Aurinko paahtoi kuumasti ja heikot tuulenvireet välittivät vain lisää lämpöä ihmisten niskoihin. Sateesta ei ollut tietoakaan tässä maassa, nimittäin Alabastassa. Kaupunki, Rainbase, joka sijaitsi autiomaalla ei ollut nähnyt sateesta edes pientä pisaraa muutamaan vuoteen. Maa oli muutenkin huonossa hapessa, sillä ihmiset olivat menettäneet kaiken uskonsa yhden miehen käsiin.

Tämä mies ei ollut maan kuningas kuten yleisesti ottaen olisi voinut luulla, vaan yksi seitsemästä Kaapparilordista, jonka päämääränä olikin ottaa maa omaan haltuunsa. Tätä eivät kansalaiset kuitenkaan tienneet, tyhmiä kun olivat. Mr. 0:n Alias Sir Crocodilen suunnitelma oli aukoton ja valmiina täytäntöön pantavaksi. Myös hänen omalla jäsjestöllään Baroque Worksilla meni hyvin, joten oikeastaan miehen elämä hymyili mitä parhaiten – tai näin hän ainakin luuli, kunnes sai inhottavan puhelun eräänä aamuna etanafooniinsa.

Bulu bulu bulu, bulu bulu bulu, bulu bulu – katcha

”Mr. 0” mies vastasi hyvin tylsistyneellä äänellään kiroten sitten sitä, että oli edes viitsinyt nousta sängystään näin varhaiseen vain puhelun tähden. Kellokaan ei ollut vielä edes seitsemää.

”Pfu fu fu fu. Ei ole tarvis käyttää koodinimiä, Croccis!” tuttu ääni nauroi ilkeästi linjan toisesta päädystä.Crocodilen kasvoille nousi inho hänen tunnistaessaan toisen miehen äänen. Hänen ei olisi sittenkään pitänyt vastata koko kirottuun puheluun.”

...Doflamingo.” hän sylkäisi toisen nimen suustaan inhoten sitä miten toinen nauroi hänelle.

”Minkä helvetin takia soitat minulle?!” Crocodile kysyi sitten raivoissaan.

”Hmm...Sengokun käskystä, Crocoseni~.”

Crocodile väänsi suunsa vihaiseen irvistykseen samalla kun oikoi hieman rypistynyttä valkoista kauluspaitaansa vetäen sitten kämmenellään otsalle pudonneita hiussuortuviaan takaisin tavanmukaiseen kampaukseensa.

”Älä kutsu minua sillä nimellä!” hän ärähti jälleen takaisin vetäen sitten ilmaa hieman keuhkoihinsa rauhoittuakseen.

”Mitä Sengoku haluaa?” hän kysyi sitten tyynemällä äänellä.

Langan toisessa päädyssä oli vähän aikaa hiljaista, kunnes mies sai vastauksensa.

”Pfu fu fu fu. Varoitus, Crocoseni, varoitus. Tämä uusi naama, Olkihattu, on tuottanut paljon ongelmia. Hän on päihittänyt jo nyt monia maineikkaita merirosvoja, vaikkei Grand Linella olekkaan vielä kauaa ollut...ja nyt he pelkäävät Kaapparilordien puolesta. Huvittavaa, eikö? Olkihatun kuitenkin huhutaan tulevan sinun maasi kautta, joten tottahan toki he tahtovat tietää, että Croccis saa varoituksen.” Doflamingo selitti ohittaen kokonaan toisen raivonpuuskauksen.

Crocodile näytti nyt kerrassaan raivostuneelta. Hän oli luullut, että elämä hymyilisi hänelle nyt edes hieman, kun Kaapparilordin titteli oltiin hänelle tyrkätty, kun hänen valtaamisensa eteni mainiosti ja kun bisnespuolikin sujui. Mutta yhden pienen itikan ja Maailmanhallituksen kauhujen takia hän oli jälleen niin vihainen, että voisi helposti kuihduttaa koko eliökunnan maailmasta.Pitkä hiljaisuus oli seurannut Doflamingon selostusta, sillä Crocodile ei ollut vihaltaan saanut sanaakaan suustaan ja oletettavasti langan toisessa päässä oleva vaaleanpunaiseen puuhkaan pukeutunut mies virnisteli tapansa mukaan.

