Oranssipukeinen hahmo juoksi aamuhämärässä sovitulle paikalle, jossa ei ollut vielä ketään. Hän katseli ympärilleen, mutta sillan alla ei ollut juuri mitään nähtävää. ”Hmh, mä olin varma, että mä oon taas myöhässä.” Hän tuumi ”No, ainakin voin sitten tärkeillä niille, että ’missä olitte, mä oon oottanu jo tosi kauan”.

Samassa puhelin soi. Hän vastasi siihen.
”Naruto, missä sä oikein luuraat?” Tivasi kimakka ääni puhelimesta.
”Sakura, mä oon täällä jo! Missä sä oikein oot?” Naruto vastasi puhelimeen ylpeästi. Puhelimesta kuului hetken hiljaisuus ja sitten ”
Etkai sä menny sinne sillan alle?” Sakura ei odottanut vastausta, vaan jatkoi ”Naruto, mä sanoin, että me tavataan Shikamarun luona!! Etkö taaskaan kuunnellut?”
”Nah, joo joo…” Naruto vastasi ja alkoi juosta kohti Shikamarun kämppää. Onneksi hän oli saanut oman kämpän, kukaan ei jaksanut kuunnella Shikamarun äidin jatkuvaa valitusta, aivan kaikesta mikä vaan osui silmään. Naruto sulki puhelimensa ja kiihdytti vauhtiaan.

Naruton viimein saapuessa Shikamarun luo, aurinko oli jo noussut. ”Miks ihmees sen talon pitää olla toisel puolel kylää?” Naruto valitti mielessään. Sitten hän avasi oven ja astui sisään.
”Katos!” Kuului Inon ivallinen ääni Naruton oikealta puolelta. ”Herra Minua-ei-voisi-vähempää-kiinnostaa saapui paikalle!” Naruto tuhahti ja katsoi ympärilleen. Huoneessa oli kolme pöytärykelmää. Ensimmäisessä istuivat Kurenai, Asuma, Shino sekä Shikamaru, se oli pöytä lähinnä ikkunaa. Toisessa istuvat Kakashi, Choji, Hinata sekä Sakura, ja kolmannessa Ino ja Kiba. Huone oli aika pieni, mutta silti sinne oli saatu ängettyä kolme pöytärykelmää. Tämän, eteis-olohuone huoneen lisäksi, Shikamarun kämpässa oli myös keittiö, WC ja makuuhuone, jossa oli Shikamarun isän leikillä ostama parisänky. ”
Saisit kyllä luvan yrittää olla mukana, vaikket Sasukesta pidäkään!” Ino jatkoi valittamista, jolloin Shikamaru tokaisi:
”Ino, voisitko olla hiljaa, muistutat kohta äitiäni.” Ino vaikeni, mutta se, ei estänyt häntä mulkoilemasta Narutoa.
”Hei” Naruto aloitti ”nää yllätys-synttärit oli mun idea, MUN. Ei sun eikä Sakuran, vaan mun! Joten sori, jos menin väärään paikkaan! Kuule Ino, Sasuke ei rakastaisi sua, vaik sä olisit viimeinen ihminen koko maailmassa!” Naruto lopetti huudahdukseen, mikä sai kaikki hiljenemään ja tuijottamaan Narutoa.
Sakura rikkoi hiljaisuuden: ”Siinäs kuulit, Sasuke on minun.”

”Noin, nyt kun kaikki ovat paikalla, voimme aloittaa.” Sanoi Kakashi ”Naruto, sinä menet Kiban ja Inon pöytään, te hoidatte koristelun. Kurenain pöytä hoitaa Sasuken sekä muun organisoinnin ja me,” Kakashi sanoi dramaattisesti ”hoidamme syömiset. Muistakaa, synttäreihin on tasan viikko, joten pidetään kiirettä!” Hinata nyökkäsi. Naruto tuijotti Kakashia. ”Hetkinen, joudunks mä olee Inon kanssa?!”
”Naruto, nämä synttärit olivat sinun ideasi, kuka tietää miksi, joten luulisi sinun osallistuvan edes vähän aktiivisemmin tähän juttuun. Kuinka voit ikinä tulla Hogakeksi, jos et kykene yhteistyöhön kenenkään kanssa?” Naruto oli hetken hiljaa ja aikoi väittää vastaan, mutta sitten hän laahustikin Kiban ja Inon luo suunnittelemaan koristeluja.

