Kuten Itachi oli kertonutkin, Kisame odotteli kaksikkoa ulkopuolella metsän rajalla. Itachi päästi irti tytön kädestä, josta oli pitänyt ja pysähtyi Sakuran vielä jatkaessa eteenpäin. Mutta kun kunoichi huomasi, ettei mies seurannut, hän pyörähti Uchihan puoleen.

"Kisame, vie Sakura sovittuun paikkaan. Tapaamme myöhemmin", Itachi sanoi ja katsoi merkitsevästi tyttöön. Nyt hänen siis piti lähteä.

"Tuletko varmasti?" Sakura kysyi huoli kasvoillaan. Itachi nyökkäsi mutta ei ollut itse varma tästä. Jos Painillä olisi pienikin epäilys Itachin osallisuudesta pakoon, nuorukainen ei pääsisi helpolla.

Sakura hymyili ja astui askeleen eteenpäin, jotta yltäisi koskettamaan miehen kättä. Itachi huomasi Kisamen kummastuneen katseen ja tönäisi tytön käden pois astuen taaksepäin. Jos Kisame saisi tietää
Itachin tunteista tätä kunoichia kohtaan, mies saattaisi hyvinkin perääntyä suunnitelmasta. Sakura katsoi Itachia hämillään eikä uskaltanut tehdä enää minkäänlaista hyvää tarkoittavaa elettä.

"Odotan sinua", Sakura kuiskasi, niin hiljaa, ettei Kisame kuullut. Itachi nyökkäsi ja katosi pian takaisin käytävään, josta he olivat tulleet. Sakura jäi seisomaan paikalleen ja toivomaan parasta.

----------------------------------------------

"Tyttö siis pakeni."

Itachi seisoi salin keskellä, Pain hänen edessään. Uchiha nyökkäsi ja johtajahahmo käänsi hänelle selkänsä.

"Vai niin... Et ole ennen päästänyt ketään käsistäsi", Pain huomautti.

"Olen vielä hieman uupunut edellisistä tehtävistä. Mutta jos haluatte, voin etsiä tytön", Itachi ehdotti.

"Tee se. Ja kun löydät sen kunoichin, tapa hänet."

Tätä Itachi oli odottanutkin. Hän oli arvellut, että Pain käskisi surmata Sakuran, koska mies tuskin halusi tyttöä uudestaan taakakseen. Mutta Itachilla oli suunnitelma, jonka oli suunnitellut yksityiskohtia myöten. Se ei pettäisi, jos kaikki menisi niin kuin pitääkin.

Itachi poistui hiljaisin askelin salista ja kun oli päässyt tarpeeksi lähelle ulospääsyä ilman, että kukaan oli epäillyt mitään, hän pinkaisi juoksuun. Hän halusi takaisin Sakuran luokse. Tyttö oli se, johon Itachi voisi aina luottaa ja jota voisi rakastaa. Kunoichi oli kaunis, viehättävä, älykäs ja kaiken lisäksi voimakas. Juuri sellainen, jonka Itachi voisi kuvitella vierelleen. Miehen tunteet tuntuivat voimistuvan minuutti minuutilta, mikä oli yllättävää, sillä nuorukainen oli omasta mielestään sulkenut kaikki tuntemuksensa pois elämästään. Miten ne yhtäkkiä astuivat kuvoihin ja kaiken lisäksi niin voimakkaina?

Se oli Itachin pienin ongelma. Nyt hänen täytyisi viedä Sakura Konohaan, eikä hän välttämättä näkisi tyttöä enää. Siihen oli keksittävä ratkaisu.

--------------------------------------------

Taivas jylisi. Ukonilma oli iskenyt heti sen jälkeen, kun Kisame ja Sakura olivat saapuneet vuorilla sijaitsevaan luolaan. Sade kasteli kaiken ja peitti kaksikon jäljet. Heitä ei siis löydettäisi. Mutta löytäisikö Itachi? Sakura oli ollut miehestä kovasti huolissaan koko matkan ja jopa tentannut Kisamelta Uchihan voimia varmistaakseen, että Itachi pärjäisi, jos hänen kimppuunsa hyökättäisiin.

