"Kutsuitte minut, Tsunade-rouva", Kakashi sanoi, astellessaan Hokagen huoneeseen. Nainen oli lähettänyt yhden kylän ninjoista jooninin perään, sillä hänellä oli tärkeää asiaa.

"Hyvä, että pääsit näin nopeasti paikalle", Tsunade sanoi ja vaikutti erittäin vakavalta. "Missä Naruto on?"

"Lienee harjoittelemassa", Kakashi vastasi, hieman kummissaan mutta päätti olla kyselemättä turhia. Tsunade nyökkäsi ja nousi pöytänsä äärestä.

"Joku on avannut käärön", Tsunade kertoi pitkittämättä sen enempää asiaa. "En aisti sen chakraa enää."

"Miten se on mahdollista? Ettekö lähettäneet Sakuran tehtävään? Hän ei kajoaisi kääröön", Kakashi sanoi.

"Aivan. Joku muu siis on asialla..." Tsunade huokaisi ja kääntyi ikkunan puoleen. "Syyllinen on löydettävä. Ja niin on Sakurakin."

"Ymmärrän", Kakashi vastasi ja haraisi hopeanharmaita hiuksiaan, jotka kallistuivat vasemmalle. "Lähetätte siis minut."

Tsunade kääntyi Kakashin puoleen ja nojasi pöytäänsä.

"Ota Naruto ja muutama muu mukaasi. Luulen, että saatat tarvita apujoukkoja", Tsunade sanoi. Mies nyökkäsi ja katosi huoneesta.

'Sakura...'

Hokagen käsi puristui nyrkkiin.

----------------------------------------------------

Luola oli pimeä ja kostea. Se oli kaikkea muuta kuin mukava. Edes auringonvalo ei päässyt paikkaan, jonne Sakura oli kylmästi teljetty. Tai oikeastaan kahlittu. Tyttö virui epätoivoisena luolan pimeimmässä nurkassa, kädet ja jalat kahlittuina kallioiseen seinämään. Kahleet olivat tarpeeksi pitkät liikkumiseen mutta pakeneminen ei onnistunut. Sakura olisi voinut hajoittaa kahleet voimillaan mutta tiesi, että kahleissa oli chakrasiteet, jotka estivät voimankäytön.

Tyttö käveli pientä matkaa edestakaisin ja kahleet seurasivat kilisten perässä. Vielä hetki sitten hän oli ollut matkalla tehtäväänsä ja kaikki oli ollut hyvin, lukuunottamatta sitä, että oli eksynyt. Nyt hän oli vangittuna... No, jossain. Eikä pakotietä ollut. Ei ollut edes minkäänlaisia vaihtoehtoja. Toki tyttö oli yrittänyt tiirailla pimeyden lävitse luolan toiseen päähän ja seinämiin mutta ei siitä mitään ollut tullut. Hän olisi loukussa hamaan loppuunsa asti.

Sakura raivostui itselleen ja potkaisi pikkukiven jaloistaan jonnekin hämärän keskelle. Kuinka hän saattoi edes ajatella jotain sellaista kuin kuolema? Hän kyllä selviäisi. Joku huomaisi hänen kadonneen ja lähtisi etsimään. Esimerkiksi Naruto. Niin, Naruto pelastaisi hänet. Niin kuin poika oli tehnyt jo monet vuodet. Sakura ei vain ollut huomannut sitä Sasuken takia.

Sakura ähkäisi turhautuneena ja potkaisi seinämää. Se sattui hieman mutta auttoi vihanhallinnassa. Tyttö voisi kerätä mahdollisimman paljon raivoa sisälleen ja purkaa kaiken sitten, kun joku Akatsukilaisista tulisi hakemaan hänet. Niin hän todennäköisesti pääsisi pakoon mutta suunnitelma oli epäluotettava. Ensinäkin, vapautettaisiinko häntä ikinä? Toiseksi, Sakuraa ei välttämättä tultaisi edes hakemaan. Ja kolmanneksi, Akatsukissa ei ollut ketään tarpeeksi heikkoa ja tyhmää, jonka Sakura olisi voinut voittaa. Suunnitelma siis hylättiin.

"Tämä on kaikki sen typerän käärön syytä..." Sakura mutisi istahtaessaan kovalle maalle. 'Jos en olisi pysähtynyt tai eksynyt, en olisi nyt tässä...'

Samassa jostain tulvi valoa luolaan. Se oli liian kirkasta Sakuralle, joka oli lojunut paikassa jo hyvän tovin. Musta hahmo ilmaantui valon keskelle ja pysähtyi luolan suulle.

"Tulet mukaani. Pain haluaa tavata sinut", henkilö sanoi.

Ääni kuului Kisamelle, haimiehelle, joka tuntui jo nyt vihaavan Sakuraa. Tyttökään ei pitänyt miehestä sen pahemmin, kuten ei muistakaan Akatsukiin kuuluvista. Järjestö oli pahassa maineessa, eikä aiheuttanut kellekään mitään hyvää.

