Sade alkoi taas, kun Itachi ja Sakura saapuivat suurelle, avaralle alueelle. Lähistöllä ei näkynyt minkäänlaisia kivenlohkareita tai puita. He olivat suojattomia.

"Minne nyt?" Sakura kysyi epätoivoisena. Itachi ei vastannut, mies oli nimittäin itsekin melko toivottomassa tilassa. Miten he pääsisivät pakoon?

Sakura katsoi olkansa yli ja huomasi kuolemattoman parivaljakon saavuttaneen heidät.

"Itachi..."

Itachi kääntyi ja puri hampaitaan yhteen. Mikä olisi paras mahdollinen ratkaisu? Taistelu? Jäljellä ei ollut enempää vaihtoehtoja. Itachi voisi yrittää tainnuttaa molemmat niin, että Sakura pääsisi Konohaan. Mutta se oli riskialtis suunnitelma. Jos jokin menisi pieleen, sekä Itachi että Sakura voisivat kuolla.

Itachi laski Sakuran maahan ja työnsi hänet kauemmas taakseen.

"Kun käsken sinun juosta, juokse", Itachi sanoi.

"Mitä? Ei, en jätä sin-"

"Sinun täytyy!" Itachi ärähti, niin vihamielisesti, että Sakura pelästyi. Uchiha puri huultaan ja katsoi Sakuraan.

"Pyydän, Sakura. Pelasta itsesi", nuorukainen pyysi. Sakura ei voinut tehdä muuta kuin katsella noita kauniita, mustia silmiä. Jos Itachi uhraisi itsensä, Sakura ei enää koskaan näkisi hänen kasvojaan. Se merkitsisi Sakuralle maailmanloppua. Ja vaikka tyttö yrittäisikin unohtaa Itachin, Sasuke olisi aina muistuttamassa miehestä. Kunoichi ei kestäisi sellaista elämää.

"Sakura." Itachin käskevä ääni rikkoi tytön ajatukset ja hän nosti leukaansa ylimielisesti.

"En lähde", Sakura tokaisi ja risti kädet rinnalle. "Odotan sinua. Et voi määräillä minua ja tekemisiäni. Saan tehdä mitä haluan."

Itachi katsoi Sakuraa turhautuneena ja samassa Naruto ilmaantui paikalle. Poika kiersi Hidanin ja Kakuzun kaukaa pysähtyen Sakuran taakse muutaman metrin päähän.

"Naruto", Sakura sanoi hämillään. Uzumaki hymyili ja ojensi kätensä tyttöä kohti.

"Lähdetään takaisin Konohaan, Sakura", Naruto sanoi. Itachi tarkkaili tilannetta ja toivoi, että Sakura olisi suostunut Naruton pyyntöön. Tyttö kuitenkin pudisti päätään ja tarttui Itachia käsivarresta.

"Sakura..."

"Olen pahoillani, Naruto", tyttö sanoi hiljaa ja katsoi Itachiin. "En lähde ennen kuin Itachi on turvassa."

Naruto tuijotti paria ymmällään, eikä ymmärtänyt tilannetta. Itachi oli vihollinen. Miksi Sakura muka välitti miehestä? Niiden päivien aikana oli täytynyt tapahtua jotain, jolloin Sakura oli ollut Akatsukin vankina. Mutta mitä? Sitä Naruto ei käsittänyt.

Itachi huokaisi ja työnsi Sakuran Naruton luokse. "Vie Sakura pois täältä."

"Ei!" Sakura yritti tarrata miehen paidasta mutta ote lipesi, kun Itachi lähti Painin lähettämää kaksikkoa kohti. Naruto tarttui Sakuraa käsivarsista ja yritti raahata hänet pois alueelta.

"Tyttö yritetään pelastaa!" Hidan sanoi nopeasti. Samassa Itachi hyökkäsi hänen kimppuunsa ja alkoi armoton taistelu. Sakura ei voinut kuin katsella sivusta rakkaansa kamppailua kuolemaa vastaan.

Taivas salamoi ja satoi rankasti. Ironista. Ilma oli täydellinen tälle raa'alle näytelmälle, jota Naruto ja Sakura joutuivat todistamaan. Kakashia ei ollut näkynyt. Ehkä mies oli lähtenyt hakemaan apua.

Itachi oli tuhlannut suurimman osan voimistaan ennätysajassa ja oli väsyksissä. Mutta niin olivat Hidan ja Kakuzukin. Olihan Itachi heitä taitavampi. Mutta Uchiha ei ollut enää varma lopputuloksesta. Hän saattaisi hyvinkin kuolla itse. Sakura oli itsekin selvillä tästä tosiasiasta, ettei Itachi välttämättä selviäisi. Tytön oli tehtävä jotain ja nopeasti. Hän voisi yrittää puhua Naruton ympäri niin, että poika suostuisi auttamaan Itachia. Mutta se ei onnistuisi. Naruto ei missään nimessä auttaisi vihollistaan.

