Aamuinen aurinko valaisi myrskyn jälkeistä päivää mukavasti. Se myös lämmitti ja maa alkoi kuivua. Pian siinä olisi taas helppo tallustaa. Sakura raotti silmiään ja venytteli. Hän kurottautui nappaamaan vaatteensa sivusta ja puki ne ylleen samalla, kun ihmetteli, minne Itachi oli kadonnut.

Viime yö oli ollut kuin unelmaa. Niin ihanan intohimoista... Sakura ei ollut katunut tekoa vielä kertaakaan, eikä aikonutkaan. Se hetki oli muistamisen arvoinen. Ja kun hän jonain päivänä taas tapaisi Sasuken, hänen olisi vain helpompi olla. Tyttö oli nimittäin huomannut, että hänen tunteensa nuorempaa Uchihan veljestä kohtaan olivat sammuneet.

Sakura hieraisi unisia silmiään ja huomasi pian Itachin luolan suulla, täysissä pukeissa. Kuinka aikaisin mies oli oikein noussut?

"Huomenta..." Sakura haukotteli ja hieroi niskaansa. Se oli kipeytynyt yön aikana, sillä tyttö ei ollut tottunut nukkumaan niin kovalla alustalla.

"Nukuitko hyvin?" Itachi kysyi istuessaan kunoichin vierelle. Sakura nyökkäsi hymyillen ja nojasi päätään Uchihan olkapäähän. Hän ei halunnut tämän hetken loppuvan.

"Vien sinut tänään takaisin Konohaan, niin Tsunade saa tuon sinetin poistettua." Tämän sanoessaan Itachi vilkaisi Sakuran otsassa olevaa merkkiä.

"Kiitos, Itachi. Arvostan tätä todella", Sakura sanoi ja laski katseensa alas. "Olen kaikille vain taakka. Haluaisin oppia tekemään kaiken oikein..."

"Älä sano noin. Olet voimakas kunoichi", Itachi sanoi nopeasti ja hymyili lohduttavasti. Sakura hymähti ja huokaisi syvään. Sitten hän erkani miehestä ja aikoi nousta ylös.

"Minun täytyy päästä jaloittelemaan-"

Samassa tytön rintaa vihlaisi ja hän romahti inahtaen polvilleen.

"Sakura?"

"Älä, Itachi...!" Sakura pyysi ja haukkoi happea. Harunoa pyörrytti ja tuntui siltä kuin kaikki kieppuisi hänen ympärillään. Polttava tunne valtasi tytön ruumiin ja pyörteili hänen ympärillään kuin tornado. Tuntui jälleen uusi vihlaisu, tällä kertaa voimakkaampi ja Sakura päästi tuskanhuudon. Itachi tarttui häntä olkapäistä ja piteli Sakuraa otteessaan. Uchiha oli täysin avuton sen suhteen, mitä pitäisi tehdä.

Hetken kuluttua kipu hiipui ja Sakura henkäisi helpottuneena lyyhistyen Itachin syliin.

"Oletko kunnossa?" Itachi kysyi huolestuneena hänen katseensa kierrellessä tuskaisen tytön hikisillä kasvoilla. Sakura nyökkäsi hengästyneenä mutta oli jotain, joka häiritsi tyttöä.

"Sakura, kerro. Mitä nyt?"

Sakura katsoi Itachia hetken ja antoi pulssinsa tasaantua. Sitten hän veti käsivartensa hitaasti esiin ja mies tuijotti niitä tyrmistyneenä.

"Sinetti..." Itachi sanoi hiljaa. Sakura nyökkäsi ja pidätteli kyyneleitään. Tatuointi oli levittäytynyt jo käsiin. Se kiemurteli ja kaarteli tytön iholla aina kämmenselkiin asti. Tilanne alkoi näyttää uhkaavalta ja jopa Itachi oli nyt aidosti huolissaan siitä, selviäisikö Sakura hengissä.

"Meidän on lähdettävä", Itachi sanoi nopeasti. "Emme voi koskaan tietää, milloin merkki seuraavaksi aikoo levitä."

Sakura pysyi hiljaa ja vajosi mietteisiinsä. Jos hän kuolisi, miten Itachin kävisi?

-------------------------------------------

'Sakura...'

