Tuuli oli purevan kylmä tuullessaan vasten Naruton kasvoja. Hän juoksi läpi Konohan kuin pelästynyt pieni eläin ja syystäkin sillä kaikki sen tietävät että Konoha on yöllä vaarallinen. Miksikö? Siksi, koska kylää pitivät valtansa alla vamppyyriveljekset. He saapuivat Konohaan noin viisi-kuusi vuotta sitten. Muut vamppyyrit nähtiin ensimmäistä kertaa kaksi vuosikymmentä sitten, mutta edes he eivät vetäneet vertoja Uchihan sukuun kuuluville aatelisvamppyyreille.
 Ensimmäisten vamppyyrihavaintojen jälkeen säädettiin laki että heitä ei saisi auttaa tai olla tekemisissä vamppyyrien kanssa kuolemanrangaistuksen uhalla. Tämän lainsäädännön takana oli Danzoo, Konohan vamppyyrintappo ryhmän johtaja.
 Kerran hän yritti tyhmyyksissään käydä veljeksistä nuoremman, Sasuken, kimppuun keskellä iltaa. Sasuke oli turvamiestensä kanssa kylällä kiertelemässä, olihan hän vasta silloin noin seitsemän vanha.
 Takaisin vamppyyriveljeksiin. Veljeksistä vanhempi, Itachi on todistetusti verenhimoinen, no se ei ole yllätys kuuluuhan hän Uchihoihin, verenhimoiseen vamppyyrisukuun. Se tuli todistettua silloin viisi-kuusi vuotta sitten kun hän teurasti koko edellisen kylän. Kyläläiset olivat kuullemma yrittäneet tappaa hänen pikkuveljensä.
 Sasuke on veljeksistä nuorempi.
 Toisin kuin veljensä huhutaan että Sasuke ei olisi saanut vamppyyriveren perintöä. Mutta kuten voitte arvata tämä tieto ei helpottanut Naruton oloa yhtään. Sasukesta viis, nyt kun aurinko on laskenut ja on yön aika, alkaa myös Itachin metsästysaika.
 
Naruto itse muisti kristallinkirkkaasti kun Itachi repi Danzoolta vasemman silmän irti, sinä iltana kun se typerys oli yrittänyt tappaa Sasuken.
 Enää tämä kortteli ja hän olisi perillä. Paikka, jota Naruto oli kutsunut kodikseen jo 13 vuotta, oli hänen huoltajansa Irukan omistama pieni kyläkapakka. Ajatusten sekasorrosta huolimatta Naruto huomasi liikettä viereiseltä kujalta, jonka ohi hän oli juuri juoksemassa. 'Itachiko?' paniikki nousi Naruton ajatuksiin, ja kuten arvata saattaa tottakai Naruto kompastui muhkuraiseen katukivetykseen. Lentäessään kasvot edellä katua vasten hän tajusi ettei se ollut Itachi... se oli Sasuke henkivartioidensa kanssa. Katu tuli kylmänä ja märkänä vasten Naruton kasvoja. Pikkukivet raapivat naarmuja hänen kasvoihinsa ja osuessaan katukivetykseen ilma karkasi hänen keuhkoistaan.

 Haukkoessaan henkeään ja yrittäessään nousta pois kadulta, Naruto kuuli ensimmäistä kertaa elämänsä aikana mitä suloisimman ja mieltä rauhottavimman äänen. - Anteeksi mutta tarvitsetko apua? pikkukreivi Sasuke kysyi, tarkoittaen sitä oikeasti. Naruto ei ollut uskoa silmiään kun Sasuke polvistui hänen viereensä kadulle pitkä viitta liehuen siipien lailla omistajansa takana, ja Sasuken ojentaessaan kättään autaakseen vaaleahiuksisen pojan ylös kadulta. Naruto katsoi ylös ja kohtasi nuoren Uchihan yönmustat mutta lämpimät ja ystävälliset silmät.
- Kiitos... Naruto kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä ja oli juuri tarttumassa Uchiha Sasuken käteen kunnes hän kuuli tuttuakin tutumman huudon.
 - Naruto missä hitossa olet luurannut!? Olen ollut huolesta sairaana, kun olen miettinyt mitä sinulle olisi voinut käydä! Ja sitten kun viimeinkin käyn ulkona vain katsomassa missä olet löydän sinut saastaisen vamppyyripenikan seurasta! Iruka huusi juostessaan Narutoa ja Sasukea kohti. Sillä hetkellä kun Iruka saapui Naruton luokse ja nosti tämän maasta Sasuken henkivartiat olivat menneet isäntänsä eteen suojatakseen häntä keinolla millä hyvänsä. - Oletko kunnossa Naruto? Iruka kysyi ja antoi Narutolle takkinsa. - Ei minulla mitään hätää ole. Oikeasti! Naruto vastasi suivaantuneena. Iruka huokaisi ja avasi kapakkansa oven. - Muista puhdistaa nuo naarmut sitten huolella, hän sanoi turhan isällisesti. - Joo joo... Naruto mutisi kiertäessään täpötäyden kapakan läpi, sillä kuten arvata saattaa kukaan täysjärkinen juoppo ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan suositusta olla liikkumatta ulkona pimeällä.
 Löytäessään tiskin takaa suht puhtaan rätin Naruto kävi hakemassa keitettyä vettä ja kastoi rätin veteen, puristi huolelle melkein kuivaksi ja palasi kapakan puolelle pyyhkimään haavojaan.  Naruto nojasi kapakan tiskiin ja kirosi hiljaa itsekseen, aina kun haavoja kirvelsi. Hän pyyhki haavoja ehkä noin kymmenen minuuttia kunnes sai tarpeekseen ja paiskasi rätin tiskin alle, mistä sen oli alunperin ottanutkin.
 - Jaahas, sinä olet taas kolhinut itseäsi, vai mitä Naruto? laiskanpuoleinen ääni kysyi. Naruto kohotti katseensa ja näki Irukan parhaimman ystävän nojaamassa tiskiin. Hiukset yhtä hopeanvalkoisina ja vasen silmä kankaansuikaleen alla peitossa, kuten aina. - Iltaa Kakashi, mites silmäsi voi tänään? Naruto vinoili takaisin. Kakashi menetti silmänsä vuosia sitten, kun hän vielä kuului Danzoon johtamaan vamppyyrintapporyhmään. Hän ei mielellään ottanut kangassuikaletta pois, mutta Naruto oli kerran nähnyt Kakashin ilman sitä. Näky ei ollut kaunis ja Naruto, joka oli ollut tuolloin vasta kymmenen vanha sai siitä lievästi sanottuna painajaisia. Naruton ajatukset katkesivat, kun kapakan ovi avattiin ja kaikki asiakkaat hiljenivät äkisti. - No mutta, tämäpä on yllätys... Kakashi sanoi hiljaa. Tämä lausen sai Naruton kääntämään päänsä ja henkäisemään syvään nähdessään sisääntulijat. Se oli taas Sasuke henkivartijoidensa kanssa, ei ihme että asiakkaat hiljenivät, vamppyyriveljeksiä ei oikein nähty kylällä.
 Kaikista niistä ilkeistä kommenteista ja kuiskuttelusta huolimatta Sasuke käveli tyynesti tiskille ja istuutui.
 - Mitä nuorelle herralle saisi olla? Iruka kysyi jäätävästi. Sasuke katsoi Irukaan tyynesti. Hän ei näyttänyt välittävän siitä että Irukan kohteliaan lauseen takana oli vihaa ja inhoa.
- Kuppi teetä kiitos. Olenhan vielä alaikäinen, Sasuke sanoi yhtä tyynesti miltä näytti.
- Hyvä on. Naruto, pistä vesi tulelle. Iruka sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen.  Naruto tietenkin totteli heti, ja käveli kädet taskussa keittiöön, etsi käsiinsä teepannun, kaatoi sihen vettä sangosta, jossa oli kaivovettä ja pisti sen roikkumaan koukusta tulen yläpuolelle.
 Sen tehtyään hän palasi takaisin kapakan puolelle auttamaan pöytien siivoamisessa ja tilausten viemisessä.
 Seuraava puolituntinen kului oikein mukavasti kunnes Iruka käski Narutoa viemään Sasukelle teen. Nuoremman Uchihan uudelleen kohtaaminen jännitti Narutoa, mutta onneksi hän kumminkin onnistui kokoamaan itsensä ja kävellessään Sasukea kohti Naruto onnistui kuin onnistuikin piilottamaan jännityksen kasvoiltaan. Sasuke istui yhä samassa paikassa missä oli istunut puolisen tuntia sitten.

- Teenne, olkaa hyvä, Naruto sanoi kohteliaasti ja vain siksi koska se kuului hänen tapoihinsa. Sasuke otti kupin ja jäi katsomaan Narutoa. Naruto jäi tietenkin katsomaan takaisin noihin mustiin ja pohjattomiin silmiin. - Tiesitkö että silmäsi ovat kauniin sinisen taivaan väriset, Naruto? Juuri sellaiset silmät joihin ei voi olla ihastumatta, Sasuke sanoi aivan liian yllättäen. Naruto hätkähti ja perääntyi. - Mitä sinä sanoi minulle?!  - Naruto varo! Iruka huusi kapakan toiselta puolelta mutta liian myöhään.