Kahleet Sakuran jänteiden ympäriltä avattiin ja tyttö huokaisi huomaamattaan. Oli helpotus saada puristavat teräskilluttimet pois jaloista. Kisame tarttui häntä olkavarresta ja nosti jaloilleen, eikä todellakaan kovin ystävällisellä tavalla.

"Missä pantani on?" Sakura tiuskahti. Se oli ensimmäinen ja todella typerä kysymys, jonka Sakura sai päähänsä. Mutta ilman otsasuojustaan tyttö näytti ainakin omasta mielestään haamulta, otsatukka oli päässyt nimittäin liian pitkäksi. Kisame tuijotti tyttöä ymmällään mutta lähti pian raahaamaan häntä kohti luolan uloskäyntiä.

"Vastaa!" Sakura huudahti. Mies ei päästänyt ääntäkään.

-------------------------------------------------

"No niin, ovatko kaikki valmiita?"

Kakashi, Naruto, Shikamaru, Ino ja Choji seisoivat Konohan porteilla, jonne olivat sopineet tapaamispaikkansa. Tiimi numero 10 oli kuullut Kakashin aikovan lähteä tehtävään ja halusivat mukaan. Naruto nosti repun selkäänsä ja nyökkäsi merkiksi.

"Selvä. Lähdetään", Kakashi sanoi. Tuuli puhalsi ryhmän ohitse ja kuljetti mukanaan kirsikankukkien vaaleanpunaisia lehtiä, joista yksi lennähti Naruton avoimelle kämmenelle.

'Älä huoli, Sakura', Naruto vakuutti mielessään, puristaen terälehden nyrkkiinsä ja katsoi metsään. 'Pelastan sinut!'

------------------------------------------------

Sakura saapui Kisamen perässä suureen saliin, joka oli melkein yhtä hämärä kuin luola, jossa tyttö oli virunut. Lattia ei ollut kummoinen ja seinät olivat pelkkää kiveä. Muutama seinämiin kiinnitetty kynttilä valaisi tilaa mutta hyvin himmeästi. Salissa ei näkynyt ketään muita Sakuran ja Kisamen lisäksi.

"Odota siinä", Kisame käski ja katosi paikalta.

Nyt Sakuralla oli mahdollisuus paeta. Ulospääsy oli hänen ainoa onglemansa mutta se varmasti ratkeaisi nopeasti, olihan tytöllä hänen yli-inhimilliset voimansa. Hän ehtisi pakenemaan metsään saakka ennen kuin joku huomaisi hänen karanneen. Mutta onnistuisiko se? Oliko Sakura tarpeeksi nopea? Tyttöä epäilytti mutta hän päätti ainakin yrittää. Kaikki tuntuivat kuitekin olevan kovin kiinnostuneita hänestä, joten vaikka hänet saataisiinkin kiinni, tuskin häntä tapettaisiin. Sakura juoksi lähimmän seinän luokse, tarkasteli sitä hetken ja iski pian nyrkkinsä siitä läpi. Seinämään tuli kiitettävä reikä ja Sakura vilkaisi taakseen. Ei ketään. Sitten hän syöksyi kirkkaaseen ulkoilmaan ja koki järketyksen tunteen.

"Menossa jonnekin?"

Itachi seisoi muutaman metrin päässä kunoichista, ilman kaapuaan, mikä oli harvinaista. Sakura ei ollut koskaan nähnyt nuorukaisesta kuin kasvot. Nyt mies oli hänen silmiensä edessään tavallisessa shinobi-asussa ja yhtä vaarallisen näköisenä.

Sakura otti askeleen taaksepäin ja puristi kätensä nyrkkiin. Voisihan Itachin mottaamista ainakin yrittää, jos ei muuta.

"Päästä minut", Sakura pyysi, tiukasti mutta epätoivoisesti. Itachin ilmeessä ei tapahtunut muutosta, mies vain seisoi siinä kuin Sakura ei olisi sanonutkaan mitään.

"Sitä en valitettavasti voi tehdä. Ymmärtänet, että olet melko hankalassa tilanteessa", Uchiha sanoi tyynesti ja otti askeleen tyttöä kohti. Sakura jähmettyi. Jos hän nyt luovuttaisi, hän ei ikinä pääsisi pois siitä paikasta. Tytöllä oli aina ollut joku, joka suojeli häntä. Nyt hän oli yksin ja hänen tuli myös pärjätä yksin. Muuten hänestä ei koskaan tulisi kunnollista ninjaa.

"Mitä te haluatte minusta?! Mitä väärää olen tehnyt?!" Sakura ihmetteli, melkein huutaen.

"Avasit käärön."

"Se... ei ollut osoitettu teille."

"Olimme sen perässä."

"Entä sitten? Olisiko pitänyt luovuttaa se suosiolla?"