Naruto oli maannut sängyssään jo tunteja tekemättä mitään. Yö ei ollut ollut sen helpompi ja poika oli älyttömän väsynyt. Tummat silmänaluset olivat ilmestyneet hänen silmiensä alle ja hän näytti kalpeutensa takia jopa sairaalta. Mutta sitä hän ei ollut. Hän oli vain huolissaan Sakurasta, josta ei ollut kuulunut mitään. Missä tyttö oli? Mitä hän teki? Oliko hän edes kunnossa? Kysymyksiä oli monia mutta Naruto ei ollut saanut niihin vastauksia.

Uzumaki nousi ylös ja pysäytti katseensa reppuun, joka lojui koskemattomana huoneen nurkassa. Naruto pähkäili eri vaihtoehtoja. Hän halusi löytää Sakuran. Mutta Kakashi raivostuisi, jos saisi Naruton taas kiinni siitä, ettei poika ollut levännyt tarpeeksi. Mutta pitäisihän Kakashin ymmärtää se, ettei Naruto voinut antaa asian olla. Sakura oli kaikki, mitä Narutolla enää oli.

Pian reppu kiskaistiin ylös ja asunnon ovi pamahti kiinni.

"Naruto, minne olet matkalla?"

Olisihan Naruton pitänyt arvata. Kakashi oli taatusti tarkkaillut häntä ja huomannut hänen lähtönsä. Mitä pojan pitäisi nyt tehdä? Hänen oli keksittävä mahdollisimman hyvä tekosyy lähdölleen.

"Ai, huomenta, opettaja. Meitsi on menossa... öh... ramenille! Niin juuri, ramenille!" Naruto oli ylpeä itsestään. Hän oli kerrankin keksinyt järkevän selityksen. Mutta kun hän huomasi Kakashin katseen lukkiutuneen reppuun, jota Naruto kantoi selässään, poika huokaisi. Suunnitelma oli pilalla.

"Naruto-"

"Ennen kun sanot mitään, opettaja, mulla on sulle sanottavaa", Naruto keskeytti ja puristi kätensä nyrkkiin. "Sakura on mun ystävä. Yksi niistä, joista mä välitän tosissani. Haluun suojella sitä. Meitsi ei saanut pidettyä edes sitä lupausta, että toisin Sasuken takas... Joten nyt mun on näytettävä, että mä yritän kyllä parhaani. Mä haluan pelastaa Sakuran. Jos se kuolee, mulle ei jää mitään..."

Naruton ääni vaipui olemattomiin ja katse painui maahan. Kakashi katsoi Narutoa säälien. Sakura todella oli Narutolle läheinen ystävä. He olivat lapsuudenystäviä. He olivat viettäneet geninvuodet yhdessä. Olihan se selvää, että Naruto yritti mutta halusiko Kakashi päästää pojan yksinään tähän tehtävään? Sakuralle oli voinut tapahtua mitä vain.

"Tulen mukaan."

Naruto nosti yllättyneenä katseensa senseihinsä, joka hymyili maskinsa alla.

"Opettaja..."

"Sakura on oppilaani. Yksi lahjakkaimmista. En halua hänelle tapahtuvan mitään. Velvollisuuteni on huolehtia teistä", Kakashi sanoi ja laski kätensä Naruton olkapäälle. "Pidän teistä liikaa."

Naruto hymyili ja nyökkäsi.

"Kiitos, opettaja."

-------------------------------------------------

"Kauanko vielä, Itachi?"

"Kestä vielä. Olemme pian perillä."

Itachi oli matkannut Sakura reppuselässään jo monia kilometrejä mutta loppua ei tuntunut näkyvän. Kiertotie alkoi vaikuttaa huonolta ajatukselta. Sakuran tila oli huonontunut yhtäkkiä ja tytölle oli noussut korkea kuume. Itachi toivoi kunoichin vuoksi, että ehtisi ajoissa. Ei sillä ollut merkitystä, vangittaisiinko hänet vai ei, kun he saapuisivat Konohaan. Itachi halusi vain Sakuran parantuvan. Ja mies pystyi helposti karkaamaan kylän ninjojen käsistä, se oli nimittäin koettu jo.

"Täällä on kuuma... Onko vettä...?" Sakura kähisi.

"Ei. Mutta lähellä on vesiputous. Haluaisitko pysähtyä sinne?"

"Jos siitä ei ole sinulle haittaa..."

