Muistan, että luin täst yhen osan ja jätin kommentin.. Okei. En kyllä hirveesti muista mitä sanoin siihen, mutta aika varmaan samoja asioita, joita nyt toistan. Ja mä en kommentoi saadakseni haukkua sun tekstiä, vaan mä haluan että sä kuuntelet ja opit jotain uutta kirjottajana : ) !

Okei. Mut alotetaan jostain ja se olkoon tän lyhyys. Mitäs tässä on... 295 sanaa ja se on aikas armottoman lyhyt. Aina kirjottaessaan moniosaisia ficcejä on hyvä, että ne osat ovat suhtkoht pitkiä. Niitten ei tartte olla sellasii 10 000 sanan ficcejä tyyliin, tarkotan tällä että sellainen tuhat tai kaks tuhatta vois olla ihan jees. Tällöin siihen osaan mahtuu tarpeeksi tapahtumia ja siinä on tarpeeksi kuvailua niiden tapahtumien ympärillä. Tässä sun osassas kyllä tapahtumia on ja se on hyvä, tästä puuttuu vain se kuvailu. Voisi ikään kuin sanoa, että sä juokset tekstissä eteenpäin.

Miten sä sit voisit saada lisää tapahtumia/kuvailua/pituutta? Yleensä kirjottajalla on joku kuva päässään millaiseks se tahtoo ne tapahtumat, sä tiiät sen huoneen jossa ne keskustelee ja sä tiiät millaset vaatteet hahmoilla on päällä ja sun tehtäväs on tekstin avulla saada ne myös lukijoiden silmille. En tarkoita, että kun tulee uusi hahmo niin se selostetaan aina päästä varpaisiin pikkutarkkaa, vaan että siellä on joku adjektiivi kuvaamassa sitä silloin tällöin. Ja jos taas kirjottaa minä-persoonasta niin yksi tärkeä asia on saada lukijalle selväksi sen hahmon tunteet ja mielenliikkeet ja mitä se hahmottaa muista hahmoista. Koska ei se voi automaattisesti tietää muista kaikkea, ethän sääkään tiedä muista kaikkea? : DDD

Okei. Esimerkkinä voisin ottaa tuolta lauseen:
Tunnit menivät tosi nopeasti koska oli paljon tekemistä.  <--- tähän voisit hyvin perään kirjottaa mitä ne teki siellä tunneilla ja miksi oli niin paljon tekemistä ja mikä se tekeminen ylipäätään oli. Tärkeintä on, että kuvailet mitä ne hahmot tekee.
Ja sitten vaikka toinen pätkä:
Koulun kello soi. Loma sitten viimein loppui. Se oli sääli.  <--- lyhyet lauseet on okei, ne on välillä hyvästä, mutta pelkästään niitä käyttämällä tulee sellainen tökstökstöks olo ja tarina ei etene sellattiin sujuvasti. Noist virkkeist ainakin kaks vois aivan vallan hyvin laittaa yhteen, mikä sais tekstist paljon sujuvamman olosen, esim. (ja tää on vain mun esimerkki, jonka tarkoitus on vain hahmottaa paremmin mitä tarkoitan yhdistämisellä ja sanojen lisäämisellä, en tarkoita mitään pahaa sotkeutumalla tekstiin) Koulun kello soi, mikä tarkoitti loman sitten viimein olevan loppu. Se oli sääli.
ja samalla sinne tuli pari sanaa lisää ja pituutta hieman lisää.

Okei. Jos pystyt, niin kokeile selittää asiat monimutkasemmin, vaikka se  olis yllättävän yksinkertainen asia. Kokeile selittää se mahdollisemman monimutkasest ja kun oot tehny sen, mietin miten siitä saa sujuvan ja ymmärretävän. Sitten ala miettiä miten siitä eteenpäin. Kokeile ja yritä saada asioita vain selitettyä, selitettyä, selitettyä. Mä tiedän, että se kuulostaa tuskalta ja ihan törkeen vaivalloiselta, mutta rankka tosiasia on, että kirjottajana ei parane, ellei vaan kirjota ja kirjota ja kirjota, ihan oikeesti. Ja tiesiks mitä, siitä on pelkkää hyötyä, että sä kirjotat ja mietit näitä juttuja, vaikka sun ficci-intos lopahtaiski. Oikeesti. Usko mua. Ja ehdottomasti jatka kirjottamista. Kyllä susta vielä mestari tulee, vaikkain se on vaatiikin kovaa harjoittelua ja paljon kirjottamista : )

Täähän on jännittävää.=)