ja Suigetsu pummasi Itachilta tupakkaa. Itachi ei näyttänyt reagoineen tapahtuneeseen mitenkään. Naruto nielaisi. Hän ei tiennyt mitä aina mustaan pukuun ja mustiin aurinkolaseihin pukeutuva, mustalla autolla ajava, kummallisen sormuksen ja kummallisia tuttavia omaava Sasuken vanhempi veli opiskeli tai teki työkseen ja hän tunsi olevansa onnellisempi kun ei tiennytkään.

..........................

Itachi pysäköi auton lähelle koulun portteja.
Kaikki astuivat ulos, kun Itachi tarrasi Sasuken olkapäähän:

"Minulla on sinulle kahdenkeskeistä asiaa."

Sasuke vilkaisi ystäviään epäluuloisena.

"Menkää te vain edeltä," hän sanoi.

Niinpä kolme poikaa lähtivät koulun porteista sisään ja Deidara jäi autoon odottamaan, kun Itachi johdatti Sasuken kauemmas.

"Niin, mistä halusit puhua?" Sasuke kysyi.

"Sasuke.." Itachi tuijotti maahan, kädet puuskassa selkänsä takana ja liikehti levottomasti. "Muistan sen päivän kun aloitit koulun. Silloinkin kirsikkapuut kukkivat yhtä kauniisti."

Sasuke tuijotti veljeään suu raollaan, hän ei ymmärtänyt mitään.

"Voi pikkuveljeni!" Itachi rutisti Sasukea kovaa ja hänen aurinkolasiensa linssien alta vieri kyyneleitä.

"Mitä hit..Lopeta, tulet liian lähelle!!" Sasuke huudahti.

Itachi moiskautti vielä märän pusun keskelle Sasuken otsaa. Sasuke näki pyristellessään muutaman kouluun kulkevan tytön katsovan heitä hihitellen. Lopulta Sasuke tempaisi itsensä irti ja Itachi alkoi ensin nyyhkyttää, sitten ulvoa toden teolla. Deidara kurvasi autolla paikalle ja tuli noukkimaan Itachin kyytiin.

"Hän kasvaa niin nopeasti..." Itachi soperteli ja Deidara taputteli häntä kannustavasti selkään.

Sitten auto katosi tietä pitkin näkymättömiin. Sasuke otti kasvoilleen "Minä en tiedä tästä mitään" -ilmeen ja suuntasi hänkin koulun porteista sisään.

....................

Tylsän avausseremonian jälkeen luokassa mikään ei kuitenkaan näyttänyt tulevan poikkeamaan yläasteajoista. Suurin osa luokan tytöistä katsoi luokkaan astuvaa Sasukea kikatellen tai hiljaisesti tuijottaen. Sakura, Ino ja muut eivät vaikuttaneet ollenkaan kypsyneen loman aikana, he kiljuivat tyhjänpäiväisyyksiä ja viittoilivat Sasukea istumaan viereensä. Sasuke valitsi tyhjien pulpettien ympäröimän paikan eturivistä. Naruto sipaisi hiuksiaan taaksepäin, istui Sakuran viereiselle paikalle ja hymyili tytölle. Sakura nyrpisti nenäänsä ja hilasi pulpettiaan kauemmas. Sasuke huokaisi ystävänsä puolesta. Sitten hän katsahti ovelle ja tunsi kylmän hien kohoavan niskaansa. Hän oli tällä kertaa joutunut pelottavimman stalkkerityttönsä kanssa samalle luokalle. Karin kohotti hänet nähdessään silmälasejaan niin että ne välkähtivät ja nuolaisi suupieltään. Hän harppoi Sasuken luo rintojaan ulospäin työntäen ja kumartui hänen lähelleen kuiskaten käheästi:

"Istun sinun viereesi, Sasuke..."

Sasuke ei tiennyt mitä tehdä, hänen aistinsa olivat tukahduttavan parfyymin sokaisemat, missä Karin oli ilmeisesti uinut aamulla. Onneksi pelastus saapui paikalle.

"Sori, minä istun tähän," Suigetsu tönäisi Karinin pois tieltään.

Muuallekin Sasuken ympärillä oleville paikoille oli jo ilmestynyt väkeä, joten Karin istui raivosta kihisten Suigetsun viereen. Sasuke katsoi ystäväänsä kiitollisena.

.........................

Sinä päivänä ei ollut montaakaan tuntia ja niiden päätyttyä Sasuke maleksi koulun katolla katselemassa kun Suigetsu poltti tupakkaa. Naruto ja Gaara olivat jo edeltä menneet katsastamaan koulun kerhovalikoimaa.

"Miksi muuten edes poltat?" Sasuke kysyi poikien nojaillessa kaiteeseen, jonka takana odotti pudotus melko todennäköiseen kuolemaan.

"Pahisimago pitää tytöt sopivan matkan päässä," Suigetsu vastasi puhallellen savua keuhkoistaan ilmaan. "Sinäkin voisit kokeilla."

"Enpä taida," Sasuke mutisi.

Hänen katseensa kiinnittyi alhaalla pihalla isohkossa ryhmässä olevaan tyttöön, joka esitteli ekaluokkalaisille jonkinlaista jättimäistä viuhkaa. Itse hän oli koulupukunsa nauhan väristä päätellen viimeisen vuoden opiskelija. Erityisesti hänen hiuksensa vangitsivat Sasuken huomion. Ne olivat peräti neljällä saparolla ja näyttivät sähköiskun saaneilta. Ne olivat hiekanväriset, mutta kohdissa joihin aurinko osui hiukset hohtivat kullankeltaisina...

"Mitä tuijotat?" Suigetsu kysyi. "Onko siellä jotain katsomisen arvoista?"

"Eipä oikeastaan," Sasuke vastasi.

"Hyvä on," Suigetsu tumppasi tupakkansa,"lähdetään etsimään toiset."

Hän lähti laskeutumaan portaita alas, Sasuke seurasi perässä. Kirsikkapuut tosiaan kukkivat tänään kauniisti, vaikkei hän pitänytkään vaaleanpunaisesta.