”Et tainnut pitää uutisistani, vai kuinka?” Doflamingo kysyi sitten ilmeisesti huvittuneena tilanteesta.

”Sinulta ei muuta koskaan voikkaan odottaa kuin harmia.” Crocodile vastasi kylmäkiskoisesti sytyttäen aamun ensimmäisen sikarinsa.

”Pfu fu fu fu! Oletpa taas niin positiivinen, Crocoseni.”

”Sulje suusi. Oliko siinä kaikki? En tahdo tuhlata aikaani mitättömyyksiin.” Crocodile vastasi pitkästyneesti puhaltaen samalla sikarinsa sauhuja keuhkoistaan ulos uloshengittäessään.

”Miltei. Nähkäämme.” Doflamingo nauroi lopettaessaan sitten puhelun.

Crocodile katsoi etanafoonia inhoten. Nähkäämme? Mitä helvettiä se linnunkutale oikein suunnitteli? Hänen ei tehnyt ollenkaan mieli nähdä kyseistä miestä. Yleisesti ottaen tapaamiset kyseisen miehen kanssa olivat kuvottavia, eikä mikään aikaisemmistakaan ollut johtanut koskaan mihinkään hyvään.

-

Muutaman päivän päästä Baroque Worksin johtaja oli jo unohtanut inhottavan puhelun ja ottanut jälleen ohjat käsiinsä, jotta saisi kiskottua enemmän rahaa alaisiltaan. Bisnes kulki edelleen oikein loistokkaasti eikä mikään ollut muuttunut. Mies oli jopa unohtanut varoituksen uuspiraatti Olkihatusta, sillä hän luotti voimiinsa täysin. Olihan hän sentään päässyt Kaapparilordiksi, minkä takia hänen täytyisi siis pelätä yhtä pentua?

Auringon noustua sir Crocodile istui tapansa mukaan omassa lukaalissaan, painautuen kalliiseen nojatuoliinsa katsellen rakkaita lemmikkejään, jotka polskivat paksujen lasilevyjen takana. Petojahan ne olivat, mutta tälle Kaapparilordille ne olivat kuin suloisia kissanpentuja. Hän rakasti banaanikrokotiilejaan yli kaiken, kyllä vain, banaanikrokotiileja. Näillä krokotiileilla nimittäin oli banaanin muotoinen kuhmu päidensä päällä.

Kalliita sikareita poltellessaan hän oli unohtunut mietteisiinsä, kunnes hänen huoneensa valtavaan tammioveen koputettiin. Hän tunnisti koputuksen mistä tahansa.

”Sisään.” hän käski puhaltaen savut ulos keuhkoistaan.

Huoneeseen astui nainen, joka oli pukeutunut itsekin oikein arvokkaasti. Hänellä oli yllään vaalean kerman värinen turkistakki ja cowboy -tyylinen hattu. Hänen rintojaan korostivat tiukasti kiristetty tummanvioletti korsetti, joka ylettyi vain alle puoleen vatsaan sillä hänen napansa näkyi. Hänen samaa väriään oleva hame ylettyi puoleen reiteen tuoden esille hänen pitkät säärensä joita korostivat vielä korkokengät. Naisen ilme oli tyyni ja tulkitsematon. Hän katsoi eteensä, korkean tuolin selkänojaan.

”Sinulle on vieras.” hän ilmoitti sitten elettäkään tekemättä.Crocodile puhalsi taas yhden savupilven suupielestään ja näytti nyt harmistuneelta. Kukaan ei ollut varannut tapaamisaikaa eikä kenenkään hänen muistaakseen pitänytkään edes tulla tapaamaan häntä.

”Kutsu sisään.” hän vastasi sitten yhä miettien vieraan identiteettiä.

Nico Robin poistui huoneesta painaen oven kiinni perässään. Sir Crocodile nautti jälleen hiljaisuudesta katsoen rakkaita lemmikkejään. Hän ei kuitenkaan huomannut takaansa lähestyvää henkilöä, joka pian seisoikin hänen selkänsä takana virnuillen.