 Naruto törmäsi kovalla voimalla päin hyllyä, jossa oli tyhjiä lasipulloja. Naruto älähti ja ehti suojata päänsä käsillään, kun esimmäinen pullo jo tippui ja särkyi sirpaleiksi hänen päälleen. Naruto tunsi kuinka lukemattomat lasiset pullot särkyivät ja raapivat uusia ja syvempiä haavoja hänen käsiinsä ja selkäänsä.

 Hetken päästä kun sirpaleiden kilinä oli harventunut hän kuuli kuinka viimeinen pullo tipahti ja Naruto valmistautui vielä viimeiseen osumaan, kun joku yllättäen ottikin lasipullon ilmasta kiinni, sen jälkeen kuului vain yhdet juoksevat askeleet, jotka ilmiselvästi kuuluivat Irukalle. Naruto kohotti päätään ja näki että viimeisen pullon kiinni ottanut oli ollut Sasuke. Hän oli todennäköisesti hypännyt tiskin yli ja oli ottanut pullon kiinni ennenkuin se oli osunut Narutoon. Sasuke tosin näytti liian kalpealta, ihan kuin hän olisi ollut sairas.
 Naruto näki Irukan juoksevan itseään kohti. - Naruto! Oletko kunnossa? hän kysyi heti kun oli polvistunut Naruton viereen, välittämättä lasinsiruista. ' Olen minä ' Naruto ajatteli sanoa kuunes näki kätensä. Ne olivat täynnä pieniä haavoja, jotka eivät ainakaan näyttäneet syviltä, mutta ainakin verta tuli, ja paljon. Naruto katsoi Irukaa, joka taas mulkoili Sasukea.
  - Mitä sinä oikein kuvittelit tehdä Uchiha!? Iruka huusi Sasukelle ilman mitään syytä, ja siitähän Naruto ei pitänyt, kun Sasukehan oli ottanut viimeisen pullon kiinni, hän ei ollut yrittänyt sentään hyökännyt Naruton kimppuun.
 - Älä huuda Sasukelle! Hän ei satuttanut minua! Naruto huusi Irukalle, joka yllättyi täysin. Naruto yritti nousta mutta lasi ja kipu estivät häntä, joten hän katsoi Sasukeen, ja Sasuke katsoi takaisin. - Anteeksi. Sasuke sanoi ja lähti juosten kapakasta käsi suunsa edessä. Naruto ei voinut muuta kuin katsoa nuoren Sasuke Uchihan perään, jossa oli jotakin mikä viehätti ja kiehtoi häntä.
 
----------


Katu. Kujan seinä. Naruton kasvot. Muuta en oikein ehtinyt ajatellekkaan juostessani kapakkaa vastapäätä olevalle kujalle ja lysähtäessäni maahan polvilleni. Hengitin raskaasti yrittäessäni saada tolkkua äsken tapahtuneesta.
 Päässäni pyöri ainoastaan se, kun ensimmäinen pullo oli särkynyt Naruton päälle ja saanut hänet vuotamaan verta. Henkivartijani, Juugo ja Suigetsu, olivat lähteneet hakemaan Itachia.
 Eniten minua kiinnosti se haju, uusi, tuntematon, mutta suorastaan humalluttava tuoksu, joka oli lähtenyt Narutosta, ei hänen verestään se oli lähtenyt. Ei, näin ei voinut olla. Minullahan ei pitänyt olla vamppyyriveren perintöä. Kielsin itseäni ajattelemasta näin, En ollut vamppyyri enkä tulisi koskaan olemaankaan. Mutta mikä oli ollut se houkutteleva himo, jonka olin tuntenut Naruton verta kohtaan. Yksi asia varmistaisi sen.
 Avasin varovaisesti suuni ja tunnustelin peukalollani siitä kohtaa, jossa hammasrivistöni olisi pitänyt jatkua tasaisena kuten ihmisillä. Kaikki toiveeni siitä, että se olisi todellakin jatkunut tasaisena niinkuin ennenkin, murskaantuivat täysin kun peukaloni osui terävään kulmahampaaseen, samanlaiseen kuten Itachilla, samanlaiseen kuten vamppyyreillä.
 Olin siis muuttunut viimeinkin vamppyyriksi ja tiesin kenen veri tyydyttäisi tämän himon, tiesin myös sen kenet haluaisin rinnalleni kunnes muutun tuhkaksi. Ainoa asia, joka painoi mieltäni oli se miten kerron hänelle ja että miten tyydytän tämän himon Naruton verellä, kun ennen oli jo hankalaa liikkua kyläläisten keskuudessa. Kuulin kun kolme hahmoa laskeutuivat kevyesti viereeni. - Kas vain pikkuveli. Olet siis sinäkin pohjimmiltasi samanlainen kuin minä. Murhaaja, joka tappaisi rakastettunsakkin verestä, isoveljeni Itachi sanoi neutraalilla äänellä mutta, joka upposi minuun syvemmälle kun uskoin itsekkään.
 


----------


Lasipullo-onnettomuutta ja Sasuken kanssa vietettyä hetkeä seuraavana päivänä Naruton päässä takoivat vain kaksi ajatusta, hän toivoi etteivät haavat tulehtuisi ja että hän näkisi Sasuken edes vilaukselta uudestaan.
 Kahden päivän päästä onnettomuudesta, haavoissa ei ollut enää tulehtumisvaaraa, eikä Naruto siitä niin välittänytkään, mutta Sasukesta oli tullut hänelle pakkomielle.
 Aina kun Iruka käski Naruton käymään kylällä, milloin milläkin asialla, Naruto aina yritti nähdä Sasuken. Sen lisäksi Naruto ajatteli tätä taukoamatta, ettei esimerkiksi edes huomannut läikyttäneensä tulikuumaa vettä päälleen.
 Hän muuttui päivä päivältä etäämmäksi ja vietti yhä enemmän aikaa kylällä.
 Kohta olikin jo kulunut viikko onnettomuudesta ja Iruka sai lopullisesti tarpeekseen ottopoikansa hajamielisyydestä ja etäisyydestä.
 - Mikä sinua nyt oikein vaivaa Naruto? Olet ollut kumman etäinen, siitä onnettomuudesta lähtien, hän kysyi huolestuneesti Narutolta eräänä iltana kun he olivat kapakan tiskillä odottamassa että joku tilaisi jotain. Poika katsoi Irukaa pienen hetken, kuin yrittäisi ottaa selkoa mitä tämä oli hetki sitten sanonut. Sitten Naruto pudisti nopeasti päätään selvittääkseen ajatuksensa.
- Ei, kyllä minä ihan hyvin voin, hän vakuutti, Olen vain hiukan väsynyt, Naruto jatkoi.
- Ja minunko pitäisi uskoa sinua? Iruka kysyi ja risti kädet rinnalleen. - Älä sinä minusta huolehdi, Naruto sanoi virnistäen, Olen tarpeeksi iso poika huolehtimaan itsestäni.
Iruka huokaisi syvään. - No hyvä on, Iruka sanoi pudistellen päätään hymyillen, Mutta lupaathan kertoa jos tapahtuu jotain sellaista, josta minun pitäisi tietää. Hän lisäsi kuitenkin nopeasti ja katsoi Narutoon. Vaaleahiuksinen poika virnisti uudestaan  - Minä lupaan, hän sanoi.
Naruto pyörähti ympäri ja suuntasi keittiöön - Käyn hakemassa kaivosta vettä! hän huikkasi mennessään. Ulkona puhalsi kylmä syystuuli, ja Naruto hytisi pumpatessaan vettä keskusaukion kaivosta, joka sijaitsi samalla aukiolla missä kapakkakin, ja koko tuon ajan hänellä oli sellainen tunne että joku tarkkaili häntä.