"Odotamme täällä", Kisame ilmoitti asiallisesti ja istahti luolan seinämää vasten. Sakura katseli ympärilleen ja veti kättään pitkin luolan rosoista seinää. Se tuntui mukavalta, eikä tyttö tiennyt, miksi edes teki niin. Hän päätti siis lopettaa, ettei joutuisi selittämään tekemisiään Kisamelle, joka vartioi häntä herkeämättä. Haruno lyyhistyi kylmälle maalle ja nojasi selkäänsä seinämään. Hän ei ollut syönyt kunnolla moneen päivään ja "paasto" alkoi tuntua jo päässäkin.

"Milloin Itachi tulee?" tyttö kysyi.

"En tiedä. Miksi olet niin kiinnostunut siitä?" mies kysyi.

"Enkä ole! Minä... haluan vain takaisin Konohaan. Mahdollisimman pian", Sakura lisäsi loppuun.

"Turhaan yrität huijata. Kyselit koko matkan Itachi-sanista", Kisame muistutti ja hänen silmiinsä nousi epäilevä pilke. "Oletko kiinnostunut hänestä?"

Sakura tunsi lehahtavansa punaiseksi ja tuhahti. "En tietenkään. En lankeaisi sellaiseen rikolliseen..."

Kisame kohautti harteitaan välinpitämättömästi ja laski Samehabansa maahan. "Olet kovin varma itsestäsi."

Sakura ei vastannut lauseeseen, vaan käänsi katseensa sateeseen. Se oli luonut erikokoisia lätäköitä polun varrelle ja sai maaperän mutaisemmaksi. Kasvit varmasti nauttivat saamastaan ravinnosta...

"Tiedän kyllä, mitä Itachi sinusta ajattelee", Kisame sanoi yhtäkkiä. "Olet hänelle oikeasti tärkeä. Ehkä jopa liiankin."

Sakura katsahti mieheen. "Mitä tarkoitat?"

"Hän ei saisi tuntea mitään. Tunteet ovat järjestössämme vain tiellä. Kuten nytkin. Hän ei halua tappaa sinua, vaan aikoo viedä sinut takaisin kylääsi. Tiedän kyllä, mitä sellainen tarkoittaa", Kisame sanoi.
Sakura laski katseensa alas.

"Aiotko nyt häipyä? Ja pettää Itachin? Kerrotko tästä Painille?" Sakura kysyi ja tunsi palan nousevan kurkkuunsa. Jos Kisame perääntyisi, Itachi ei selviäisi hengissä.

"En."

Kunoichi katsoi Kisameen yllättyneenä.

"Tämä ei ole minun asiani. Tämä on Itachin suunnitelma. Minulla ei ole osaa tähän. Minä vain avustan", Kisame sanoi. Sakura nyökkäsi ja hymyili pienesti.

"Kiitos", tyttö sanoi hiljaa. Hän painui makuuasentoon ja sulki silmänsä, jotta saisi nukuttua edes muutaman minuutin tuossa ihanassa hiljaisuudessa, jonka taustalla sade sai puiden lehdet kahisemaan rauhoittavasti.

----------------------------------------------------------

Itachi asteli pitkin sateen kastelemaa polkua ja etsi luolaa, jonka piti toimia kolmikon tapaamispaikkana. Jäljet olivat peittyneet mutta Itachi kyllä tiesi, minne mennä. Sade oli jatkunut jo kauan ja sai Itachin huonolle tuulelle. Myrskyn lävitse oli vaikea havaita vihollisia.

Muutaman käännöksen jälkeen Uchiha saapui luolalle, jonka suulla Kisame seisoi.

"Palasit siis", Kisame sanoi.

"Onko kaikki niin kuin pitääkin?" Itachi halusi varmistaa, että Sakura oli kunnossa.

"Kyllä", Kisame vastasi ja nosti miekkansa olalleen. "Puhuin Sakuran kanssa."

Itachi ei tehnyt elettäkään, vaan odotti, että mies jatkaisi.

"Tiedän, mitä haluat, Itachi-san. Tiedän, mitä tunnet", Kisame sanoi ja asteli parinsa luokse. "Siksi lähdenkin."