”Et ole muuttunut yhtään sitten viime näkemän, Croccis.” mies puhui matalalla äänellään.

Crocodile säpsähti transsistaan tunnistaessaan äänen ja käänsi sitten päänsä toisen suuntaan. Hänen ilmeensä oli muuttunut sillä sekunnilla ärtyisäksi.

”Kuinka monta kertaa täytyy sanoa, että älä kutsu minua tuolla nimityksellä!” mies murahti inhoten.

”Pfuf fu fu fu fu!” vieras nauroi nojaten sitten käsillään tuolin korkeaan päätyyn.

”Minkä takia edes tulit tänne, Doflamingo?” Crocodile kysyi nyt kitkeränä.

Pidempi mies mittaili toista katseellaan hetken yhä huvittuneena tilanteesta aivan kuin olisi löytänyt siitä jo tarpeeksi mielihyvää. Hän kuitenkin päätti vastata, sillä näki toisen ärsyyntyvän yhä enemmän hiljaisuudesta.

”Sengoku.” mies sanoi sitten yksinkertaisesti aivan kuin se olisi selittänyt kaiken.

Crocodile katsoi toista nyt kysyvästi. Sengokun takia linnunkutale oli tullut pilaamaan hänen loisteliaan päivänsä? Doflamingo huokaisi huomatessaan ettei mies tiennyt yhtään mistä hän puhui.

”Sanoinhan, että näemme pian. Maailmanhallitus haluaa turvata selustasi, sillä se Olkihattu on piakkoin tulossa tälle saarelle.” Doflamingo selitti nyt virnistäen ilkeästi.

”Ja ne lähettivät sinut kaikista mahdollisista ihmisistä?” Crocodile kysyi näyttäen nyt järkyttyneeltä.

”Pfu fu fu, minut.” pidempi mies totesi ykskantaan.

”Joten eiköhän oteta rennosti...” Doflamingo jatkoi virnuiluaan ja käveli sitten lasikaapille ottaen sieltä käsiinsä punaviinipullon.

Hän kaatoi veren väristä viintä kahteen pikariin tietäen tarkkaan ettei toinen halunnut koskaan juoda niin kallissarvoista nestettä suoraan pullosta. Sitten hän käveli takaisin miehen taakse ja ojensi toisen lasin yhä istuvalle Crocodilelle. Mies tuhahti yhä selvästi ärsyyntyneenä tilanteesta. Hän ei voinut mitenkään uskoa, että hänen puolestaan pelättiin, hänen, mahtavan Baroque Worksin johtajan, Kaapparilordin!

Viha näkyi selvästi miehen kasvoista, sillä tummaverikön otsa oli hivenen enemmän rypyssä kuin yleensä ja hänen silmissään paistoi kylmyys. Pidempi mies oli huomannut tämän jo lasia ojentaessaan ja oli päättänyt toimia. Ei ollut hauskaa kun toinen murjotti, Doflamingo ei pitänyt tylsyydestä tai hiljaisuudesta. Niinpä hän laski oman pikarinsa bisnesmiehen pöydälle ja asetti sitten kätensä istuvan miehen hartioille. Lyhyempi mies havahtui kuitenkin heti ajatuksistaan tuntiessaan toisen kosketuksen.

”Mitä luulet tekeväsi?” hän kysyi vihaisesti suunnaten katseensa toisen aurinkolaseihin, jotka peittivät miehen silmät näkyvistä.

”Hmm... ajattelin tuoda sinut takaisin maan pinnalle. Näytit poissaolevalta~.” blondi vastasi virnistäen tapansa mukaan.

Crocodile silmäili miestä vähän aikaa, kunnes käänsi päänsä valtavaan akvaarioonsa päin ja huokaisi lähes kuulumattomasti. Toinen saattoi kuitenkin kuulla tämän pienen eleen, sillä mies oli nyt vaivihkaa kumartunut lähemmäs suojattiaan. Crocodile hätkähti tuntiessaan yllättäen oikeassa korvassaan toisen hengityksen.

”Ehkä olisi joskus parempi rentoutua, eikö? Otat kaiken aina niin vakavasti.” Doflamingo kuiskasi matalalla äänellään koskettaen juuri ja juuri miehen korvalehteä puhuessaan.