----------


En kehdannut mennä ulos enää tällä viikolla. Kuinka olisin voinut? Huoh. Sen illan jälkeen kun vamppyyrivereni oli herännyt. Sinä samana iltana, jolloin olin melkein käynyt Naruton kimppuun ja imenyt hänen verensä kaikkien edessä... Tuo taisi olla liioittelua mutta niin olisi voinut käydä.
 Värähdän kuitenkin aina ajatellessani tuota. Olen maannut koko viikon -tai no kuukaudelta se kyllä on tuntunut- sängyssäni useiden peittojen alla, paksut verhot vedettynä ikkunoideni eteen.
 Tuon viikon aikana kartanossamme oli rampannut pirunmoisesti väkeä. Okei jos totta puhutaan en ole maannut koko hemmetin viikkoa sängyssä vellomassa itsesäälissä, vaan eräänä iltana parisen päivää tapahtuneen jälkeen Itachi oli kutsunut tunnetuimmat vamppyyrit ja myös joitakin aatelisvamppyyrejä taloomme.
 Sinä iltana Itachi oli koputtanut oveeni. Tietysti olin lukinnut sen ja kun en vaivautunut avaamaan hän hajotti oveni, kiskaisi minut ylös, heitti olalleen ja kantoi alakertaan. Ja siinä minä seisoin. Yöpaidassani kaikkien tulevien yhteistyökumppanieni silmien edessä tosi arvokkaan näköisenä.
 Itachin esitellessä minut tuntemattomille vamppyyreille annoin katseeni kiertää jokaisessa, ruokapöytämme ääressä istui mm. pitkä, oranssihiuksinen miesvamppyyri, jonka naama oli lävistyksiä täynnä. Hänen seurassaan oli viehättävän näköinen nainen, vamppyyri hänkin, joku umpiouto naamaripäinen hiipparihemmo ja lyhyt punapäinen miesvamppyyri, jonka seuralaisen huomasin vasta myöhemmin.
 Punapään seuralainen oli kuin olikin ihminen. Hän istui ruokasalin perimmäisessä nurkassa erillään muista. Hänellä oli vaaleat pitkät hiukset, jotka oli sidottu ylös ponihännälle.
 Vamppyyri voi siis pitää kumppaninaan ihmistä jos niin halusi, tämä tieto oli minulle hiukan shokkeeraava, mutta kun Itachi oli esitellyt minut viimeisellekkin vampyyriystävälleen otin itselleni vapauden poistua.
 En oikein muuta sinä yönä oikein tehnytkään, toisin sanoen velloin itsesäälissä, taas. Tällä menolla 'elin' vielä pari päivää, kun tänä iltana heräsin unestani ja kyllästyin viimeinkin itsesäälissä vellomiseen, puin päälleni ja menin alakertaan.
 Kun pääsin alakertaan kaikki ne vamppyyrit jotka olivat olleet täällä pari päivää sitten, olivat täällä taas. Hiipparoin ruokasalin poikki olohuoneeseemme. Sielä törmäsin sen punapäisen vamppyyrin ihmisseuralaiseen.
 Kun astun huoneeseen nuorukainen kohottaa päätään. - Iltaa, olet varmaan Sasuke, eikö vain? Minä olen Deidara, Sasorin kumppani, hän sanoi kohteliaasti ja näytti olevan tottunut olemaan vamppyyrin seurassa. - Iltaa, sanon ja lysähdän yhdelle sohvista välittämättä siitä olenko kohtelias vai en.
- Veljesi käski sanomaan että hän on vähän aikaa poissa, hoitamassa joitakin asioita, Deidara sanoi. Katsahdan tuohon nuoreen mieheen kummastuneena. Itachi kävi harvoi kylällä muussa kuin ruokailumielessä. - Hän sanoi tulevansa pian, Deidara jatkoi, hän myös sanoi hakevansa sinulle jotain... tai jonkun...


----------


Naruto oli saanut sangon kaivosta viimeinkin hirveällä vaivalla, koska hänen sormensa olivat aivan kohmeessa. Hän oli juuri nostamassa sankoa kaivon reunan yli, kun hän kuuli tuskin kuultavissa olevan vaimean tömähdyksen. Naruto kääntyi nopeasti ympäri, vain nähdäkseen sen, mitä ei olisi koskaan halunnut nähdä. - Iltaa, Naruto, pelätty Uchiha Itachi sanoi hymyillen.
 Naruto pudotti shokissa ämpärin kadulle ja vesi roiskui ympäriinsä. Hän vilkuili hullun lailla mihin voisi juosta, pois tuon vamppyyrin luota. - Äläpäs ole noin peloissasi, poika hyvä, Itachi sanoi rauhoittelevasti mutta Naruto ei uskonut, vaan lähti juoksemaan kaivon oikealta puolelta suoraan kapakkaa kohti.
 Seuraavat tapahtumat kestivät vain silmänräpäytyksen ajan.

 Kun Naruto oli lähtenyt juoksemaan sivusilmällä hän näki Itachin kadonneen, mutta kun hän käänsi katseensa päämääränsä kohti Itachi seisoi yhtäkkiä Naruton silmien edessä. Hän törmäsi täydellä vauhdilla päin Itachia, joka virnisti, tarttui Naruton ranteeseen, kiepautti tämän ympäri, ja piti hänet tiukasti otteessaan.
 - Sanoin ettei sinun tarvitse olla noin peloissasi, Itachi kuiskasi Naruton korvaan, Täytyy myöntää että tuoksut aivan vastustamattomalta, harmi vain etten voi maistaa sinua, kun satut kuulumaan jo jollekkin toiselle, Itachi jatkoi. - Minä en kuulu kenellekkään hittovie! Naruto huusi vihaisena. Hän kuuli Itachin nauravan. - Etkö? No sepä hyvä, hän sanoi. Naruto tunsi kun Itachi hyväili silkkihansikkaan peittämällä kädellään hänen kasvojaan. Naruto yritti vielä kerran pyristellä irti Itachin kivenkovasta otteesta. Turhaan. Se tapahtui hetkessä, hän ei edes ehtinyt huutaa kun Itachi upotti kulmahampaansa Naruton kaulaan. Aivan kuin hänen kaulaansa vasten oltaisiin painettu kuumuutta hohkava rautatanko. Siltä Itachin purema Narutosta tuntui. Hiljaa ja väistämättä Naruto vajosi kivuliaaseen tiedottomuuteen Itachin käsivarsille.


----------



Minun ei tarvinnut kauaakaan odottaa kun Itachi jo saapuikin, ja ensimmäistä kertaa kaduin sitä että menin häntä vastaan ovelle, koska kun avasin sen sisään tulvahti mitä suloisin ja huumaavin tuoksu, tosin nyt siinä löyhkäsi veljeni jättämä jälki.
 - Hei Sasuke. Olet jo hereillä, Itachi sanoi aivan normaalisti. Hän kantoi sylissään tuoksun lähdettä, minun Narutoani. - MITÄ SINÄ OLET TEHNYT! huudan veljelleni järkyttyneenä, miksi sinä olet tuonut hänet tänne! mulkoilen Itachia. Kuinka hän on saattanut koskea Narutoon. Elämämme täällä on jo muutenkin vaakalaudalla. - Sinä tiesit että pidän Narutosta! Ja etkö muista sääntöä!? jatkan huutamista, tosin Itachi ei ota sitä kuuleviin korviinsakkaan, Toisen vamppyyrin valitsemaan ihmiseen ei saa koskea! Tuon sanottuani Itachi alkaa hymyillä.

 - Naruto sanoi ettei kuulu kenellekkään, joten minä vain hiukan maistoin häntä ja voin sanoa että jäät paljosta paitsi jos et aio purra häntä, Itachi sanoi minulle, Mutta jos kerran pidät häntä omanasi niin ota hänet, Itachi pudotti tajuttoman Naruton käsistään. Vamppyyrinä olen hetkessä ottamassa putoavaa poikaa kiinni.
 Kun saan hänet syliini tuoksu tulvahtaa ajatuksiini ja yrittää sumentaa järkeni valon. Selventääkseni ajatuksiani käännyn mulkoilemaan veljeäni, joka onkin jo kadonnut. ' Hitto!' ajattelen ja yritän pitää ajatukseni selkeinä. Parannan tajuttoman Naruton asentoa sylissäni, nousen ja rupean kantamaan tätä olohuoneeseen päin. Päästessäni sinne Deidarakin on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, oikeastaan se on hyvä juttu.
 Lasken Naruton huoneen perällä olevalle sohvalle. Hän hengittää syvään ja näyttää niin rauhalliselta että päähäni pälkähti pieni mutta kovaääninen ajatus, joka huusi että nyt kun kerta Naruto on tajuton voisin suudella häntä. Ajatus oli suorastaan pelottava, sillä enhän minä ole kiinnostunut ollenkaan tuosta vaaleahiuksisesta pojasta. Enkä varsinkaan hänen ihanista ja suurista sinisistä silmistään... MITÄ HITTOA MINÄ OIKEIN AJATTELEN!
- Helvetti... mutisen ja juoksen hakemaan keittiöstä liinan ja kuumaa vettä. Kun palaan takaisin Naruto on selvästi heräilemään päin, ainakin hän mumisee unissaan siihen malliin. Huokaisen ja kävelen sen sohvan luo, missä nuori rakastettuni nukkui... rakastettuni!?
Tuo ajatus ei ole ihan mieleeni. Tosin... se kuullostaa todella hyvältä. Polvistun hänen viereensä ja painelen märällä rätillä Itachin tekemiä hampaanjälkiä Naruton kaulassa. Samalla puristan käteni nyrkkiin ajatellessani sitä, kun Itachi käy Naruton kimppuun ja puree tätä. Eikö veljeni päässä liiku mitään? Kun hän puri Narutoa, hän saattoi leimata tämän samalla. Leimaaminen tarkoittaa sitä kun vamppyyri puree ihmistä ja heidän välilleen syntyy luja side. Se käy ilmi esimerkiksi siitä että ihminen nauttii juuri kyseisen vamppyyrin puremasta, tai siitä että vamppyyri tietää jos ihminen on  hengenvaarassa. Yritän rauhoittua katsomalla Naruton suloisiin kasvoihin. Teen sen aivan huomaamatta. Kallistan päätäni eteenpäin ja painan huuleni hänen huulilleen. Suudelma tuntuu aivan ihanalta. Naruton huulet ovat pehmeät ja lämpimät, ja suoraan sanottuna nautin joka hetkestä.