”Minä haluan näitä liiloja ruusukkeita.” Ino sanoi, katsoen vain Kibaa. Naruto arveli Inon olevan hänelle vihainen, mutta se ei haitannut Narutoa.
”Ino, pojat –äh Sasuke, ei luultavasti pidä pinkeistä ruusukkeista talossaan.” Kiba tokaisi ”Vai mitä Naruto?”
”Täh? Joo, ei pidä. No, mä en ainakaan. Ei sitä sitte tiiä, voihan Sasukella olla paljon salaisuuksii.. Se voi vaikka tykkää käyttää pinkkejä röyhelömekkoja.” Tämä sai pojat nauramaan niin, että varmasti koko kylä heräsi viimeistään nyt. Ino alkoi räyhätä pojille, jotka eivät välittäneet. ”Mitähän tästäkin tulee?” Kakashi mietti ja nyökkäsi Sakuralle, joka selosti jotakin kakusta.

~~

Sasuke käveli Konohan puistossa. ”Tänään on syntymäpäiväni,” Hän mietti. ”Meillä on ollut nyt viimeiset kaksi viikkoa vapaata, ilman yhtään toimeksiantoa. Mutta sillä puskakarva -tarkoitan Guyn ryhmällä on ollut niitä sitäkin enemmän.. Miksiköhän? No, olisi ollut kivaa tehdä jotain hohdokasta, kun minulla on ne synttärit.. Tietääköhän Naruto siitä? Silloin kuukausi sitten, kun pudotin ninjakorttini.. Hän olisi ihan hyvin voinut lukea sen. No, tuskin. Ympärilläni ei näy yhtään ketään, lahjojen kanssa, kysellen missä järjestän synttärini, ONNEKSI. Se, jos mikä olisi ärsyttävää.”

Samassa Sakura ja Ino hyppäsivät pusikosta Sasuken eteen. ”Hyv- mpph! Ino, miksi tönäisit minua?” Mutta Inon katse sai Sakuran hiljenemään.
”Hei Sasuke!” Ino sanoi maireasti.
”… Hei, oliko jotain asiaa?” Sasuke tokaisi, tavanomaiseen tapaansa töykeästi.
”Lähdetkö kahville?” Sakura kysyi, mikä sai Sasuken, ihme kyllä, hieman hämilleen.
”Äh, ei. Minulla on parempaakin tekemistä. Voisitte mennä treenaamaan tekniikoita, siitä ei olisi haittaa kummallekaan teistä.”
”Tule nyt!” Ino suostutteli. ”Meillä on muutenkin pelkkää vapaata.” Kun Sasuke ei sanonut mitään, Sakura päätti ottaa tilanteen hallintaansa.
”Hyvä!” Hän sanoi, tarttuen Sasukea kädestä ”Mennään sitten.” Sasuke olisi voinut repäistä kätensä irti ja päihittää tytöt, mutta hän antoi periksi. ”Onhan tänään syntymäpäiväni, vaikka Sakura ja Ino eivät sitä tiedäkään. Täytyy vain toivoa, että kukaan tuttu ei näe.” Sasuke mietti, Sakuran vetäessä häntä kohti kahvilaa ja Inon juostessa heidän perässään.

~~

”Joko on valmista?” Naruto kysyi kärsimättömästi Kakashilta, joka tiirikoi Sasuken ulko-ovea auki.
”Kohta. Siitä on aikaa, kun viimeksi tiirikoin lukkoja. Niin, se taisi olla silloin, kun olin sinun ikäisesi..”
”Vauhtia nyt, nää laatikot painaa ihan hitosti!” Kiba huusi Naruton takaa ja samassa Kakashi sai oven auki, ” Oho, ei se ollutkaan lukossa.”
Kiba mutisi jotain marssiessaan sisään, mutta kukaan ei kuullut mitä.

