Ja mitä tästä tulee?3

Chikon istui vuoteellaan ja katsoi ulos ikkunasta myrskyiseen ilmaan. Hän ei saanut unta. Kyse ei ole siitä että hän pelkäisi myrskyä vaan se että Tobi pelkäsi. Juuri tälläkin hetkellä maskipäinen poika nukkui pää mustavalko-tukkaisen pojan polvilla. Tobi nukkui huonosti. Hän kääntyili kokoajan ja heräsi salamaan tai Deidaran kauhun huutoihin. "Sentään en ole ainoa joka joutuu valvomaan." Chikon mietti kun kuuli Sasorin rauhoittelevia sanoja.

Yhtäkkiä oveen koputettiin. Tobi heräsi kiljuen yhdessä Dein kanssa saaden koko talon hereille. Kun kaikki tiesivät missä mennään Itachi määrättiin avaamaan ovi. Oven takana seisoi liti märkä nuori Uchiha.
-Sasuke!!!  Itachi huusi onnellisena ja halasi veljeään. Sasuke vaan tuhahti jotain epämääräistä.
-Orochimaru ja Kabuto tulkaa jo pois sieltä puskasta. Itse koputitte oveen.  Sasuke lausui pirullisella ja ärsyyntyneellä äänellä.
-Ahaa se oli Orochimaru!!! Hemmetti sinun kanssasi säikytit Dein puolikuoliaaksi!!!   Sasori huusi ex-parilleen kun tämä ja Kabuto olivat viimein uskaltaneet tulla pois pusikosta.

-Anteeksi Orochimaru mitä teette täällä näin myöhään yöllä?  Konan kysyi rauhallisesti ja toivoi ettei Pain heräisi meteliin.
-No kun saimme tietää Painin tilanteen aloimme suunnitella matkaa heti.  Orochimaru aloitti.
-Eihän me...
-Hiljaa Sasuke!!!  Kabuto huusi pojan korvaan.
-Eikö täällä saa edes nukkua?  Uninen Pain valitti astellen pitkin olohuonetta paksu peitto päällään. Kaikki katselivat Orochimarua ja hänen alaisiaan.
-Olipa VITTU viisasta SAATANA!!! Huutaa nii kovaa JUMALAUTA että sairas Pain HELVETTI herää PASKA!!!  Hidan ragesi Oron korvan juuressa.
-Turha siitä on nyt murehtia. Pitää vaan saada noi kolme nukkuu johonkin.  Kisame mietti katsoen kelloa joka näytti puolta yötä.

Loppujen lopuksi Sasuke nukkui Itachin ja Kisamen huoneen sohvalla ja muut nukkuivat olohuoneessa.
Loppu yöstä ei oikein tapahtunut mitään.

Vai tapahtuiko? Mennään katsomaan...

Chikon oli taas kerran istumassa sängyllään ja katseli taas kerran ikkunasta. Tuntuu samalta eikö? Mutta pian ihan yhtäkkiä Tobi hyökkäsi pojan päälle kaataen toisen makaamaan tobin alle. Tobi alkoi hitaasti riisua Chikonilta paitaa.
-TOBI!!! MITÄ SÄ NY TEET!!!  Chikon huusi tulipunaisena kunnes huomasi pojan nukkuvan edellaan. Tobin maski tippui pojan kasvoilta ja nyt violetti silmäinen poika huomasi toisen onnellisen hymyn. "Kieltämättä Tobi on aika söpö." Chikon huokaisi. Hän oli huomannut jo maskipojan ensimmäistä kertaa nähdessään tuntevansa vahvoja tunteita leikkimielistä pariaan kohtaan. He olivat kuitenkin täysin erillaisia. Tobi oli aina iloinen ja leikkisä kun taas Chikon oli vakava ja Dein mukaan surullinen. Vaikka poika tiesi kaikesta kaiken oli eräs juttu mitä edes hän ei voinut tietää. Se oli hän itse.
Tobi vaihtoi asentoa ja kuiskasi hyvää yötä Chikonin korvaan. Angsti poika hymyili pienesti ja nukahti itsekkin pienipuna poskillaan.