----------



Naruto heräsi hätkähtäen siihen että Uchiha Sasuke suuteli häntä suoraan huulille. Naruto kavahti istumaan ja Sasukekin perääntyi nolostuneen näköisenä. Naruto tunsi punan nousevan kasvoilleen kun hän katsoi Sasukea.
 Oliko Sasuke todella suudellut häntä kun hän oli ollut tajuttomana? Mutta sitten Naruto muisti Itachin käyneen hänen kimppuunsa. Naruto rupesi hätääntyneesti tunnustelemaan kaulaansa, liian pian hän löysi Itachin jättämät jäljet. Naruto tiesi liian hyvin mitä leimaaminen tarkoitti, nyt jos Itachi oli leimannut hänet, Uchihalla olisi periaatteessa valta hallita Naruton mieltä.
   - Älä huoli, veljeni ei ole täällä, eikä hän ole todennäköisesti leimannut sinua. Sasuke sanoi noustessaan lattialta yhä punastellen.
 Sasuke häpesi sitä että oli suudellut Narutoa, nyt hän oli tosin keksinyt miten hyvittää asia Narutolle. - Tuota, ulkona on jo... pimeä... ja haluaisin saattaa sinut kotiin... Sasuke mutisi, hän oli osoittanut sanat Narutolle, mutta puhui lattialle. Naruto katsoi Sasukea yllättyneenä ja punastui syvästi.
 - Kyllähän se käy, hän sanoi hiljaa. Nyt ei Sasuken riemulla ollut rajaa. - Lähdetään sitten heti, hän sanoi hymyillen, tarttui Narutoa kädestä ja kiskaisi pojan ylös.
 

----------
 

Kun viimeinkin pääsimme ulos ja suuntasimme kohti kapakkaa olin jo ehtinyt harkita itsemurhaa jo kolmesti, sillä ennenkuin ehdimme edes kylälle asti olin nolannut itseni jo moneen kertaan.
 Onneksi minä ja Naruto onnistuimme raivaamaan tiemme läpi sen synkän ja sankan metsän, joka loppujen lopuksi vetää rajan kartanon ja kylän väliin, joka loppujen lopuksi erottaa meidät toisistamme.
Mutta uskomatonta kyllä, me jopa juttelimme. Naruto kysyi minusta ja Itachista ja siitä miten olemme päätyneet asumaan keskenämme. - Danzoo... Hän murhasi vanhempamme ja puolet suvustamme, sanoin. Ääneni oli täynnä katkeruutta kuulin sen  itsekkin.
Ajatuksissani kysyin häneltä,  - Missä sinun vanhempasi ovat? Iruka ei taatusti ole isäsi vai kuinka? Naruto hiljeni täysin kuultuaan kysymyksen ja tajusin sen olleen virhe.
Mutta ihme kyllä, Naruto vastasi kysymykseeni.
 - Isäni oli kylän pormestari ja äitini tuli toisesta kylästä kaukaa täältä. Vamppyyrien saavuttua isäni halusi toimia yhteistyössä heidän kanssaan, mutta Danzoo oli eri mieltä. Hän oli myös katkera isälleni siitä että isäni oli pormestari ja hän ei. Tämä päättyi siihen että noin 10 vuotta sitten Danzoo murhasi vanhempani silmieni edessä, syynä oli se että he olivat auttaneet vamppyyreja. noihin aikoihin säädettiin myös nykyinen laki, hän sanoi hetken kuluttua. Naruto kääntyi katsomaan minua ja sydämmeni oli pysähtyä kun näin hänen suuret ja siniset silmänsä, joista valui kyyneliä.
 Ja ennen kuin huomasinkaan Naruto oli takertunut minuun kiinni ja itki rintakehääni vasten.
 Loppu matka kylään oli pitkä ja hiljainen. Kymmenen minuutin puhumattoman hetken jälkeen Naruto oli rauhoittunut ja nyyhki enää hiljaa. Kun pääsimme viimeinkin aukiolle missä kapakka sijaitsi kuulin lähestyviä askeleita aukion länsikujalta.
 - Oli oikein kilttiä saattaa minut kotiin, Sasuke- Naruto oli juuri sanomassa kun tyrkkäsin hänet yhdelle sivukaduista, painoin hänet kujan seinää vasten ja peitin meidät mustalla viitallani.
- Hiljaa! Kuiskasin, hiukan säikähteneelle Narutolle, Muuten hän kuulee meidät.
 Naruton silmät suurenivat.
 - Kuka? hän kuiskasi ääni väristen. Kavensin katsettani sanoessani tuon syvälti halveksimani nimen: Danzoo.
 Vihani Danzoota kohtaan lieveni äkisti, kun tajusin kuinka lähekkäin minä ja Naruto olimme. Otsamme koskettivat jo toisiaan. Narutokin näytti tajuavan sen ja punastui.
 Pian askeleet vaimenivat ja katosivat kokonaan ja pian kuulin vain Naruton sydämmen sykkeen.
 - Hän lähti, sanoin Narutolle, kumminkin yhä kuiskaten. Olin juuri aikeissa lähteä kun Naruto äkkiä kiskaisi minut viittani kauluksesta/hupusta itseään vasten ja suuteli. Suukko oli erillainen kuin aikaisempi, sillä tämä oli täynnä vuosien aikaista rakkautta. Siinä me suutelimme, vain minä ja Naruto. Yhtäkkiä toinen kulmahampaani osui Naruton huuleen, josta rupesi valumaan verta pieninä pisaroina. Naruto katkaisi suudelmamme ja peruutti taakseppäin. - Anteeksi Naruto, satutinko sinua? kysyin hädissäni. - Vain vähän raapaisit, kaikki hyvin, hän sanoi. Naruto vilkaisi aukiolle ja kääntyi katsomaan taas minua. - Öitä, hän sanoi, suuteli minua pikaisesti ja lähti juoksemaan kotiinsa. Hymyilin ja lähdin matkalle omaani.




----------



Kun Naruto heräsi seuraavana aamuna, hän ei aluksi tiennyt muuta kuin sen että Sasuke oli näkyvästi ominut hänet itselleen, hän ja Sasuke tulisivat olemaan toistensa kanssa vaikkakin sitten ikuisesti, tai vain siihen asti kun hän itse kuolisi sekä sen että vaikka hän kuinka yritti hän ei millään saanut päähänsä miksi jokin outo tunne kalvoi hänen mieltään ja joka kuin kutsui häntä luokseen, tuntemattomalla äänellä, joka ei todellakaan kuulunut Sasukelle.
 Naruto huokaisi ja raahautui ylös, hetkisen päästä Iruka huutikin häntä jo heräämään. Etsiessään puhtaita vaatteita Naruton katse osui ikkunalaudalle, ja nähdessään tuon hän ei voinut lakata hymyilemästä.
 Ikkunalaudalla oli kimppu punaisia, sinisiä ja mustia ruusuja, jotka ympäröivät yhtä valkoista ruusua. - Sasuke... Naruto kuiskasi, puki päälleen mitä kaapista sattui käteensä saamaan ja juoksi alakertaan etsimään maljakkoa kukilleen. Takaisin yläkertaan päästyään ikkunalaudalla, siinä kohtaan missä ruusut olivat olleet hänen herättyään, istui musta korppi.
 Korppi katsoi mustilla läpitunkevilla silmillään Narutoon ja se outo tunne, se joka kutsui häntä luokseen palasi ja täytti hänen päänsä. Naruto pakotti itseään kääntämään katseensa korpista ja vei maljakon paikoilleensa. Yhtäkkiä hän kuuli alakerrasta Iruka vihaisen huudon.
 - Millä oikeudella te astutte kapakkaani! Iruka huusi.
 Naruto juoksi äkkiä alakertaan ja näki ihmisen, joka kaiken humaanisuuden nimessä ei ollut ihminen. Se ei ollut Itachi. Se oli Danzoo, joka katsoi suoraan Narutoon.
 Danzoo käänsi katseensa paikoilleen jähmettyneestä Narutosta Irukaan. - Sillä oikeudella että pidätän tuon pojan vamppyyrien auttamisesta ja rangaistus on joko tuon vamppyyrin ilmiantaminen tai kuolema, Danzoo sanoi kylmällä ja kuolemaa hakevalla äänellä. - Mitä! Iruka huusi taas, Hän on vasta kolmentoista, ei hän ole voinut edes tavata vamppyyriä! Naruto on ollut kaikki illat täällä, kapakassa, auttamassa minua!
 Danzoo käänsi katseensa taas Narutoon. - Vai niin. No kerroppa minulle herra Umino, missä tämä poika sitten oli viime yönä? Ei ainakaan täällä. Olen nähkääs ujuttanut tänne ja kaikkialle muuallekkin soluttautujia, joten eräänä päivänä tässä lähiaikoina sain raportin että Uzumaki Naruto oltiin nähty vamppyyrin seurassa, ja viimeöinen poissaolo vahvistaa syytteen, Danzoo kaivoi taskustaan kirjeen ja avasi sen, Joten Uzumaki Naruto, pidätän sinut vamppyyrin auttamisesta ja kanssakäymisestä, todennäköisesti rangaistuksesi on kuolema hirttämällä. Viekää hänet, Danzoo sanoi ja viittoi kahdelle rotevalle avustajallensa, jotka tulivat ja tarttuivat Narutoa käsistä.
 Iruka yritti vastustella ja pitää Narutosta kiinni ettei häntä vietäisi, mutta turhaan. - IRUKA! Naruto huusi kyynelsilmin kun hänet raahattiin pois ottoisänsä luota kylmään ulkoilmaan.