”Asuma-sensei, Kurenai-sensei, mihin minä laitan nämä lahjat?” Hinata kysyi Kurenailta ja Asumalta, jotka leipoivat kakkua.
”Hmmh..” Kurenai katseli ympärilleen, kaikkialla oli täysi tohina päällä; Naruto puhalsi ilmapalloja, joita Kiba kiinnitti kaikkialle Sasuken taloon. Shino ripusti serpentiiniä kattoon. Kakashi ja Chooji kantoivat joitain painavia laatikoita keittiöön. Shikamaru käveli jokin lappu kädessään ja valitti kuinka rasittavaa kaikki oli. ”Kysy Shikamarulta, hänellä ei näytä olevan muuta tekemistä. Vietyäsi lahjat, voisitko tulla auttamaan meitä?”
”Tietenkin sensei.” Hinata vastasi ja kiiruhti Naruton ohi, tönäisten häntä hieman.
Naruto parkaisi ja kaatui, jonka jälkeen hän oli tukehtua ilmapalloon. ”Köhökhh. Auta.” Hän sanoi ja tarrasi Choojia jalasta.
"Kakashi-sensei, Narutolla ei taida olla kaikki kunnossa.” Chooji sanoi, kiinnittäen huomionsa maassa kipristelevään Narutoon.
”Hä? No, mutta Naruto, kävikö pahasti?” Kakashi kysyi rauhoitellen ja laski samalla laatikon lattialle.
”Khh. Mä tukehdun.. auta nyt.. hitto vie...”
”Miten autan tukehtuvaa? Niin, siihen en ikinä oppinut vastausta.” Kakashi mietti, ja huusi Asumalle ”Asuma, Naruto tukehtuu, tule tänne nopeasti!”
Mutta vastaukseksi hän sai vain Kiban huudon: ”Asuma lähti Kurenain ja Shikamarun kanssa hakemaan lisää marsipaania, etkö sinä osaa auttaa?!”
Taustalta kuului Hinatan ininää ”Apua, apua! Mä tapoin Naruton! Yhyy!”
”En.” Kakashi sanoi nolosti ”Osaako kukaan teistä?”

~~

Lauma Konohalaisia tyttöjä käveli erään kahvilan ohi, kun yksi heistä pysähtyi. ”Hei” hän tokaisi, ”Eikös tuolla istu Haruno Sakura ja Yamanaka Ino? Samassa pöydässä?” Viimeistään se, sai tyttölauman pysähtymään ja tuijottamaan kahvilaa kohti.
”Eivätkö he vihaa toisiaan?” Joku kysyi. Samassa tytöt hämmästyivät, he näkivät Sasuken, joka tasapainotteli kolmen kahvikupin kanssa Inon ja Sakuran luo. ”Ooh, Se on Uchiha!” Joku huudahti, ”Nyt selvisi, miksi nuo kaksi ovat niin hyvää pataa keskenään! Mennään heidän luo.”

~~

Sasuke pyöritteli lusikkaansa kahvimukissa, jossa kahvia oli puoleen väliin saakka.
”Kiitos, kun hait meille kahvit.” Ino sanoi maireasti.
”Mh.” Sasuke vastasi epämääräisesti, ”Ino on sanonut tuon jo kolme kertaa, hän vaikuttaa hermostuneelta. Eikä Sakura sen rennonpi ole. Mikä on vialla?”
Sitten joukko tyttöjä saapui pöydän ääreen. ”Hei Sasuke-kun!” He sanoivat. Sasuke kohotti katseensa ja näki, noin kymmenisen tyttöä, jotka haisivat hiuslakalle ja puuterille. ”Minä niin toivoin, etten törmäisi heihin tänään. No, onneksi taloni ei ole kaukana.” Sasuke mietti, ja sanoi
”Hei, ja näkemiin.” Hän nousi pöydästä ja lähti talsimaan poispäin.
”Typerykset!” Sakura sihisi.
”Kuule, Uchiha kuuluu myös meille, turha omia.” Yksi heistä ilmoitti. Sakuran olisi tehnyt mieli lyödä, mutta hän hillitsi itsensä.
”Mennään Sakura.” Ino sanoi ottaen Sakuraa kädestä. He lähtivät yhdessä juoksemaan Sasuken perään.
”Menkää vaan! Luuletteko, että Uchiha puhuu teille enää?” Tytöt huusivat Inon ja Sakuran perään.

~~

”Naruto, ei hätää.” Chooji sanoi. Naruto makasi maassa, hänen kasvonsa alkoivat jo sinertää. Naruto hengitti vaivalloisesti.
”Teistä kukaan ei siis osaa auttaa?” Kakashi kysyi, vaikka vastauksen oli jo saanut. ”Se on menoa nyt,” Naruto mietti. ”Olihan se kivaa, niin kauan kun sitä kesti..” Hinata suorastaan kiljui taustalla.
”Hiljentäkää Hinata!” Kakashi ärähti, jolloin Shino riensi Hinatan luo ja sai tämän hiljenemään.