Itachi katsoi Kisamea hetken ja katsoi sitten taivaalle. "Kerrotko Painille?"

Kisame pudisti päätään ja kulki miehen ohitse.

"Tee mitä haluat. Selustasi on turvattu", Itachi kuuli Kisamen sanovan ja katsoi taakseen. Haimies oli kadonnut.

"Itachi...?"

Mies katsoi luolalle päin ja huomasi Sakuran seisoskelevan seinämää vasten.

"Olen palannut", Itachi sanoi hymyillen helpottuneena ja levitti kätensä sivuille kuin vastaanottaakseen Sakuran syleilyynsä. Tyttö hymyili onnellisena ja syöksyi kyynelehtien Uchihan luokse. Nyt kaikki oli hyvin. Sakura ei tarvitsisi mitään muuta.

Sade lakkasi hiljalleen ja kaksikko oli asettunut luolaan. Nuotio oli sytytetty vaivoin mutta nyt se paloi kunniakkaasti, vaikka puut olivatkin hieman kosteita. Sakura istui sen toisella puolella ja lämmitteli varpaitaan, tytöllä kun ei ollut kenkiä jalassaan.

"Onko kaikki hyvin?" Itachi kysyi laskettuaan lisää risuja nuotion vierelle.

"Olen. Hieman vain paleltaa..." Sakura vastasi hymyillen ja katsoi takaisin tuleen. Liekit olivat aina olleet kauniita hänen mielestään. Näytti siltä kuin ne tanssisivat puiden päällä.

"Voin käydä hakemassa jotain, ettet vilustu", Itachi ehdotti.

"Ei tarvitse. Pärjään kyllä", Sakura vakuutti ja hieraisi silmiään. "Kylläpä väsyttää..."

"Voit mennä nukkumaan, jos halu-"

Tyttö nosti kätensä keskeyttääkseen miehen ja hymyili hänelle. "En mene, jos sinä et mene."

"Minun on pysyttävä vahdissa", mies huomautti ja istui nuotion ääreen muutaman sentin päähän Sakurasta.

"Ei sinun yksin tarvitse kantaa kaikkea vastuuta..." Sakura mutisi, vaikka tiesikin, ettei saisi Itachin päätä käännettyä. Jokaiselle miehelle tuntui olevan tärkeämpää muiden suojeleminen kuin heidän oma terveytensä.

"Haluan, että olet turvassa", Itachi vastasi tökkien nuotiota kepillä. Samassa Sakura tarttui häntä kädestä ja mies katsoi häneen kysyvästi.

"Minä olen turvassa, Itachi", tyttö vakuutti hymyillen mutta huoli paistoi hänen silmistään. "Sinun ei tarvitse enää olla huolissasi. Kaikki on hyvin-"

"Ei ole. Kuka tahansa saattaa hyökätä tänne ja aiheuttaa kuolemasi", Itachi sanoi nopeasti. Hän ei halunnut Sakuran enää puhuvan kyseisestä aiheesta. Tyttö päästi hiljaisena nuorukaisen kädestä irti ja nousi ylös tassutellen luolan suulle.

"En vain halua sinun uuvuttavan itseäsi loppuun..." tyttö sanoi hiljaa ja nojasi luolan seinämään hieroen otsaansa. Sitä oli poltellut jo monta tuntia.

"Oletko kunnossa?" Itachin huolestunut ääni kantautui tytön korviin kaikuna ja kaikki näytti oudolta. Tyttöä huimasi ja hän horjahti eteenpäin. Onneksi Itachi sai hänet kiinni ennen maata ja nosti Sakuran jaloilleen.

"Anteeksi... En ole syönyt muutamaan päivään..." Sakura kuiskasi naurahtaen sävyttömästi ja nosti hieman päätään. Miehen kasvot olivat vain muutaman sentin päässä.

"Sinun on saatava ruokaa. Muuten näännyt", Itachi kuiskasi. Hänen oli vaikea puhua normaalisti, kun tyttö oli niin lähellä ja miehen oli vaikeaa pitää itsensä aisoissa.