----------


Samaan aikaan Sasuke oli kaikessa rauhassa lukemassa kirjaansa kun Itachi ilmestyi paikalle taas kuin tyhjästä. Vamppyyriyden mukana tuoma kuulo oli kerrankin hyödyllinen, joten Sasuke tiesi että Itachi oli tulossa ennenkuin veli oli edes tullut. Sasuke kääntyi veljensä puoleen.
 - Mitä asiaa? Sasuke kysyi kylmästi. Hän oli vielä karkera siitä että maistettuaan Naruton verta -tosin vain pisaran- viime yönä, Sasuke oli varmistunut asiasta että Itachi oli kuin olikin leimannut Naruton. - Danzoo on pidättänyt hänet, Itachi sanoi kuin lukien ajatukseni, Yksi korpeistani huomasi kylää kiertäessään että Danzoon kaksi avustajaa raahasi Narutoasi mukanaan kohti vankilaa. Ajattelin että haluaisit tietää, hän jatkoi ja kohautti olkapäitään.
 - Ei voi olla! Kukaan ei näh- Sasuken lause jäi kesken. Hänen silmissään rupesi heittämään ja hänen näkökenttänsä sumentui. Sasuke putosi polvileen ja tunsi ilmavirra kun Itachi kiirehti hänen viereensä.
 - Kehosi on käyttänyt ihmisveresi loppuun. Tarvitset verta ettet sekoa ja se ei ole hyvä jutt- Itachi yritti sanoa, mutta Sasuke keskeytti hänet. - EN HALUA! Naruto on vaarassa ja minun pitää mennä auttamaan! Sasukea heikotti yhä ja hänen näkökenttänsä sumeni entisestään, Jos se sekasikiö kajoaa Narutoon likaisilla käsillään minä tapan heidät kaikki, Sasuke jatkoi muristen.
 Hän etsi veljensä kasvot sumumerestä ja katsoi niihin. - Sasuke kuuntele, Itachi sanoi veljelleen, kuten oli tehnyt viimeksi silloin kun Sasuke oli ollut vielä pieni ja Itachi oli halunnut veljensä kuuntelevan, Sitä Danzoo juuri odottaa, hän haluaa sinun menevän pelastamaan Narutoa. Parasta on teille molemmille että lähdemme täältä. Vai mitä? Jos lähdemme Danzoo ei voi tarkistaa että onko teillä kahdella suhde, Itachi katsoi pikkuveljeensä ja laski hansikoidun kätensä tämän olalle, Lähdemme tänä yönä. Käy syömässä joku hirvi lähimetsiköstä, siten et sekoa täysin, Itachi sanoi, nousi ja lähti huoneesta.
 Sasukepa ei ajatellut totella. Hän hakeutui huoneeseensa ja sulkeutui sinne janon sumentaessa hitaasti hänen mielensä ja järkensä. Hän jäi yksin pimeyteen. Odottamaan.



----------

Kylän vankila ei ollut hääppöinen. Oikeastaan se oli vain keskikokoisen majatalon kokoinen ja sellit olivat kylmiä, pieniä ja pimeitä. Naruton selli oli varmaankin kaikista kylmin, pienin ja pimein.
 Häntä palelsi, koska näin myöhäissyksystä päivän kääntyessä iltaan lämpötila laski pakkasen puolelle. Hän oli aivan varma että paleltuisi kuoliaaksi ennen tuomionsa julkaisemista. Mutta Naruto oli varma myös siitä, että joku kohta oli pielessä tässä oudossa näytelmässä, jossa Sasuke ja hän itse olivat pääosissa. Danzoo oli heitänyt hänet selliin ja sanonut vain että "Tuomiosi todetaan huomenna aamunkoitteessa".
 Ei muuta. Danzoo ei ollut sanonut esimerkiksi että "Me kyllä et- simme vamppyyriystäväsi ja tapamme hänet", Tai jotain muuta sellaista. Naruto värisi sellissään vielä tunnin kun joku niistä Danzoon alaisista toi hänelle kuumaa puuroa.
 Tyyppi ei näyttänyt epäilyttävältä. Kun mies laski lautasen pienen huoneen pienen pienelle pöydälle hän sanoi Narutolle,   - Jos et kerro muille poika hyvä niin minä ole kuoleman tuomiotasi vastaan. Minulla on kotona ikäisesi tyttö, tunnetkin varmaan hänet, mies huokaisi, Tyttäreni Sakura säikähti pahan kerran kun sai kuulla mitä sinulle oli tapahtunut. Hän on kertonut sinusta välillä ja olet mielestäni liian nuori kuolemaan tuollaisen saastaisen sian käsissä, mies katsoi Narutoon, Toivottavasti selviät hengissä yön yli ja anteeksi, hän sanoi pikaisesti ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.
 Naruto ei ollut tajunnut puoliakaan, mitä mies oli hänelle sanonut. Hän jäi tuijottamaan sellin ovea pitkäksi aikaa ennenkuin muisti miten edes liikutaan. Viimeinkin sen keksittyään Naruto nousi, käveli hytisten pöydän luo, jossa puurolautanen oli ja otti läpimän lautasen kohmeessa oleviin käsiinsä. Syötyään hetken aikaa ja nautittuaan siitä lämmöstä, joka virtasi hitaasti hänen kehoonsa, Naruto alkoi kiertämään ja tutkimaan sitä pientä huonetta, mihin hänet oltiin lukittu. Kun hän saapui oven kohdalle hän huomasi jotain todella omituista. Ovi ei ollut lukossa. - Mitä... Naruto sanoi itsekseen ääneen kun kukaan muu ei ollut kuuntelemassa. Hän laski lautasen maahan ja avasi oven. Naruto otti askeleen, hän otti toisen, kolmannen, neljännen kunnes jo juoksi hiljaista ja pimeää tietä kohti Sasukea.


----------


Mitä tehdä kun herää hämärässä huoneessa, järkensä menettäneenä ja verenhimoisena, kun oma persoona on pyyhkiytynyt pois ja jäljellä on vain hulluus? Virnistän. Mitäkö tehdä? Silloin kun herää huoneesta, murhaajana, joka aikoo tappaa oman rakastettunsa veren takia, on aika metsästää.