~~

”Sasuke! Odota!” Kuului Inon huuto. Sasuke ei edes kääntänyt päätään, saati sitten pysähtynyt. ”Miks just tänään kaikista päivistä? No, kai minun vaan pitää tottua.” sitten Sasuke muisti isoveljensä sanat: ”Sasuke, näetkö nuo tytöt tuolla? Ne ovat fanityttöjä. Ne vaanivat minua, koska olen mies Uchihan klaanista. Niihin pitää vaan tottua. Muista se.” Sasuke havahtui äkilliseen ärtymykseensä ”En. En varmasti tee mitä se nilkki käskee! En totu! En ikinä!”
Tyttöjen vihdoin saadessa Sasuke kiinni, he kysyivät pojalta: ”Minne sinä oikein menet?”
”Kotiin” Vastasi Sasuke tympeästi ja kiihdytti vahtiaan.
”Mutta.. mutta..” Sakura änkytti. ”Et sinä voi!”
Sasuken kääntyessä pihatielleen, hän mulkaisi tyttöjä ja kysyi ”Miksi en?”
Siihen tytöt eivät osanneet vastata. He jäivät katselemaan epätoivoisesti loittonevaa Sasukea, mikään ei pysäyttäisi häntä.

Sasuke riuhtaisi ovensa auki. Hän katsoi ympärilleen, kaikkialla oli täyskaaos: Juhlaromua lojui pitkin lattioita, Shino ja Chooji rauhoittelivat Hinataa, joka itki, kun viimeistä päivää. ”Mitä on tapahtunut?” Sasuke kysyi. He kohottivat katseensa, ”Voi ei, Sasuke tuli.” He miettivät ja laskivat katseensa maahan. Viereisestä huoneesta kuului Kakashin huuto: ”Tulivatko he jo?”
Kiba käänsi katseensa kohti huonetta ”Ei”, hän vastasi tietäen Kakashin tarkoittaneen Asumaa, Kurenaita ja Shikamarua. ”Mutta eihän sillä ole enää väliä.” Hän lisäsi.
”Itse asiassa, meillä on vielä vähän aikaa, Naruton kuolema viivästyy, kun luovutan hänelle hieman chakraani.”
Sasuke havahtui ihmettelemästä itkevää Hinataa kodissaan. ”Naruton kuolema? Mitä hittoo?! Mitä sille on nyt taas käynyt?” Sasuke juoksi viereiseen huoneeseen.

”Kas Sasuke, onpa ironista. Osaatko elvyttää?” Kakashi kysyi epätoivoisen huvittuneesti, Naruton ähkiessä hänen vieressään.
”Täh? Voisiko joku selittää, mitä hittoa täällä on tapahtunut?” Sasuke katsahti Kakashia ja jäi sen jälkeen tuijottamaan Narutoa, joka inisi maassa.
”Noh, jos joku ei saa tuota ilmapalloa pois Naruton kurkusta pian, hän kuolee.” Kakashi selitti yksinkertaisesti, ”Minä tai kukaan muukaan paikalla olevista ei os-”
Mutta Sasuke oli jo tajunnut kaiken. ”Ei hitto!” Hän ryntäsi Naruton luo, nosti tämän seisomaan; selkä itseään vasten. Kietoi käsivartensa Naruton rinnan ympärille ja puristi tiukasti hänen rintaansa.
”Köhökhökhhö” Naruto sylkäisi ilmapallon suustaan ja polvistui hengittämään raikasta ilmaa.
”Se oli lähellä” Naruto mietti, huohottaesaan maassa. ”Kun musta tulee Hogake, nii mä varmistan, et kaikki ninjat osaa auttaa tukehtuvaa.”

Naruto nousi seisomaan, kääntyi ympäri ja sanoi Sasukelle ”Onneksi olkoon, sulla on tänää synttärit.” Vielä mielessään hän lisäsi siihen jotain, minkä saat, kun yhdistät sanat paras ja kaverini.
”Kiitos.” Ne olivat liian vaikeita sanoja pojille, parhaille kavereille mitä on löytynyt.

Sen mitä kävi Sakuralle, Hinatalle, Shikamarulle, Kakshille tai jollekin muulle hahmolle, jonka loppu jäi epäselväksi, voit miettiä ihan itse.

Rakkain terveisin: oneechan ♥