Nimetön arkisto
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Syvällä metsän uumenissa paikassa, jonne kukaan ei ole koskaan löytänyt. Olin taas sinun kanssasi Sasuke. Mutta emme niin kuin ennen. Emme enää koskaan voi olla niin kuin silloin.
Ystäviä. Ei olimme enemmän kuin ystäviä. Tänään taistelen kanssasi, kuin olisimme aina olleet vihollisia.
Tällaista se ninjamaailma on.
Juokset minua kohti ja olet iskemässä minua jollain sadoista hyökkäyksistäsi. Ehdin juuri ja juuri väistää, ja heittää sinua heittotähdellä. Se osui sinua kämmeneen, ja se teki siihen ikävän näköisen haavan. Irrotat sen, kun mitään ei olisi käynyt.
Tuijotat minua tyhjillä mutta silti vihaisilla silmillä. Ennen ne olivat olleet kauniit ja onnellisuutta huokuvat silmät, mutta ajan saatossa ne muuttuivat.
En edes tiedä milloin.

Muistoni yhteisistä hetkistämme tulivat esiin taas kerran väärällä hetkellä.

Muistan yhä viimeisen yhteisen yömme, jolloin hellit minua ensimmäisen ja viimeisen kerran. Olit lähtenyt, kun nukuin. Jätit muistoksi vaan lapun, jossa kerroit, ettet voinut unohtaa vihaasi veljeäsi kohtaan, ja siksi jätit minut.
Kolmeen vuoteen en nähnyt sinua. Kun vihdoin löysin sinut, olit muuttunut tuoksi kylmäksi itseksesi, mitä olet nyt.

Havahduin muistoistani liian myöhään. Olit ehtinyt iskeä käteeni kunain, niin että käteni ei enää liikkunut. Kiljuin kivusta, joka raastoi kättäni.
Yhtäkkiä ilmeesi muuttui.
Ilmeesi oli hämmästynyt ja pelästynyt.
Ihan kuin olisit muuttunut taas entiseksi itseksesi ja katunut tekojasi.

Yhtäkkiä nostat kunain maasta ja viillät kurkkusi auki.
- Minä rakastan sinua ikuisesti Naruto. Anteeksi kaikesta.

Sen sanottuasi kaaduit kuolleena maahan.
Jäin vain katsomaan paikoilleni kuollutta ruumistasi. En vain voinut uskoa, että hän teki sen. Ja vain minun takiani.

Alkoi sataa. Sinä varmaan itkit omaa tyhmyyttäsi. Sitä kuinka jouduin kestämään yksin julman maailman.
Mutta ei se ollut sinun vikasi. Olisin saanut apua, jos olisin halunnut.
Mutta ei.
Halusin kestää kaiken yksin. Se oli oma valintani.

Kyyneleet löysivät tiensä silmistäni.
Muistot palaavat taas.

Elämämme ei ole koskaan ollut helppoa.
Minulla ei ole koskaan ollut vanhempia. He kuolivat samana päivänä, kun synnyin.
Sinulla taas oli vanhemmat. Mutta veljesi tappoi heidät, kun olit pieni.
Olimme molemmat orpoja ja hylättyjä. Silti olimme aluksi vihollisia. Mutta kun pääsimme läpi akatemiasta, meidät laitettiin samaan ryhmään. Se opetti meille paljon asioita, mutta tärkein oli kai se, että ystävystyimme viimein.
Eräänä päivänä et tullut harjoituksiin kuumeen takia.
Olin huolissani.
Tajusin vasta silloin tunteeni sinua kohtaan.
Sitten tunnustin tunteeni sinulle. Sinä et hylännyt minua vaan otit avosylin vastaan.
Se oli elämäni onnellisin hetki.

Muisteluni päätty, kun lintu lentää ohi. Se oli musta harakka.
Katson taas sinua. Sinulla on onnellinen ja levollinen ilme kasvoillasi.
Viimeiset sanasi kaikuvat yhä päässäni ja kyyneleet ilmestyivät silmiini uudestaan.
Viime hetkilläsi palasit takaisin omaksi itseksesi. Sasukeksi mitä minä rakastin.

Elämä tuntui päämäärättömältä ilman sinua. En van voi kestää tätä julmaa todellisuutta, jos tiedän, ettet elä enää täällä maan päällä.
Se olisi liian tuskallista.

Poimin maasta verisen kunain, jolla olit itsesi äsken tappanut.
Viilsin kunailla vatsani auki. Se kirveli vähän mutta samalla se tuntui niin hyvältä.
Katsoin taivaalle, hymyillen pienesti ja lausun.
- Minäkin rakastan sinua Sasuke.
Sen sanottuani lävistin sydämeni. En kuollut heti vaan yskin pitkään verta, kunnes kaikki pimeni.

Yhtäkkiä näin valoa kaikkialla. Se oli niin kirkas, että se sokaisi silmäni.
Kun totuin valoon, näin sinut edessäni. Sinä hymyilet suloista hymyäsi ja ojennat kätesi minulle.
Tartuin käteesi varovasti ja nousin ylös. Katsoin kättäni. Se toimii taas. Myös mahani ja rintani olivat kunnossa.
Kaikki oli täydellisesti.

Näin minun Uzumaki Naruton arkisto täyttyi.
Mutta tämä arkisto jää nimettömäksi.

IKUISESTI <3