"Pärjään kyllä vielä... muutaman tunnin ilman ruokaa..." Sakura sai sanottua ja yritti erkaantua Uchihasta loukkaamatta tämän tunteita. Mies ei päästänyt Sakuraa kuin muutaman sentin taaksepäin. Hän ei halunnut päästää irti. He voisivat seistä siinä aamuun asti, jos tytölle kävisi. Valitettavasti Itachi ei osannut vain seistä paikoillaan. Hänen olisi edettävä jossain vaiheessa Sakuran kanssa seuraavalle tasolle, eikä sillä ollut miehelle merkitystä, milloin tämä tapahtuisi. Mutta tytön läheisyys ja luolan mystinen tunnelma häiritsivät Itachia. Tilanne karkaisi aivan varmasti käsistä, jos mies ei osaisi hillitä tunteitaan.

Hiljaisuus oli hämmentävä ja sai Sakuran vaivautuneeksi. Mitä heidän pitäisi tehdä? Tunnelmaa ei sopinut noin vain katkaista. Se olisi pilannut koko jutun. Mutta miten tilanteen saisi hoidettua ilman sekaannuksia tai kiusallisia tekoja? Tämä oli suuri mysteeri.

"Sakura..." Itachi aloitti ja nosti kätensä tytön poskelle. "Saanko-"

Sakura nosti kätensä miehen hiuksiin ja jumaloi mielessään niiden silkkisyyttä. Ne tuntuivat paksuilta mutta myös kovin hennoilta. Joku taisi siis huolehtia ulkonäöstään. Yllättävää.

Samassa Itachi painoi huulensa tytön omia vasten ja työnsi hänet seinämää vasten. Kunoichi ei tuntunut juuri välittävän tästä, vaan heittäytyi mukaan tähän ihanteelliseen hetkeen.

"Olen pahoillani..." Itachi mumisi suudelmien välissä. "En osaa hillitä itseäni..."

Sakura hymähti lapsekkaasti ja hymyili Itachin erkaannuttua hänestä. Tyttö halusi lisää. Hän halusi Itachin. Itachin, Itachin, Itachin... Kuinka paljon hän halusikaan, että heidän suhteensa olisi ollut sallittu. Mutta se ei ollut. Itachi oli rikollinen. Hän oli tappanut kylmästi koko klaaninsa ja jättänyt henkiin vain pikkuveljensä, joka nyt vannoi miehelle kostoa. Sakura oli yksi niistä useista ninjoista, joille Itachi oli vihollinen. Ihminen, joka oli käsketty tapettavaksi. Tätä Sakura ei ollut tullut ajatelleeksi. Heidän välillään oli suuria eroja. Suhde ei tulisi koskaan kestämään. Ei, jos konohalaiset olisivat Uchihan perässä.
Sakura työnsi Itachin kauemmas ja painoi katseensa alas.

"Tämä ei toimi... Tämä on... väärin", Sakura sanoi hiljaa. Itachi katsoi toista ymmärtämättä, mitä tämä tarkoitti. Juurihan tyttö oli ollut täysillä mukana. Itachi oli luvannut itselleen, ettei päästäisi tästä tytöstä koskaan irti niin kuin oli tehnyt Sasuken kohdalla. Mitä kunoichi oikein tarkoitti vääryydellä?

"Sinä olet rikollinen. Minä olen konohalainen. Tästä ei koskaan tule mitään. Kaikki ovat perässäsi ja vannovat tappavansa sinut. Entä jos joku päivä uhkaus toteutuu? Jätät tällöin minut yksin suremaan henkilöä, joka osoitti tunteensa liian myöhään-"

"Mitä oikein puhut?" Itachi ihmetteli ja tarttui tyttöä olkapäistä. "En jätä sinua yksin. En päästä sinua menemään. Vaikka kuinka yrittäisit, et pääse eroon minusta. Pakotan tämän toimimaan. Tämä onnistuu, jos haluamme sitä."

Sakura katsoi Itachiin kostein silmin ja halasi miestä. "En halua, että kuolet!"