"Siitä ei olisi ollut hyötyä. Se oli tyhjä, jos muistat."

"Mitä tämä on?! Haluan pois täältä!"

Tämän sanottuaan Sakura hypähti sivulle ja yritti paeta. Itachi ei pitänyt hänen kanssaan kiirettä mutta sai Harunon kiinni vain muutamien sekuntien jälkeen.

"Irti minusta!" Sakura huudahti yrittäen rimpuilla miehen vahvoista käsistä. Vaikka Sakura oli vahva, oli Itachi häntäkin vahvempi. Lopulta tyttö luovutti ja lyyhistyi polvilleen maahan. Epätoivo. Suru. Viha. Raivo. Nämä kaikki tunteet valtasivat hänen mielensä. Rintaan koski. Sakura ei ollut koskaan ennen tuntenut mitään niin tuskallista mielentilaa.

"Tehdään sopimus", Itachi ehdotti ja kumartui Sakuran eteen. "Jos et yritä enää paeta, päästän irti."

Tyttö ei vastannut eikä edes katsonut mieheen. Itachi irrotti otteensa kunoichin käsivarresta ja suoristautui.

"Sinua odotetaan", Itachi sanoi. Sakura nousi lyötynä ylös ja asteli Itachi perässään takaisin saliin, missä häntä odotti kokonainen kompanja Akatsukilaisia. Harunolla ei ollut aavistustakaan, mikä häntä odotti.

-----------------------------------------------------

"Kakashi-sensei, taisin löytää jotain!" Ino huusi. Naruto saapui ensimmäisenä tytön luokse ja huomasi maassa lojuvan repun sekä sen tyhjennetyn sisällön.

"Sakuran reppu..." Naruto sanoi hiljaa.

"Oletko varma? Voihan se olla jonkun muunkin..."

"Ei ole. Katso", poika sanoi nopeasti ja otti yhden kunaista käteensä. "Tämä on Sakuran. Tunnistan sen tuosta viillosta."

Ino tarkensi katseensa kunain terässä olevaan pitkään naarmuun ja katsoi Narutoon kysyvästi.

"Sakura pelasti minut kerran", viiruposkinen kertoi ja tunki kunain reppuunsa. "Siitä hetkestä lähtien olen halunnut kehittyä enemmän."

Ino hymyili lempeästi ja hänen ponihännällä oleva pitkä, vaalea tukkansa leijaili tuulessa.

"Löydämme hänet kyllä. Jos tämä on hänen, Sakura ei voi olla kaukana", Ino sanoi osoittaen reppua.

"Toivon niin..." Naruto huokaisi.

-------------------------------------------------

"Pain, tyttö on täällä", nuori nainen kuiskasi pimeyteen. Sakura seisoi salin keskellä ja yritti näyttää mahdollisimman tyyneltä. Hänen koko kehonsa vapisi jalkoja myöten ja veri kohisi korvissa. Päässä jyskytti ikävästi. Johtui kaiketi siitä kaikesta väsymyksestä ja stressistä...

Hetken kuluttua pitkä, oranssihiuksinen mies asteli naisen vierelle. Miehellä oli lävistyksiä eri puolilla kasvojaan, jopa nenänvarressa. Silmät olivat läpitunkevat ja synkät. Nainen sanoi miehelle jotain, mistä Sakura ei saanut selvää ja katsoi kunoichiin. Naisella oli sinertävät hiukset ja pään yläpuolella paperikukka, jonka avulla osa hiuksista oli nostettu nutturalle. Silmät olivat tummat ja väsyneen oloiset.

"Sinä siis olet se, joka avasi käärön", Pain aloitti, astellen vaaleanpunahiuksista tyttöä kohti. Sakura nielaisi ja puristi hanskoja käsissään. Jos hän nyt kuolisi, paluuta ei enää olisi.

"Oletko tietoinen haitoista, joita kyseinen tapaus aiheuitti sinulle?" Pain kysyi. Haitoista? Ei Sakura ollut huomannut mitään omituista kehossaan. Voimatkin olivat tallella. Tyttö pudisti päätään ja mies pysähtyi.

"Haluatko, että kerron?" Pain kysyi. "Koska olet Konohasta, et välttämättä kestä tietoa murtumatta."

"Väität, että olemme heikkoja", Sakura sanoi värisevällä äänellä.

"Niin... Niin väitän", mies vastasi ja käänsi selkänsä tytölle. "Te konohalaiset ette saa mitään aikaiseksi."

Kylämme edustaa rauhaa! Toisin kuin teidän järjestönne..." Sakura tuhahti. Hän oli merkittävien minuuttien aikana saanut itsevarmuutta. Pain ei reagoinut tähän.

"Haluatko tietää erään asian? Koska avasit käärön ilman lupaa..."

Mies katsahti Sakuraan tiukasti ja tyttö kavahti taaksepäin.

"... kuolet."