Itachi suuntasi putouksille ja laski Sakuran suuren puun varjoon.

"Kiitos, Itachi..." Sakura sanoi hiljaa. Itachi siirsi hiussuortuvan tytön väsyneiltä silmiltä ja sipaisi hänen poskeaan. Kaikki olisi hyvin, jos Sakuralla ei olisi tuota sinettiä kasvoillaan. Kaikki olisi toisin. He saattaisivat olla kaukana, poissa Akatsukin ja konohalaisten ulottuvilta. He elisivät kahden pienessä kylässä, mistä kukaan ei epäilisi etsiä heitä. Elämä olisi niin paljon yksinkertaisempaa...

Mutta suunnitelma olisi voimassa myös silloin, kun Sakura voisi taas paremmin. Silloin he voisivat kadota yhdessä ja vanheta yhdessä...

"Kas, kas... Mitäs täältä löytyykään?"

Itachi katsahti sivulle ja huomasi harmaahiuksisen miehen Akatsukin kaavussa. Olallaan miehellä oli punainen, kolmeteräinen viikate.

"Hidan", Itachi sanoi hampaidensa välistä. Hidanin vierelle asteli tummempi mies. Hänellä oli musta maski suunsa edessä ja silmät olivat kellertävät.

"Pain arvasi oikein. Olit kaiken tämän takana, Itachi", mies sanoi.

"Mtä te täällä teette?" Itachi kysyi tyynesti, vaikka tiesikin tasan tarkkaan, mitä tuo "kuolematon kaksikko" oikein halusi.

"Tulimme listimään sinut. Vai mitä, Kakuzu?" Hidan sanoi ja katsoi pariinsa julma hymy kasvoillaan.

"Tyttö kuolee myös", Kakuzu huomautti osoittaen Sakuraa. Tytön katse kiristyi ja hän oli juuri nousemassa, kun Itachi tarttui häntä ranteesta.

"Et pysty taistelemaan tuossa tilassa", Itachi sanoi ja katsoi tyttöön. "Pysy takanani."

Sakura tuhahti. Oli loukkaavaa, että Itachi luuli hänen olevan heikko vain hänen tilansa vuoksi. Totta kai Sakura pystyi muutamalle Akatsukin ryökäleelle antamaan opetuksen. Eihän siitä voinut mitään haittaa olla. Valitettavasti Itachi taisi olla eri mieltä asiasta.

"No niin, eiköhän aloiteta", Hidan tokaisi. "Pain halusi, että hoidamme tämän nopeasti."

Samassa mies syöksähti viikate ojossa kaksikkoa kohti. Isku ei osunut, kiitos Itachin väistöliikkeen. Sakura siirtyi taaemmas, ettei olisi Itachin tiellä. Ehkä parempi, että tämä nuorukainen hoitaisi taistelun.

Valitettavasti Sakuran puolustus petti heti ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen, jonka takana Kakuzu oli. Mies iski jalkansa tytön vatsaan, jonka seurauksena kunoichi lennähti putouksen muodostamaan lampeen.

"Sakura!" Itachi huudahti. Hidan piti tiukkaa vastarintaa yllä ja hyökkäsi Itachia kohti aina mahdollisuuden tullen. Uchihalla ei siis ollut minkäänlaista mahdollisuutta auttaa lammessa kahlaavaa Harunoa.

Lopulta, kun jälleen yksi Hidanin hyökkäyksistä torjuttiin, Itachi ryntäsi läpimärän Sakuran luokse, nakkasi tämän selkäänsä ja ja katosi nopeasti metsään.

"Älä päästä niitä pakoon, Kakuzu!"

Hidanin ääni kaikui kaukaa mutta liian läheltä. Itachin olisi päästävä mahdollisimman nopeasti Konohaan, jotta voisi luovuttaa Sakuran Tsunaden hoiviin ja pääsisi näin itse pakenemaan. Sakura olisi kylässä turvassa.

"Anteeksi... Minusta on vain vaivaa..."

"Älä puhu. Säästä voimiasi", Itachi sanoi. Sakuran ääni tuntui hiipuvan sana sanalta ja lause lauseelta, eikä Itachi halunnut tytön rasittavan itseään enempää. Nyt oli vain ajan kysymys, milloin he
saapuisivat perille.