----------


Pimeä metsä ei tuntunut loppuvan koskaan. Naruto juoksi kuun loistaessa taivaalla. Kaikeksi onnekseen hän ei kuullut että takaa-ajajia olisi ollut ja oli helpottunut kun heitä ei ollut, huomauttaakseni hän oli varma asiasta, joka ei pitänyt paikkaansa.
 Kun Naruto viimeinkin saapui tumman ja karmivan näköisen kartanon pihaan hän hiljensi juoksun hölkäksi ja hölkästä kävelyksi. Ensimmäistä kertaa Naruto huomasi rautaportit ja
-aidan, jotka määräsivät kartanon pihapiirin. Saatuaan portin auki Naruto alkoi taas juosta. Hän juoksi pihatien poikki, aina ovelle asti. Mahonginpunaisiksi lakatut tammiovet olivat raskaammat kuin hän muistikaan.
 Astuessaan Uchihoiden käytävä aulaan Naruto katseli ympärilleen ja ihmetteli että näyttikö eteinen tyhjemmältä kuin viimenäkemältä vai temppuilivatko hänen silmänsä pimeässä. Naruto alkoi kävellä käytävää pitkin vilkuillen kumminkin samalla ympärilleen. Sitten, aivan kuin tyhjästä Naruto tunsi että, joku on hänen takanaan. Hän pysähtyi ja se joku pysähtyi myös. Hahmo kumartui lähemmäksi ja kuiskasi Naruton korvaan. - Naruto, missä olet ollut? Olen ikävöinyt sinua, Sasuke kehräsi hänen korvaansa. Naruto kääntyi ilahtuneena.
 - Sasuke! Danzoo pidätti minut, koska joku oli nähnyt meidät! Naruto kertoi rakkaalleen kaiken tapahtuneen todella nopeasti, tuskin välittämättä siitä pysyikö Sasuke mukana. Päästyään loppuun hän huokaisi onnellisena, Sasuke. Minäkin olen ikävöinyt sinua, Naruto halasi rakastaan onnellisena.
 Onni Sasuken jälleennäkemisestä kumminkin haihtui pian, kun Sasuke pitikin Naruton tiukasti otteessaan.
 - Sasuke mitä sinä... Naruto kohotti katseensa kohdatakseen Sasuken silmät, mutta viimein kohdatessaan hänen katseensa Narutolta jäi lause kesken. Sasuken silmät eivät olleet ne samat, jotka Naruto oli nähnyt heidän ensimmäisenä iltanaan. Nämä silmät olivat verenpunaiset ja täynnä pohjatonta janoa. - Miksi katso minua tuolla lailla, Naruto? Sasuke sanoi, virnisti ja tiukensi otettaan Narutosta. - Sasuke! Päästä minut! Mitä sinulle on tapahtunut!? Naruto huusi, mutta kuten arvata saattaa. Turhaan. Hän vaistosi muutoksen Sasukessa, tämä ei ollut enää se poika, johon hän oli rakastunut.
 - Älä yritäkkään karkuun, Sasuke sanoi, Saan sinut kumminkin kiinni. Voit juosta niin paljon kuin haluat pääsemättä koskaan edes ovesta ulos.
 Naruto ei saanut tolkkua siitä mitä Sasukelle oli tapahtunut mutta sen hän tiesi että Sasuke halusi vain hänen vertansa, ja oli valmis tappamaan Naruton saadakseen haluamansa. Naruto katsoi Sasukea anovasti. - Sasuke... Päästä minut, ole kiltti. Mitä sinulle on tapahtunut? hän kysyi kyynelet silmissään, Onko Itachi tehnyt sinulle jotain? Kuultuaan tämän kysymyksen Sasuke nauroi muttei vastannut Naruton kysymyksiin vaan sanoi,  - Miksi päästäisin? Tuoksut niin vastustamattomalta, että en voi hillitä enää itseäni.
Tämän sanottuaan Sasuke upotti kulmahampaansa Naruton vasempaan olkapäähän. Naruto huusi tuskasta ja tunsi samalla Itachin jättämän leiman murtuvan, tuskallisesti, ja korvaantuvan leimalla nuorempaan Uchihaan.
 Sasuken kulmahampaat tuntuivat poltinraudalta, joka korvensi hänen olkapäätänsä. Kipu oli niin sietämätöntä että kun Sasuke viimeinkin irroitti hampaansa Naruton olkapäästä, tämä vajosi polvilleen verenhimoisen rakastettunsa eteen.
 Kun Sasuke polvistui Naruton viereen niin niiden samojen  sekuntien sisällä tapahtui monta asiaa. Sasuke upotti kulmahampaansa Naruton kaulavaltimoon, aikomuksenaan imeä nuori rakastettunsa kuiviin, ovi räjähti säpäleiksi ja Naruton näkökenttä alkoi sumentua.
 Vielä jostain kaukaa hän erotti äänen, tutun ja kuolemaa hakevan äänen. - Mitä minä sanoin, herra Umino. Pojalla on, tai no oli, suhde vamppyyrin kanssa. Poika saattaa elää vielä, jos ei ole vuotanut kuiviin. Napatkaa vamppyyri ja pistäkää hopeakahleisiin, Danzoo sanoi kaukaisuudesta.
 Henkilö joka oli joskus ollut Sasuke, ja joka oli toivottavasti sisimmässään oli hän yhä, kohottautui Naruton päältä ja kääntyi tulioihin päin vain parahiksi saadakseen hopealuodin rintaansa, Sasuke huusi tuskasta ja kaatui taakseppäin lattialle. Naruto sumean ja pimenevän näkökenttänsä takia näki vaimeasti jonkun muun kumartuvan vierellensä.
 - Naruto!? Naruto kuuletko minua? Ei hätää kaikki hyvin, minä vien sinut pois täältä, Irukan yhä vaimeneva ääni sanoi, Hän elää yhä! Iruka huusi muille joukoille. Naruto käänsi katseensa Irukasta vielä nähdäkseen Sasuken. Hän oli kuulevinaan Sasuken tuskanhuudot sumun läpi muttei ollut niin varma, koska Naruto ei tiennyt valehtelivatko hänen silmänsä mutta näytti siltä kuin Sasuke olisi katsonut suoraan häneen ja... itkenyt. Sitten pimeys valtasi hänen mielensä ja se mitä Naruto viimeiseksi kuuli oli, kun Sasuke huusi hänen nimeään.


----------


Jano oli todella huumaava. Viimeinen näky minkä tajusin näkeväni oli oma huoneeni. Sitten kaikki sumeni ja hulluuden varjo sumensi silmäni sekä ajatukseni.
 Huomasin kuulevani tavallista tarkemmin ja herkemmin. Näin kaikkien tekstiilien kirjontayksityiskohdat selvästi. Haistoin jokaisen hajun ja vivahteen ilmasta.
 Kun kuulin aulan oven käyvän ja haistoin hänet, Naruton, lähdin äänettömästi kulkien kohti -näin jälkikäteen ajateltuna- elämäni suurinta ja anteeksiantamattominta tekoani. En edes tajunnut mitä tein. Muistissani oli ja on yhä mustia aukkoja ja kun yritän muistaa mitä edes ajattelin tuona janon sumentamana iltana saan järkyttävän päänsäryn.
Ja kun viimeinkin näin Naruton vaistoni ottivat vallan ja seuraava mitä muistan oli se kun Naruto anelee minun päästävän hänestä irti ja hän itkee armoa anellen.
 Sitten taas musta aukko.
 Seuraava muisto on vain tunne. Se oli tietenkin se kun tunsin leimani uppoavan syvälle Naruton mieleen.
 Taas pelkkää mustaa.
 Sen jälkeen kaikki selkenee lopullisesti. Tunnen kuinka hopealuodin raastavan tuskan mukana hulluuden varjo häviää mielestäni. Haukon henkeäni ja kiemurtelen lattialla tuskissani korvissani kaikuu sanat.
 Sanoja, sanoja ilman tarkoitusta.
 Maistoin mitä suloisimman makuisen veren suussani ja haistan sen myös ilmasta. Kun ajatukseni selkenivät katsoin vieressäni kohtaa missä tunnen Naruton olevan. Kyyneleet valuvat silmistäni kun näen mihin kuntoon olen hänet saattanut.
 Hänen ihonsa on kalpea kuin kuolema, taivaansiniset silmät muuttuneena harmaansinisiksi, verisenä ja sydäntäsärkevänä.
 Taas sanoja.
 "Vamppyyri", "Hopeakahleet", "Ehkä elossa" ja "Vuotanut kuiviin" kaikuvat päässäni. Sanat kuluvat Danzoolle. Pian tunnen kuinka hopean turruttava kipu kietoo minut syleilyynsä. Käteni kahlehditaan hopealla ja alan taas kiemurtelemaan tuskissani. En vaivaudu edes huutamaan.
Mutta käännyn vielä kerran nähdäkseni Naruton kasvot. Katson häneen ja toivon hänen selviävän siitä mitä hirviönä hänelle tein. 'Vannon että jos selviän tästä lähden tästä kylästä, etten vain satuta häntä enempää'. Kyynelhelmet valuvat pitkin poskiani.  En itke tuskasta, vaan siitä miten voin antaa itselleni ikinä anteeksi että satutin Narutoa.
Sitten tulevat kädet.
 Kädet riuhtaisevat minut pois rakkaani luota. Se mies, Iruka, oli kumartunut Naruton ylle ja huusi jotain. Sanat olivat tarkoituksettomia minulle, sillä minut raahattiin ulos omasta kodistani sen hirviön luo.
 Danzoo virnuili saadessaan minut viimeikin käsiinsä. - Saat kiittää onneasi että olen niin armollinen etten aio tappaa Uzumakia, ehkä, Danzoo sanoi ja hänen kasvoiltaan kuvastui itse pahuus,   Mutta sinä kuolet, sillä päivän kuluttua yön kääntyessä aamuksi sinä kuolet palamalla tuhkaksi roviolla, hän jatkoi , Viekää hänet pois ja lukitkaa hopeahäkkiin. Nuo sanat sanottuaan alaisillensa. hän poistui.
 Tässä kohtaa muistini pätkii taas. Metsä. Keskusaukio. Vankila. Ja hopeinen häkki, johon minut sitten teljettiin odottamaan loppuani. Käperryin häkkini pohjalle nyyhkyttämään, sillä hopean polte ei ollut mitään verratuna siihen poltteeseen, jota tunsin sydämessäni. Miten kehtasin satuttaa häntä niin?


----------

Auringon valo oli suorastaan sokaiseva, kun Naruto heräsi omasta huoneestaan Iruka vieressään.
- Mi- mitä... on tapahtunut? Naruto kysyi ottoisältään samalla kun yritti nousta istumaan, mutta kivun iskiessä hänen vasempaan olkapäähänsä hän parahti ja painoi kädellää kohtaa missä tunsi kivun sykkivän.
 Hän ei saanut päähänsä alkuunkaan miksi hänen olkapäässään ja kaulassaan oli siteet, mutta se asia oli hänelle täysin selvä, että Sasuke oli vaarassa. Naruto ei varsinaisesti tiennyt sitä, hän tunsi sen. ' Sen on pakko olla leima' hän ajatteli.
- Kaikki on hyvin, Irukan ääni sanoi Naruton viereltä keskeyttäen tämän ajatukset, Se Uchiha on pian poissa elämästäsi, Iruka jatkoi ja silitti ottopoikansa vaaleita hiuksia, Onneksi löysimme sinut ajoissa, vaikkakin pääsit tarkoituksella vapaaksi. Vain siten löysimme viimeisenkin vamppyyrin tästä kaupungista.
Naruton siniset silmät rävähtivät auki.
- M-mitä!? Missä Sasuke on ja mitä se hirviö on hänelle tehnyt! Naruto huusi ja yritti taas nousta. Iruka huokaisi ja painoi Naruton takaisin alas. -Olet varmaan vielä sekaisin eilisestä, mutta kuten sanoin, älä huoli, se paholaispoika on pian vain historiaa. Hänen tuomionsa alkaa huomenna auringonnousun aikaan, ja päättyy kunnes hän on palanut tuhkaksi, Iruka selitti kuin se olisi ollut  maailman yksinkertaisin asia.
 Sitä se olikin, hänelle.
 Naruto tunsi silmänsä kostuvan ja pian kyynelten valuvan hänen poskilleen. - Jätän sinut hetkeksi yksin, Iruka sanoi ja poistui.
' EI! Ei Sasuke saannut kuolla! Mitä hän oli tehnyt ja miten hänet oltiin saatu kiinni!?' Naruto tarttui päähänsä ja huusi turhautuneena ja suruissaan.
 Hetken aikaa itkettyään Naruto kohotti päätänsä ja huomasi pöydällään maljakon. Tuossa maljakossa oli, kenenkäs muun kuin, Sasuken antamat ruusut. Noista ruusuista Naruto sai voimaa nousta ylös kipua tuntematta, ainakaan paljon. Hän otti sattumalta käteensä osuneet vaatteensa, puki päällensä ja varmisti etteivät haavat vuotaneet.
 - Sasuke, minä tulen hakemaan sinua, Naruto mutisi poistuessaan huoneestaan.

