"Hitto!" Naruto kirosi lyöden nyrkkinsä kiveen. Monta tuntia oli kulunut, eikä blondi ollut edistynyt etsinnöissään. Aurinko pilkotti jo vuorien takaa ja pian Naruton pitäisi olla Konohan porteilla odottamassa muita. Mutta täällä hän oli, metsässä, missä väsytti itseään hengiltä, vaikka olisi voinut levätä yön kotona. Mutta Naruto ei voinut luonteelleen mitään. Hän oli niin huolissaan Sakurasta, että unohti jopa oman hyvinvointinsa. Sakura makasi taatusti jossain tajuttomana, melkein kuolleena. Niin poika ajatteli. Hän ei osannut kuvitella Sakuran olevan turvassa. Reppuhan oli sentään löytynyt ja sen sisältö tyhjennetty. Miksi Sakura niin tekisi?

No, joka tapauksessa, Naruton oli palattava kylään. Jos Kakashi huomaisi Uzumakin tulevan metsän suunnalta, mies ei taatusti päästäisi häntä mukaan. Mutta vaikka niin kävisikin, ei Naruto pysyisi Konohassa. Kakashikin tiesi sen.

-----------------------------------------------

Joku löi ovea kerran ja Sakura havahtui hereille. Kukaan ei ollut tullut huoneeseen mutta oven takana seisoi aivan varmasti joku.

"Kuka siellä..."

"Oletko herännyt? Hyvä", kuului käytävästä. Samassa ovea raotettiin ja Deidara astui huoneeseen.

"Mitä haluat?" Sakura kysyi turhautuneena. Tyttö ei ollut saanut unta viime yönä ja oli todella ärtyneellä tuulella.

"Pue yllesi. Sinua odotetaan. Hm", blondi sanoi, eikä antanut hymyn nousta huulilleen, vaikka olisi halunnutkin naljailla Harunolle. Tyttö kun ei näyttänyt miltään päivänsäteeltä peikkotukkansa kanssa.

"Raahaatte minua paikasta toiseen ja käskette tehdä vaikka mitä! Eikö teille jo riitä?!" Sakura murahti, heitti peiton syrjään ja pomppasi ylös sanoakseen tälle nuorukaiselle pari valittua sanaa. Tytöllä oli yllään musta t-paita ja mustat, pitkät housut. Hän oli löytänyt ne huoneensa pöydältä, kun oli palannut illalla ulkoa.

"Olen kyllästynyt tähän! Haluan pois! Miksette vain päästä minua menemään?"

Deidara tuijotti Sakuraa hetken ennen kuin toipui yllätyksestään. Hän oli luullut kunoichia pelkäksi tuppisuuksi mutta tyttö ei osannut enää pysyä hiljaa.

"Se olisikin järkevää. Menisit kielimään rakkaalle Hokagellesi olinpaikastamme. Hm", Deidara sanoi. Sakura oli vähällä räjähtää. Deidara oli hänen mielestään kaikkein ärsyttävin Akatsukilainen, jonka hän oli tähän asti tavannut. Varsinkin hänen puhetyylinsä oudoksutti. Nuorukainen lisäsi lauseensa loppuun aina pienen hm:n.

"Miksi toitte minut tänne? Olisitte voineet antaa minun olla. Tämä merkki ei ole teidän ongelmanne." Sakura osoitti etusormella otsaansa.

"Minulle sinun on turha rähjätä. Valita Itachille. Hän sinut tänne halusi raahata, hm", blondi tuhahti ja risti kädet rinnalle. "Oliko muuta?"

"Kuinka niin?"

"Jos ei, jätän sinut valmistautumaan", Deidara sanoi ja kääntyi oven puoleen.

"Hei! Et mene minnekään ennen kuin olet vastannut kysymyksiini!"

"Deidara, mitä siellä tapahtuu?"