------------------------------------------------

"Ei täällä siis..." Naruto huokaisi ja haroi hiuksiaan. He olivat haravoineet jo puoli metsää ennätysajassa mutta mitään ei ollut löytynyt. Alkoi vaikuttaa siltä, että Sakura oli viety jonnekin kauemmas.

"Katsoitko jo takametsän?" Kakashi kysyi. Naruto pudisti päätään, kun yhtäkkiä kuului rapinaa.

"Se kuului kauempaa", Kakashi sanoi ja asteli Naruton ohitse tähystelemään hämärään pöheikköön.

"Aivan kuin jokin tulisi kohti..." Naruto sanoi osoittaen hahmoa, joka lähestyi parivaljakkoa uhkaavan kovaa. Molemmat hypähtivät taaemmas ja henkilö pysähtyi niille sijoilleen, kun astui auringonvaloon.

"Itachi Uchiha", Kakashi sanoi. "Mitä teet täällä?"

Itachi nosti Sakuraa ylemmäs selässään ja Naruto huomasi tytön heti.

"Sakura-chan!" poika sanoi helpottuneena.

"Naruto!" Sakura sanoi iloisena. "Et kyllä tiedäkään, kuinka paljon olen ikävöinyt sinua..."

Naruto aikoi mennä tytön luokse, kun Kakashi pysäytti hänen matkansa.

"Mitä tämä tarkoittaa, Itachi? Miksi Sakura on taakkanasi?" Kakashi kysyi. Sakura hiljeni ja nojasi poskeaan Itachin olkaan. Häntä huimasi taas.

"Se on pitkä tarina, enkä ehdi selittää", Itachi sanoi. "Ottaisitteko Sakuran ja veisittekö hänet suoraan Tsunaden luokse?"

"Tämä ei näytä hyvältä. Mitä on mielessäsi?" Kakashi kysyi epäillen. Miten sellaiseen mieheen voisi luottaa, joka surmasi oman klaaninsa?

"Minulla ei ole takaa-ajatuksia, Kakashi. Pyydän vain, että veisitte Sakuran turvaan ja hoitaisitte hänet kuntoon", Itachi sanoi.

"Kuntoon?" Naruto ihmetteli. "Onko hän loukkaantunut?!"

Itachi laski huonovointisen tytön selästään ja tuki tätä, kun kunoichi asteli hänen vierelleen. Kakashi huomasi välittömästi tatuoinnit hänen kasvoillaan ja käsissään.

"Sakura..." Kakashi aloitti. "Oletko avannut käärön?"

"Olen pahoillani..." Sakura pahoitteli ja tunsi suurta häpeää. "En ole luottamuksenne arvoinen. En ansaitse vastuuta tai chuuninin arvoa..."

"Sakura oli avannut käärön, kun saavutimme hänet metsässä. Merkki oli tuolloin ilmestynyt hänen otsaansa ja nyt se leviää hälyttävästi hänen kehoonsa", Itachi kertoi.

"Miksi, Sakura-chan...?"

"Koska olin utelias, Naruto", Sakura sanoi hiljaa ja hymyili pojalle. "Luonteesi tarttuu."

"Tuo ei selitä sitä, miksi olet Itachin matkassa", Kakashi sanoi oppilaalleen. "Tai minne olette menossa."

"Pain aikoi tapattaa Sakuran", Itachi sanoi. "Vein hänet pois ja aioin tuoda hänet Konohaan mutta nyt, kun asetuitte tielle, te voitte pitää hänestä huolta."

"Minne olet itse matkalla?"

Itachi avasi suunsa vastatakseen Kakashin kysymykseen, kun Hidan ja hänen parinsa hyökkäsivät metsästä kohti Itachia ja Sakuraa. Kaksikko pelastui ja Itachi nosti tytön selkäänsä.

"Itachi-"

"Ei ole turvallista jättää sinua nyt!" Itachi sanoi nopeasti tytölle ja pinkaisi juoksuun. Hidan ja Kakuzu seurasivat perässä kiroten hiljaa ja pian paikkaan tuli yhtä hiljaista kuin siellä oli ollutkin ennen koko tilannetta.

"Sakura-"

"Ei, Naruto. Liian vaarallista", Kakashi sanoi tiukasti.

"Sakura on meitsin ystävä! En tasan jätä sitä Itachin käsiin!" Naruto ärähti ja lähti muiden perään.

"Naruto!" Kakashi huusi metsään mutta turhaan.