Sakura nousi ylös kiveltä, jolle oli istunut huimauksen taas iskettyä ja teki päätöksen. Hän ei halunnut olla enää se avuton Sakura, jota kaikki joutuivat auttamaan. Hän halusi olla edes yhden ainoan kerran kunoichi, joka osasi puolustaa itseään ja rakkaitaan.

"Naruto", Sakura aloitti katsomatta poikaan. "Voitko luvata minulle yhden asian?"

Naruto katsoi tyttöä kysyvästi ja tämä katsoi hänen lapsekkaisiin kasvoihinsa.

"Pidä Konohasta huolta", Sakura sanoi hymyillen pahoillaan ja astui askeleen eteenpäin.

"Mitä sä nyt...? Sakura, mitä sä tarkotat?" Naruto ihmetteli. Tyttö sulki silmänsä ja keskittyi chakraansa. Se tuntui erittäin voimakkaana otsan alueella mutta muuten chakra oli tasaisesti jakautunut. Sakura hengitti syvään ja vapautti chakraa hiljalleen hänen otsassaan olevasta merkistä. Samassa tytön sisällä tuntui räjähtävän ja vaaleansininen hehku valtasi hänen kehonsa.

"Sakura?" Naruto kysyi huolestuneena. Hänellä ei ollut tietoakaan siitä, mitä Haruno aikoi.

"Anteeksi, Naruto."

Tämän sanottuaan Sakura syöksyi kohti Hidania, joka lähestyi Itachia viikate olallaan, ja iski nyrkkinsä miehen rintaan. Hidanin ilmalento päättyi parin kymmenen metrin päähän.

"Sakura!" Itachi sanoi. Mies ei kuulostanut ilahtuneelta, pikemminkin vihaiselta. Tyttö vilkaisi Kakuzua, joka oli pienen matkan päässä Uchihasta ja kohotti nyrkkinsä ilmaan iskien sen maahan. Valtava paineaalto aiheutti halkeamia ja maan vavahtelua. Tämä ei kuitenkaan hetkauttanut Kakuzua.

"Hitto..." Sakura kirosi hiljaa hieroen käsivarttaan. Merkkejä oli alkanut poltella mutta sen ei saanut antaa häiritä. Oli taisteltava loppuun asti.

"Mitä oikein teet?!" Itachi kysyi. "Mene sivuun! Sinun ei tarvitse tehdä tätä!"

Sakura ei vastannut, vaan otti kohteekseen Hidanin, joka oli juuri noussut ylös. Raivo ja viha sekoittuivat tytön päässä yhdeksi, valtavaksi tunteiden sekamelskaksi ja antoivat kunoichille lisää voimia. Mutta juuri, kun Sakura oli aikeissa hyökätä, hänen kehonsa lävitse kulki polttava tunne ja kaikki sumeni hetkeksi. Tyttö romahti polvilleen ja taipui tuskissaan kaksinkerroin.

'Sakura...' Itachi ajatteli ja aikoi mennä kunoichin avuksi, kun Kakuzu asettui hänen tiellensä.

"Jäljellä olet enää sinä", Kakuzu sanoi. Sakura vilkaisi silmäkulmastaan Itachia ja yritti nousta ylös mutta lyyhistyi saman tien maahan.

"Älä liiku, Sakura", Itachi sanoi nopeasti.

Samassa Sakura tunsi sisällään samanlaisen vihlaisun kuin aiemmin mutta voimakkaampana. Tyttö huusi ja haukkoi happea mutta se ei helpottanut tuskaa, jota hän joutui käymään läpi. Kipu oli niin polttavaa ja lävistävää, että Sakuran olisi tehnyt mieli tappaa itsensä saman tien.

Uusi vihlaisu kärvensi hänen sisintään ja sitä seurasi huuto, joka kaikui todennäköisesti ainakin kymmenien metrien päähän. Itachi yritti päästä Kakuzun ohitse auttamaan rakastaan mutta turhaan. Kakuzu ei päästänyt häntä ohitseen.

Hetken kuluttua tuska taas hiipui mutta kuume jatkui sitäkin voimakkaampana, mikä oli viedä Sakuralta viimeisetkin voimanrippeet. Tyttö nousi kuitenkin urheasti ylös ja huokaisi syvään. Sade oli kastellut hänet jo läpimäräksi ja vaatteet olivat liimautuneet ihoon kiinni, mikä oli epämukavaa. Mutta asialle ei voinut mitään. Tyttö teki nopean tilanneanalyysin; Hidan oli jo kutakuinkin tarpeeksi huonossa kunnossa mutta Kakuzulla tuntui vielä riittävän voimia. Tämä mies oli siis nujerrettava.