Sakura tunnisti tuon syvän äänen ja sulki suunsa. Itachi ilmaantui ovelle ja katsoi Deidaraa ilmeettömästi. Mies halusi vastauksen.

"Hän ei halua tulla, hm", Deidara sanoi ja viittosi Sakuraan päin. Tyttö tuhahti. Eikö blondi muka voinut käyttää hänen nimeään? Itachi katsoi Sakuraan pää hieman kallellaan ja risti kädet rinnalle. Hän käski Deidaran lähteä ja pian Sakura oli kahden Uchihan kanssa. Taas.

"Sakura", Itachi aloitti. "Tämä on meille kaikille helpompaa, jos käyttäydyt... hyvin."

"Hyvin? Hah. Mieluummin hautaudun elävältä", tyttö mutisi.

"No sen uskon", Uchiha tokaisi ja otti askeleen kunoichia kohti. Sakura kavahti pöytää vasten.

"Vieläkö pelkäät minua? Vaikka pelastin eilen henkesi", Itachi sanoi. Niin tosiaan. Sakura ei ollut juuri miettinyt sitä. Hän oli ollut niin uppoutunut pakosuunnitelmiinsa, ettei ollut antanut minuuttiakaan ajastaan muistellakseen hetkeä, jolloin Uchiha oli vetäissyt hänet pois putoavien kivenlohkareiden alta.

"Ei teihin voi luottaa, vaikka tekisitte mitä. Olette silti rikollisia", Sakura sanoi kylmästi. Tuo katse muistutti Itachia siitä yöstä, jolloin oli tuhonnut klaaninsa. Mies siirsi muiston nopeasti syrjään ja keskittyi nykyhetkeen. Akatsukissa tunteille ei saanut antaa valtaa ja Itachi oli heistä kaikista ehkä ainoa, joka ei osoittanut kasvoillaan kuin yhden ilmeen.

Kaksikko oli hetken hiljaa. Miten Itachin pitäisi nyt menetellä? Kuolemalla uhkaileminen tuskin onnistuisi. Tyttö tuntui välittävän yhtä paljon hengestään kuin mistä tahansa tyhjänpäiväisestä asiasta. Täytyi siis keksiä jotain muuta.

Sakura huomasi miehen kääntyvän ovelle ja tavoitteli kunaitaan pöydän reunalta. Nyt hänellä ehkä olisi tilaisuus tappaa ainakin yksi tästä naurettavasta järjestöstä.

"Pue yllesi. Jos et ole valmis, kun palaan, tapahtuu jotain pahaa. Ja olen tosissani", Itachi sanoi. Sakura nappasi kunain käteensä ja syöksähti kohti Uchihan selkää.

------------------------------------------------

Kakashi ja muut kerääntyivät porteille ja kävivät päivän suunnitelman läpi. Mies huomasi Naruton uneliaan katseen ja päätti puuttua tähän heti, kun saisi tilaisuuden puhua pojan kanssa kahden.
"Ino, Shikamaru ja Choji, etsikää etelästä. Minä ja Naruto suuntaamme itään", Kakashi sanoi.

"Kyllä!" tiimi 10 vastasi yhteen ääneen ja katosi. Naruto oli jo lähdössä, kun Kakashi pysäytti hänen matkansa.

"Opettaja..."

"Et ole nukkunut, ethän?"

Naruto painoi katseensa alas ja pudisti päätään. Olisihan hänen pitänyt arvata, että joonin huomaisi tämän.

"Sakura ei löydy niin helposti, vaikka etsisit vuorokauden ympäri. Yrittäisit edes ymmärtää sen", Kakashi sanoi ja laski kätensä pojan olkapäälle. "Me löydämme hänet mutta tuolla asenteella ei pitkälle päästä."

Naruto nyökkäsi ja hymyili hieman.

"Anteeksi, opettaja", Naruto pahoitteli. Kakashi nyökkäsi ymmärtävästi ja he lähtivät matkaan.