Aamu alkoi sarastaa. Akatsukit nousivat kukin milloinkin ja menivät aamiaiselle. Tänään aamiainen syötiin olohuoneessa Orochimarun ja tämän alaisien kanssa. Tai oikeastaan Orochimarun ja Sasuken kanssa. Kabuto oli tarkastamassa mikä Akatsukien johtajaa vaivaa.
-Minä menen ulos tutkimaan paikkoja.  Sasuke tokaisi kun kyllästyi Akatsukien outoihin pöytätapoihin.
-Älä ole liian kauan pikkuveli!!!  Itachi huusi huolestuneena mutta sitä Sasuke ei kuullut, koska ovi pamahti kiinni.

Sasuke lähti kulkemaan pitkin sokkeloista metsä polkua. Vähän aikaa kuljettuaan korppi kuuli ääniä ja piiloutui pensaaseen.

Ryhmä Kakashi oli juuri leiriintynyt Konohan metsään. Kakashi oli juuri sytyttämässä Yamaton kanssa nuotiota kun Sai otti yhtäkkiä käärön.
-Ninpou Choujuu Giga.  Sai lausui ja samassa tuhannet mustehiiret lähtivät liikkeelle. Ei kauaakaan kun metsästä kuului kiljaisu ja huuto
-Katon, Goukakyuu no jutsu!!!  Ja niin palavasta metsästä jouksi korppipoika joka näytti kauhistuneelta.
-Haa. Arvasin että siellä oli joku.   Sai tokaisi kun muut riensivät paikalle. Pian Sasuke huomasi Naruton,Sakuran,Yamaton,Sain ja Kakashin tuijottavan häntä. "Voi hemmetti. Miksi kaikista maailman ninjoista törmäsin juuri Narutoon."  Sasuke mietti.

Kauan kaikki vain katselivat toisiaan hiljaa. Mutta lopulta kuten aina Naruto ei kestänyt hiljaisuutta.
-Hei teme mitä teet täällä?  Naruto kysyi hiljaa ääni väristen. Sasuke katsahti ihmeissään ihastukseensa.
-Miksi en baka.  Sasuke vastasi kylmästi kuten aina mutta tarkemmat (kuten Kakashi) saattoivat huomata äänen olevan myös surullinen.
-Mikset tulisi takaisin Konohaan Sasuke?   Naruto kysyi hiljaa.
-En voi enää palata luoksenne. En ole ansainnut sitä.   Nyt tyhmemmätkin ninjat voivat kuulla Sasuken äänen särkyneen kesken lauseen. Jopa Sakura tajusi korpin itkevän. Naruto oli juuri kysymässä lisää kun eräs oudon näköinen hahmo tuli Sasuken taakse.
-Uchiha Sasuke sinun kannattaisi palata jo. Itachi on hulluuden partalla kun sinua ei näy puhumattakaan Orochimarusta joka on lukittujen ovien takana rauhoittumassa.  Chikon lausui pelottavalla äänellä. Sasuke havahtui ja kääntyi ympäri.
-Ai okei.  Sasuke lausui synkästi ja lähti kohti Akatsukien päämajaa.

-Mitä? Etkö vihaakaan Itachia? Etkö haluakkaan kostaa hänelle? Mikset sitten palaa takaisin? Hei Sasuke vastaa!!!  Naruto melkein kiljui. Hänen äänestään huokui yksinäisyys,raastava suru,hämmennys ja pelko. Sasuken teki mieli kääntyä ympäri ja halata tätä blondia itkevää poikaa. Mutta hän ei voinut.
-Naruto sinä et ymmärrä Sasuken ajatusten kulkua vielä. Mutta usko minua tulet joskus vielä sen tietämään. Minä tiedän sen. Siihen asti olet yksinäinen ja suru raastaa sinua rikki enemmän kuin ennen mutta sinä kestät sen.  Chikon lausui ja lähti kävelemään Sasuken kanssa kohti Akatsukien luolaa.