Kylmät väreet kulkeutuivat pitkin lyhyemmän miehen selkäpiitä kun inho teki hitaasti tuloaan. Crocodile hillitsi kuitenkin itsensä täpärästi räjähtämästä toiselle, sillä hän ei ollut ollenkaan raivoamistuulella. Hän oli jälleen tahtonut vain omaa rauhaa, hiljaisen iltapäivän ilman kenenkään seuraa. Mutta mitä hän olikaan saanut? Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista hirveimmän seuralaisen koskaan. Maailmanhallituksen täytyi pitää häntä pilkkanaan.

”Rentoudun omassa rauhassani, en idioottien seurassa.” Crocodile vastasi kotvan kuluttua katsoen yhä eteensä.

Doflamingo hykersi hieman toisen vastaukselle ja näytti nauttivan tilanteesta, vaikkakin jonkun muun näkökulmasta kyseinen tilanne olisi huutanut jo paikalta poistumista ja vaaraa.

”Tiedät, että vihaan hiljaisuutta.” pidempi mies kuiskasi nyt viettelevästi toisen korvaan.

”Mitä jos-”

Mutta Doflamingo ei ehtinyt viimeistelemään lausettaan, kun Crocodile jo vastasi hänelle kiukkuisesti.

”Ei mitään. Luuletko, että olen yhtä typerä kuin silloin kun tapasimme ensi kertaa? Älä luule liikoja itsestäsi. Saat luvan häipyä täältä ja sanoa Maailmanhallitukselle, että en tarvitse suojelua.” mies tiuskaisi purren hampaitaan yhteen.

Raja alkoi tulla jo vastaan – ja kovaa vauhtia. Hän ei katsoisi tämän miehen liehakointia kodissaan tämän pidempään. Ties mitä päättömyksiä linnunkutaleella oli hihassaan.

”Aw, loukkaat tunteitani. Enkä muutenkaan saa täältä lähteä ennen kun on varmaa, että olet turvassa.”

”Turvassa? Turvassa?! Ja milloin olet muka totellut Maailmanhallituksen käskyjä?”

”Tämä kerta sopii hyvin ensimmäiseksi.”

”Ja minkä helvetin takia?!”

Doflamingo näytti loukkaantuneelta, tai ainakin hän esitti osansa yllättävän hyvin, koska Crocodile katsoi nyt miestä hieman säälien – ei, ehkä sittenkin kysyvästi. Mies oli noussut ylös vihoissaan tuoliltaan ja seisoi nyt Doflamingon edessä, tosin matalammalla, lyhyempi kun hän oli.

Vaaleanpunaiseen puuhkaan sonnustautunut mies otti hiljaisen hetken edukseen ja kumartui vetämään toisen lämpimään suudelmaan. Crocodile säpsähti ja koitti työntää pidempää miestä eroon itsestään, mutta turhaan, sillä Doflamingo oli ottanut varman päälle pirunmarjavoimansa mukaan peliin – Crocodile ei pystynyt liikahtamaankaan toisen otteesta. Tosin hän käytti tilaisuuttaan hyväkseen ja puraisi pidemmän miehen alahuulen halki. Mies ei kuitenkaan inahtanutkaan ja teko näytti vain kiihottavan häntä lisää. Crocodile murahti vihaisesti.

Pian Doflamingon oli kuitenkin päästettävä uhrinsa irti ohjaksistaan, koska hapenpuute alkoi olla yllättävän suurehko. Molemmat vetivät henkeä keuhkoihinsa katsoen yhä toisiinsa. Crocodile näytti nyt hyvin vihaiselta, vihaisemmalta kuin pitkään aikaan. Doflamingo nuolaisi alahuultaan tuntien ja maistaen verensä suussaan. Hän virnisti toiselle huvittuneena.

”Aina sama vanha sadistisuus~.” Doflamingo kommentoi tutkaillen vihaista uhriaan.

Crocodile ei sanonut mitään, mutta mulkoili miestä tappavasti – ja jos katse voisi tappaa, olisi linnunkutale ollut kuolleena jo vähän aikaa sitten. Crocodile päätti kuitenkin antaa asian olla (ei hän olisi voinut muutenkaan tehdä mitään) ja istuutui sitten takaisin tuoliinsa vetäen samalla pinon papereita eteensä. Hän alkoi täyttämään niitä rutiininomaisesti.