--------------------------------------------------

"Mitä oikein yrität, Haruno?"

Itachi oli aistinut Sakuran tappoyrityksen, tarttunut tyttöä ranteesta ja tönäissyt hänet sängylle. Kunai oli edelleen tiukasti Sakuran nyrkissä ja hän tuijotti Itachia murhaavasti. Mies oli hänen yllään ja piti tytön käsiä sivuilla.

"Päästä irti", Sakura käski.

"Heti, kun olet rauhoittunut. Ja päästä irti kunaistasi", Itachi huomautti. Sakura pudisti päätään ja mies huokaisi. Miten kukaan pystyi olemaan näin rasittava?

"En rauhoitu ennen kuin olen päässyt täältä!" tyttö huudahti ja yritti epätoivoisesti rimpuilla irti Uchihan otteesta. Itachi tiukensi otettaan ja painoi polvellaan Sakuran jalat alas.

"Taidamme sitten kuluttaa päivämme tässä, vai mitä?" Itachi sanoi. Sakura tuhahti ja yritti saada chakraa käsiinsä. Se tuntui mahdottomalta mutta ei hän voinut luovuttaa sellaisessa tilanteessa. Itachi Uchiha oli hänen päällään ja huone oli tyhjä. Luoja tietää, mitä mies keksisi.

Chakran tuotto alkoi pikku hiljaa onnistua ja tyttö tunsi voimiensa kasvavan. Tilanne alkoi vaikuttaa hyvältä. Yhtäkkiä polttava tunne pyyhkäisi Sakuran ylitse ja kirkas valo nousi hänen otsastaan. Itachi perääntyi taaemmas pieneen paineen työntäessä häntä pois Sakuran luota.

'Mitä tämä tarkoittaa...?' mies ihmetteli. Samassa Sakura päästi korvia riipivän tuskanhuudon ja paineaalto iski Itachin seinää vasten. Tyttö vääntelehti sängyllä ja puristi lakanaa nyrkissään.

Tyttö ei ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Kuin joku kuristaisi häntä polttavin ottein. Sydän jyskytti liian nopeasti. Henki ei kulkenut. Kaikki oli sumeaa. Samassa Sakura tunsi jonkun tarttuvan häntä kädestä ja hän räpsäytti silmiään. Itachi. Mies huusi hänelle jotain mutta tyttö ei saanut sanoista selvää. Inhottava paine korvissa esti kuulemisen. Liekit liukuivat taas hänen ylitseen ja Sakura puri hampaitaan yhteen, ettei huutaisi. Hiki virtasi hänen kasvoillaan ja otsaa poltteli. Mitä oikein tapahtui?

Deidara ryntäsi Tobi perässään huoneeseen ja Sakura katsahti heihin. Tytön silmät leimusivat ja murhahimon saattoi tuntea. Itachi katsoi ovelle ja piteli rimpuilevaa kunoichia aloillaan.

"Lähtekää!" Itachi käski. Mutta liian myöhään. Sakura pääsi Itachin otteesta ja tönäisi miehen lattialle. Tyttö nosti kämmenensä ovella seisovaa kaksikkoa kohti ja valtava paine lennätti heidät käytävän seinää päin. Samalla tuhoutuivat huoneen seinät ja lattia. Itachi työnsi päälleen lentäneen kivenlohkareen syrjään ja katsoi eteensä. Sakura oli kadonnut.

--------------------------------------------

"Kuulitko tuon?" Naruto kysyi tähystäen kauemmas metsään.

"Rysähdys tuli tuolta", Kakashi sanoi osoittaen kohti suurta vuorta. "Mennään."

-------------------------------------------

Sakura juoksi pitkin käytäviä sekavassa olotilassa. Hän halusi löytää pois koko paikasta. Hän halusi löytää Naruton. Hän halusi löytää Kakashin. Hän halusi elämänsä olevan taas normaalia.
Käytävät tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Minne tyttö kääntyikin, hän joko päätyi uuteen käytävään tai umpikujaan. Mistään ei löytynyt minkäänlaista pääovea.

