Tänään ei oikein mikään mennyt hyvin. Olin ollut koulusta pois kuukauden koska olin toisen kaupungin kovis jengin Homunculusten jäsenten hakattavana. Kummatkin käteni ja jalkani olivat olleet tohjona ja lisäksi vatsassa oli iso haava. Nyt minut sitten uskallettiin päästää kouluun ja vaikka isä ja setä yrittivät opettaa asioita en vaan tajunnut niitä. Lisäksi sain tietää Minaton joutuneen hetkeksi mielisairaalaan.
No aloitetaan päivä alusta.

Oli kirkas aamu. En olisi millään jaksanut nousta.
- Hohenheim. HERÄÄ JO!!!!!   Isä huusi niin kovaa kun ääntä lähti. Kun en päästänyt ääntäkään hän huokaisi syvään. Yhtäkkiä Edward setä tuli keittiöön tai sinne missä isä sitten olikaan.
- No niin rakas veli mä yritän. NONIIN HOHENHEIM HERÄÄ JO TAI ETT SAA AAMIAISTA!!!!!       Ed setä huusi. Nousin ylös sängystä kiroten sitä että setä ja tämän perhe asuivat samassa talossa. No on tässä hyvätkin puolensa. Trisha nimittäin asui täällä myös. Trisha ei ole Edin ja Winryn biologinen lapsi vaan mun mummin siskon pojan tytär. Hänen vannhempansa kuolivat sodassa. Sodassa joka käytiin kun olimme vasta jotain 2vuotta vanhoja. Setä menetti tuolloin kätensä ja jalkansa ja nyt niissä on automailit. nyyh
No enyway.
Tulin kuitenkin keittiöön syömään aamu palaa. Trisha oli tehnyt kaikille lettuja jotka maistuivat hyviltä. Paitsi etten ehtinyt syödä montaa koska setä söi niin paljon.
- Isä! Et söisi noin paljon muille ei jää mitään!     Trisha valitti.
- Anteeksi rakas on nälkä!!!     Ed setä puhui ruoka suussa.
- Älä suutu hänelle Trisha! Niisan on vasta kasvu vaiheessa.   Isä vitsaili.
- KUKA ON PÄTKÄ AL!!!!    Ed huusi. Hän taisi todella suuttua niin kuin aina kun puhutaan miehen pituudesta. Setä tosiaan oli lyhyt. Minä itse olin häntä vähän pidempi ja kasvoin koko ajan. Hän taas ei enää kasvanut vaan kutistuu vielä joskus entisestään.

Koska Edin, Winryn ja isän piti mennä tänään ajoissa kouluun joten jouduin kävelemään Trishan kanssa. Hetkinen. Miten niin jouduin? Pikemminkin sain.

No loppu päivä olikin tylsää. Ruokkiksella Madaran, Sasorin ja Kakuzun piti mennä niiden kerhon kokoukseen ja olin sit muiden kaa puhumassa pitkästä aikaa asioista. Koulun loputtua kävin muiden kanssa mielisairaalassa tervehtimässä Minatoo. Se oli iloinen kun tultiin käymään. Se itse oli aika huonossa kunnossa ja ei ole kuulemma syönyt eilisen jälkeen. Onneksi se sai lääkityksen muuten se ei ois päässy kotiin. Minato pääsee huomenna kotiin ja ylihuomenna kai tulee kouluun. Tai ainakin toivotaan