Talosta ei ollut vaikeaa hiipiä pois, senkus vain käveli takaovesta ulos pihalle. Kun Naruto oli ollut nuorempi hän oli itkenyt ainakin tunnin kunnes oli rauhoittunut ja Iruka tiesi sen vallan hyvin, joten hän ei etsisi Narutoa ainakaan tuntiin.
 Hyytävässä tuulessa Naruto suuntasi kohti kylän vankilaa, siellä Sasukea kaikista todennäköisimmin pidettäisiin. Naruto päätti pysyä pois pääkaduilta, sillä uteliaat katseet eivät olisi tässä vaiheessa ollenkaan hyvä juttu.
Kun hän viimeinkin pääsi vankilalle, liian myöhään Naruto tajusi Danzoon apureineen tulevan ulos. 'Hitto' Naruto ajatteli, mutta loistavalla ajoituksella käsi riuhtaisi hänet sivukadun varjoihin.
- Tervehdys, Naruto, tuttu ja laiska ääni sanoi hänen takaansa, Sinuna olisin hiukan varovaisempi tälläisessä tilanteessa, Kakashi jatkoi.
- Mitä sinä teet täällä? Naruto sanoi harmaahiuksiselle miehelle.
- Miksi antaisin vääryyden tapahtua? Kakashi vastasi Naruton kysymykseen kysymyksellä. Tuohon Naruto itse ei voinut vastata.
- Odota tässä, Kakashi sanoi Danzoon hävittyä näköpiiristä, Minä käyn hoitelemassa vartijat pois päiviltä, hän jatkoi samalla kun latasi metsästysaseensa.
 Kakashin mentyä sisälle surkean näköiseen vankilaan, Naruto jäi kujalle odottamaan. Hetkisen päästä alkoi kuulua ammuskelua ja huutoja. Naruto painoi kätensä korvilleen, jottei olisi kuullut kaikkia niitä huutoja, jotka huusiva tuskasta aina luodin saadessa osuman.
 Sitä kesti ainakin kymmenen minuuttia jopa enemmän, mutta kun Naruto kuuli Kakashin huutavan että hän voisi viimeinkin tulla, millään muulla kuin Sasuken näkemisellä ei ollut enää merkitystä.
Naruto riensi vankilan takaovesta sisään sellaista vauhtia että meinasi kompastua kynnykseen.
 Hän ei kumminkaan kaatunut, ja saadessaan tasapainonsa entiselleen Naruto alkoi etsimään Sasukea katseellaan.
- Hän on täällä, Kakashi huusi Narutolle viereisestä  huoneesta.


----------


Heräsin kivun aiheuttamasta tajuttomuudesta siihen kun luoti suhahti korvani vierestä. Kuuntelin tarkasti ympärilläni taphtuvaa murhenäytelmää, jossa monet vartijoistani menettivät henkensä. En kumminkaan avannut silmiäni vielä, sillä en joko pystynyt tai en jaksanut. Hopea oli jo monta tuntia sitten tihkunut vaateideni läpi ja turruttanut mieleni ja ajatukseni.
Kun viimein sain edes vähär raotettua silmiäni, joku ravisti minua olkapäästä.
- Sasuke, herää, tuntematon ääni kutsui minua pimeästä, Hän on täällä! ääni huusi jollekkin muulle.
Kuulin lähestyvät askeleet ja tuon tutun sydämmen sykkeen.
Tunsin Naruton kädet kasvoillani ja kuulin hänen hätääntyneen äänensä. - Sasuke! Herää, minä tulin hakemaan sinut pois täältä! hän huusi.
Sain hänen äänestään voimaa nostaa päätäni ja katsomaan suoraan hänen sinisiin silmiinsä. Naruto hymyili minulle ja otti minua kädestä. - Ei huolta, hän jatkoi, minulla on apujoukkoja mukanani.
Käänsin katseeni Narutosta ja vilkaisin harmaahiuksista miestä.
- Älä huoli poju, mies sanoi, Tunsin vanhempasi ennen kuin olit edes syntynyt, hän jatkoi samalla kun avasi hopeahäkkini ja auttoi minut ulos. Jalkani eivät kuitenkaan kantaneet ja Naruto
auttoi minua pysymään pystyssä.
 Kun menimme ulos, siellä meitä jo odoteltiinkin.
- Kas, Itachi. Olit vasta kolmentoista kun viimeeksi nähtiin, mutta  olet ajoissa kuten aina, Kakashi sanoi tyynesti. Tunsin Naruton hätkähtävän vierelläni kun hän näki veljeni.
Itachi nyökkäsi Narutolle ja käveli eteemme.
- Minä otan hänet nyt, Itachi sanoi rauhallisesti ja nosti minut reppuselkäänsä.
- Keskiaukion kapakka, kaksikymmentä minuuttia, Kakashi sanoi Itachille, joka katosi tämän kuultuaan kuin tuhka tuuleen minut mukanaan.
 

----------

Naruton ja Kakashin saapuessa kapakalle Iruka olikin jo heitä vastassa ja hän ei näyttänyt olevan hirveän tyytyväinen kahteen vamppyyrivieraaseen, joista toinen on puoliksi tajuton.
 Iruka mulkoili ensin ottopoikaansa ja sitten hän katsoi todella paheksuvasti parasta ystäväänsä, joka kumminkin hymyili huolettomasti. - Kakashi, voisitko ystävällisesti kertoa mitä hittoa täällä oikein tapahtuu? Miksi Uchihat ovat asunnossani, se vanhempi sanoi että sinä olit lähettänyt heidät tänne. Luulin että tiesit mitä Sasuke oikein teki Narutolle eilen, Iruka melkein jo huusi ja viimeisen lauseen kohdalla hänen äänensä särkyi.
- Mitä! Naruto huusi, Nyt saatte luvan selittää mitä Sasuke oikein on minulle tehnyt!?
Irukan viha laantui silmin nähden ja tilalle jäi vain suru.
Myös Kakashin hymy kuihtui.
- Ehkä ainoa ja oikea henkilö kertomaan se on hän itse, Kakashi sanoi.
Kuuntelematta edes loppuun Naruto jo juoksi Iruka kannoillaan tyhjän kapakan poikki heidän asuntoonsa, jossa Itachi jo odottikin heitä. - Hei taas, hän sanoi.
Itachi oli riisunut pitkän silkkiviittansa ja taitellut sen Sasuken pään alle tyynyksi.
Sasuke itse nukkui rauhallisesti yhdellä heidän keittiössään olevalla pitkällä penkillä, hopean hitaasti poistuessa hänen elimistöstään.
 Naruto kiirehti rakkaansa luokse ja polvistui tämän viereen. Pian Kakashi ja Iruka ilmestyivät myös keittiöön. Nähdessään Naruton Sasuken vierellä Iruka huokaisi syvään.
- He siis ovat rakastavaisia, hän sanoi surullisena.
- No sitähän kukaan ei ole huomannutkaan, Itachi sanoi sarkastisesti, samalla kun istuutui pöydän toiselle puolelle.
Iruka vilkaisi ärtyneesti vanhempaan Uchihaan ja Naruto taas kohotti katseensa Sasukesta aikuisiin. Yhtäkkiä heidän takaoveensa koputettiin. - Se olen minä, nuoren tytön ääni sanoi ovenraosta. Naruto käänsi yllättyneenä katseensa ovelle päin kun hänen ikäisensä, kylän rikkaimpaan aatelissukuun kuuluva perijätär Hyuuga Hinata astui ovesta sisään laventelinsinisen silkkipuvun kahistessa hänen ympärillään.
- Lady Hyuuga? Naruto kysyi ällistyneenä.
Tyttö hymyili hänelle ja vastasi muodollisesti aatelistyyliin,
- Päivää, Naruto. Isä pyysi minua välittämään tiedon että Danzoon yhteydet muihin kyliin ovat tuhottu ja että suunnitelma Danzoon murhayritys voidaan aloittaa, Hinata jatkoi.
Naruto katsoi siniset silmät selällään Kakashia ja Irukaa.
- Ovatko Hyuugat mukana tässä? hän kysyi.
- Jep. Niin myös Narat, Harunot, Yamanakat, Aburamet sekä Inuzukat verikoirineen, Kakashi vastasi, He ovat kyllästyneet Danzoon sortoon täällä, ja ovat sitä mieltä että hänet pitää syrjäyttää tavalla tai toisella. Tämä hanke alkoi jo puolisen vuotta sitten, tosin Iruka ei tiennyt tästä mitään, Kakashi jatkoi naurahtaen Irukan ilmeelle, tämän kuullessa kuinka paljon oli jäänyt paitsi. Irukan aikoi sanoa jotain, mutta Kakashi ehti ensin,
- Taidan käydä hakemassa tuopin olutta, hän sanoi ja lähti kiireellä huoneesta välttyäkseen Irukan saarnalta.
- Minäkin lähden nyt, sillä vaununi odottavat, Hinata sanoi arvokkaasti ja poistui.