Pidempi mies seisoi yhä paikoillaan hämmentyneenä, kulmat ylhäällä. Vielä koskaan ennen toinen ei ollut tehnyt mitään tämän kaltaista, eikä kukaan ollut koskaan ennen ollut kuin mahtavaa Doflamingoa ei olisi ollut edes olemassa. Crocodilen käyttäytyminen alkoi pikku hiljaa käydä miehen hermoille.

Hiljaisuus kesti noin viitisen minuuttia. Crocodile täytti yhä papereitaan sanaakaan sanomatta, katse harhailematta työhönsä unohtuneena. Hänen takanaan seisova toinen Kaapparilordi tutkaili miestä samalla miettien uutta mahdollista juonta, uutta tilaisuutta päästä niskan päälle. Tilanne ilmaantui melkeinpä heti, kuin taivaasta. Crocodile oli pudottanut vahingossa puolet paperipinostaan lattialle. Doflamingon suu kaartui tavanomaiseen virneeseensä. Mies ehti paikalle ennen kuin toinen ehti nousta ylös tuolistaan.

”Anna kun autan, Croccis.” mies sanoi ja nosti pudonneet paperit takaisin toisen tammipöydälle.

Nostaessaan papereita hän vilkaisi aurinkolasiensa takaa Crocodilen hämmentynyttä ilmettä. Käyttäen tilaisuuttaan jälleen hyväksi hän tönäisi 'vahingossa' pöydällä olevat viinilasit miehen päälle. Viini tahrasi Crocodilen valkoisen silkkikauluspaidan valuen yhä vain alemmaksi uhriaan. Lasit tippuivat lattialle ja särkyivät. Yhä istuva mies näytti murhanhimoiselta.

”Oho.” Doflamingo sanoi sitten virnistäen, napaten miehen olalleen.

”Paras mennä pesemään vaatteesi, vai mitä? Viini ei lähde helposti valkoisesta paidasta...” hän jatkoi ja lähti kävelemään kohti raskasta tammiovea Crocodile yhä olallaan. Mies kirosi raskaasti, sillä hän ei pystynyt nyt hyödyntämään pirunmarjavoimiaan.

”Doflamingo! Laske minut tällä sekunnilla alas! Takaan, että kuolet vielä tänään!” Crocodile huusi raivoissaan yrittäen rimpuilla toisen otteesta, mutta turhaan.

Pidemmän Kaapparilordin avatessa tammiovea hän huomasi oven toisella puolella olevan naisen. Nico Robin katsoi miehiä huvittuneella ilmeellä, mikä oli hyvin harvinaista tältä naiselta, jonka kasvot olivat aina tyynet ja jään viileät. Nainen ei kuitenkaan sanonut sanaakaan, vaan lähti omille teilleen kartanon toiseen päätyyn.

”Nico Robin!” Crocodile koitti huutaa naisen perään, mutta turhaan. Nainen oli mennyt jo menojaan. Mies kirosi alaisensa maanrakoon.Doflamingo nauroi uhrinsa yrityksille saada apua ja jatkoi itsekin matkaansa eteenpäin kierreportaisiin, yläkertaan. Mies tunsi uhrinsa kartanon kuin omat taskunsa, niinä harvoina vierailukertoinaan hän oli aina löytänyt mahdollisuuden livahtaa huomaamatta tutkimaan paikkoja. Lopulta hänellä olikin kasassa kartanon pohjapiirrokset oman päänsä sisällä – hän muisti jokaisen oven ja sen taakse avautuvan huoneen.

Pian he olivatkin päässeet portaiden yläosaan. Doflamingo skannasi käytävän katseellaan ja vailla epäilystä hän lähti suoraan kohti viimeisintä ovea oikealla. Crocodile kirosi edelleen raskaasti, mutta jähmettyi huomatessaan minne he olivat menossa.

”Doflamingo!” hän huudahti.