Juostessaan Sakura tunsi edelleen rinnassaan polttelevan kivun ja kamala kuumuuden tunne hallitsi hänen kehoaan. Tyttö ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtumassa. Mutta ei hän välittänytkään. Yhtäkkiä jokin iskeytyi hänen kasvoihinsa sellaisella voimalla, että tyttö lennähti lattialle.

"Auh..."

"Pahoittelut tuosta."

Ääni oli tuttu. Hyvin tuttu. Mutta miksei Sakura pystynyt muistamaan, kenelle se kuului? Hän yritti nähdä edessään seisovan henkilön tarkemmin mutta jokin sumensi tytön näkökykyä. Sakuraa pelotti. Pelotti niin, että koko keho vapisi. Samassa joku kosketti hänen käsivarttaan lempeästi ja varovaisesti. Kuin Sakura olisi ollut haavoittunut eläin.

"Oletko kunnos-"

"Kauemmas minusta!"

Tyttö huitaisi henkilöä kohti kädellään mutta lyönti pysäytettiin. Samassa viiltävä tunne kulki hänen poskiensa ylitse ja pian kaikki oli ohi. Se kaikki tuska, mitä Sakura oli tuntenut. Se polttava ja tukehduttava tunne... Kaikki katosi yhtä nopeasti kuin olivat ilmaantuneetkin.

"Sakura?"

Tyttö nosti katseensa mieheen, joka oli polvillaan hänen vierellään. Mustat, hiilenmustat hiukset roikkuivat ohimoilla ja ponihäntä oli löystynyt hieman. Otsasuojus oli kadonnut jonnekin ja kasvot olivat yhtä kalpeat kuin aikaisemminkin.

"Itachi..." tyttö henkäisi.

Miehen katse viipyi hetken Sakuran poskilla mutta nousi pian tytön vihreisiin silmiin.

"Kaikki hyvin?"

Sakura nyökkäsi hengästyneenä ja hieraisi kasvojaan. Ne olivat hikiset ja otsaa kuumotti. Hiukset olivat liimaantuneet ihoon ja tyttö tunsi olonsa tukalaksi. Mutta muuten kaikki oli hyvin. Itachi auttoi hänet jaloilleen ja kaikki huojui. Mies oli kohtelias ja tuki tyttöä, jottei hän olisi kaatunut.

"Mitä oikein tapahtui...?" Sakura kysyi hiljaa.

"En tiedä itsekään", Itachi vastasi. "Mutta se liittyy jotenkin tuohon merkkiin."

Sakura kosketti otsaansa. Se tuntui kuumalta.

"Sakura..."

Tyttö katsoi kysyvästi Itachiin.

"Sattuuko... kasvoihisi? Siis muualle kuin otsaasi", mies täsmensi. Sakura hiljeni hetkeksi ja keskittyi. Kipua ei tuntunut missään muualla, mitä nyt otsaa hieman kuumotti. Hän pudisti päätään. Samassa Itachi nosti sormensa kunoichin poskelle ja siveli täydellistä, virheetöntä kuviota.

"Tatuointisi on levinnyt."

----------------------------------------------

Kakashi ja Naruto saapuivat vuorelle mutta eivät löytäneet mitään epäilyttävää. Kaksikko päätti jatkaa etsintöjä jossain muualla ja lähtivät haravoimaan lähimetsää. Etsinnät pitkittyivät ja pitkittyivät mutta mitään ei löytynyt. Iltaan mennessä Kakashi ja Naruto olivat löytäneet Sakuran otsasuojuksen ja iskun jäljen puusta mutta eivät mitään muuta. Naruto oli alkanut hiljalleen menettää toivonsa Sakuran suhteen ja niin olivat myös muut. Heidän piti vain hyväksyä kunoichin kohtalo, oli se mikä tahansa.