----------


Ennen kuin edes avasin silmäni tiesin että Naruto oli vierelläni.
- Hei, Naruto, sanoin vaaleahiuksiselle pojalle.
Kuullessaan ääneni Naruto kohotti katseensa, ja nähdessään minut hereillä hänen silmiinsä syttyi juuri se iloinen tuike, mitä olen kaivannut.
- Sasuke! Naruto huudahti ja kapsahti kaulaani ennen kuin olin edes ehtinyt nousta kunnolla, Oletko kunnossa? hän jatkoi.
Naurahdin hänen huolenpidolleen.
- Ainakin nyt olen, kun sinä olet täällä, sanoin ja suutelin omaa Narutoani.
Suudelman huuman keskeytti Kakashin vaivaantunut rykäisy.
- Krhm. Pojat, anteeksi vain tämä aiheuttamani häiriö, mutta vallankaappaus on alkanut ja alle 15 vuotiaat lapset evakuoidaan. Evakko aloitetaan kymmenen minuutin sisällä, Kakashi sanoi, Joten ottakaa nyt ihan rauhassa, hän jatkoi ja lähti naureskellen reaktioillemme.
- Perhanan Kakashi, Naruto mutisi ja en millään voinut olla nauramatta pojan punastukselle, joka ylettyi poskilta korviin asti.
- Älä naura minulle, Naruto sanoi muka närkästyneenä ja yritin peitellä parhaani mukaan hymyäni, huonoin tuloksin.
- En, en, sanoin ja suutelin vaaleatukaista poikaa vielä kerran.



----------


Naruto ja Sasuke olivat juuri päässeet pois aukiolta ja suuntasivat kohti metsän rajaa, jonne Kakashi oli kertonut evakuoitavien lasten menneen. Naruto oli tarrautunut Sasuken viittaan suojaa hakien, kun ammuskelu yltyi keskusaukiolla.
- Älä pelkää Naruto, minä olen tässä, Sasuke sanoi ja kietoi käsivartensa Naruton ympärille, Itachi kertoi että monet aatelisvamppyyrit auttavat vallankaappauksessa ja- Sasuken lause jäi kesken kun Hinata käveli kiukkuisen näköisenä heidän ohitseen sama laventelinsininen sillkimekko yllään, pummpuhaulikko käsissään ja häjyn näköinen metsästysveitsi vyöllään.
- Metsän pohjoislaidalla! Hinata huusi vielä olkansa yli ennen kuin katosi näkyvistä.
- Siinä vasta pelottava ihmistyttö, Sasuke sanoi kun he katselivat nuoren perijättären menoa, Mennään ettei jäädä keskelle ammuskelua, Sasuke jatkoi ja salamannopeasti kaappasi Naruton syliinsä ja lähti kantamaan yllättyneen näköistä rakastettuaan kohti metsän pohjoislaitaa.

Kun he viimeinkin pääsivät muiden evakuoitujen luokse heidän kimppuunsa oltiin käyty jo kerran ja Naruto oli haavoittunut.
Kun he olivat päässeet kauas keskustasta ja he olivat luulleet olevansa turvassa. Sitten Sasuke oli kuullut heidän takaansa aseen latauksen ja liian myöhään hän oli yrittänyt suojata Narutoa omalla kehollaan ja Naruto oli saanut luodin olkapäähänsä. Siihen Samaan mihin Sasuke oli upottanut hampaansa. Kun Sasuke yritti etsiä katseellaan jotakuta joka osaisi auttaa. Se joku ehti ensin.
- Sasuke! Täällä! Deidara huusi kymmenen metrin päässä heistä.
Sasuke kiirehti nuoren miehen luokse ja alkoi tuntea olonsa hiukan panikoivaksi.
- Onko hän vaarassa? Sasuke kysyi hädissään samalla kun hän polvistui ja antoi Deidaran tutkia oliko Naruton saama haava vakava.
- Ei mitään hätää, hän on kunnossa. Luoti on vain raapaissut ihoa, Deidara sanoi tyynesti, Sasori, Viitsisitkö tuoda tänne sidetarpeita!? hän huusi punapäiselle vamppyyrimiehelle, joka olikin hetkessä paikalla.
Deidaran vaihtaessa ja laittaessaan uuden pellavaliinan Naruton olkapäähän Sasuke rauhoitteli kauhuissaan olevaa Narutoa, joka itki sydäntäsärkevästi.
- Ei mitään hätää, kulta, Sasuke puhui sylissään istuvalle rakkaalleen.


----------

Kuu oli kivunnut jo korkealle taivaankannella kun kylällä tuli aivan hiljaista.
- Mitäköhän on tapahtunut? Naruto kysyi. Hän oli tunti sitten nukahtanut syliini ja herännyt vasta äskettäin.
- En tiedä, sanoin hänelle.
Kuin tyhjästä se viehättävä naisvamppyyri ilmestyi paikalle.
- Me voitimme ja Danzoo on kuollut, nainen sanoi, Hänet tappoi joku kiukkuinen ihmistyttö, hän jatkoi hiukan huvittuneen näköisenä.
Naruto hymyili minulle. - Voimme olla viimeinkin yhdessä, Sasuke, hän sanoi.
Minäkin hymyilin hänelle, mutta se hyytyi äkkiä muistaessani mitä vannoin itselleni ja minun on pidettävä lupaukseni.
- Naruto, meidän pitää puhua, sanoin hänelle.
Poika katsoi minua hämmästyneenä. Hänen sinisistä silmistään kuvastui epäilys, joka upposi syvälle sisimpääni syylisyytenä. Nostin hänet ylös ja talutin haavaa varoen kuemmas voitosta iloitsevista lapsista.
- Lähden Konohasta tänä yönä, sain sanottua hänelle oltuani hiljaa todella pitkään.
Naruto kasvoilta kuvastui tunteita aina pelosta vihaan ja suruun.
- Miksi? hän kuiskasi painaen katseensa maahan.
- Naruto... otin hänen kasvonsa käsiini, Tiedät että rakastan sinua ja olen aina rakastunut. Lähden täältä vain kahdeksi vuodeksi, sanon hänelle samalla kun pyyhin kyyneleet hänen kasvoiltaan. Lupaathan odottaa minua?
Naruto katsoo silmiini ja hänen katseensa porautuu syvälle sieluuni etsien lauseestani mitään valheeseen liittyvää.
- Minä lupaan, hän sanoi ja suuteli minua tulisesti viimeisen kerran kahteen vuoteen.



Prologi


Kaksi vuotta kului nopeasti ja ikävöin Uchiha Sasukea joka päivä noiden kahden vuoden ajan.
 Kylä arki palautui normaaliin päivärytmiinsä yllättävän nopeasti.
Danzoon kuolema helpotti kyläläisten elämää huomattavasti ja vamppyyreihin suhtauduttiin entistä myötämielisemmin. Aina silloin tällöin näin Itachia, joka kertoi maailman menoista ja tapahtumista. Sasuke oli kuulemma suunnannut tiensä kohti Sunaa.


Kahden vuoden kuluttua kylän vallankaappauksesta olin eräänä iltana nojailemassa kapakan sivukujaan, varmana siitä että tänä iltana tapahtuisi jotain.
Se oli vain tunne, jonka tunsin selässäni, mutta joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä katse kuuluu niille yönmustille silmille joihin katsoessa pitää varoa hukkumasta.
Kuulin takaani vaimean tömähdyksen.
Pian tunsin myös kun hän kietoi vahvat käsivartensa ympärilleni.
- Olet ollut joka päivä mielessäni, Naruto. Ja silmäsi loistavat vieläkin kirkkaammin kuin taivaan tähdistöt yhteensä, Uchiha Sasuke kuiskasi korvaani.
Minun ei tarvinnut vastata. Käännyin ja suutelin rakastani intohimoisesti.
- Hyvää viisitoistavuotis syntymäpäivää, rakas, Sasuke kuiskasi suudelman päätyttyä korvaani, Tänään on se päivä, hän jatkoi.
- Tiedän, sanoin.
Tänään. Tänään olisi se päivä kun lähdemme Konohasta, yhdessä.
Tänään olisi se päivä kun aloitan uuden elämäni, kuolemattomana.
Tänään olisi se päivä kun aloitamme Sasuken kanssa elämän, joka päättyy vain kun meistä toinen tai me kumpikin palamme tuhkaksi.




Loppu