Mies ei ottanut toista kuuleviin korviinsa vaan avasi huoneen oven ja astui sisälle lukiten samalla oven takaansa huolellisesti. Sitten hän käveli edemmäs ja heitti Crocodilen pehmeälle jättikokoiselle sängylle virnuillen. Crocodile näytti ahdistuneelta.

”....Tämä ei ole kylpyhuone.” mies sanoi sitten rikkoen hetken kestäneen hiljaisuuden.

Doflamingo näytti yhäkin huvittuneemmalta.

”Pfft. Ei tietenkään ole! Minne oikein luulit minun sinua vievän?” pidempi mies kysyi lähestyen sängyllä makaavaa miestä.

Crocodile koitti pysyä toisesta mahdollisimman kaukana ja kun toinen Kaapparilordi läheni lähenemistään ja pääsi pian itsekin sängylle, ryömi lyhyempi mies sängyn toiseen päätyyn saakka. Doflamingoa ei tämä kuitenkaan haitannut, sillä pian hän oli napannut miehen kiinni – ja alleen. Crocodile katsoi sivulleen vihaisena koittaen pitää poissa katsekontaktia kun Doflamingo istui hänen päällään. Asento ei ollut kovinkaan mukava eikä edes uusi. Crocodile muisti joutuneensa jo kerran samanlaiseen tilanteeseen miehen kanssa, siitä oli tosin jo kauan aikaa.

Doflamingo silmäili allaan makaavaa uhria ahnaasti, mutta päätti pitää hieman hauskaa ennen kuin alkaisi tosi toimiin, rakastihan hän kaikenlaisia kissa-hiiri-leikkejä yli kaiken.

”Älä nyt näytä noin vihaiselta, Croccis!” Doflamingo huokaisi tylsistyneellä äänellä saaden toisen huomion vihdoin itseensä.

”Hymyilläkkö pitäisi, idiootti?!” Crocodile huusi raivostuneena. Suoni nyki miehen otsalla vimmatusti.

”Luuletko tosissasi, että hymyilisin tällaisessa tilanteessa niin kuin sinä nähtävästi juuri tälläkin hetkellä teet?! Jos vain voisin, lähtisin niin helvetin nop- mmh!”

”Ssh. Ethän halua, että muut kuulevat huutosi ja tulevat katsomaan mitä on tekeillä?” Doflamingo kysyi nyt viettelevästi pitäen yhä kättään toisen suulla.

”Tosin...tuskin se naikkonen ainakaan jaksaa vaivautua tänne asti.” mies jatkoi huvittuneella äänellään.

Crocodile puraisi vihoissaan miehen kättä ja oli tyytyväinen kun käsi vedettiin nopeasti pois hänen suultaan. Doflamingo piti kättään silmiensä edessä ja katsoi veren valuvan, miehen hymy oli nyt hyytynyt. Crocodile tunsi ilmapiirin muuttuvan, mutta ei ehtinyt tai edes pystynyt tekemään mitään kun hänen suunsa oli jälleen peitetty – tosin toisella suulla.

Doflamingo suuteli miestä karkeasti, näykkäisten toisen alahuulta ja saaden kielensä nopeasti toisen suuhun. Mies ei ehtinyt kuitenkaan tehdä paljon muuta kun Crocodile puraisi häntä kieleen. Veren maku sekoittui suudelmassa ja pian molemmat maistoivat sen. Crocodile koitti pitää mielensä kurissa, mutta lankesi pian kun Doflamingo löysi kielellään toisen ja hyväili sitä omallaan. Crocodilen suusta pääsi pieni voihkaisu, joka kuitenkin hukkui suudelmaan. Doflamingo virnisti tyytyväisenä ja löysi kädellään tiensä Crocodilen kauluspaidan luokse.

Pian paidan napit oltiin runneltu väkipakolla auki ja Crocodile makasi sängyllä vetäen raskaasti happea keuhkoihinsa kasvot hivenen punertavina. Näky oli Doflamingolle kuin taivaasta – Crocodile näytti niin seksikkäältä katsoen häntä hivenen rypistyneiden kulmiensa alta punastuneena. Pidempi Kaapparilordi ei enää voinut vain katsella, hänen täytyi saada myös koskettaa.