Itachi sulki Sakuran syliinsä ja silitti hänen hiuksiaan. Mies ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Ei hän voisi estää kuolemaansa, kun sen aika tulisi. Silloin hänen olisi pakko antaa periksi. Kukaan ei voinut pakottaa itseään elämään. Vai voiko? Tätä Itachi ei ollut koskaan ajatellut. Mutta hänellä ei omasta mielestään ollut mitään hätää. Ainakaan vielä. Piilossa pysyminen auttoi paljon. Eikä kovin moni edes tunnistanut häntä ulkonäöltä.

"Sakura", Itachi aloitti ja nosti tytön katseen itseensä. "Minä en kuole. En nyt, enkä lähitulevaisuudessa. Mutta joskus senkin aika koittaa, eikö niin? Kukaan ei elä ikuisesti."

Sakura nyökkäsi ja pyyhki silmiään. Kaikki järjestyisi. Kukaan ei pystyisi asettumaan heidän väliinsä, jos he palavasti halusivat toistensa läheisyyttä. Oli vain elettävä varoen.

"Olet oikeassa", Sakura sanoi ja hymyili. "Anteeksi."

Itachi sipaisi tytön poskea ja hautasi sormensa tämän hiuksiin. Ne olivat pehmeät ja kiiltävät.

"Onko kaikki nyt hyvin?"

Sakura nyökkäsi miehelle ja tämä veti tytön lempeästi lähemmäs itseään. Tunnelma muuttui taas intohimoisemmaksi. Molemmat rakastivat toisiaan, se oli selvä. He olivat kahden hämärässä luolassa, jonne kukaan ei osaisi eksyä. Ja heillä oli rajattomasti aikaa.

Itachi siveli tytön kaulaa ja laski toisen kätensä tämän lantiolle. Toivottavasti Sakura ajatteli samaa mitä Itachikin. Hän ei nimittäin halunnut loukata Sakuraa. Mies suuteli kunoichia hellästi ja painoi hänet taas selkä seinää vasten.

"Itachi..." Sakura sanoi hiljaa.

"Mmh?"

"Eihän kukaan tule tänne?"

Tytön kysymys nauratti Uchihaa mutta mies ei antanut itsensä nauraa. Sakura tuntui olevan aidosti huolissaan siitä, että joku näkisi heidät.

"Ei. Kukaan muu ei tiedä tästä paikasta kuin minä ja Kisame", Itachi sanoi rauhoittavaan sävyyn ja painoi huulensa Sakuran solisluulle. Tyttö henkäisi ja otti miehen kasvot käsiinsä suudellakseen häntä. Kiihkeiden suudelmien lomassa he etenivät syvemmälle luolaan ja päätyivät lopulta pehmeälle alustalle.

"Vilttejä?" Sakura ihmetteli.

"Joskus täytyy olla varautunut", Itachi selvensi ja kumartui suutelemaan tyttöä poskelle. "Muun muassa tällaisia tapauksia varten..."

"Sanotko, että sinulla on muitakin...?" Sakura kysyi loukkaantuneeseen sävyyn Itachin katseen viipyessä hänen kasvoillaan. Itachi hymyili vinosti ja laski kätensä tytön paljaalle vatsalle, joka pilkotti mustan t-paidan alta. Kosketus sai kunoichin värähtämään.

"En tietenkään, enkelini", mies kuiskasi hiljaa ja liu'utti kättään ylemmäs tytön iholla. Hän suuteli Sakuraa uudelleen, tällä kertaa rajummin ja pidempään. Sakura tarttui Itachin paidanhelmasta ja yritti pysyä miehen mukana.

"Itachi... En saa happea..." Sakura mutisi kesken suudelmien. Itachi hymähti ja hymyili tytön huulia vasten. Sakura henkäisi ja mies heitti paitansa pois yltään. Sakura hyväili hänen täydellistä ylävartaloaan samalla, kun mies hamusi huulillaan hänen kaulaansa. Lopulta Sakurakin syrjäytti paitansa ja hetki jatkui yhtä polttavana ja kuumana. Kukaan ei estäisi heitä. Kukaan ei häiritsisi heitä. Kukaan ei saisi heitä lopettamaan.