Sakuran katse kiersi maassa ja hän noukki nyrkkiinsä kiven, jonka heitti sitten Kakuzun takaraivoon. Mies ärähti vihaisesti katsahtaen Sakuraan ja otti askeleen kohti tyttöä. Sakura kavahti taaksepäin ja kompastui epäonnekseen kiveen. Itachi käytti Amaterasua Kakuzuun ja mustat liekit ympäröivät miehen. Tätä tekniikkaa Itachi oli kuitenkin käyttänyt jo liikaa ja nuorukainen joutui keskeyttämään hyökkäyksensä.

"Itachi..." Sakura sanoi hiljaa ja nousi ylös. Hänellä oli vielä vähän chakraa jäljellä. Mutta se riittäisi vain yhteen hyökkäykseen. Tyttö kerää kaiken jäljellä olevan voiman nyrkkiinsä ja asettaa jalkansa taakse.

'Nyt tai ei koskaan', tyttö ajatteli ja syöksähti Kakuzua kohti. Mies huomasi liikkeen ja siirtyi sivuun. Sakura väisti Itachin, joka oli seissyt Kakuzun takana ja iski nyrkkinsä maahan. Kunoichin viimeisestä hyökkäyksestä ei siis ollut ollut hyötyä.

"Hemmetti, kuolisit jo-"

Yhtäkkiä tyttöä vihlaisi rinnasta ja hän puristi paitaansa. Tatuoinnit levisivät hänen nilkkoihinsa ja voimakas valo ympäröi tytön.

"Mitä tämä on...?" Sakura ihmetteli hämillään ja tunsi uuden, tuskaisan tunteen. Tällä kertaa tunne osoittautui viimeiseksi. Valon hiipuessa katosivat myös Sakuran voimat ja hänen chakransa. Tyttö tunsi itsensä hyvin voimattomaksi ja väsyneeksi. Mitä tapahtui?

Mutta pian hän käsitti. Sakura tajusi merkin täydellistyneen, jolloin sinetti haihdutti hänen elämänvoimansa. Kunoichi siis kuolisi.

Tyttö katsoi viimeisillä voimillaan Itachiin, jonka silmät olivat huolta täynnä. Sakura hymyili miehelle ja kyyneleet putoilivat hänen poskiaan pitkin.

"Itachi..." Sakura aloitti. "... Anteeksi."

Sitten tyttö lyyhistyi maahan. Elottomana ja voimattomana, tatuointien peittämänä. Itachi luuli hetken, että kunoichi vain huijasi mutta kun tyttö ei enää noussut, Itachin silmät laajenivat ja tieto iski hänen mieleensä; Sakura oli kuollut.

'Ei...'

Itachi romahti polvilleen rakkaansa vierelle ja katsoi hänen rauhallisia kasvojaan. Mies nosti Sakuran syliinsä ja puristi häntä rintaansa vasten.

"Typerys..." Itachi sanoi hiljaa ja tiukensi otettaan. "Miksi et pysynyt sivussa, kun käskin...?!"

Naruto katsoi järkyttyneenä sivusta ja hänen sydäntään särki. Pojan hyvä ystävä oli juuri kuollut hänen silmiensä edessä.

Itachi huomasi silmäkulmastaan Kakuzun ja Hidanin perääntyvän ja katoavan metsään. Hänenkin oli siis aika lähteä. Mies sipaisi Sakuran nenänpäätä sormellaan ja painoi viimeisen suudelman tytön huulille. Naruto katsoi kummissaan sivusta ja käsitti nyt, miksi Sakura oli ollut lähtöään vastaan. Tyttö oli rakastanut Uchihaa.

Itachi laski Sakuran velton ruumiin maahan, nousi ylös ja katosi. Kaksikon suunnitelma oli mennyt pahasti pieleen. Sakura oli kuollut, vaikka Itachi oli yrittänyt parhaansa mukaan suojella häntä. Miehen ei olisi koskaan pitänyt antaa tunteilleen valtaa. Nyt hän oli murtunut ja surullinen. Hän ei rakastuisi enää koskaan. Hän ei päästäisi ketään lähelleen enää ikinä. Hän ei osoittaisi enää minkäänlaisia tunteita, niin paljon Sakuran kuolema oli Itachia satuttanut.

Uchiha katuisi edellisiä päiviään koko loppuelämänsä.