Crocodile tunsikin pian hivenen viileän käden siveltelevän hänen kehkeytyneitä vatsalihaksiaan. Samalla Doflamingo suuteli ja näykki miehen kaulaa saaden toisen välillä inahtelemaan. Kaapparilordi leikki sormillaan Crocodilen vasemmalla nännillä kiusaten kielellään toista. Bisnesmiehen hengitys alkoi tiheentyä ja Doflamingo pisti tämän merkille tuoden huulensa lähelle Crocodilen korvaa.

”Hhmm.. taidat nauttia tästä sittenkin, vai mitä, Crocoseni?” mies kuiskasi toisen korvaan saaden Crocodilen selkäpiissä kulkemaan kylmät väreet.

”Hnn..ole..hiljaa..mmh!” mies koitti vastata vihaisesti, mutta epäonnistui täysin tuntiessaan kielen korvalehdellään.

”Pfu fuf fu~” Doflamingo nauroi samalla kun vei kätensä miehen housuille.

”Parasta päästä näistä eroon, vai mitä? Näyttää siltä, että joku tahtoo kohta ulos~”

”......”

Crocodile katsoi miestä niin murhaavasti kuin vain tilanteessaan pystyi. Merkki näytti kuitenkin tehoavan yllättävän hyvin, pidempi mies kun pysähtyi hetkeksi toimissaan.

”Mitä nyt, Croccis?” Doflamingo kysyi matalalla viettelevällä äänellään.

Crocodile oli hetken hiljaa, mutta päätti lopulta sanoa sanottavansa. Hänen kunniansa oli tässä pelissä jo aikoja sitten menetetty, mitä hän muka voisi enää menettää?

”Riisu.” hän sanoi sitten.

Doflamingo katsoi häntä kulmat koholla. Tätä hän ei ollut odottanut tulevaksi, Crocodile käski, käski tässä tilanteessa häntä riisu'utumaan. Mies kuitenkin virnisti sitten huvittuneena.

”Hmmm... tasa-arvon vuoksiko? Vai jotta saat ihailla rusketustani?” Doflamingo kiusasi uhriaan ja näki silmäkulmassaan, että toinen punastui tummemmin kuin aikaisemmin.

Mies teki kuitenkin sitten niin kuin toinen oli tahtonut ja riisui hyvin hitaasti vaaleanpunaisen höyhentakkinsa ja heitti sen lattialle kuten myös paitansa. Crocodile nielaisi ja kurottautui ylöspäin suutelemaan miestä vetäen samalla violetit aurinkolasit toisen kasvoilta pois. Karibiansiniset silmät kohtasivat kultaiset. Crocodile oli aina pitänyt asian omana tietonaan, mutta hän rakasti miehen silmien väriä. Läpitunkeva katse sai hänen ihonsa kananlihalle ja sydämen pamppailemaan nopeampaan tahtiin.

Doflamingo virnisti ilkeästi toiselle vieden kätensä miehen housuihin. Crocodile huoahti tuntiessaan Doflamingon käden erektiollaan, hyväillen sitä, liu'uttaen sormiaan edestakaisin miehuuden ympärillä. Crocodile värähti kielen koskettaessa huippua eikä hän ollut edes huomannut milloin toinen Kaapparilordi oli vetänyt miehen housut syrjään. Doflamingo lipoi ensin kielellään miehuutta pitkin, kunnes otti sen kokonaan suuhunsa. Crocodilen pää valahti tyynyille.

”Hhnn...ahh! ...Haah!”

Crocodilen kasvot loistivat vaaleanpunaisina, miehen toisen käden yrittäessä peittää puolia. Doflamingoa nauratti toisen toimet, mikä taas aiheutti herkullisia vibraattoreita bisnesmiehelle. Crocodile ei kestänyt enää vaan purkautui miehen suuhun huohottaen. Doflamingo nieli kaiken nuollen samalla sormensa, katsoen jälleen läpitunkevilla silmillään uhriaan. Crocodile koitti saada hengityksensä tasaantumaan, mutta ei onnistunut taaskaan kun toinen kävi jälleen hänen kimppuunsa. Ilman minkäänlaista varoituksen sanaa oli ensimmäinen sormi läpäissyt hänen sisäänkäyntinsä.

”H-hah...haah” Crocodile puri huultaan saaden siitä veren valumaan, koittaessaan pitää tuskanhuudon sisuksissaan.

Doflamingo kumartui nuolaisemaan veren toisen huulilta hipaisten omillaan niitä kevyesti. Crocodile veti miehen alemmaksi suudellakseen. Huulten koskettaessa lisäsi mies toisen sormen saaden Crocodilen silmät vuotamaan, kiilumaan. Kipu laantui kuitenkin yllättäen kun Doflamingo löysi herkän kohdan ja alla oleva mies voihkaisi. Doflamingo kiusasi miestä sormillaan vielä hetken saaden tämän tuntemaan erityistä mielihyvää ennen kuin veti sormensa pois.

Crocodilen hengitys oli nyt epätasaista ja miehen hiussuortuvat eivät olleet enää järjestyksessä – muutamia oli karannut miehen kasvoille ja ne nousivat ja laskivat hengityksen myötä. Doflamingosta mies näytti jälleen kerran syötävältä. Hän ei kuitenkaan viitsinyt enää kiusata uhriaan enempää – sen voisi aina tehdä seuraavana päivänä.

Bisnesmiehen melkeinpä mitättömästä nyökkäyksestä Doflamingo työntyi hänen sisäänsä ja aloitti hyvin hitaan rytmin.

”Mmh..Croccis on yhtä tiukka kuin ennen.” Kaapparilordi sanoi karheasti.

”Haah..olisit jo..mmmh... hiljaa!” Crocodile huokaisi vetäen miehen koukullaan lähemmäksi.

Kultakoukku sai Doflamingon kaulaan aikaan haavan, joka alkoi hitaasti tippua verta. Mies virnisti tuntiessaan raapaisun ja alkoi lisätä vauhtiaan. Kuumuus alkoi tehdä tuloaan samalla kun hikipisarat kimaltelivat molempien vartaloissa. Crocodile ei pystynyt enää hillitsemään omaa ääntään – Doflamingo oli ottanut kaikki ohjakset käsiinsä. Sänky narisi kovan rasituksen alla, mutta kumpikaan ei kuullut sitä.

”Mmmh...ah..ah..haah! D...Dofla!”

”Nnh.. aivan oikein, huuda!”

”Nnggh... haah! Ah!”

”Mmmh!”

”D..Dofla..ah! E-en kestä.. ngh.. enää!”

Doflamingo alkoi jälleen pumpata Crocodilen miehuutta edestakaisin. Ei kestänyt enää kauaakaan kun mies laukesi molempien ylävartaloille ja näki melkein tähtiä. Doflamingo purkautui miehen perässä, paine oli käynyt liian suureksi. Molemmat huohottivat ja Doflamingo vetäytyi toisen päältä tämän vierelle. Kaapparilordit makasivat tasaten hengityksiään.

Vähän ajan päästä Crocodile veti itselleen pöytälaatikon rasiasta sikarin ja sytytti sen. Mies veti kallista savua keuhkoihinsa lopulta vapauttaen sen ilmaan. Doflamingo katsoi toista huvittuneena.

”Miten olisi toinen kierros?” hän kysyi sitten lähentyen vieressään makaavaa miestä.Crocodile mulkaisi miestä vihaisesti.

”Miten olisi ei?” hän murahti sitten.

Doflamingo mutristi surullisesti huuliaan, mutta huokaisi sitten antaen periksi.

”Mitä meinaat tehdä sen Olkihatun suhteen?” hän kysyi sitten vähän ajan päästä.

Crocodile katsahti mieheen ja jo nähtyään toisen ilmeen tiesi Doflamingo mitä odottaa vastaukseksi.


------------------------------------------
Ajattelin lisätä tämän nyt tänne kun kerta muistakin sarjoista voipi lisäillä~ ja tappelin ihan kauheasti tämän lisäyksen kanssa, koska tämä pisti kaiken tekstin yhteen putkeen. -_-
Pisin ficcini tähän asti.. 9 sivua pitkä OpenOfficella. ,__,
Ja miten musta tuntuu, että aina kun alan kirjottaan yaoita niin joka ficissä asiat vaan pitenee ja pitenee ja tulee lisää niitä pervoja yksityiskohtia ja wtf.